G. Hodson

Vapautuksen tie

Maailma on vankila ja ihmisen sydän vankikoppi, johon hänet on teljetty.

Aistimien ristikkoikkunoiden läpi tarkastelee sielu vankilan ympäristöä etsien vapauteen pääsyn keinoa. Monelle ei vapauden hetki ole vielä koittanut, sillä vaikka rautaristikot särjettäisiin ja ovet avattaisiin, julmat vartijat sulkevat yhä tien. Halut, himot, aistillisuus, kavaluus, ahneus, omahyväisyys, itsekkyys, viha ja ylpeys ovat pidättäviä voimia. Ne työskentelevät voimakkaasti estääkseen perikatoaan. Kun ne yritetään voittaa, niiden voima vain kasvaa, sillä se voima, jonka vangittu sielu niihin kohdistaa, on niiden elämänlähde.

Taisteleminen näitä vanginvartijoita vastaan ei avaa tietä vapauteen. Tie vapauteen ei kulje vankilan porttien kautta, jotka alemman itsen virheiden ja paheiden noudattaminen on luonut ja rakentanut. Vanki on vapautettava sisäistä tietä – sisimmässä. Hänen on lakattava katselemasta aistien ristikkoikkunain läpi vankilan ympäristöä, jossa oleilevat vain hänen vapautensa estäjät. Hänen on lakattava taistelemasta paheitaan vastaan väkivalloin. Sen sijaan hänen on kokonaan lakattava ajattelemasta niitä ja keskityttävä vastaaviin hyveisiin ja voimiin. Sillä tavalla hän on löytävä tien itsensä kautta ja kohoava korkeamman tajunnan alueelle, jossa hän ihmeellisellä tavalla vapautuu.

Se tie on löydettävissä, ja sitä voidaan kulkea harjoittamalla itsekuria, viettäen puhdasta elämää, pyrkien voimakkaasti ihannetta kohti ja uhraamalla itsensä. Puhtaudessa kuolevat halut, puhdas rakkaus tappaa himon, voittaa pahan ja vapauttaa sen, missä se on syntynyt. Vain tämä on tie vapauteen ainemaailman vankilasta, kiusauksien kidutuksesta, aistien orjuudesta ja vihan ja ahneuden vankilasta.

Tämä tie on kaikille avoin. Jokainen vapaaksi päässyt sielu on sen tien kulkenut. Sitä tietä on kutsuttu ”partaveitsen terän tieksi”, ”Pyhyyden tieksi”, ”ahtaaksi ja kaidaksi tieksi” ja ”harvat sen löytävät”. Siitä on kulunut lähes kaksituhatta vuotta, kun nuo sanat lausuttiin. Siitä ajasta on ihmiskunta edistynyt, ja monet kulkevat nyt vapautuksen tietä, vapaaehtoisesti tai tottumuksesta. Monet jatkavat vangittuna olemista alistuen vapaaehtoisesti himojen herruuteen. Sokeita ovat ne, jotka eivät tahdo nähdä. Ne ovat enemmän eksyksissä kuin nuoremmat sielut, jotka eivät ole vielä heränneet vapauden kutsuun.

Vaikkakin monet sielut tuntevat jumalallista tyytymättömyyttä, he eivät liene ole vielä ymmärtäneet sen tarkoitusta. Ihmiset erehtyvät pitämään tätä sisäisen ihmisen sanomatonta kaipausta aistien ikävänä, fyysisenä kaipauksena ja koettavat vaimentaa sen kalvavaa tuskaa heittäytyen yhä syvemmälle hillittömyyteen. He eivät kykene käsittämään, että se on syntynyt niistä huveista, jotka tähän asti ovat pitäneet heidät vangittuina – heidän sielujensa lapsuusajan leikkikaluista.

Henkinen nuoruudenaika on saavutettu ja vaatii muutoksia – jyrkkiä ja positiivisia. Velttouden on annettava sijaa tietynlaiselle pidättyväisyydelle, aistillisuuden ankaralle kurille. Itsekkäät vaikuttimet on vaihdettava ihmisystävällisiin ja persoonallisen voiton tavoittelu hyväntekeväisyyteen. Täten saavutetaan henkinen nuoruudenaika. Tällä tavalla löydetään ja saavutetaan tie, joka johtaa henkiseen kypsyyteen.

Tätä tietä ovat kulkeneet ne täydelliset ihmiset, jotka ovat maailman henkisiä johtajia, ihmisrodun todellisia opettajia. Heidän tahtonsa, rakkautensa, tietonsa ovat täydellisia, ilmentäen täydellisellä tavalla näitä Korkeimman kolmea ominaisuutta.

Suom. A. A.

Teosofi — 1942 n:o 3