H. Angervo

Mozart ja vapaamuurarius

1700-luvun saksalaisia taiteilijoita ajatellen tuskin mikään ajan yleisistä henkisistä virtauksista vaikutti heihin siinä määrin kuin vapaamuurarius ja sen humaniteetti-ihanne. Kirjallisuuden alalla Goethe, Schiller ja Lessing, vain merkittävimmät mainitaksemme, olivat kiinteässä suhteessa vapaamuurari-veljeskuntaan, ja sen ihanteet heijastuivat selvästi myös heidän tuotteistaan; ajateltakoon vain vaikkapa Faustin päätöstä. Myös lukuisat muusikot tunsivat vetovoimaa vapaamuurari-aatteisiin, ja heistä loistavimpana esimerkkinä mainittakoon Wolfgang Amadeus Mozart.

Jo varhaisena Salzburg-aikanaan tiedetään Mozartilla olleen kosketuksia vapaamuurareihin, mutta veljeskunnan jäseneksi hänet otettiin lopullisesti vasta niin myöhään kuin vuonna 1785, jolloin säveltäjä oli 29-vuotias. Jäljellä olevien kuuden elinvuotensa aikana hän toimikin kiinteästi veljeskunnan piirissä ja jo tammikuussa 1787 hänet korotettiin toiseen asteeseen. Näihin aikoihin myös Mozartin isä Leopold liittyi vapaamuurareihin, ja on esitetty olettamus, että syynä tähän oli halu veljeskunnan välityksellä saada uudelleen suhteet solmituksi poikaan, johon ne olivat katkenneet säveltäjän solmittua avioliiton isälle epämieluisan naisen kanssa. Mutta tämä tuskin lienee ollut ratkaiseva syy, sillä vaikka Leopold olikin katolisen uskon kannattaja, hän pohjimmiltaan oli kuitenkin rationalisti, joka toivoi nimenomaan vapaamuurariudesta löytävänsä ihanteita, joita raamattu ja filosofiset kirjoitukset eivät olleet kyenneet hänelle antamaan.

Vapaamuurareitten keskuudessa harrastettiin runsaasti musiikkia, ja Mozartkin kirjoitti suuren joukon teoksia, jotka alunperin oli tarkoitettu veljeskunnan käyttöön. Ensimmäisen vapaamuurariaatteen elähdyttämän sävellyksensä Mozart sävelsi jo heti keväällä 1785, jolloin valmistui laulu "Gesellenreise". Paria kuukautta myöhemmin hän sävelsi kantaatin "Die Maurerfreude", jonka esitys tapahtui erään innokkaan vapaamuurarin ja rationalistin tekemän teknillisen keksinnön kunniaksi. Suoranaisesti vapaamuurareita varten sävelletyistä teoksista merkittävin syntyi marraskuussa 1785, jolloin Mozart kirjoitti surumusiikin (Maurerische Trauer musik, K. 477) kahden kuolleen veljeskunnan jäsenen muistolle. On myönnettävä, että suurin osa Mozartin vapaamuurari-sävellyksistä on luonteeltaan hieman tavanomaista ja konventionaalista, mutta Trauermusik tekee tässä suhteessa selvän poikkeuksen: se on täydellä syyllä laskettavissa kuuluvaksi säveltäjän todella merkittävään ja syvälliseen tuotantoon. Tämän vähän tunnetun mestariteoksen musiikista voidaan löytää monia piirteitä, jotka viittaavat vapaamuurariuteen. Vastakohta-asettelulla jouset — puhaltimet säveltäjä on halunnut vertauskuvallisesti esittää antiteesiä ihmisen ja kuoleman välillä. Matalissa äänissä kaikuvat pisteelliset rytmit viittaavat taas aivan ilmeisesti vapaamuuraritervehdykseen. Lopussa koko teoksen ajan vallinnut resignoitunut tuska väistyy, ja esiin tulee kirkas B-duuri kolmisointu, joka samalla symbolisoi vapaamuurarillis-optimistista ideaa. Viimeisen suoranaisesti veljeskuntaa varten kirjoitetun teoksensa "Eine kleine Freimauerkantate" Mozart sävelsi hieman ennen kuolemaansa 1791.

