Eino Vuorinen
SELVÄNÄKÖISYYDESTÄ
Selvänäköisyydellä tarkoitetaan, että ihminen, jolla on hallussaan tämä kyky, voi nähdä enemmän, kuin mitä ihminen tavallisilla silmillään näkee. Kuitenkin, vaikka nimityksessä mainitaan vain laajentunut näkökyky, niin sillä melkein aina tarkoitetaan myös selväkuuloisuutta eli kykyä kuulla enemmän kuin tavallisella korvalla. Tässä pienessä tutkielmassa tarkoitan siis aina näitä molempia ihmisen laajentuneita kykyjä, vaikka mukavuussyistä käytänkin vain toisen nimitystä: selvänäköisyys.
Aloittakaamme ensin määrittelemällä, mitä selvänäköisyys itse asiassa on. Tässä auttaa meitä määrittely siitä, mitä tavallinen näkeminen silmillä ja kuuleminen korvilla on. Me näemme jonkin esineen siksi, että siitä säteilee silmäämme määrätynpituisia valo-aaltoja, ja me näemme esineet erivärisinä siksi, että jokainen väri lähettää oman erikoisen aaltopituutensa. Samasta syystä kuulemme ääniä korvillamme ja jokaisella eri äänellä on erilainen aallonpituus. Valoaallot, jotka silmämme havaitsevat, ovat suunnattomasti nopeampia kuin ääniaallot, jotka korvamme ottavat vastaan. Nämä asiat tunnetaan hyvin tarkkaan. Myös tiedetään, että on aaltopituuksia eli värähtelyjä, jotka ovat suunnattomasti nopeampia, kuin mitä silmämme voi havaita, ja on aaltopituuksia, jotka ovat paljon hitaampia, kuin korvamme voi kuulla. Mitä on siis selvänäköisyys? Se on kyky välittää tajunnalle tietoa, joka saapuu meille paljon nopeampien aaltopituuksien välityksellä, kuin silmämme tai korvamme voivat havaita. Näin ollen siis selvänäköisyys ei ole mikään ihmeellinen poikkeama luonnon normaalista toiminnasta. Ihmeenä voimme pitää enintään sitä, että jollakulla ihmisellä on toiminnassa aistikeskuksia, joita ei normaalioloissa ole kaikilla ihmisillä.
Salatiede paljastaa meille, että niiden viiden aistimen lisäksi, jotka meillä nykyään on toiminnassa, meillä on piilevinä vielä muita aistikeskuksia, jotka myöhemmin kehityksen kuluessa heräävät toimintaan ja jotka jo nyt voidaan määrättyjen harjoitusten avulla herättää ennenaikaiseen toimintaan. Sellaisella ihmisellä siis, jolla on ainakin jossain määrin selvänäköisyyskykyä, on jokin näistä piilevistä aistikeskuksista toimivana. Kuitenkin, niin kuin myöhemmin tulemme huomaamaan, saattaa olla vallan suunnaton ero kahden eri ihmisen välillä heidän käyttäessään näitä piileviä kykyjään. Ero kahden selvänäköisen ihmisen välillä saattaa olla yhtä suuri kuin vuoden vanhan lapsen, joka suurella vaivalla ponnistelee hallitakseen uusia fyysisiä aistimiaan, ja varttuneen aikaihmisen välillä, jolla ne ovat täysin hallussaan.
Röntgenlaite on eittämättömästi paljastanut meille sen tosiasian, että esine, joka silmillemme näyttää täysin kiinteältä ja valoa läpäisemättömältä, ei kuitenkaan sitä ole, sillä röntgenlaite voi lähettää vielä nopeampia värähtelyjä kuin meidän silmämme, ja siksi ne voivat läpäistä sellaisia kappaleita, joiden läpi silmämme eivät voi nähdä.
