Itsemurhan oikeutus

Kysymys. [A. L. T.] Kun elämän taakka käy sietämättömäksi kantaa, niin eikö ole oman käden oikeutta tehdä loppu, ja mikä sija sielulla tulee sen tehtyään olemaan haudan tuolla puolen?

Vastaus. [Z.] Tutkiessamme, mitä saamme tehdä ja mitä emme, ja ajatellessamme tekojemme seurauksia on luullakseni hyödyksi, jos pidämme mielessämme pari tosiseikkaa:

1. Elämä haudan tuolla puolen on lepoa sielulle. Se on täynnä ihanuutta, ja sen kärsimykset, jotka kyllä saattavat olla epätoivoisen kovia, eivät ole karmallisia seurauksia teoistamme maan päällä, vaan johtuvat siitä puhdistuksesta, joka on tarpeellinen, kun luonteessamme on heikkouksia ja kun himot meissä ovat elinvoimaisia. Kuoleman jälkeen emme siis "tyhjennä karmaa".

2. Karman määräämät seuraukset teoistamme jäävät sitä vastoin ikään kuin odottamaan uutta esiintymistämme maan päällä. Jos teemme väärin, jos loukkaamme luonnonlakeja tai jos aiheutamme kärsimystä toisille olennoille, meitä odottaa karman rankaiseva käsi joko tässä tahi jossakin tulevassa fyysisessä elämässämme, emmekä sen käden iskuja millään tavalla voi välttää.

Jos siis on kysymys itsemurhaajan kohtalosta kuoleman jälkeen, täytyy meidän sanoa, että varsinainen karma kohtaa häntä vasta seuraavassa ruumiillistumassa. Se karma on samalla yhteydessä sen sisäisen vaikuttimen kanssa, joka johti hänet itsemurhan tekoon. Jos hän murhasi itsensä jalosta syystä, jonkin aatteen tai kansan tai jonkun ihmisen puolesta, se teko kasvattaa ja kehittää hänen sielunsa suuruutta ja kauneutta eikä hänelle silloin koidu muuta karmaa kuin se, mikä mahdollisesti on seurauksena suoraan fyysisestä teosta. Mutta jos hän tappoi itsensä persoonallisista syistä, esimerkiksi päästäkseen itse erityisistä kärsimyksistä, tai jos hänen tekonsa tuotti surua muille, silloin samat kärsimykset uudistuvat ensi elämässä ja samanlaiset surut kohtaavat häntä itseään. Tällainen itsemurha on vain karman määräämän kärsimyksen siirtämistä ja tuonnemmaksi lykkäämistä.

Mitä taas tulee itsemurhaajan tilaan haudantakaisessa elämässä, se ei poikkea muiden ihmisten tilasta muussa suhteessa kuin siinä, että itsemurhaaja astraalisen olotilan alussa jää itsetietoiseksi eetteriruumiissaan alimmalle astraalitasolle, mikä ei suinkaan ole kadehdittava kohtalo. Siitä on poikkeuksena tapaukset, joissa itsemurha on tapahtunut epäitsekkäistä motiiveista.

Omatunto —  helmikuu 1906 (N:o 11)

Kieliasua nykyaikaistettu