C. W. Leadbeater

Mystinen akordi

Luku kirjasta The Inner Life

Usein kysytään, kuinka harjaantunut selvänäkijä voi heti saada kosketuksen johonkin henkilöön tuhansien penikulmien päässä. Kun tämä ilmeisesti on monelle arvoitus, yritän selittää asiaa, vaikka se onkin vaikeaa. Fyysisin sanoin ei voi ilmaista metafyysistä tosiasiaa, sillä selvimmätkin fyysiset sanat ovat aina jossakin määrin harhaanjohtavia.

Ihmisen erilaiset voimat ja ominaisuudet, jotka hänen eri käyttövälineissään ilmenevät värähtelyinä, lähettävät jokaisesta ruumiista nk. perusäänen. Niinpä tietylle astraaliruumiille ominaiset värähtelyt sulautuvat ääneksi, joka on tämän henkilön perusääni astraalimaailmassa. Voimme olettaa, että keskitason ihmisillä on hyvin samantapainen perussävel. Yksin sen perusteella sitä ei voisi erottaa, ellei sekä mentaali-, astraali- ja eetteriruumiilla olisi myös oma perussävelensä jokaisella ihmisellä. Ei ole vielä löytynyt kahta ihmistä, joiden perussävel olisivat samanlaiset kaikissa näissä maailmoissa, kun niitä kosketetaan samanaikaisesti.

Siten on jokaisella ihmisellä erikoisakordinsa, jonka perusteella hänet tunnetaan. Ehkä hyvin alkuperäisten ihmisten keskuudessa niiden erottaminen on vaikeaa, mutta kehittyneempien perussävelen erottaminen käy helposti. Joko ihminen nukkuu tai on hereillä, elää tai on kuollut, hän on aina tämän avulla löydettävissä. Ihmetellään, miten tämä on mahdollista esimerkiksi silloin, kun hän lepää taivasmaailmassa eikä hänellä ole astraali- eikä eetteriruumista, jotka antaisivat luonteenomaiset perussävelet. Niin kauan kuin syyruumis on olemassa, se on yhteydessä perusatomeihin, joita on yksi jokaisessa maailmassa, ja tässä syyruumiissa ihminen aina säilyttää akordinsa, tämä ainoa atomi riittää selkeän äänen antamiseen.

Okkultisti, joka voi havaita tämän akordin, virittää tilapäisesti omat ruumiinsa samaan sävelkorkeuteen ja tahtonsa avulla antaa akordin soida. Missä tahansa etsitty yksilö on, vastaa hän silmänräpäyksessä samaan akordiin. Jos hän elää fyysisessä ruumiissaan, on mahdollista, että hän tuntee vain jonkinlaisen sysäyksen eikä ymmärrä sen merkitystä, mutta hänen syyruumiinsa tulee heti valoisaksi. Se ikään kuin leimahtaa liekkiin ja okkultisti näkee sen. Näin henkilö löydetään ja magneettinen side syntyy. Okkultisti käyttää tätä yhteyttä ikään kuin teleskooppina.

Tämä yhteissointu, joka muodostaa ihmisen akordin, on hänen todellinen nimensä. Tätä tarkoittaa sanonta: kun ihmisen todellinen nimi huudetaan, hän vastaa heti, missä hän lieneekään. Tähän kätkeytyy tuo kehittymättömien kansojen omaksuma perimätieto, että ihmisen todellinen nimi on osa häntä itseään ja se on pidettävä salassa, koska henkilö, joka sen tuntee, omaa tietyn hallintavoiman häneen. Sanotaan myös, että ihmisen todellinen nimi muuttuu jokaisessa vihkimyksessä, koska sellaisen seremonian aikana yksilö ikään kuin nousee korkeampaan oktaaviin, hän voi entistä täydellisemmin käyttää eri ruumistaan ja antaa puhtaamman äänen. Siksi akordinkin täytyy muuttua. Tätä ihmisen nimeä ei saa vaihtaa Augoeideen salattuun nimeen, sillä se on egon kolmisointuinen akordi, joka muodostuu atma-, buddhi- ja mentaaliatomista ja niiden takana olevasta monadista.

Välttyäksemme tästä erehdyksestä meidän täytyy käsittää ero ihmisen kahden ilmenemisen välillä korkeilla tasoilla. Ne vastaavat toisiaan niin täydellisesti, että alempi näyttää toistavan ylemmän. Ego on kolminkertainen ja käsittää atman, buddhin ja manaksen, kolme prinsiippiä, jokainen omassa maailmassaan, atma nirvaanisen, buddhi intuition ja manas korkeamman ajattelun maailmassa. Ego on verhoutunut syyruumiiseen, joka on muodostunut ajatusaineesta. Ego ilmenee vielä asteen alempana, pukeutuu mentaali-, astraali- ja fyysiseen ruumiiseen. Edellä on kuvattu tämän alemman ilmennyksen akordia, se käsittää egon sävelen lisäksi näiden kolmen alemman ruumiin sävelet.