Tehdäksemme asian helpommin tajuttavaksi mainitsen tässä näiden aaltopituuksien keskinäiset suhteet tieteellisen tutkimuksen mukaan. Me alamme kuulla ääniä, joiden värähdysluku on 32 kertaa sekunnissa, ja me lakkaamme kuulemasta niitä, kun se nousee 32 768 kertaan. Sähköaallot alkavat samasta värähdysluvusta ja loppuvat lukuun, joka on yli 34 miljardia sekunnissa. Me alamme nähdä silmillämme esineitä, kun värähdysluku on 35 184 miljardia, ja näkökykymme loppuu, kun luku nousee 1 125 900 miljardiin eli kun se on 16-numeroinen luku. Röntgensäteet alkavat, kun luku on 18-numeroinen.
Tästä käy ilmi mm. se, miten äärettömän hitaita ovat ne aaltopituudet, jotka korvamme voivat erottaa ääninä, verrattuina niihin aaltopituuksiin, jotka silmämme havaitsevat valoilmiöinä. Jos silmämme kykenisivät ottamaan vastaan värähtelyjä, jotka ovat yli 18-numeroisia, niin me kykenisimme näkemään esineiden lävitse, kuten röntgenlaite; mutta sitä varten meillä on toinen aisti, vaikka emme kykene sitä vielä käyttämään.
Vaikka selvänäköisyys voidaankin selvittää näin yksinkertaisella tavalla, että siis kysymys on vain värähtelyiden nopeudesta, niin tämä selitys ei kuitenkaan sisällä koko totuutta, niin kuin tulemme myöhemmin näkemään, sillä näyttämölle astuu vielä muita huomattavia tekijöitä. Tämä teoria soveltuu ainoastaan, mikäli on kysymys puhtaasti fyysisestä aineesta. Astraali- eli sielumaailmassa tulemme tekemisiin uusien, hämmästyttävien tekijöiden kanssa.
Selvänäköisyys voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, nimittäin fyysiseetteriseen, astraaliseen ja mentaaliseen selvänäköisyyteen. Tarkastakaamme näitä kutakin erikseen. Koska jokainen eri selvänäköisyyden luokka voi esiintyä ihmisillä äärettömän eriasteisena kykynä ja siitä syystä vaihdella tavattoman paljon, niin lienee viisainta käsitellä kutakin selvänäköisyyskykyä sellaisena kuin se esiintyy ihmisellä, joka sitä täysin hallitsee. Katsokaamme ensin, minkälainen on fyysis-eetterinen kyky täysin hallittuna.
Niin kuin jo äsken mainitsin, tällainen ihminen kykenee ottamaan vastaan paljon laajemmalta alalta fyysisiä värähtelyjä, kuin mitä tavalliselle silmälle tai korvalle on mahdollista. Hän siis kykenee näkemään paljon täydellisempänä tämän fyysisen maailman kuin muut. Ehkä huomattavin muutos on se, että hän kykenee näkemään kiinteiden kappaleiden läpi. Hän voi esim. nähdä hyvin seinän lävitse toiseen huoneeseen. Hän voi tarkalleen kertoa, mitä jossakin suljetussa laatikossa on. Hän voi lukea sinetöidyn kirjeen jne. Kuitenkin, koska on kysymyksessä fyysinen näkökyky, hänelle tuottaa vaikeutta suljetun kirjeen lukemisessa se, että hän näkee toiset kohdat kirjeestä nurinpäin ja toiset kohdat oikeinpäin, sillä hän näkee asiat juuri samalla tavalla kuin fyysisillä silmilläänkin, ainoana erotuksena vain se, että hän näkee esineiden lävitse. Tämän kyvyn avulla ihminen voi nähdä myös jonkin matkaa maakerroksen läpi, jonka päällä hän kulkee. Tässä suhteessa tämä näkökyky on samanlainen, kuin jos katsoisimme kirkkaaseen veteen. Mitä syvemmällä pohja on vedessä, sitä epäselvemmin sen erottaa. Eetterisellä näkökyvyllä voi siis etsiä metallisuonia vuorista, mikäli ne eivät ole liian syvällä. Tämä näkökyky läpäisee kiinteän aineen siis vain jonkin verran eli samalla tavalla, kuin jos koetamme katsoa läpi tiheän sumuverhon. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat tietysti täysin läpinäkyviä. Hän voi tarkastaa jokaista elintä ihmisen ruumiissa, ja siitä syystä esim. lääkäreille tällainen kyky olisi erittäin hyödyllinen heidän tutkiessaan ihmisten sairauksia. Tällainen ihminen näkee myös olentoja, joita muut eivät voi nähdä; hän näkee luonnonhenkiä, joiden ruumiit ovat fyysis-eetterisestä aineesta muodostettuja. Me emme normaalioloissa näe näitä olentoja siksi, että niiden ruumiit on rakennettu niin pienistä molekyyleistä, etteivät auringonsäteet heijastu niistä meidän silmiimme. On paljon ihmisiä, jotka voivat, ainakin toisinaan, nähdä näitä olentoja ja siis omaavat ainakin jossain määrin tämän kyvyn, joskin poikkeuksetta vain heikosti kehittyneenä.
