Kuinka kädestäkatsoja Cheiro tuli okkultistiksi

Cheiro on Englannin kuuluisin kiromantti eli kädestäkatsoja. Hänen oikea nimensä on kreivi Hamon, mutta tuota salanimeään hän käyttää kirjailijana. Hän on niitä ihmisiä, jotka kohtalo lapsuudesta lähtien valitsee ja leimaa "salatieteilijöiksi", totuuden etsijöiksi, joita läheinen ympäristö ymmärtää kovin vähän mutta jotka voivat myöhemmin saavuttaa maailmassa menestystä ja mainetta, jos heidän elämäntyönsä on omiaan herättämään huomiota. Hän on itse kertonut elämänvaiheistaan kirjassaan "Cheiro's Memoirs". Niissä muistelmissa esiintyvät alan, varsinkin Englannin, suurimmat kuuluisuudet kuningas Edvard VII:nnestä lähtien. Toukokuun 10. päivänä 1912 kreivi Hamon piti esitelmän Lontoon Psyykkisessä Seurassa tämän kirjoituksen otsikossa mainitusta aiheesta, ja julkaisemme tässä Ludvig Deinhardin selostuksen Cheiron mielenkiintoisesta esitelmästä. — R-R:n toim.

Suosionosoitusten saattelemana Cheiro alkoi kertoa ensin nuoruudestaan. Koulupoikana oli hän kerran nähnyt ihmeellisen, profeetallisen unen, jossa hänen kohtalonsa kuvastui sellaisena kuin se myöhemmin oli todellakin tullut. Hänen isänsä, joka ei ensinkään pitänyt okkultismista, oli pannut hänet hyvin ankaraan kouluun, jossa hänen päästään karkotettaisiin kaikki tuollainen mielettömyys. Siellä hänen täytyi tehdä työtä ahkerasti. Kun edessä oli viimeinen tutkinto, jonka tuli avata kirkon portti, hän näki edellisenä yönä seuraavan unen: Hän uneksi, että häntä kutsuttaisiin nimeltä seuraavana päivänä klo 4:n aikaan. Silloin hän saisi ikävöidyn palkinnon, jonka kohtalo ottaisi heti pois hänen kädestään. Sen jälkeen hän joutuisi yksin avaraan maailmaan.

Tämän unen hän kertoi seuraavana päivänä opettajalleen. Tämä arveli, että se johtuisi vain hermoista ja oli "vain unta". Täsmälleen klo 4 iltapäivällä häntä todella kutsuttiin nimeltä. Kun hän meni noutamaan palkintoaan, avautui hänen perässään ovi, josta kohtalo näytti astuvan ruumiillisessa muodossa ottamaan palkinnon hänen kädestään. – Ensin hänet otti vastaan piispa ja toivotti hänelle sydämellisesti onnea. Sitten piispa otti, kuten oli tapana, käteensä Raamatun ja avasi sen umpimähkään ja antoi hänen lukea siitä määrätyn paikan. Auki oli Jobin kirjan 37. luku, ja piispa piti esillä 7. jaetta. Lisäksi hänen tuli selittää se valmistelematta. Oli kyseessä eräs ihmeellisimmistä Raamatun jakeista jae, ja englantilaisessa painoksessa sitä ei oltu koskaan käännetty oikein. Vanhoilla kirkkoisillä oli jonkinlaista kammoa vanhoista ajoista polveutuvaa kiromantiaa kohtaan, ja he käänsivät sen tähden tämän jakeen tahallaan väärin kääntäessään sen vanhasta hepreasta silloiselle sivistyskielelle. Cheiro käänsi sen seuraavasti: "Jumala tuottaa ihmisen poikien käsiin merkkejä ja tunnusmerkkejä, jotta ihmisenpojat oppisivat tuntemaan omat tekonsa."*

* Luther kääntää tämän raamatunpaikan seuraavasti: "Jumala on varustanut kaikkien ihmisten kädet sinetillä, jotta he näkisivät, mitä hän voi tehdä."

"Asetehtailija, joka auttaa sotakiihkoilijoiden ja barbaarien hävittämisessä, on rauhanystävä, sairauden parantaja. Hänen kiväärinsä ja räjähdysaineensa, hänen kaasunsa ja ammuksensa ovat lääkäreitä, jotka parantavat taudin saastuttamat.

