C. W. Leadbeater

Voimakeskukset (tsakrat)

Jokaisessa käyttövälineessämme on joitakin voimakeskuksia, joita sanskritin kielellä kutsutaan tsakroiksi – merkiten pyörää eli pyörivää kiekkoa. Nämä ovat liitoskohtia, joiden kautta voimaa virtaa toisesta käyttövälineestä toiseen. Ne ovat helposti nähtävissä eetterisessä kaksoispuolessa ja näyttävät teevadin kaltaisilta syvennyksiltä eli pyörteiltä sen pinnalla. Usein niiden sanotaan vastaavan tiettyjä fyysisiä elimiä, mutta muistettakoon, että eetterinen voimakeskus ei ole ruumiin sisällä vaan eetterisen kaksoispuolen pinnalla ja kaksoispuoli ulottuu neljännestuuman verran kiinteän fyysisen aineen ulkopuolelle.

Niitä keskuksia, joita tavallisesti käytetään salatieteellisessä kehityksessä, on seitsemän, ja ne sijaitsevat seuraavissa ruumiinosissa: (1) selkärangan alapäässä, (2) navan, (3) pernan, (4) sydämen ja (5) kurkun kohdalla sekä (6) silmäkulmien välissä ja (7) päälaella. Näiden lisäksi ruumiissa on muitakin voimakeskuksia, mutta niitä eivät käytä valkoisen magian tutkijat. Madame Blavatsky puhui kolmesta muusta voimakeskuksesta, joita hän kutsui alemmiksi keskuksiksi: on salatieteellisiä kouluja, jotka käyttävät näitä, mutta niihin liittyvät vaarat ovat niin suuria, että niiden heräämistä pidetään mitä suurimpana onnettomuutena.

Usein sanotaan seitsemän yllä mainitun keskuksen vastaavan seitsemää väriä ja ääniasteikon seitsemää säveltä, ja intialaisissa kirjoissa mainitaan tiettyjä kirjaimia ja elonvoiman muotoja, jotka liittyvät niihin kuhunkin. Runollisesti sanotaan, että ne muistuttavat kukkia, ja jokaiseen sanotaan kuuluvan tietty määrä terälehtiä.

Muistettakoon, että nämä ovat eetteriaineen pyörteitä ja että ne kaikki ovat nopeasti pyörivässä liikkeessä. Kuhunkin tällaiseen pyörivän kiekon eli lautasen keskuksessa olevaan avonaiseen aukkoon syöksyy astraalimaailmasta voima (kutsukaamme sitä ensiasteiseksi) – joka on yksi Logoksen voimista. Tuo voima on seitsenkertainen luonnoltaan, ja sen kaikki muodot vaikuttavat kaikissa keskuksissa, vaikka kussakin keskuksessa yksi voimamuoto on aina etualalla.

Tämä voimansyöksy tuo jumalallista elämää fyysiseen ruumiiseen, eikä tämä ruumis voisi pysyä elossa ilman sitä voimaa. Keskukset, joiden kautta voima tulvii, ovat sen vuoksi aivan välttämättömiä fyysisen käyttövälineen olemassaololle ja ovat siksi joka ihmisessä toimivina, vaikka ne voivat pyöriä eri nopeuksilla ja eri voimakkuuksilla. Niiden osaset saattavat liikkua verrattain hitaasti niin, että ne töin tuskin muodostavat tarpeellisen voimapyörteen, tai sitten ne voivat sykähtää ja säteillä elävää valoa niin, että tavattoman paljon suurempi voimamäärä kulkee niiden kautta, jolloin monet useammat kyvyt ja mahdollisuudet avautuvat minälle sen toimiessa tällä tasolla.

Nuo voimat, jotka virtaavat keskukseen ulkopuolelta, panevat liikkeelle kohtisuoraan itseään vastaan eetterisen kaksoisruumiin pintaa myöten toisasteisia voimia, jotka leviävät aaltomaisesti ympäri – kuten magneetti, joka sysätään induktiokelaan, saa aikaan sähkövirran, joka kulkee kelan ympäri suorakulmaisesti magneetin akselia eli suuntaa vastaan. Ensiasteinen voima tultuaan pyörteeseen säteilee siitä taas ulospäin, mutta suoraviivaisesti ikään kuin pyörteen keskus olisi pyörän napa ja ensiasteisen voiman säteilyt sen puolapuita. Näiden "puolapuiden" luku on erilainen eri voimakeskuksissa ja määrittää ne "terälehdet", joita kunkin sanotaan sisältävän.