Tämän kyvyn omistaja voi nähdä joskus myös haamuja. Kun ihminen kuolee, hänen eetteriruumiinsa jää leijumaan fyysisen ruumiin läheisyyteen joksikin aikaa eli siksi, kunnes se on täysin hajonnut. Koska molemmat ovat fyysistä ainetta, niin ne magneettisen vetovoiman vaikutuksesta pysyvät toistensa läheisyydessä, ja siksi tämä eetterinen kaksoispuoli leijuu jonkin aikaa haudan yläpuolella, mihin kiinteä ruumis on haudattu. Eetterisellä näkökyvyllä varustettu henkilö voi nähdä vainajan eetterisen kaksoispuolen, joka on täysin vainajan näköinen.
Luonnollisesti tällainen ihminen näkee paljon sellaisia värejä, joita eivät muut näe, ja siksi tämä maailma onkin hänelle paljon värikkäämpi kuin muille.
On luonnollista kysyä, että jos ihmisellä on tällainen kyky hallussaan, voiko hän sitä hallita siten, että hän voi sulkea sen pois, milloin haluaa, vai täytyykö hänen aina katsella myös tällä laajemmalla näkökyvyllään? Vastaus on, että jos ihminen täysin hallitsee tämän kyvyn, niin hän voi mielin määrin joko käyttää sitä tai panna sen pois: Asia on yhtä yksinkertainen, kuin jos käännämme katseemme pois kirjasta ja seuraamme tapahtumia jossakin etäällä. Esimerkkinä voidaan pitää myös sitä, että jos me pidämme kirjaa silmiemme edessä, mutta emme ole kiinnittäneet siihen koko huomiotamme, niin näemme heikosti myös ympärillämme olevat seinät ja huonekalut.
Eräästä asiasta on ehkä vielä syytä mainita. Jos eetterinen näkökyky on täysin hallittu, siihen sisältyy aina myös eetterinen selväkuuloisuus, niin kuin jo on mainittu. Kun ihminen katselee ja kuuntelee tällä kyvyllä, niin hän todellisuudessa käyttää fyysisten silmien ja korvien hienompaa eetteristä osaa tähän tarkoitukseen; ja koska nekin ovat fyysistä ainetta niin kuin silmät ja korvat, joskin hienompaa ainetta, ja ne siksi kykenevät vastaamaan hienompiin fyysisiin värähtelyihin, niin ihminen näkee ja kuulee ainoastaan fyysisiä tapahtumia, ei muuta.
Edellä artikkelissa tutustuimme eetteriseen selvänäköisyyteen, ja nyt on tarkoitukseni koettaa kuvata erästä toista, paljon laajempaa selvänäköisyyden muotoa, joka paljastaa meille kokonaan uuden maailman outoine ja ihmeellisine ilmiöineen ja olosuhteineen. Mutta selvyyden vuoksi on syytä ensin luoda lyhyt yleiskatsaus mainittuun asiaan, koska lukijoiden joukossa saattaa olla sellaisia, jotka eivät ole aikaisemmin siitä kuulleet.