On kuitenkin huomattava, että vapaamuurarius-aatteen osuus ei Mozartin tuotannossa rajoittunut suinkaan vain noihin teoksiin, jotka olivat kirjoitetut lähinnä rituaalisia tarkoituksia varten. Meidän aikanammehan nimenomaan noita sävellyksiä saa kuulla vain ani harvoin. Monessakin hänen varsinaisessa suuressa teoksessaan voidaan myös nähdä vapaamuurarius-ideoitten heijastumia, ja tunnetuimpana ja selvimpänä näistä sävellyksistä mainittakoon vain hänen Taikahuilu-oopperansa.

On mielenkiintoista todeta, että tämä ooppera syntyi nimenomaan vuonna 1791, jolloin Leopold II oli juuri asettanut vapaamuurari-toiminnan ankaran valvonnan alaiseksi, koska hän epäili looseissa levitettävän jakobiinisia mielipiteitä. Taikahuilun libretto on täynnä egyptiläiseen ympäristöön siirrettyjä vapaamuurari-ideoita, ja kaiken taustana voidaan nähdä 1700-luvun egyptologien voimakkaasti humanistisväritteiset kirjoitukset.

Puhdistavien koettelemusten kautta kirkastukseen: siinä tämän oopperan perusidea, ja niin Tamino ja Pamina, toisiaan tavoittelevat rakastavaiset saavat lopulta toisensa. Suoraan vapaamuurariudesta otettuja piirteitä esiintyy tässä teoksessa runsaasti. Luku 3 tulee näkyviin monessakin eri yhteydessä: kolme naista, kolme poikaa ja lopulta kolme kuudenhengen pappiryhmää, joista yhteensä puolestaan tulee mystinen 18-luku. Vapaamuurareitten vielä nykyäänkin käytännössä olevaan vastaanottorituaaliin viittaa puolestaan kolmen pojan esittämä vaatimus: "Sei standhaft, duld sam und verschwiegen". Lukuisissa muissakin kohdissa voidaan selvästi nähdä vain hieman muunnettuina heijastumia vapaamuurareitten rituaaleista ja myös tapahtumissa mukana oleva käärme on veljeskunnan käyttämänä symbolina yleisesti tunnettu.

Mutta oli luonnollista, että nuo vapaamuurariuteen ja Mozartia syvästi elähdyttäneisiin humaniteetti-ajatuksiin ankkuroituneet ideat heijastuivat myös hänen musiikistaan, ei suinkaan ainoastaan pohjana olevasta libretosta. Jo heti alkusoiton kolme harrasta Es-duuri sointua yhdistyvät rytmillisesti eräisiin veljeskunnan piirissä käytettyihin seremoniallisiin rytmeihin. Tuo mainittakoon vain yhtenä alkusoiton monista vapaamuurariuteen viittaavista piirteistä. Erikoisen selvästi tulevat rituaaliset ainekset näkyviin pappiskohtauksessa, jonka musiikillisen perusluonteen, sen voimakkaan responsorisen olemuksen, voi täysin ymmärtää vasta tietäessään eräitten vapaamuurari-rituaalien olleen sen esikuvana. Myös koko oopperan melodiikkaan liittyvä tietty mystinen sävy voidaan tulkita heijastumaksi vapaamuurariudesta. Nuo muutamat mainitut esimerkit riittänevät osoittamaan kuinka voimakkaasti vapaamuurarius-aate oli vaikuttanut kuolemaa lähestyvään Mozartiin: viimeisen oopperansa hän oli kokonaisuudessaan omistanut veljeskunnan ihanteille, ja myös jäähyväisteoksensa Requiemin musiikissa ja sanomissa hän toteutti vielä kerran suurenmoisella tavalla omia humaniteetti-ideoitaan.

Elonpyörä — 1964, n:o 1