Kullakin näistä toisasteisista voimista, jotka pyörivät lautasen tapaisen syvennyksen ympäri, on oma aallonpituutensa niin kuin tietyn värisellä valolla. Mutta nämä eivät kulje suoraviivaisesti kuten valo vaan erikokoisina ja jokseenkin suurina aaltoiluina, joista jokainen on kerrannainen pienemmistä aallonpituuksista sen sisällä. Aaltoiluiden luku riippuu pyörän puolapuitten luvusta, ja toisasteinen voima kutoutuu ensiasteisen voiman säteilylinjojen alta ja yltä, niin kuin juurikorin tapaisesti voidaan kutoa säikeitä pyörän puolapuitten ympäri. Aallonpituudet ovat hyvin pieniä, ja luultavasti niitä menee mihin tahansa suurempaan aaltoiluun tuhansia. Kun voimat syöksyvät keskukseen, niin nämä erikoiset aaltoilut, jotka kulkevat ristiin toistensa yli korintapaisessa mallissa, saavat aikaan näyn, jota varsin sattuvasti hindulaisissa kirjoissa verrataan kukan terälehtiin. Vielä enemmän ne muistuttavat eräitä matalia pikkulautasia eli maljakoita, jotka on tehty aaltomaisesta sateenkaaren värisestä lasista. Kaikilla näillä aaltoiluilla eli terälehdillä on näet tuollainen sateenkaaren tai helmiäisen kaltainen hohde, vaikka samalla kullakin on tavallisesti oma erikoisvärinsä.

Tavallisessa ihmisessä, jossa nämä keskukset ovat vaivoin liikkeessä niin paljon, että hänen ruumiinsa pysyy elossa, hehkuvat nuo värit jokseenkin himmeästi, mutta siinä ihmisessä, jossa keskukset ovat tulleet eloisiksi ja täysin toimiviksi, värit ovat häikäisevän kirkkaat ja itse keskukset ovat vähitellen kasvaneet tavallisen teevadin kokoisiksi oltuaan ensin läpimitaltaan vain kaksi tuumaa ja säteilevät ja välähtelevät kuin pienet auringot.

Ensimmäisessä keskuksessa selkärangan alapäässä säteilee ensiasteinen voima ulos neljää puolapuuta myöten ja muodostaa sen vuoksi aaltoilunsa sellaisiksi, että ne ovat ikään kuin jakaantuneet neljään osaan, joiden välit ovat tyhjiä. Tämä saattaa keskuksen näyttämään ristiltä, ja siitä syystä ristiä usein on käytetty sen vertauskuvana, ja joskus liekehtivää ristiä on käytetty kuvaamaan siinä asuvaa käärmetulta [kundaliinia]. Herätettynä täyteen toimintaansa tämä keskus on oranssin tulipunainen väriltään ja vastaa läheisesti sitä elonvoiman muotoa, joka virtaa siihen alas pernakeskuksesta. On huomattavissa, että kunkin keskuksen ja sen elonvoiman värin välillä vallitsee vastaavaisuus.

Toinen keskus, napa eli "aurinkokudos" (solar plexus) saa itseensä ensiasteisen voiman, jolla on kymmenen säteilylinjaa, niin että se itse jakautuu kymmeneen aaltoiluun eli terälehteen. Se on hyvin läheisesti tekemisissä monien tunteitten ja mielihalujen kanssa. Sen pääväri on omituinen monen punaisen vivahteen sekoitus, vaikka siinä on myös paljon vihreää.

Kolmas keskus pernan kohdalla toimii auringosta tulevan elonvoiman eristämis-, jakamis- ja levittämistoiminnassa. Elonvoima vuotaa siitä ulos kuuteen suuntaan, ja lisäksi elonvoimaa vetäytyy sisään pyörän navasta. Tällä keskuksella on siis kuusi terälehteä eli aaltoilua, ja se on erittäin loistava ja säteilevä aivan kuin aurinko.

Neljäs keskus sydämen yllä on myös väriltään hehkuvan kultainen, ja kukin sen neljästä pääosasta jakautuu kolmeen osastoon. Sen vuoksi sillä on kaksitoista aaltoilua, koska sen ensiasteinen voima suuntautuu kahtatoista puolapuuta myöten.