Tämän fyysisen ruumiin lisäksi meillä on myös tunneruumis, joka täyttää ja läpäisee edellisen. Se on muodostettu paljon hienommista atomeista ja molekyyleistä kuin fyysinen ruumis ja siinä tapahtuvat liikunnat ja värähtelyt ovat meidän tunnetoimintaamme. Todellisuudessa meitä ympäröi kokonainen tunnemaailma, jossa me elämme samanaikaisesti tässä fyysisessä ruumiissa ollessamme. Ihmistä, joka kykenee kääntämään huomionsa tähän maailmaan ja tekemään havaintoja siinä, sanotaan selvänäköiseksi. Sellaisella ihmisellä on hallussaan uusi aistimuskeskus näiden viiden tuntemamme aistimen lisäksi, ja sen avulla hän kykenee siirtämään aivotajuntaansa enemmän tai vähemmän selviä kuvia ja vaikutelmia tunnemaailmasta. Tämä kyky on ihmisillä yleensä synnynnäinen, ja poikkeuksetta se on vain hyvin heikosti kehittynyt. Se voidaan kuitenkin kehittää myös täyteen toimintaansa erityisten harjoitusmenetelmien avulla, mikä tehtävä kuitenkin on niin vaativa ja raskas, että nykyisellä ihmiskunnan kehitysasteella löytyy tuskin lainkaan sellaisia ihmisiä, joka siihen pystyy. Niin kuin jo sanoin, tällainen kyky voi osittain olla toiminnassa joissakin ihmisissä ja he ovat sen saaneet synnynnäisenä lahjana. Älkäämme kuitenkaan tehkö sitä johtopäätöstä, että nämä ihmiset ovat sen tähden kehittyneempiä kuin muut, sillä tämän kyvyn osittainen esiintyminen johtuu kokonaan muista syistä. Viittauksena ajattelevalle lukijalle voin mainita, että ihmiskunta kokonaisuudessaan on varhaisemmissa kehitysvaiheissaan omannut huomattavassa määrin tällaisia psyykkisiä kykyjä, jotka sitten ovat heikentyneet kehityksen kuluessa ja viimein kokonaan sammuneet. Sellainen on näet kehityksen normaali kulku. Psyykkiset kyvyt tulevat heräämään toimintaan uudelleen ihmiskunnassa, mutta vasta sitten, kun se on henkisesti huomattavasti kehittyneempi kuin nykyään, ja silloin ne eivät toimi enää osittain, eivätkä rajoitu ainoastaan tunnemaailmaan niin kuin edellä mainituissa tapauksissa, vaan ne kuuluvat sielun normaaliin toimintaan kaikissa näissä kolmessa maailmassa, joissa elämme, älymaailma mukaan luettuna.
Nykyään on olemassa kirjallisuutta, jossa annetaan neuvoja ja ohjeita, miten tulee menetellä psyykkisten kykyjen kehittämisessä. Ne kehottavat poikkeuksetta suorittamaan tietynlaisia hengitysharjoituksia, koska itämailla juuri tällaisilla menetelmillä on pystytty saamaan aikaan haluttuja tuloksia, jopa melko lyhyessä ajassa. Jokaiselle pitäisi olla selvää, että tällaiset harjoitukset ovat äärettömän vaarallisia ihmisen terveydelle, ja sitä paitsi niiden avulla ei saavuteta sitä, mihin luonto pyrkii ihmistä kehittämään. Se ihminen, jonka on onnistunut tällä tavalla hankkimaan jonkin psyykkisen kyvyn, on todellisuudessa mennyt kehityksessä taaksepäin, sillä hän on uudelleen herättänyt eloon jonkin sellaisen kyvyn, joka ihmiskunnalla oli hallussaan varhaisemmissa roduissa ja jonka luonto on sen jälkeen asettanut toisiin tehtäviin ihmisruumiissa. Mitään korkeammanlaatuista psyykkistä kykyä ei siis tällä tavalla voida hankkia. Ihminen, joka tavoittelee ylifyysisiä kykyjä, jotta hän siten olisi erikoisasemassa muihin nähden, ei suinkaan täten hanki henkistä pääomaa. Ne henkilöt, jotka nyt syntyvät maailmaan ja omaavat synnynnäistä psyykkistä herkkyyttä, ovat todennäköisesti juuri sellaisia henkilöitä, jotka ovat edellisissä ruumistuksissaan tällaisia harjoitusmenetelmiä suorittaneet ja ovat siten saaneet aikaan joitakin muutoksia käyttövälineissään, jotka nyt ilmenevät mainitunlaisina psyykkisinä kykyinä.