Yhtä hyvin kuin pyytää rauhaa rakastavia ja sivistyneitä kansoja puolustautumaan ystävällisin sanoin ja sovittelevin elein, voisi pyytää miestä suojelemaan itseään hullulta koiralta hymyllä ja kädenojennuksella." (Taylor Caldwell: Kuoleman kauppiaat, s. 11.)

Sattumalta Cheiro tunsi jo silloin tarkkaan tämän jakeen ja sen merkityksen hepreankielellä. Läsnäolijoiden hämmästykseksi ja kauhuksi selitti hän sen seuraavasti: "Sielu koettaa vankeudessaan kirjoittaa oman sanomansa kädenviivoihin. Se, joka tulkitsee tämän sanoman niin, että sielu edistyy sen kautta kehityksessään, on kuuliainen Jumalan tahdolle."

Tämän selityksen johdosta Cheirolta ei kuitenkaan otettu pois palkintoa.

Kun hän oli palannut paikalleen, eräs palvelija antoi hänelle sinetillä suljetun kirjeen, joka – kuten hän jo edeltäpäin aavisti – ratkaisi hänen kohtalonsa. Koska sillä hetkellä hän oli liian hermostunut lukeakseen itse kirjeen, hän antoi opettajan lukea sen itselleen. Kirje sisälsi ilmoituksen, että hänen isänsä oli menettänyt omaisuutensa, ja pikaisen kotiin kutsun. Jo puolen tunnin kuluttua hän istui junassa, joka vei hänet kotiseudulleen.

Papin kutsumuksesta, johon hän oli tähän asti valmistautunut, hän oli nyt vapaa. Hänen oli vastedes itse huolehdittava elatuksestaan ja edistymisestään maailmassa.

Ensiksi matkusti hän Intiaan. Sinne saavuttuaan kuljeskellessaan aallonmurtajalla ilman seuraa, ilman matkatavaroita ja ilman minkäänlaista suunnitelmaa hän kohtasi sattumalta erään brahmiinin, joka puhutteli häntä ja jonka ystäväksi hän heti tuli. Tämän avulla hän pääsi kiromantian tutkimista ammoisista ajoista elossa pitäneen joogikastin, brahmiinien piiriin. Siellä hänen täytyi aluksi kestää ankara vihkimys hankkiakseen oikeuden nähdä hänelle näytettäviä ihmeellisiä asioita. Hän sai siten nähdä sellaista, mitä ei luultavasti oltu vielä näytetty yhdellekään eurooppalaiselle. Hänen siellä tekemät kokemukset olivat todellakin niin outoja, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin puhunut niistä julkisesti. Hän sanoi, ettei tässäkään seurassa uskaltaisi puhua niistä, ellei hänen edessään olisi psyykkistä tutkimusta harrastava kuulijakunta.

Kun Cheiro oli suorittanut tarpeelliset alkuvalmistukset, päättivät brahmiinit panna toimeen psyykkisten voimien juhlallisen näytöksen aikoen todistaa sillä voimiensa etevämmyyden buddhalaisten voimiin nähden. Siinä tarkoituksessa he antoivat seuraavana päivänä joukon ihmisiä kokoontua heidän kanssaan 20 penikulman päässä olevalle vuorelle. Saavuttuaan sinne brahmiinit astuivat vuoressa sijaitsevaan maanalaiseen temppeliin, minkä jälkeen he muodostettuaan piirin suorittivat salaiset menonsa. He istuivat ympyrässä eläinradallisessa järjestyksessä, so. tammikuussa syntyneitä seurasivat helmikuussa syntyneet ja niin edelleen. Jokaisen edessä oli hänen eläinradan merkkiään vastaava vertauskuva ja siihen kuuluvia yrttejä. Sytytettiin hiilipannu, ja sitten viritettiin omituinen lumouslaulu. Hyvin voimakas laulu kaikui yltympäri temppeliä saaden aikaan ihmeellisiä välähdyksiä. Laulu kesti noin puoli tuntia. Sen jälkeen tuli hiljaisuus.