Viidennellä keskuksella kurkussa on 16 puolaa, ja sen vuoksi tuossa keskuksessa on kuusitoista osaa. Siinä on paljon sinistä, mutta yleisesti ottaen se vaikuttaa hopeanhohtoiselta ikään kuin kuutamo veden kalvossa.

Kuudes keskus silmäkulmien välissä näyttää siltä kuin se olisi jaettu kahteen osaan, joista toinen on pääasiallisesti ruusunvärinen, vaikkakin siinä on paljon keltaista, mutta toinen on purppuran ja sinisen värinen. Nämäkin värit vastaavat juuri sitä erikoista elonvoiman muotoa, joka elähdyttää tätä keskustaa. Ehkä tästä johtuu, että intialaisissa kirjoissa sanotaan tällä keskuksella olevan ainoastaan kaksi terälehteä, vaikka me – jos laskemme aaltoiluja samalla tavalla kuin muissa keskuksissa – huomaamme, että kukin puolisko jakautuu 48 aaltoon; aaltoiluja on siis yhteensä 96.

Seitsemäs, päälaelta oleva keskus on täyteen toimintaansa heränneenä ehkä kaikkein loistavin. Sen värivivahdukset ovat sanoin kuvaamattomia ja värähtelevät suunnattomalla nopeudella. Sitä sanotaan intialaisissa kirjoissa tuhatlehtiseksi, ja tämä ei suuresti poikkea tosiasiasta, sillä sen ulkokehässä on ensiasteisella voimalla 960 värähdystä. Tämän lisäksi siinä on piirre, jota ei ole missään muussa keskuksessa – eräänlainen lisäpyörre, joka on kirkkaanvalkoinen ja keskeltä kultainen. Tuolla pienemmällä pyörteellä on kaksitoista omaa aaltoilua.

Olen kuullut arveltavan, että jokainen näiden voimakeskusten erilaisista terälehdistä vastaa yhtä siveellistä ominaisuutta ja että tuon ominaisuuden kehittäminen saattaa keskuksen toimintaan. En ole ainakaan vielä havainnut tosiasioiden tukevan tätä, enkä kykene tajuamaan, kuinka se voisi olla mahdollistakaan, koska keskuksen ulkonäkö johtuu eräistä helposti tunnettavista voimista ja koska kunkin keskuksen terälehdet ovat joko toimivia tai toimettomia sen mukaan, ovatko nuo voimat heränneet eloon vai ovatko ne uinuvina. Niiden kehityksellä ei minun nähdäkseni ole enempää yhteyttä siveellisyyden kanssa kuin käsivarsilihaksen kehityksellä. Olenpa tavannutkin henkilöitä, joissa muutamat näistä keskuksista olivat täysin toimivia, vaikkei heidän siveellinen kehityksensä ole ollut ensinkään korkealla. Sitä vastoin monissa henkilöissä, jotka olivat hyvin henkisiä ja siveellisiä, keskukset eivät olleet lainkaan heränneet toimintaan. Siksi vaikuttaa siltä, että näiden kahden kehityssuunnan välillä ei ole mitään yhteyttä.

Sen lisäksi että nämä voimakeskukset pitävät fyysisen ruumiin elossa, niillä on toinenkin tehtävä, joka astuu voimaan, kun ne heräävät täyteen toimintaan. Kukin näistä eetterisistä keskuksista vastaa näet yhtä astraalista keskusta. Mutta koska astraalinen keskus on neliulotteinen pyörre, ulottuu se yhteen aivan erilaiseen suuntaan kuin eetterinen keskus, ja siksi se ei suinkaan ole rajoiltaan samanlainen, vaikka se joltakin puolelta osuu sen kanssa yhteen. Eetterinen pyörre on aina eetteriruumiin pinnalla, mutta astraalikeskus on usein täysin käyttövälineen sisällä.

Kunkin eetterisen keskuksen on kokonaan herätettynä tarkoitus tuoda fyysiseen tajuntaan sitä ominaisuutta, joka löytyy vastaavassa astraalisessa keskuksessa. Ennen kuin luetellaan ne tulokset, jotka saavutetaan herättämällä eetterikeskuksia toimintaan, on hyvä tarkastella, miten käy kunkin astraalikeskuksen, vaikka viimeksi mainitut ovatkin jo täysin toimivia kaikissa myöhempien rotujen sivistyneissä kansoissa. Mikä vaikutus siis on kunkin astraalisen keskuksen elpymisellä astraaliruumiissa?