Mainitsin jo, että ihmisellä on myös tunneruumis, ja tämä fyysinen ruumis on sen sisällä, viimemainitun läpäistessä täydellisesti fyysisen ruumiin. Tiettyjen yhtymäkohtien välityksellä ne ovat yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä tunneruumis kuuluu ja on rakennettu tunnemaailman paljon hienommista aineen molekyyleistä ja atomeista kuin mitä fyysinen aine on, ja siis sen aineen värähtelynopeuskin on paljon suurempi kuin fyysisen aineen. Tunnemaailma ympäröi ja läpäisee fyysisen maailman samalla tavalla kuin tunneruumis fyysisen ruumiin. Jumalallinen elämä, jonka aineellistumia nämä kaikki maailmat ovat, ilmenee tunnemaailman aineessa sellaisina värähtelyinä, joita me kutsumme tunteiksi ja himoiksi, silloin kun ne esiintyvät meidän vastaavissa ruumiissamme. Tätä tunnemaailmaa ja meidän vastaavaa käyttövälinettämme siinä, kutsutaan yleisesti astraalimaailmaksi ja –ruumiiksi, ja siksi aion käyttää tästä alkaen näitä nimityksiä.
Voidaksemme saada selville, mitä astraalinen selvänäköisyys on, meidän on tärkeätä tietää, että astraaliruumis, samoin kuin fyysinen ruumis, voi olla aivan riippumattomana tajunnan käyttövälineenä. Kun nyt lähdemme tarkastelemaan, miten astraalinen selvänäköisyys toimii, on meidän parasta ottaa esimerkiksi sellainen ihminen, joka täysin hallitsee sekä kykenee käyttämään astraaliruumistaan riippumattomana käyttövälineenään ja myös siirtämään kaikki tässä ruumiissa tekemänsä kokemukset vapaasti fyysisiin aivoihin. Voidakseen näin tehdä on hänen pitänyt sitä ennen herättää toimintaan eräs uusi yhtymäkohta näiden ruumiiden välillä, joka ei normaalioloissa ole toiminnassa. Myös monta muuta muutosta on täytynyt sitä ennen tapahtua näissä ruumiissa, ennen kuin täydellinen tajunnansiirto on mahdollista näiden kahden eri maailman välillä.
Jotta voisimme ymmärtää astraalista selvänäköisyyttä, pitää meidän lisäksi selvittää eräitä muita seikkoja tuosta maailmasta. Kaikki muodot, mitä täällä fyysisessä maailmassa on: ihmiset, eläimet, kasvit, järvet, joet ja vuoret, ovat myös olemassa astraalimaailmassa, sillä jokaisella fyysisellä kappaleella on kaksoismuotonsa astraalisesta aineesta. Nämä muodot eivät siis ole fyysisiä, vaikka ne ovat samannäköisiä, vaan astraalisesta aineesta muodostuneita. Siksi tuottaa usein hämmennystä, kun ihminen satunnaisesti unen aikana tulee astraalimaailmassa tietoiseksi ympäristöstään ja hän näkee tuttuja maisemia, kaupunkeja ja taloja ympärillään. Ihmiset elävät niissä omaa elämäänsä olematta ollenkaan tietoisia hänestä. On luonnollista, että hän on hämmentynyt, koska hän ei tiedä olevansa astraalimaailmassa. Hän ei todellisuudessa näe fyysisiä muotoja niin kuin hän luulee, vaan niiden astraaliset kaksoismuodot ja ihmiset, jotka hän näkee, elävät tajunta keskittyneenä fyysiseen maailmaan, eivätkä siksi ole tietoisia tästä katselijasta.
