Avoin kirje pastori Kotimaalle!

Hyvä pastori!

Käännyn tällä kirjeellä puoleenne – en vihaisena tai riidanhaluisena, vaan veljenänne niin kuin ennenkin – laskeakseni eräitä tälle ja tulevalle elämällemme hyvin tärkeitä asioita sydämellenne, että tutkiskelisitte niitä hiljaisina hetkinä kammiossanne omantuntonne ja ajattelevan minänne terveen järjen avulla.

Älkää pahastuko tästä rohkeudestani, että kirjoitan teille suoraan, älkääkä heittäkö tätä yksinkertaista kirjettäni pois lukematta. – Sillä minäkään en ole pahastunut teidän kirjeistänne, enkä ole jättänyt niitä lukematta, vaan olen lukenut ne tarkoin sekä miettinyt useinkin niissä esitettyjä asioita – ja olen pitänytkin niistä.

Kirjoititte viime kerralla että, "ainoa totinen usko on kristinusko, usko Jeesukseen Kristukseen, joka yksin ainoastaan voi pelastaa kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta", toitte tälle väitteellenne tueksi sen, että "kristinusko on otettu raamatusta, joka on syntynyt Jumalan välittömästä vaikutuksesta (inspiraatiosta) pyhiin miehiin", sekä huomautitte, että "jokaisen tulee uskoa niin kuin lapsen, muuten ei hän ole kelvollinen taivaan valtakuntaan". Lopuksi tuomitsitte ehdottomasti vääriksi kaikki toiset uskonnot, jotka vievät iankaikkiseen kadotukseen.

En ymmärrä, millä oikeudella te olette asettautuneet kaikkien yläpuolelle tuomitsemaan toisia uskontoja, sillä sanotaanhan Raamatussa, että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"; siis nimenomaan kielletään tuomitsemasta. Mutta tässä löytyy muutakin. Te ette ole edes tutustunut toisten uskontojen oppeihin, ja kuitenkin langetatte näille umpimähkäisen tuomion! Kuka voi tutkimatta ratkaista, onko tämä tai tuo uskonto ainoa oikea, sillä erilaisia uskontoja löytyy maapallollamme tuhansia – ja jokaisen uskonnon tunnustajat väittävät, että juuri heidän uskonsa on ainoa oikea. Kuka näistä sitten on oikeassa? Löytyy uskontoja, joilla on monin verroin enemmän tunnustajia kuin kaikilla kristinuskon eri kirkoilla ja lahkoilla yhteensä. Ja sen, joka on tutustunut muihin maailmanuskontoihin kuten esimerkiksi Buddhan uskoon, täytyy myöntää, että ne ovat yhtä arvokkaita kuin kristinuskokin, moraalisesti yhtä opettavia kuin tämäkin. Kaikilla näillä kehittyneimmillä uskonnoilla on kullakin omat "pyhät kirjansa", joihin on kirjoitettu uskonnon perusteet ja joita he pitävät yhtä suuressa arvossa kuin te kristityt Raamattuanne. Mutta he myöntävät kirjansa olevan ihmisten – viisaitten ihmisten – kirjoittamia, kun taas te kristityt väitätte Raamattunne olevan Jumalalta ja sisältävän pelkkää totuutta. Mutta onko tämä täysin varmaa? – Ainakin on terveen, kriittisen järjen mahdotonta myöntää, että esimerkiksi Vanhan testamentin kirjoilla olisi minkäänlaista jumalallista alkuperää. Kuinka olisi Jumala voinut vaikuttaa sellaisten kirjoitusten syntyyn kuin Kuninkaiden kirjat, Aikakirjat, Mooseksen kirjat ym.? Mitä olisi Jumala sillä tarkoittanut, että olisi tahtonut tuleville sukupolville säilyttää sellaisia pöyristyttäviä kertomuksia sukurutsauksista, haureuksista, "naisten makaamisista", kuninkaiden syömisistä ja juomisista, sodista ym., joita Vanhan testamentin kirjat ovat täynnä? Jo yksistään lukeminenkin tällaisista vaikuttaa vahingollisesti, kiihottavasti heikompihermoisiin lukijoihin ja ovat siksi niin raaistavia, ettei tällaista uskalla antaa edes viattomien lasten luettaviksi – sillä niissä löytyy kätkettynä siemen pahaan. Tällaiset asiat eivät sovi yhteen sen käsityksen kanssa, mitä meillä on totisesta Jumalasta. Tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että Vanhan testamentin kertomuksissa löytyy suorastaan mahdottomuuksia. Esimerkiksi maapallo ei ole vain noin kuudentuhannen vuoden vanha, niin kuin se Raamatun mukaan laskettuna pitäisi olla, vaan että se on ollut miljoonia vuosia kehityksen alaisena, ja geologinen vedenpaisumus ei ole tapahtunut Nooan aikana, vaan paljoa aikaisemmin. Lisäksi aurinko ei liiku, vaan päinvastoin maapallo on liikkuu ja pyörii akselinsa ympäri, – samanlaisia tieteen osoittamia mahdottomuuksia löytyy Raamatun Vanhan testamentin kertomuksista useampia. Te käskette uskomaan lapsen lailla ja kiellätte tutkimasta – vaikka Natsarealainen kehottaa: "Etsikää niin te löydätte (totuuden), kolkuttakaa niin teille avataan (salaisuudet)." Miksi emme siis tutkisi raamatunkin "totuuksia"?