Ensimmäinen astraalikeskuksista, selkärangan alapäässä, on sen salaperäisen voiman asunto, jota kutsutaan käärmetuleksi tai Hiljaisuuden Äänessä Maailmanäidiksi. Myöhemmin kerrotaan enemmän tästä voimasta; tässä kohden katsokaamme sen vaikutusta astraalikeskuksiin. Meidän on ajateltava, että astraaliruumis on alkuaan ollut miltei jäykkä möhkäle, jossa ei ollut suoranaista kykyä saada mitään selvää tietoa sitä ympäröivästä maailmasta. Ensimmäinen tapahtuma oli silloin käärmetulen herääminen ihmisessä astraalitasolla. Heränneenä se siirtyi toiseen keskukseen, joka vastaa napaa, ja elähdytti sitä herättäen astraaliruumiissa tuntokyvyn – herkkyyden kaikenlaisille vaikutelmille, vaikkei siinä ollut vielä lähimainkaan sitä tarkkaa havaintoa, joka syntyy näkemisestä tai kuulemisesta.

Sitten se siirtyi kolmanteen keskukseen, joka vastaa fyysistä pernaa, ja elähdytti sen kautta koko astraaliruumista niin, että ihminen kykeni liikkumaan öisin tietoisesti astraaliruumiissaan, vaikka hänellä oli yhä hyvin hämärä käsitys siitä, mitä hän matkoillaan kohtasi.

Neljäs keskus herättyään antoi ihmiselle kyvyn ymmärtää myötätuntoisesti muiden astraaliolentojen värähtelyä niin, että hän vaistomaisesti saattoi käsittää niiden tunteita.

Viidennen keskuksen herääminen kurkun kohdalla antoi hänelle kyvyn kuulla astraalitasolla – ts. kehitti sen aistin, joka vaikuttaa astraalimaailmassa tajuntaamme samalla tavalla kuin fyysisellä tasolla kuuleminen.

Kuudennen, silmäkulmien välissä olevan keskuksen kehitys taas sai aikaan astraalisen näön – sellaisen kyvyn, jolla saattoi tarkasti havaita astraaliobjektien muotoa ja laatua, eikä vain hämärästi tuntea niiden läsnäoloa.

Seitsemännen keskuksen herättäminen päälaella täydensi astraalisen elämän mahdollisuudet ja antoi kaikkien kykyjen päästä esille.

Kuitenkin muuan eroavaisuus on olemassa viimeksi mainitun keskuksen suhteen riippuen siitä, millaiseen ihmistyyppiin kukin kuuluu. Monella meistä ne astraalipyörteet, jotka vastaavat kuudetta ja seitsemättä keskusta, yhtyvät käpyrauhaseen, ja näillä ihmisillä käpyrauhanen on oikeastaan ainoa suoranainen yhdysside fyysisen tason ja korkeampien tasojen välillä. Toisessa ihmisluokassa taas on kuudes keskus vielä yhteydessä käpyrauhasen kanssa, mutta seitsemäs taipuu syrjään, kunnes sen pyörteen pää osuu ennen toimettomaan elimeen, jota kutsutaan glandula pinealikseksi. Näissä ihmisissä käpyrauhanen herää eloon ja tulee yhdyssiteeksi alemman älymaailman kanssa, eikä yhteys näytä tapahtuvan kuten tavallisesti astraalitason kautta. Mme Blavatsky pani paljon painoa pinealiksen herättämiselle.

Tällä tavoin nuo keskukset toimittavat jossakin määrin aistinelinten tehtävää astraaliruumiissa. Kuitenkin tämä sanontatapa voisi olla aivan harhaanvievä, jollei muistettaisi, että tehdäksemme ajatuksemme tajuttaviksi meidän täytyy alituisesti puhua astraalisesta näkemisestä ja astraalisesta kuulemisesta, vaikka näillä sanoilla me ainoastaan tarkoitamme kykyä ottaa astraaliruumiissa vastaan sellaisia värähtelyjä, jotka antavat samanlaista tietoa kuin silmät ja korvat fyysisessä ruumiissa.