Astraalimaailmassa on myös paljon muotoja, joilla ei ole lainkaan fyysistä vastaavaisuutta. Siellä on rajaton määrä meidän ajatustoimintamme rakentamia muotoja, joilla on lyhyempi tai pitempi olemassaolo, riippuen siitä voimamäärästä, mikä niihin on istutettu. Tuo aine ottaa herkästi muodon jokaisen ajatuksen mukaisesti. Siellä on lukematon määrä eri rotuihin kuuluvia ihmisiä, joko fyysisen ruumiinsa menettäneitä, tai he ovat siellä satunnaisesti unen aikana. Siellä on myös suunnaton määrä luonnonhenkiä. Itse asiassa tuo maailma on hyvin kirjava paikka. Siellä voi löytää taivaitten kauneutta ja helvettien kauhuja ja kaikkea, mitä näiden kahden äärimmäisyyden välille mahtuu. Sitä sanotaan suuren harhan maailmaksi ja se on siksi myös vaarallinen paikka ihmiselle, joka ei ole täysin valmistautunut tuossa maailmassa toimimaan. Jokainen ihminen, joka elää tuossa maailmassa joko kuoleman jälkeen tai unen aikana, on suojattu juuri siksi, että hän tuskin lainkaan kykenee ottamaan osaa sen elämään. Hän elää siellä sisäänpäin kääntyneenä omiin ajatuksiinsa vaipuneena, eivätkä mitkään vihamieliset olennot voi häneen tästä syystä ulkoapäin vaikuttaa.
On äärettömän vaikeata kuvata, mitä sellainen ihminen näkee ja kokee, jolla on astraalinen selvänäköisyys täydellisesti hallussaan, ja tällaisen lyhyen esityksen puitteissa ei siitä suinkaan voida antaa läheskään tyydyttävää selvitystä. Astraalinen aine on itsessään valoisaa, ja siksi kaikki siellä loistaa omaa erikoista valoaan. Myös jokainen muoto on läpinäkyvä, joten niiden takapinta on yhtä hyvin näkyvissä kuin etupintakin. Astraalisen näkökyvyn luonteesta johtuu vielä se omituisuus, että jokainen kohta kappaleessa, olkoon se sitten sen sisällä, takana tai edessä, näkyy katselijalle aina samanlaisessa suhteessa, joten aluksi on vaikeata tietää, miltä puolelta hän kappaletta katselee. Jos hän lukee esim. kirjaa, jokainen sivu siinä näkyy hänen katseelleen aina edestäpäin oikeassa suhteessa häneen, eikä suinkaan niin kuin se näkyy eetteriselle näkökyvylle, jossa lehden toinen puoli näkyy nurinpäin. Tämän ihmeellisen asiantilan sanotaan johtuvan astraalisen näkökyvyn neljännestä ulottuvaisuudesta.
Jos ihminen katsoo eetterisellä näkökyvyllä läpi seinän, hän on tietoinen myös tuon seinän olemassaolosta, mutta astraaliselle näölle ei ole mitään seinää olemassa hänen ja objektin välillä. Tämä on tietysti uskomatonta, eikä sitä voikaan selittää fyysiselle aivotajunnalle, sillä se kuuluu neljännen ulottuvaisuuden ihmeellisyyksiin. Suljettua laatikkoa ei ole astraaliselle näölle, sillä katselija voi yksinkertaisesti kohdistaa huomionsa laatikon sisällä oleviin kappaleisiin tarvitsematta katsoa sen sivujen läpi.
Tällä kyvyllä voi myös vapaasti seurata toisten ihmisten ajatuksia ja nähdä mitä he kulloinkin tuntevat, vaikkei heidän korkeampia käyttövälineitään ja niiden toimintaa kyetäkään näkemään. Toinen ihminen on siis kuin avoin kirja selvänäköisyyskyvyn omaajalle.
