Doris Groves

Teosofia oppina ja kokemuksena

Kun teosofia teki ensi vaikutuksensa maailman ajatteluun, niin se avasi tiedon piirissä sellaisia näköaloja, joista länsimailla aikaisemmin ei ollut osattu uneksiakaan. H. P. Blavatskyn ja A. P. Sinnettin kirjojen julkaiseminen – nehän perustuivat Mestareilta saatuihin sanomiin – toi Teosofiseen Seuraan sellaisia etsijöitä, jotka halusivat ryhtyä harjoittamaan niiden oikein ymmärtämisen edellyttämää ajattelua. Muutamat erään maaseutulooshin alkuaikojen pöytäkirjat osoittavat, minkälaista tutkimustyötä silloin loosheissa tehtiin. Nykyisin tähän työhön ovat omistautuneet erikoiset tutkimusryhmät ja looshikokouksissa painotetaan enemmän sitä, mitä kutsutaan teosofiseksi "elämäksi". Ajatellaan, että on kaksi eri asiaa "tutkia kirjoja" ja "kokea". Itse asiassa nämä ovat saman totuuden eri puolet ja nykyajan maailma tarvitsee molempia. Sana on sisäisen totuuden ulkoinen muoto ja vääristää sen. Kuitenkin sana on välttämätön ensimmäisen herätteen antaja, se tuo mieleen ajatuksen raivaamattoman polun etsimisestä. Varmaankin tuollainen heräte on ollut sinä alkusyynä, joka on saanut meidät, nykyiset jäsenet liittymään Teosofiseen Seuraan. Sana tuli lihaksi, Hiljaisuuden Ääni sen lausui ja jokaisen etsijän on kerran kuultava se hiljaisuudessa.

Alkuaikoina Vanhemmat Veljet hyvin voimakkaasti painottivat veljeyttä Teosofisen Seuran päätehtävänä. Viisauden Mestarien Kirjeissä selvästi sanotaan, että kaikki teosofinen tieto, viisaus ja ymmärrys on käytettävä miljoonien tietämättömien, köyhien ja poljettujen ihmisten hyväksi. Ihmiskunnan palvelijoilta vaaditaan yhä syvempää Aikain Viisauden ymmärtämistä. Todellisen tiedon perustana ja minättömän palvelun takana tulee olla alati lisääntyvä itsetuntemus.

Kehitys eli elämä noudattelee kaikessa, mikä on ilmennyt, jatkuvaa heiluriliikettä, edes ja takaisin tulemisesta olemiseen eli objektiivisesta subjektiiviseen, opista kokemukseen. Nämä ovat jumalallisen elämän eri puolet, joista me kaikki olemme osallisia. Toisaalta jokaiseen kokemukseen "olla jotakin" liittyy uusi tavoite "tulla joksikin". Näyttää ilmeiseltä, että meidän on sanoin, tuntein ja teoin ilmaistava se, minkä olemme ymmärtäneet. Emme voi pysyä liikkumattomina jossakin keskuksessa, jonka liike jatkuvasti on suunnattu ulospäin yhä täydellisempään oman itsen ilmaukseen vaan meidän on palveltava henkilökohtaisilla kyvyillämme koko maailmaa ja ihmiskuntaa. Kolminaisuuden kolmas aspekti vaikuttaa intelligenssinä, se avaa teitä ajatukselle, joka tähän saakka on työskennellyt itsekeskeisesti ja erottavassa mielessä mutta jossa itsessään ovat mitä suurimmat mahdollisuudet omakohtaiseen ymmärtämiseen ja luovaan toimintaan. Se on kaiken sen muistiinmerkitsijä, joka on olemassa ajassa, se näyttää, minkälainen on kehityssuunnitelma ja samalla havainnollistaa "tulemisen" prosessin.

Kun ihmisen tietoisuuden piiriin tulee jokin ajatus, niin mielessä tapahtuu herääminen uuteen. Aluksi tämä herääminen on älyllistä, mutta siihen kätkeytyy myös mahdollisuus henkiseen näkemykseen sekä toteuttamiseen. Mestari Serapis on sanonut: "Sen, joka työskentelee ratkaistakseen äärettömän, on ensin ratkaistava äärellinen." On välttämätöntä lähestyttäessä olemisen todellisuutta, että jumalallisen elämän tuleminen ymmärretään koko luomakunnassa, myös ihmiskunnassa.