Mutta astraaliset olosuhteet ovat kuitenkin sellaisia, ettei erityisesti varustettuja elimiä tarvita tämän vaikutuksen saavuttamiseksi. Astraaliruumiin joka osassa on ainetta, joka voi vastata tällä tavalla värähtelyihin, ja sen vuoksi ihminen toimiessaan astraalisessa käyttövälineessään näkee yhtä hyvin esineitä takanaan, yläpuolellaan ja allaan tarvitsematta kääntää päätään. Keskuksia ei siis voi sanoa elimiksi tavallisessa merkityksessä, koska ihminen ei niiden kautta kuule eikä näe niin kuin silmien tai korvien kautta. Kuitenkin niiden elävöitymisestä riippuu astraalisten aistimien toimintakyky, sillä jokainen niistä antaa koko astraaliruumiille kyvyn vastata uuteen värähtelysarjaan.

Koska kaikki astraaliruumiin osaset virtaavat ja pyörivät alituisesti niin kuin vesi kiehuessaan, ne kulkevat vuorostaan jokaisen keskuksen eli pyörteen kautta siten, että kukin keskus herättää kaikissa ruumiin osasissa kyvyn ottaa vastaan tiettyjä värähtelyjä, ja siten kaikki astraaliaistimet ovat yhtä toimivia ruumiin eri osissa. Mutta silloinkin kun nämä astraaliset aistimet ovat kokonaan heränneet, siitä ei suinkaan seuraa se, että ihminen saattaisi tuoda fyysiseen ruumiiseensa jotakin tietoa niiden toiminnasta.

Sillä aikaa, kun tämä astraalinen herääminen on tapahtumassa, ei ihminen ollessaan fyysisessä tajunnassaan tiedä siitä mitään. Ainoa keino, jolla karkea ruumis voi tulla osalliseksi näistä ominaisuuksista, on se, että herättää myös eetteriset keskukset. Se tapahtuu aivan samalla tavalla kuin se tapahtui astraalitasolla – siis nostamalla käärmetuli, joka fyysisellä tasolla on pukeutunut eetteriaineeseen ja uinuu vastaavassa eetterikeskuksessa selkärangan alapäässä.

Tässä tapauksessa herättäminen tapahtuu pitkäaikaisella, kestävällä ja tarmokkaalla tahdonponnistuksella, ja tuon ensimmäisen keskuksen herättäminen täyteen toimintaan on aivan sama asia kuin käärmetulen herättäminen. Kun se kerran on herännyt, niin muut keskukset elävöityvät hyvin voimakkaasti. Se vaikuttaa muihin eetterisiin keskuksiin siten, että ne tuovat fyysiseen tajuntaan samoja voimia, jotka heräsivät vastaavien astraalisten keskusten kehittyessä.

Kun toinen eetterikeskuksista navan kohdalla herää toimintaan, alkaa ihminen tajuta fyysisessä ruumiissaan kaikenlaatuisia astraalisia vaikutelmia ja tuntea hämärästi, että jotkut niistä ovat ystävällisiä, toiset vihamielisiä tai että jotkut paikat ovat mieluisia, toiset vastenmielisiä, vaikkei hän lainkaan tiedä miksi.

Kun kolmas keskus pernan luona herää, ihminen kykenee muistamaan öiset, harhailevat astraaliset retkensä, vaikka usein vielä vain osittain. Tämän keskuksen pieni satunnainen elvytys on usein omiaan aikaansaamaan puolinaisen muiston ihanasta lentämisestä kautta ilmojen.

Neljännen sydämen kohdalla sijaitsevan keskuksen elvytys tekee ihmisen vaistomaisesti tietoiseksi muiden iloista ja suruista ja jopa saattaa joskus hänet toistamaan itsessään myötätunnolla heidän fyysiset kipunsa ja tuskansa.

Viidennen herääminen kurkun kohdalla saattaa hänet kuulemaan ääniä, jotka useinkin tekevät kaikenlaisia ehdotuksia hänelle. Toisinaan hän myös kuulee soittoa tai muita, vähemmän mieluisia ääniä. Kun se toimii täydellä voimallaan, se tekee hänet selväkuuloiseksi kaikkialla eetteri- ja astraalitasoilla.