Astraaliseen selvänäköisyyteen kuuluu myös kyky nähdä pienet esineet vallan tavattomassa määrin suurennettuina ja siksi tämän kyvyn avulla voi erinomaisesti tutkia esimerkiksi fyysiseen atomien ja molekyylien rakennetta. Koko tuo ihmeellinen tutkimusalue, joka juuri tällä hetkellä erityisesti kiinnostaa tiedettä, on tällaisen kyvyn omaajalla avoimena edessään.
Kun tämän kyvyn omaaja menee nukkumaan, hän ei kadota tajuntaansa kuten ihmiset yleensä, vaan hän yksinkertaisesti täysin tajuissaan jättää ruumiinsa lepäämään vuoteeseen ja siirtyy astraaliruumiissaan tuohon maailmaan. Palattuaan hän samalla tavalla palaa jälleen fyysiseen ruumiiseensa ja säilyttää koko ajan täydellisesti muistinsa astraalisesta elämästään unen aikana. Mitään tajunnan tai muistin katkeamista ei siis tapahdu. Fyysisessä ruumiissa ollessaan hän voi milloin hyvänsä kääntää huomionsa astraalimaailmaan ja tehdä siinä havaintoja tarvitsematta jättää fyysistä ruumistaan sitä varten.
Näin täydellinen astraalinen kyky on tietysti hyvin harvinainen, sillä sellainen ihminen elää jo tietoisesti korkeammissa käyttövälineissään ja käyttää astraali-, samoin kuin fyysistä ruumistaan vain käyttövälineinään näissä alemmissa rnaailmoissa.
Ihmisellä voi olla hallussaan vieläkin korkeampi kyky, joka hyvällä syyllä voidaan myös lukea kuuluvaksi selvänäköisyyden piiriin. Niin kuin kaikilla ihmisillä on fyysinen ruumis ja tunneruumis, on meillä sitä paitsi vielä älyruumis, joka läpäisee täysin nämä edellä mainitut. Se on muodostunut älymaailman aineesta, joka ympäröi ja läpäisee koko tämän maapallon. Tätä maailmaa ja meidän vastaavaa käyttövälinettämme siinä kutsutaan yleisesti mentaalimaailmaksi ja mentaaliruumiiksi. Se ihminen, joka kykenee käyttämään täysin tietoisesti mentaaliruumistaan ja siirtymään siinä tuohon maailmaan, sekä tekemään siellä havaintoja, omaa hyvin ihmeellisen selvänäköisyyskyvyn, paljon laajemman ja sisältörikkaamman kuin mitä astraalinen kyky on. Kuitenkaan ei kukaan voi omata tällaista kykyä omaamatta samalla astraalista selvänäköisyyttä. Tämä kyky ei ole ihmisellä koskaan synnynnäinen edes osittaisena, se voidaan herättää toimintaan vain erityisen harjoitusmenetelmän avulla.
Ihmisen mentaaliselle kyvylle avautuu uusi, äärettömän loistava maailma, jota hyvällä syyllä voidaan kutsua korkeammaksi taivasmaailmaksi. Se on sanomattoman kaunis maailma, siinä jumalallinen elämä esiintyy kuvaamattoman ihanassa loistossaan ja harmoniassaan. Tiedon hankkiminen siinä ei ole enää vaivalloista asteittaista uurastamista, vaan se on nopeata ja helppoa, sillä muodot eivät siinä enää samassa määrin rajoita tajuntaa kuin alemmissa maailmoissa, vaan asiat paljastuvat tajunnalle silmänräpäyksessä kokonaisina näkyminä. Kuitenkin, ennen kuin ihminen voi avata tajuntansa tuolle tasolle, hänen pyrkimyksensä puhtaus pitää olla yli-inhimillinen, eivät mitkään persoonalliset pyyteet, kauneimmatkaan, saa jäädä himmentämään hänen tajuntansa täydellistä puhtautta ja kirkkautta. Tämä maailma on se, missä ihmiset viettävät suurimman osan siitä ajastaan, mikä heillä kuluu kahden eri ruumistuman välillä. He elävät täällä täydellisen onnen tilassa, kaikki heidän korkeimmatkin ihanteensa toteutuvat täällä, minkäänlainen huoli tai murhe ei voi heitä seurata tähän maailmaan, he ovat täydellisesti onnellisia. He elävät omaan pieneen piiriinsä kietoutuneina, omiin ihanteisiinsa uppoutuneina, ja heitä ympäröivät heidän rakastamansa henkilöt, jotka heille ovat täysin todellisia ja eläviä, siitä huolimatta, että he itse ovat nämä ajatuksillaan muodostaneet.
