Intiaanitietäjän ennustus
Seuraava kirjoitus Duluthissa, USA, ilmestyvästä »Päivälehdestä», jonka eräs jäsenemme lähetti toimitukseen, kiinnostaa varmaan Ruusu-Ristin lukijoita.
Etelä-Kalifornian intiaanitietäjän ennustus. Kerran eräs ystävätär kertoi minulle, että San Gabrielissa oli elänyt ihmeellinen tietäjä noin kolmekymmentä vuotta sitten ja hänelle kädestä katsoen ennustanut tulevia asioita, jotka ovat tähän saakka ihan pilkulleen toteutuneet.
Tuo tietäjä on nyt jo yli sadan vuoden ikäinen intiaanivanhus. Hänen luonaan käy kymmeniä rikkaita ihmisiä tarjoamassa rahaa ja pyytämässä häntä kädestä katsoen antamaan tietoja tulevista asioista, mutta ainoastaan harvoille hän sen tekee. Tässä hiljattain kävin mieheni kanssa hänen luonaan, mutta hän ei meidän kummankaan käteen katsonut, vaikka tarjosin hänelle 20 dollaria rahaa. Hän vain pudisti päätään ja puri tupakkaa eikä huolinut rahasta.
Vihdoin hän vastasi pyyntööni: »Ennen kuin näkee tulevia asioita oikein, niin täytyy tahdonlujuudella syventyä niitä katsomaan ja hän pitää yksityisen asiat liian vähäpätöisinä». Hän näytti siltä kuin ei tietäisi maailman asioista yhtään mitään. Minä kysäisin: »Ovatko teidän mielestänne valkoiset ihmiset kohdelleet intiaaneja hävyttömästi?» Ei vastannut mitään.
Mieheni kysyi häneltä: »Voisitteko sanoa meidän syntymämaamme Finlandin tulevaisuudesta mitään, kuinka sen tulee käymään, kun se on alinomaa suurkansan uhattavana?» Ukko heitti kysyjään syvällisen kysyvän silmäyksen, ja samalla otti hyllyltä käteensä World Atlaksen ja siitä kartasta näyttäen sanoi: »Kas tuossa on Finland! Sehän on itsenäinen maa, eikä mikään suurkansa voi sen itsenäisyyttä hävittää.» Kysäisin: »Kuinka te sellaista luulette?» Ukko hymähtäen toisti: »Kuinka luulette!» Sitten hän avonaisesta ovesta kädellään viittasi avaruuteen sanoen: »Katsokaahan tuonne! Onko se vain paljasta tyhjää ja turhuutta?» Sitten istui hän vanhalle penkille ja alkoi puhella.
– Siitä on nyt jo kulunut yli kuusikymmentä vuotta, kun isäni eli viimeisiä elonsa päiviä, ja hän tiesi sen aivan hyvin. Minä täytin silloin neljäkymmentä vuotta. Eräänä iltana minä istuin isäni kanssa ulkona ja me yhdessä luimme taivaan tähdistä tulevia maailman tapahtumia ja isäni käski minun kätkeä ne mieleeni. Kaikki ne asiat, mitä isäni taivaan tähdistä luki ovat tähän saakka juuri sillä tavalla tapahtuneet. Me elämme nyt alussa aikakautta, jolloin koko maailman suurkansat hajoavat pieniksi itsenäisiksi valtakunniksi. Sota ei kylläkään koskaan lopu, isompi puu varjostaa pienemmät puut, mutta kaikki ajallansa loppuu.
Isot puut häviävät maan päältä ja pienemmät nousevat tilalle. Semmoista sotaa ei enää koskaan tule, että toinen kansa valloittaisi toisen kansan ja maan ja hävittäisi sen itsenäisyyden. Viimeisessä maailmansodassa sodittiin viimeinen valloitussota maan päällä. Se suurkansa ja suurvalta viimeksi säilyy, jolla on vain vähän sotaväkeä ja sota-aseita. Maailman kansakunnat ovat kehittyneet ja heihin on juurtunut vapauden ja itsenäisyyden kaipuu niin voimallisesti, että ei mikään kansa toisen kansan alamaisuuteen alistu. Sisäiset kapinat hajottavat suurvallat pieniin, toisistaan riippumattomiin valtakuntiin.