Kun kuudes keskus silmäkulmien välissä elpyy, ihminen alkaa nähdä olioita ja hänellä on monia erilaisia valvenäkyjä, joskus paikoista, joskus ihmisistä. Varhaisemmalla kehityksellään – kun se on vielä heräämäisillään – se ei useinkaan merkitse muuta kuin että hän puolinaisesti havaitsee maisemia ja värillisiä pilviä. Täydellinen herääminen tekee hänet selvänäköiseksi.

Silmäkulmien välinen keskus on tekemisessä näön kanssa vielä toisellakin tavalla. Sen avulla hänelle käy mahdolliseksi suurentaa hyvin pieniä fyysisiä esineitä. Pieni taipuisa eetterinen putki ojentautuu sen keskuksesta, muistuttaen käärmettä, jolla on mikroskoopin kaltainen silmä päässä. Tämä on se erikoinen elin, jota käytetään tällaisessa selvänäköisyydessä, ja putken päässä oleva silmä voidaan joko laajentaa tai supistaa, jolloin suurennuskyky muuttuu tutkittavan esineen koon mukaiseksi. Tätä tarkoitetaan, kun vanhoissa kirjoissa puhutaan, miten ihminen voi oppia tekemään itsensä pieneksi tai suureksi tahtonsa mukaan. Atomin tutkimiseksi on kehitettävä näköelin, joka vastaa kooltaan atomia. Tuota pientä käärmettä, joka ojentautuu otsan keskuksesta, kuvattiin Egyptin faaraon päähineessä, koska maansa pääpappina faaraon uskottiin omistavan tämän salaisen kyvyn monien muiden ohella.

Kun seitsemäs keskus herää, ihminen kykenee lähtemään fyysisestä ruumiistaan täydessä tajunnassaan ja myös palaamaan siihen ilman keskeytystä. Silloin hänen itsetietoisuutensa on katkeamaton öin ja päivin. Kun tuli on kulkenut kaikkien näiden keskusten läpi tietyssä järjestyksessä (mikä voi eri ihmisillä vaihdella), tulee itsetietoisuus katkeamattomaksi aina taivasmaailmaan astumiseen saakka astraalitason elämän loppuessa. Eikä ole mitään eroa, vaikka ajoittaisesti onkin poistuttava fyysisestä ruumiista unessa tai kokonaan kuollessa.

Mutta jo ennen kuin tämä tapahtuu, voi ihminen saada monta välähdystä astraalimaailmasta, sillä erittäin vahvat värähtelyt voivat milloin tahansa sähköttää yhden tai toisen keskuksen ajoittaiseen toimintaan herättämättä käärmetulta. Tai sitten voi tapahtua, että tuli herää osittain ja syntyy joksikin ajaksi osittainen selvänäköisyys. Tämä tuli on näet olemassa seitsemässä kerroksessa eli seitsemässä voima-asteessa, ja monesti ihminen ponnistaessaan tahtoaan sen herättämiseksi onnistuu koskettamaan ainoastaan yhtä kerrosta. Ja kun hän sitten luulee täyttäneensä työn, ei se olekaan vielä valmis, vaan hänen on tehtävä se yhä uudelleen ja monta kertaa kaivautuen vähitellen syvemmälle ja syvemmälle, kunnes ei ainoastaan pintakerros ole liikkeellä, vaan itse tulen keskus on täydessä toiminnassa.

Tietäjä — touko-kesäkuu 1912

C. W. Leadbeater

Kundaliini

Kundaliini on Logoksen voiman erään virran alempi ilmennys. Tavallisesti se on ihmisessä uinuvana selkärangan alapäässä olevassa voimakeskuksessa. Jos se herätetään liian aikaisin, ennen kuin ihminen on puhdistanut luonteensa kaikista tunne-elämän epäpuhtaista ja itsekkäistä tahroista, tuo voima syöksyy alaspäin ja elähdyttää ihmisen alemmat keskukset (joita käytetään vain muutamissa mustan magian epämiellyttävissä muodoissa). Tuon onnettoman ihmisen elämä joutuu nyt kuvaamattoman kauhu0n tilaan, tai parhaassa tapauksessa tuon voiman vaikutus rajoittuu vahvistamaan hänen kaikkia ominaisuuksiaan, kunnianhimo ja ylpeys niihin luettuina. Kundaliini olisi herätettävä vain Mestarin henkilökohtaisesti opastaessa ja valvoessa oppilasta – Mestarin, joka neuvoo, miten oppilaan on käytettävä tahtoa, miten kundaliini herätetään tavalla, jolla sen tulee herätä, ja miten se liikkuu vain kierreliikkeenä, jollaisena sen tulee kulkea voimakeskuksesta toiseen, selkärangan alapään kohdalta lähtien niihin keskuksiin, jotka ovat eetterisessä kaksoispuolessa pernan, navan, sydämen, kurkunpään, silmien välin sekä päälaen kohdalla. Eri tyyppisissä ihmisissä tämä kulku on erilainen. Se on tarkalleen määrätty fyysinen tapahtuma, sillä voima kirjaimellisesti polttaa itselleen tien eetterisen kaksoispuolen läpi sen epäpuhtaudesta huolimatta.