Meidän aikanamme on huomattavissa Teosofisessa Seurassa paluuta aikain viisauden tutkimiseen. Olemmehan vasta koskettaneet totuutta verhoavan vaipan lievettä. Mahachohan sanoi, että tehtävämme on tehdä teosofia yleisesti tunnetuksi. Sitähän olemme koko ajan yrittäneet tehdä ja seurauksena on ollut, että monet opeistamme ovat useampien tiedossa, kuten jälleensyntyminen, ajatuksen voima, kuoleman jälkeinen elämä ja karman laki. Meidän on mentävä pitemmälle ja levitettävä tietoa ihmisen jumalallisuudesta hänen kuolemattomuudestaan toisin kuin yleisesti käsitetään sekä niistä yksinkertaisista perustotuuksista, jotka vaaditaan totuuden tietoon pyrkivältä. Kuulemme usein sanottavan, että Teosofisessa Seurassa tarvitaan sellaisia työntekijöitä, jotka voivat puhua erilaisille ihmisille juuri heidän omalla kielellään, mutta ennen kaikkea mielestäni tarvitaan niitä, joiden ajatukset pohjautuvat Ainoaan Elämään, tuohon kaikkikäsittävään tieteeseen ja filosofiaan, jonka ymmärtäminen heittää valoa spesialisoituneen tiedon kaikille aloille maailmassa. Se, joka todella tutkii teosofiaa, siirtyy oppien tuolla puolen olevaan elämään, hän sulattaa tosiasiat, kunnes hän tuntee ytimen yhtä hyvin kuin sen ulkoiset verhot, tekee opista niin yksinkertaisen, että se on toisten helpompi omaksua. Yksinkertaisella en tarkoita mitään alkeellista tai pinnallista, vaan asioiden ja olosuhteiden havaitsemista ja ymmärtämistä sisältäpäin. Tätä on okkultistin yksinkertaisuus, meille vaikeaa, mutta uusi ymmärtäminen muuttaa opin esittämisen. Esim. karman laki tulkittiin aikaisemmin jonkinlaisena palkintona tai rangaistuksena, josta seurasi joko hyviä tai huonoja kokemuksia. Siten se muistutti paljon Vanhan testamentin oppia silmä silmästä, hammas hampaasta. Nyt useimmat tulkitsevat karman lain elävänä toimintana, johon liittyy sekä vaikeuksia että kärsimyksiä, koska persoonallisuutta häiritään, mutta samalla se voi vapauttaa vastavaikutuksista, koska jumalallinen Itse heittää valoaan siihen. "Uuden lain annan teille, rakastakaa toisianne." Rakkaus on tämän lain täyttämistä, rakkauden avulla karmasta tulee osa jumalallista toimintaa, puhdasta, rakentavaa toimintaa, joka ei heitä varjoa kenenkään tielle.

Nykyaikainen psykologia sekä monet henkiset liikkeet ovat auttaneet meitä persoonallisuutemme ja sen sielullisen puolen ymmärtämiseen. Miten erikoista olikaan todeta toisen maailmansodan jälkeen onnettomuuksista, äkillisestä kuolemasta ja pommitusten aiheuttamista hävityksistä huolimatta, että yleinen kiinnostus suuntautui vähemmän kuoleman jälkeiseen elämään kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja enemmän joogaan, henkiseen eheyttämiseen ja vapautumiseen, siis kaikkeen sellaiseen, mikä panee pääpainon nykyiseen elämään. Teosofiset opit voivat antaa valaistusta ja ymmärtämystä elämään, myös ne voivat antaa sysäyksiä, jotka johtavat entistä elävämpään ja ilosta rikkaampaan elämään. Tarvitsemme todellisia tutkijoita, jotka pitävät teosofiaa esillä ja omasta kokemuksestaan voivat yksinkertaisesti esittää syvällisempiäkin opetuksia. Emme enää tarvitse sellaisia, jotka vain perustelevat ja todistelevat joutuen siten ristiriitaan toisten oppien kanssa, vaan sellaisia, jotka liikkuvat tiettyyn suuntaan kohti ykseyttä. Niin "opissa" kuin "kokemuksessa" oleellisinta on tieto ykseydestä, tunto ainoasta elämästä, joka meidän on ymmärrettävä keskellä ilmennyttä moninaisuutta, sekä siinä Itsessä, jossa me elämme, liikumme ja olemme. Ja kun tämän ymmärrämme, niin ulkoinen ja sisäinen on yhtä.

Teosofi — 1965


Etusivu

Sekalaiset