Sitten Cheiro kuuli kaukaa vuoritiikerin hurjaa karjuntaa, joka kuului aivan kuin vastaukseksi lauluun ja se läheni koko ajan. Tiikerin pää näytti sukeltavan esiin kuunvalossa. Eläin lähestyi vähitellen maanalaista temppeliä. Hehkuvin, kahdelta tulipallolta näyttävin silmin se pysähtyi hetkiseksi seisomaan ja katselemaan pimeään temppeliin. Taas kaikui lumouslaulu. Tiikeri alkoi astella eteenpäin hyvin hitaasti aivan kuin näkymättömien voimien vetämänä. Se tuli aivan lähelle ympyrää ja jäi sitten seisomaan liikkumattomana.

Tuolloin Cheiro huomasi hämärässä keskellä ympyrää kivilaatalla liikkumattomana makaavan noin viisivuotiaan pojan ja arvasi, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tiikeri hyppäsi lattialla makaavien brahmiinien yli, asteli pojan luo ja asettautua rauhallisesti hänen viereensä. Sillä välin lumouslaulu jatkui voimakkaana vielä kokonaisen tunnin ajan. Tiikeri saatettiin siten keinotekoiseen uneen, sen silmät lasittuivat ja ruumis kangistui. Silloin eräs brahmiini hypähti ylös ja halkaisi veitsellä eläimen vatsan. Sen jälkeen vedettiin se pois pojan luota ja sen sisälmykset poistettiin.

Poika, joka oli koko ajan keinotekoisessa unessa, asetettiin tämän jälkeen eläimen ruumiiseen, joka neulottiin kiinni. Siihen istunto loppui.

Seuraavaan aamuun asti oli poika siellä, minne hänet oli asetettu. Päivän koittaessa avattiin eläimen ruumis ja poika otettiin pois ja herätettiin hypnoottisesta unesta. Brahmiinit kertoivat pojalle, mitä hänelle oli tapahtunut: tiikerin sielu oli siirtynyt häneen ja hänellä oli voima tehdä kaikki metsän eläimet vaarattomiksi ja kesyiksi.

Puolen tunnin kuluttua lähdettiin paikalle kokoontuneen kansanjoukon nähden kokeilemaan, oliko tapauksella toivottua tulosta. Joukko väistyi, kun eräs brahmiini astui esiin taluttaen poikaa kädestä ja kääntyi ihmisten puoleen sanoen: "Teidän vihollisenne on tiikeri. Mutta me kykenemme saattamaan sen alamaiseksemme suuren Jumalamme Brahman voimalla. Tälle viisivuotiaalle pojalle olemme antaneet voiman voittaa vuorten hurjimmat tiikerit."

Sitten hän sanoi ihmisille, että heidän tulisi samoilla metsässä ja ajaa kokoon kaikki tavoitetut tiikerit. Puolessa tunnissa nämä ihmiset olivat ajaneet kokoon kahdeksan tiikeriä, ja tämä kaikki tapahtui hyvin aikaisin aamulla, aikana, jolloin nämä eläimet ovat paljon hurjempia kuin muina vuorokauden aikoina. Raivoa puhkuen syöksyivät kaikki nämä eläimet näkyviin. Pojalle sanottiin, ettei hänen tarvitse pelätä tiikereitä, sillä hän hallitsee ne täydellisesti. Sitten hän juoksi petojen keskelle, eikä yksikään tiikeri tehnyt hänelle pahaa. Vähän ajan päästä hän oli tullut niiden ystäväksi ja leikki tiikerien kanssa aivan kuin ne olisivat olleet kissanpentuja.

Cheiro kertoi sen jälkeen brahmiinien tavasta parantaa käärmeenpuremia. He käyttivät siinä muutamia maagisesti vaikuttavia kiviä – se oli menettelytapa, jota muuten monet Intian armeijan sotilaslääkärit olivat kokeilleet. Cheiron jalkaa oli kerran purrut musta kyykäärme. Kymmenessä minuutissa hän oli tullut tajuttomaksi. Cheiro tointui vasta sen jälkeen, kun häntä oli käsitelty kaksikymmentä minuuttia maagisella kivellä. Kivet löydetään kuningaskobran, silmälasikäärmeen kidasta. Niiden hankkimiseen otti tavallisesti osaa noin 5–8-vuoden ikäisiä poikia. Heille sanotaan, että heidän velvollisuutenaan on tehdä jotakin esi-isiensä puolesta.  Nimittäin heidän uskonnollisen käsityksensä mukaan nämä ihmiset eivät saa tietoisesti ryhtyä mihinkään, mikä sopisi heidän omaksi pelastuksekseen, mutta heidän tulee kyllä koettaa tehdä jotakin tästä elämästä eronneitten autuudeksi.