Ainoastaan Venäjä, Kiina ja Japani täydellä voimallaan nousevat aseisiin toisiaan vastaan, ja sitä he eivät voi välttää. Mutta ennen kuin heistä kukaan mainittavasti ehtii toisiaan vahingoittaa, niin kunkin maan kotoiset koirat hyökkäävät oman maansa hallitusta vastaan ja hävittävät sen aikaisen hallituksen ihan perinpohjaisesti. Seuraus on, että kunkin maan kansat sisäisesti joutuvat vaikeasti selkiävään käymistilaan ja kamalaan laittomuuden aikaan. Siitä he selkiävät ja olot muuttuvat rauhallisemmiksi vuoteen 1977 mennessä. Mutta silloin on Suur-Venäjä hajonnut 49, Kiina 28 ja Japani 14 itsenäiseen valtakuntaan. Ja vuoteen 2000 mennessä koko Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Australia ovat rauhoittuneet, ja hajonneet 490 itsenäiseksi valtakunnaksi. Ensin sopivat Euroopan eri valtakunnat ja sitten seuraavat kaikkien muiden maiden vallat, tehden sovinnon ja heille tulee samanniminen ja samanarvoinen raha. Kaikki eri valtakuntain väliset tullit, passit ym. valtainväliset tarkastukset poistetaan.
Ja vuoteen 2007 mennessä Amerikan ja koko maailman kansat ovat hajonneet 980 itsenäiseksi valtakunnaksi, ollen jokaisella oma hallitus. Sen jälkeen pääkohdissa koko maailman kansat tulevat olemaan samoina pikkuvaltioina noin tuhannen vuotta.
Mutta silti eri kansain oma kotoinen kieli kotimaassa ja yksityisomaisuus, koti ja perhe tulevat aina säilymään. Ei pahin laittomuuden aika eikä mikään tyrannihallitus kykene niitä hävittämään, sillä se olisi pyhän luonnonlain vastaista. Aurinko ja samoin koko aurinkokunnan eri kappaleet omistavat oman maansa ja oman paikkansa.
Nykyisen koko maailman ulottuvan pulakauden hän sanoi jo vuosikymmeniä ennen tienneensä, se saavuttaa pohjan lopulla vuotta 1933. Sen jälkeen alkaa nousu, vuonna 1936 oikein tuntuvasti. Ennen iankaikkisuutta pyhässä luonnonlaissa on säädetty, että kaiken täytyy kasvaa ja kehittyä, pyhä luonnonlaki ei salli tehdä harppauksia eikä jättää jälkeensä ainaiseksi korjaamattomia aukkoja. Kaiken, mikä sen tekee, täytyy ajallansa palata takaisin jättämättä aukot korjautumaan. Ihmisessä on henkinen ja aineellinen elämä, ja henkinen — järki — on viimeisen 60 vuoden ajalla tehnyt harppauksia, keksinyt ja kehittänyt koneet ym. ihmelaitokset niin joutuin, ettei aineellinen) elämä, joka vain tasaisesti kehittyy, ole voinut seurata jäljessä, niin että voisi koneiden työn tulokset jakaa koko ihmiskunnan hyväksi. Keksinnöt ja koneet kylläkin yhtämittaa kehittyvät, mutta vuosien 1930-1999 välisenä aikana maailmaan ei ilmesty mitään sellaista uutta mikä ihmiselämään tekisi mainittavaa muutosta. Henkisen elämän — ymmärtääkseni järjen — täytyy seisahtua harppauksensa korjaamaan, mutta aineellinen elämä kehittyy tasaisesti ja vuoteen 2000 mennessä saavuttaa henki elämän kanssa tasapainon. Silloin aineellinen elämä on kehittynyt, niin että voi jakaa henkisen — ymmärtääkseni koneitten — työn tulokset koko ihmiskunnan nautittaviksi. Silloin työtätekeväin työviikko on nelipäiväinen ja pisin työpäivä kolmetuntinen. Mutta silti riittää koko ihmiskunnalle ravintoa ym. mukavuutta. Vuosikymmenien kuluessa luonnollisesti tapahtuu poikkeuksia, mutta pääkohdissaan nämä minun sanani toteutuvat yhtä varmasti kuin huomen aamulla aurinko nousee.
Siihen hän lopetti puheensa ihan niin kuin seinään. Lieneekö hän huomannut, että minä kirjoittelin muistiini, kun hän istui miestäni vastapäätä ja hänelle puheli. Mieheni vielä kysyi: »Kuinka moneen osaan Finland tulee jakautumaan?» Mutta hän vain kädellänsä viittasi ovelle, että menkää. En voi käsittää mikä ukkoon vaikutti, että hän oikein syvällisessä totuudessa meille salaisia tietojansa kertoi. Sitä hän tuskin on koskaan tehnyt, en minä ainakaan ole kuullut. Olisihan mukavaa säilyttää tämä kirjoitus muistossa, minkä verran nuo hänen ennustuksensa toteutuvat.
Glendale, Kalifornia, 14. huhtik. 1932
{Ruusu-Risti — 1933}
Etusivu Artikkelit