Kun ihminen on saavuttanut mentaalisen selvänäköisyyden, on hänelle mahdollista katsella myös tapahtumia menneisyydessä. Hän voi asettautua yhteyteen jonkin haluamansa tapahtuman tai henkilön kanssa ja elää sen uudelleen. Jos hän on itse elänyt tuon tapahtuman joskus menneisyydessä, on se hänelle helppoa, sillä silloin hän vain palauttaa sen muistissaan uudelleen eloon. Myös astraalisen selvänäköisyyden avulla tämä on jossain määrin mahdollista.
Kun ihmisellä on täysi itsetietoisuus mentaalimaailmassa, hän voi ottaa yhteyden nk. luonnon kaikkiallisen muistin kanssa ja silloin kaikki menneet tapahtumat, olkoon ne tapahtuneet vaikka miljardeja vuosia sitten, ovat hänen saavutettavissaan. Tämän ihmeellisen luonnon muistin sanotaan heijastuvan akashassa, mutta mitä tuo mystinen akasha on, sitä ei voi selvittää aivotajunnalle, eikä parhainkaan äly kykene sitä käsittämään. Vain ne, jotka ovat kehittäneet mentaalisen selvänäköisyyden tai omaavat vieläkin korkeampia kykyjä, kertovat meille tällaisesta luonnon kaikkiallisesta muistista, joka säilyttää kaikki tapahtumat pienintäkin yksityisseikkaa myöten.
Eikä siinä kyllin, vielä ihmeellisempi asia on se, että kaikki tulevatkin tapahtumat heijastuvat tässä mystillisessä akashassa, ja se, jolla on hallussaan riittävän korkea näkökyky — korkeampi kuin mentaalinen — voi siitä katsella kaukaisenkin tulevaisuuden tapahtumia. Jos tapahtuma on hyvin lähellä toteutumistaan, voi sen nähdä etukäteen, jopa astraalivalostakin. Tällaisista kertomuksista olemme usein kuulleet ja lukeneet. Henkilö on yhtäkkiä nähnyt jonkin onnettomuuden, kuoleman tai hautajaiset tms., useimmiten ne koskevat jotakin hänelle läheistä henkilöä tai häntä itseään, ja tämä tapahtuukin sitten pian todellisuudessa aivan pienintä yksityiskohtaa myöten. Tällainen seikka voi sattua kenelle hyvänsä herkkätunteiselle ihmiselle, hänen tarvitsematta olla lainkaan selvä-näköinen. Miten se tapahtuu ja miksi, sitä ei ole koskaan voitu tyydyttävästi selvittää. Omituista asiassa on kuitenkin se, että melkein poikkeuksetta tällainen näky koskee jotakin onnettomuutta tai kuolemantapahtumaa. Useimmiten näky on kuitenkin vertauskuvallinen. Siinä suhteessa se muistuttaa unta, ja henkilön on kyettävä näistä vertauskuvista selvittämään, mitä todella tulee tapahtumaan.
Selvänäköisyys on hyvin laaja käsite, ja olen tässä vain tuonut esille joitakin piirteitä sen luonteesta. Tätä kysymystä koskevaa kirjallisuutta on kuitenkin saatavissa, ja henkilö, joka on kiinnostunut siitä, voi laajentaa tietoaan sen avulla.
elonpyörä 1959 — n:o 1-2, 1960 — n:o 1
Etusivu Artikkelit