Ego on kolminainen, kuten monadikin. Sillä on myös kolme prinsiippiä, kukin omassa maailmassaan. Tässä tapauksessa ne ovat ensimmäinen, toinen ja kolmas aurinkokunnassamme. Monadi ilmenee nirvaanisessa maailmassa, ja sen verhoa kutsutaan atmiseksi ruumiiksi, toisinaan kolminkertaiseksi hengeksi. Se on monadin käyttöväline, samoin kuin syyruumis egon. Kuten ego verhoutuu kolmeen alempaan ruumiiseen (mentaalinen, astraalinen ja fyysinen), samoin monadin käyttövälineitä kutsumme atmaksi, buddhiksi ja manakseksi. Tästä näemme, että syyruumiin suhde monadiin on sama kuin fyysisen suhde egoon. Jos ajattelemme, että ego on fyysisen ruumiin sielu, niin monadi on egon sielu. Augoeideen akordi käsittää monadin, siis atmabuddhi- ja manasprinsiipin perussävelen.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että akordi ei tarkasti ottaen ole ääni samalla tavalla kuin meidän maailmamme sen käsittää. Olen saanut sen vaikutelman, että se vastaa aurinkospektrin linjoja. Jokainen elementti, jonka spektrin tunnemme, voidaan heti samaistaa siihen - millä tähdellä ja millä etäisyydellä se lieneekin - niin kauan kuin linjat ovat selvästi havaittavissa. Mutta akordeja ei nähdä eikä kuulla, vaan ne käsitetään jonkinlaisen yhteistunnon eli aistimuksen avulla. Tämä edellyttää, että tietoisuus käytännöllisesti ottaen toimii samanaikaisesti sekä syyruumiissa että jokaisessa alemmassa ruumiissa.

Kun on kysymys tavallisesta astraalisesta vaikutelmasta, on harhauttavaa - vaikka sitä ei voida välttää - käyttää sanoja "kuulla" ja "nähdä". Nämä sanat viittaavat tiettyihin aistielimiin, jotka vastaanottavat tietynlaisia vaikutelmia. Astraalimaailmassa ei ole mitään aistielimiä. Tosin astraaliruumis on fyysisen jäljennös, sillä ovat myös silmät, korvat, nenä, suu, kädet ja jalat. Mutta kun työskentelemme astraalimaailmassa, emme käy astraalista vastinekuvaa kohti fyysisillä jaloilla, emme kuule ja näe vastaavilla fyysisillä elimillä.

Astraaliruumiin jokainen osa voi vastata tiettyyn ryhmään värähtelyjä, niihin, jotka kuuluvat sen omaan alatasoon, ja vain niihin. Jos jaamme kaikki astraalivärähtelyt seitsemään ryhmään vastaten seitsemää oktaavia musiikissa, niin jokainen oktaavi vastaa yhtä alatasoa, ja vain se astraalin osa, joka on rakennettu sen alatason aineesta, voi vastata sen oktaavin värähtelyihin. Jos haluaa olla astraalimaailman määrätyllä tasolla, on kehitettävä vastaanottokyky juuri siinä osassa astraaliruumista, joka kuuluu tälle tasolle. Silloin on tietoinen vain sen tason asukkaista ja asioista. Täydellinen itsetietoisuus astraalimaailmassa edellyttää astraaliruumiin kaikkien osien elävöittämistä, jolloin kaikki alatasot ovat samanaikaisesti näkyvissä.

Jos henkilö on kehittänyt vain erään alatason osia mutta on tehnyt sen täydellisesti, hän kykenee havaitsemaan tällä tasolla samalla tavalla kuin hän aisteillaan havaitsee fyysisessä maailmassa. Hän näkee, kuulee ja tuntee samanaikaisesti. Astraalimaailmassa käsittäminen vain tapahtuu silmänräpäyksessä ja selkeämmin kuin fyysisessä.

Käsitämme, kuinka akordi voi auttaa selvänäkijää löytämään tietyn henkilön, jos ymmärrämme, että tähän liittyvät värähtelyt näkyvät jokaisessa kohteessa, johon ihminen joskus on ollut kosketuksessa ja läpäissyt sen magnetismillaan. Hiuskihara, vaatekappale, joka on kuulunut kysymyksessä olevalle henkilölle, tai kirje, jonka hän on kirjoittanut, riittää sille, joka pystyy tajuamaan akordin. Sen voi helposti myös havaita henkilön valokuvasta, vaikkei hän siihen olisi ollutkaan kosketuksessa. Vähemmän kouliintunutkin selvänäkijä ymmärtää vaistomaisesti tällaisen esineen avulla asettua kosketukseen sen henkilön kanssa, josta halutaan päästä selvyyteen.

Selvänäkijän ei ole välttämätöntä pitää esinettä tai kirjettä kädessään, ei edes lähellään tapausta käsitellessään. Riittää, kun kerran on ollut kosketuksessa esineeseen ja löytänyt akordin, niin voi muistaa ja palauttaa sen mieleensä samalla tavalla, kun voi muistaa kerran näkemänsä kasvot. Jonkinlainen pieni yhdistävä side täytyy aina olla tuntemattoman henkilön löytämiseksi.

On myös toisenlaisia menetelmiä etäällä olevan henkilön löytämiseksi. Eräs erittäin tehokas keino, joka edellyttää suurempaa kehittyneisyyttä, on tajunnan kohottaminen buddhisen tason alemmalle alatasolle, jossa henkilö on täydellisesti yhtä kaikkien ihmisten kanssa, myös sen kanssa, jota etsii. Selvänäkijä, joka voi tehdä tämän, kohottaa tietoisuutensa tälle ykseyden tasolle ja sitten laskeutuu alas etsityn henkilön luo. Voidaan siis käyttää eri menetelmiä ja kukin valitsee ne menetelmät, jotka ovat hänelle luonnollisimmat. Ellemme perusteellisesti tutki asiaa, voimme erehtyä pitämään omaa menetelmäämme ainoana mahdollisena, kunnes lisätty tieto vapauttaa meidät tästä harhasta.

Suom. S. R.

Teosofi — marraskuu, 1965

Koko alkukielinen The Inner Life -teos:

https://www.theosophy.world/sites/default/files/ebooks/Leadbeater The Inner Life.pdf