Tunneruumiissa ovat myös voimakeskukset, jotka kundaliini jo on herättänyt. Ne ovat toimivia astraalitasolla kaikissa kehittyneempien rotujen kulttuuri-ihmisissä. Kehitysprosessin aikana nämä voimakeskukset ovat tällä tasolla elävöittäneet ihmisen tunneruumiin herättäen sen tuntoaistin, sen liikkumiskyvyn, sen myötämielisen asenteen toisia astraalitasolla olevia olentoja kohtaan, sen näkemis-, kuulemis-, ym. kyvyt. Mutta tällaisten kokemusten muistaminen tai astraalisten kykyjen käyttäminen fyysisessä ruumiissa on mahdollista tarkoin määrätyllä ja kontrolloidulla tavalla vain silloin, kun kundaliini eetterisessä kaksoispuolessa on kulkenut vastaavien voimakeskusten läpi.

Kun puhutaan silmien välissä olevista voimakeskuksista, tarkoitetaan käpyrauhasta ja aivolisäkkeen ydintä. Kuudennen (silmäkulmien välissä) ja seitsemännen (päälaelta) astraalisen keskuksen voimat yhtyvät tavallisesti aivolisäkkeen ytimessä silloin, kun eetterinen keskus on herännyt. Nämä elähdyttävät sen ja työskentelevät sen kautta. Mutta on eräs ihmistyyppi, jossa seitsemäs astraalinen keskus elähdyttää käpyrauhasen aivolisäkkeen ytimen asemesta, ja tällä tavalla se muodostaa etappitien suoraan alemmalle mentaalitasolle ilmeisesti kulkematta tavalliseen tapaan astraalitason läpi. Tämän kanavan kautta tuo ihmistyyppi saa yhteyden sisältäpäin, kun taas toisen tyyppiset saavat saman yhteyden aivolisäkkeen ytimen välityksellä.

Kun kundaliini herää itsestään, mikä tapahtuu hyvin harvoin, tai kun se on jonkin onnettomuuden kautta herännyt, se tavallisesti koettaa tunkeutua selkärangan sisälle, sen sijaan että se liikkuisi kierreliikkeenä, kuten okkultistia valmennetaan sitä kuljettamaan. Tällöin on mahdollista, että kundaliini syöksee ulos pään kautta ja ihminen hetkeksi menettää tajuntansa.

Hindulaiset kirjat viittaavat – mutta eivät selitä – mitä tällöin tapahtuu. He sivuuttavat eetterisen kaksoispuolen pinnalla olevat keskukset, mutta puhuvat keskuksien juurista, jotka ovat selkärangassa. Alhaalta ylöspäin virtaa selkärangassa se, jota nimitetään merudandaksi, merun sauvaksi, luomisen keskusakseliksi. Tässä sauvassa on kanava, jota kutsutaan sushumnaksi, ja siinä taas kanava, jota kutsutaan shitriniksi ja joka on "niin hieno kuin hämähäkin seitti". Siihen voimakeskukset ovat pujotetut kuin bamburuo'on nystermät. Alin voimakeskus, muladhara, on selkärangan alapäässä, ja siinä kundaliini uinuu sulkien merudandan suun.