Lähetetään siis poikia metsään hakemaan kobraa. He eivät saa tappaa käärmettä, heidän tulee vain ottaa siltä maagillinen kivi. Se on vaarallinen tehtävä, jota jo muuten monta eurooppalaista on ollut todistamassa. Cheiro kuvaa erästä tapahtumaa seuraavasti. Lähetettiin 7-vuotias poika, jolle annetaan aseiksi vain puukapula ja terävä piikivi. Löydettyään hakemansa käärmeen hän heittäytyi heti pitkälleen maahan. Sitten hän alkoi ryömiä kohti käärmettä, joka samalla tavoin luikerteli kohti vastustajaansa. Heti kun molemmat olivat tulleet noin 10 metrin päähän toisistaan, alkoi omituinen kaksintaistelu: silmä silmästä, henki hengestä. Molemmat tuijottivat toisiaan silmiin. Vastustajat lähestyivät toisiaan, kunnes tulivat metrin päähän toisistaan. Silloin oli päästy siihen kohtaan, jolloin koe saattoi alkaa.

On vain kysymyksessä, kumpi molemmista ensiksi väsyy. Jos pojan voimat herpaantuvat ensiksi, niin käärme pistää hänen otsaansa, heti kun hänen silmistään sammuu hänen tahtonsa ja älynsä lietsoma loiste. Jos taas kobra väsyy ensiksi sulkien silmänsä suomuilla, niin on poika voittanut. Hän työntää silloin hypnotisoidun käärmeen kitaan mukanaan olevan puukapulan, katsoo, onko sen kurkussa kivi ja jos on, leikkaa sen pois. Missään tapauksessa hän ei tapa eläintä, sillä se voi elää ilman kiveäkin.

"Tämä on", sanoi Cheiro, "näkemäni tarkka kuvaus." Hänellä itsellään on puoli tusinaa sellaisia merkillisiä kiviä, joiden avulla hän jo on parantanut monta käärmeenpuremaa. Jos kivet menettävät voimansa, brahmiinit voivat saada sen niihin uudestaan. Se, miten se tapahtuu, on tähän asti pysynyt heidän salaisuutenaan.

Cheiro esitti palaten näiden ihmisten ympyrässä istumiseen, että he kutsuvat oikeastaan vähäisempien kuolleitten sieluja kuin korkeampien maailmojen hallitsijoita, voimaolentoja, jotka täyttävät neljä elementtiä tulen, ilman, veden ja maan, ja yhdeksän planeetan hallitsijoita. He kykenevät – arveli Cheiro – vetämään mystisellä rukoilemisellaan näitä olentoja keskuuteensa, jolloin ne tosin eivät koskaan ota inhimillistä muotoa mutta ilmaisevat ihmeellistä älyä ja tekevät ihmetöitä. Hän tuntee Lontoossa ihmisiä, jotka harjoittivat näitä taitoja hämmästyttävällä menestyksellä, mutta ei neuvo ketään koettelemaan voimiaan näissä taidoissa, koska se on erittäin vaarallista.

Vielä eräs salaperäinen tapahtuma, jonka Cheiro näki, on joogin elävänä hautaaminen useammaksi viikoksi. Tämän haudalle istutettiin kukkia, jotka alkoivat kasvaa. Kuukauden kuluttua joogi kaivettiin ylös haudasta. Hänet palautettiin sitten taas elämään, ja hän voi aivan hyvin. – Eräs toinen joogi, joka kykeni ilmoittamaan jonkin kaukaisen paikan tapahtumat, kuvasi eräänä päivänä Cheirolle, mitä tämän kodissa Englannissa tapahtui sillä hetkellä. Tiedot osoittautuivat myöhemmin kirjaimellisesti tosiksi.

Ruusu-Risti — maaliskuu 1923