Te olette vaipuneet kaavamaisuuteen uskonne kanssa, ahtaaseen kaavamaisuuteen, joka kuolettaa hengen. Te olette tulkinneet Raamattuanne kirjaimellisesti, ettekä ole osanneet etsiä totuutta. Vahingoittuisiko uskonto siitä, että te rehellisesti tunnustaisitte erehtyneenne? Ei se ole vahingoittunut niistäkään oikaisuista, että maa pyörii ja ettei Jumala luonut muutamassa tunnissa maapalloa vaan että se on kehittynyt hänen määräämiään luonnonlakien mukaan. Kehittäkää uskontoa yhdessä rinnakkain tieteellisten tutkimusten kanssa, ja se on voittava siitä.

Eikö teidän opettamanne oppi iankaikkisesta kadotuksesta, helvetistä, sodi teidänkin järkeänne ja sydäntänne vastaan? Kuinka te uskottelette itsellenne ja muille, että Jumala, joka on rakkaus, olisi sellainen julmuri, että ihmisen hetkellisestä hairahduksesta tuomitsisi tämän iankaikkisesti kestävään kidutukseen. Ajatelkaa, kuinka julmaa ja raakaa tämä on ja vastoin sitä käsitystä, mikä meillä on Jumalan rakkaudesta ja oikeudesta. Voisitteko te istua iloisena iloitsemassa taivaassa, kun tietäisitte, että äitinne, isänne tai omat lapsenne olisivat tässä iankaikkisesti kestävässä kidutuksessa? Ettepä suinkaan – ja kuitenkin teillä on sydäntä uskotella ihmisille tällaista ja vielä rakkauden Jumalan nimissä. Teillä on virkaveljiä, jotka saarnoissaan alituisesti pauhaavat viimeisestä tuomiosta ja uhkaavat helvetillä. Kuinka katkeria sieluntuskia onkaan monen ihmisrukan täytynyt tämän uskottelun tähden kärsiä, ja kuinka he kuoleman hetkellä ovat kamppailleet täynnä synkkää epätoivoa, epätietoisina, ovatko he tuomitut iankaikkiseen kadotukseen. Tutkikaa, mikä on totuus, ja luopukaa näistä valheista ja saarnatkaa Jumalan rakkaudesta, joka ei hylkää ketään.

Mutta te ette koskaan esitä itsenäisiä ajatuksia, vaan vetoatte kaikissa uskonnollisissa kysymyksissä satoja vuosia sitten eläneiden kirkkoisien auktoriteetin verhoamiin dogmeihin. Todistaako tämä, että te ette uskalla tai että te ette kykene ajattelemaan sitä, mitä olette "puettu" opettamaan? Mutta onhan teillekin uskottu leiviskänne (järkenne, ajatuskykynne), miksi ette kasvata tätä, vaan kaivatte leiviskänne maahan? Tällainen leiviskänsä kätkeminen on rikos, josta Natsarealaisen todistuksen mukaan seuraa asianmukainen rangaistus.