Kokelaan tarkoituksena on viedä kundaliini kaikkien voima-keskusten läpi, kunnes se saavuttaa sen keskuksen, joka on kulmakarvojen välissä. Silloin kokelas huomaa, että hän, niin sanoakseni, jää jälkeen ja kundaliini etenee sahasraraan, suureen "tuhatlehtiseen lootuskukkaan" päälaelle. Jos kokelas menee kundaliinin mukana, tämä vie hänet ulos ruumiista ja keskeyttää siksi aikaa mietiskelyn harjoittamisen fyysisessä ruumiissa. Kundaliini nostaa shitrinia vähä vähältä kokelaan käyttäessä tahtoaan mietiskelyssä. Ensi kerralla hänen ei pitäisi mennä kovin pitkälle, mutta kerta kerran jälkeen hän voi yrittää aina pitemmälle. Kun kundaliini tulee johonkin voimakeskukseen ja kulkee sen läpi, niin "kukka", joka riippui alaspäin, nyt kohottautuu ylöspäin. Kokelas mietiskelee kundaliinin jonkin muotoisena, ja tuohon "lootuskukkaan" sijoittunut kundaliini assosioi itsensä sen muodon kanssa. Huolellisesti laadittu dhyana eli mietiskely, joka on täynnä oikeita vertauskuvia, on olemassa jokaista "lootuskukkaa" eli voimakeskusta varten. Kun mietiskely on ohi, kokelas ohjaa kundaliinin takaisin samaa tietä muladharaan. Joissakin koulukunnissa on tapana viedä kundaliini takaisin vain sydänkeskukseen, missä se menee sille kuuluvaan kammioon.

Kundaliini voidaan herättää monella eri tavalla, mutta herättäminen tulisi aina tapahtua jonkun gurun eli pätevän opettajan johdolla, Mestarin, joka on Valkoiselle Veljeskunnalle vastuussa oppilaan valmentamisesta. Hän tuskin johdattaa oppilasta tilaan, jossa hänen kundaliininsa herää ennen kuin kokelas omalla voimallaan on lyönyt rikki kaidan tien kolme ensimmäistä kahletta, ennen kuin aistimiin vaikuttavat seikat sekä aineelliset asiat ovat vakavasti järkyttämättä häntä. Sitten tämä "taivassyntyinen" yhtyy läheisesti korkeampaan manakseen ja on sopusoinnussa sen kanssa, voi hallita kolminaista persoonallisuuttaan, ja kun kundaliinin voima vapautetaan hänessä, se virtaa palvelun puhtaita kanavia pitkin korkeampaan Itseen. Sanotaan, että tavallisesti kundaliini herää tuolla lähellä kolmatta vihkimystä tai nykyisenä kali juugan kautena eli mustana aikakautena vielä myöhemminkin. Kundaliini voi myös herätä vähitellen, niin että se aluksi ilmenee vain yleisenä herkkyytenä korkeammilla tasoilla.

Kundaliinia pidetään jumalallisena, ruumiillistuneena Shabdabrahmana. Shabda merkitsee ääntä. Ääni on luova voima. Puhekykyä pidetään sen näkyvimpänä muotona. Se on ajatuksen ilmaus, joka toimivana on krijashakti. Aakkosten muutamat kirjaimet, jotka ovat inhimillisen kielen perustana, asustavat jokaisessa voimakeskuksessa, ja näiden kirjainten voima (luovan sanan osuus niissä) herää, kun kundaliini niihin yhdyttyään korkeimmassa voimakeskuksessa saavuttaa Shivan ja aikaansaa sen, että ne loistavat kirkkaasti kundaliinin valossa. Brahman luovalla puheella eli kolmannella Logoksella on neljä muotoa eli tilaa, siksi Brahmaa ilmenneenä kutsutaan nelikasvoiseksi. Kun kundaliini edustaa Logosta ihmisessä, niin se myös esittää noita neljää eri muotoa kundaliinin kulkiessa eri voimakeskusten läpi.

Kundaliinia kutsutaan myös Maailman Äidiksi, koska tajunnan voimien ulkonaista toimintaa aina pidetään naisellisena. Siten tahto, viisaus ja toiminta ovat naisellisia, ollen shakteja eli voimia, jumaluuden ulospäin suuntautuvia puolia. Maailman Äiti on edustettuna kaikissa näissä muodoissa, jotka ilmenevät maailman luomisessa, Brahman toiminnassa eli kolmannen Logoksen työssä. Kundaliinia sanotaan Maailman Äidiksi myös sen tähden, että sen avulla okkultisti tulee tietoiseksi eri tasojen olemassaolosta.

(Suom. S. R.)

Teosofi – 1940 n:o 9