Astukaa alas niiltä korkeilta istuimiltanne, joilla te rakastatte istua, ja heittäkää pois suvaitsemattomuus ja vaino toisinajattelevia kohtaan ja ryhtykää yhdessä näiden kanssa etsimään totuutta. Katsokaa teosofista liikettä, joka on leviämässä. Se ei sido kenenkään käsiä ja jalkoja, eikä vetoa auktoriteetteihin, vaan kehottaa itse tutkimaan kaikkea. Tämä on juuri vastakohtana kristinuskolle – ja siksi se voittaa. Kaavamaisuudet ja dogmit kuolettavat, mutta vapaa tutkiminen herättää hengen. Te sanotte, että ette usko spiritismiin – mutta jo uskoessanne sielun (hengen) olemassaoloon olette te kuitenkin spiritistejä. Miksi ette ottaisi askelta eteenpäin tietoon, vapautta kohden?

Muistakaa, että ihmiset suhtautuivat pilkallisesti Benjamin Franklinin teoriaan ukkosenjohdattimesta, mutta sittemmin sen havaittiin olevan totta, ja nyt ukkosenjohdatin on joka talossa. Robert Fultonia pidettiin hulluna, mutta nykyisin matkustaminen höyrylaivoilla on kuitenkin tavallista. Nyt pidätte teosofiaa ja spiritismiä hullutteluna ja haaveiluna, mutta ennen pitkää täytyy teidän turvautua näiden apuun. Eihän teosofia pyri raastamaan rikki uskontoanne vaan tahtoo ilmoittaa totuuden sellaisena, kuin se on löytymässä. Se tunnustaa Jeesus Natsarealaisen suureksi ihmiseksi, Isän lähettämäksi opettajaksi, joka opetti ihmisille, että he ovat kuolemattomia henkiä ja ohjasi heitä yleiseen veljeyteen.

Mitä on teillä jälleensyntymisoppia vastaan? Te ette voi sanoa sitä vastaan sitä eikä tätä, niin kauan kuin ette kykene tyydyttävästi selittämään: mistä tulette ja minne olette menossa – ? Jos otatte ja vertaatte tätä helvetilliseen kidutusoppiinne, niin kumpi teistä näyttää oletettavammalta? Eikö Jumala suuressa laupeudessaan ole tehnyt siinä meidänkin käsityksemme mukaan "inhimillisemmin", kun hän on jälleensyntymisen kautta valmistanut ihmiselle uusia tilaisuuksia oikoa erehdyksiään ja pyrkiä uudelleen täydellisyyttä kohden, kunnes on kelvollinen yhtymään Häneen.

"Minun isälläni on monta asuinsijaa..." – sanoi Natsarealainen, jonka olette tehneet itsellenne Jumalaksi, vaikka hän ei ole missään ilmoittanut itseään Jumalaksi, vaan tämän lähettämäksi julistamaan maailmalle totuutta. "Uusi testamentti" ei kiellä jälleensyntymistä vaan päinvastoin useissa kohden vahvistaa sitä. (Esimerkiksi Matt. 17:9-14; Joh. 3:3-11; Joh. 9:2-3.) Kerrotaanhan Uudessa testamentissa, miten Jeesus Natsarealainen opetti opetuslapsilleen "taivaan valtakunnan salaisuuksia", vaikka nämä eivät ole julkaisseet näitä vaan ovat asettaneet pääpainon hänen moraalisiin opetuksiinsa, käskien noudattamaan niitä. Oppi jälleensyntymisestä on lohduttavaa, se luo uutta toivoa epätoivoisille sieluille.

Tutkikaa ja oikaiskaa käsityksiänne, ettei teistä tarvitse huutaa: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka vaellatte ympäri meriä ja mantereita, tehdäksenne yhden uuden ’kristityn’, ja kun se tehty on, niin te teette hänestä kaksi kertaa enemmän helvetin lapsen, kuin itse olette." – "Te sokeat taluttajat, te syljette hyttysen ja nielette kamelin!"

Punnitkaa edellä olevaa, ilman puolueellista kiihkoa.

Kaikella kunnioituksella

Jalo Kivi

Omatunto – huhtikuu 1906 (n:o 13)

Tekstiä on lyhennetty ja ’kustannustoimitettu’ sisältöön puuttumatta.