J. E. P.

Astrologian pätevyys

Astrologian pätevyys ihmisluonteen ja kohtaloiden määrittelyssä tuli hämmästyttävällä tavalla todetuksi kokeessa, jonka saksalainen aikakauslehti ”Scherls Magazine” pani toimeen vuosien 1930-31 vaihteessa. Esitämme seuraavassa lyhennetyn otteen tämän monipuolisen ja tarkkaan kontrolloidun kokeen tuloksista, jotka on julkaistu mainitun lehden tämän vuoden tammikuun numerossa.

Koe suoritettiin tri Georg Streliskerin valvonnan alaisena, joka on sovellutetun psykologian ja karakterologisen tutkimuksen eri suuntien erikoistuntija. Koehenkilöiksi aiottiin ensin valita joku poliitikko tai muu yleisen huomion keskipisteessä oleva tunnettu henkilö, mutta objektiivisuuden vaatimat periaatteet olivat valintaa tehtäessä ratkaisevat: koehenkilöiden käsiala, syntymäaika ja kasvojen piirteet eivät saaneet olla niin tunnettuja, että tehtävään valitut luonnetutkijat ja ennustavat olisivat voineet heti päätellä, kenestä oli kysymys.

Koehenkilöiksi valittiin lopulta rouva Maria Ney, joka on berliiniläisen ”Koomikkojen Kabaretin” näyttelijä, ja matka- ja romaanikirjailija Artur Heye. Edellisen tutkijoiksi tulivat kiromantti Ernst Isberner-Haldane, fysiologi Jean Nadolovitsch, joka päättelee ihmisen luonteen hänen ruumiinmuodostaan ja esiintymisestään, lontoolainen grafologi Robert Saudek ja selvänäkijä Peter Johannsen. Heye’a tutkivat karakterologi Max von Kreusch, joka tekee päätelmänsä käsistä ja kasvojenpiirteistä sekä muut edellä mainitut luonnetutkijat. Rouva Neyn horoskoopin laati Hanns H. Schubert ja Heyen Freda von Helmolt. Luonnekuvauksia pyydettäessä salattiin kumpaisenkin henkilöllisyys, niinpä Saudek sai käytettäväkseen vain kummankin käsialanäytteen ja summittaiset ikätiedot. Astrologeille ilmoitettiin vain koehenkilöiden syntymäaika.

Koetta järjestettäessä jätettiin kysymyksen ulkopuolelle astrologian ja luonnetutkimuksen periaatteet ja menettelytavat ja kiinnitettiin huomio yksinomaan näin saatujen diagnoosien luotettavuuteen, mikäli se oli mahdollista vertailemalla niitä toisiinsa ja koehenkilöiden subjektiivisiin lausuntoihin. Kokeen toimeenpanijat ottivat samalla huomioon, että tutkijoilla oli omat inhimilliset rajoituksensa ja että ehdotonta tarkkuutta ei ollut saavutettavissa. Kädestä ennustamisen yhteydessä ei myöskään unohdettu sitä suurta merkitystä, mikä siinä on kombinaatiokyvyn ohella koehenkilöiden käyttäytymisellä, heidän tahattomalla ilmehtimisellään. Tärkeitä ovat myös kysymykset, joita ennustaja tekee. Näiden suggestiivisten kysymysten taitavaan käyttöönhän perustuu useimmiten kiromanttien hämmästyttävä menestys. Sama pitää paikkansa myös selvänäkijöihin nähden. Kokeen toimeenpanija tri Strelisker kysyi selvänäkijä Johannsenilta: ”Miksi on suhteeni vanhempiini niin erikoinen ja kireä?” Tähän Johannsen antoi perusteellisen selityksen, joka ei pitänyt paikkaansa jo senkään takia, että Strelisker oli varhaisessa lapsuudessaan menettänyt vanhempansa.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita von Kreuschin väärä johtopäätös. Kun Heye astui tutkijan huoneeseen, hän näki tämän seinällä Schopenhauerin kuvan ja huudahti: ”Tuollahan on Arthur!” Kreusch päätteli tästä luonnollisesti, että Heye oli perehtynyt Schopenhauerin filosofiaan ja sanoi: ”Te olette luonteeltanne filosofinen ja ankaran looginen...!” Heyen oman käsityksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

Jos luonnetutkimuksen eri menettelytavoilla saatuja tuloksia verrataan toisiinsa, on tuloksena, että kaikki määrittelivät koehenkilöiden luonteenomaisimmat piirteet oikein. Todellisen yllätyksen sai aikaan kummankin horoskoopit, jotka rouva Neyn ja Heyen sanojen mukaan pitivät paikkansa miltei sadan prosentin tarkkuudella. Rouva Ney sanoi todella hämmästyneensä elämänsä tärkeimpien ajankohtien oikeasta määrittämisestä, ja samoin Heye ihmetteli luonnekuvansa pätevyyttä, jonka astrologi oli laatinut vain hänen syntymäaikansa avulla. Kiromantti Isberner-Haldanen karakteristiikka rouva Neystä ja karakterologi von Kreuschin kuvaus Heyestä olivat molemmat eräistä epätarkkuuksistaan huolimatta huomattavan onnistuneet. Johtopäätös, mihin kokeen järjestäjät tulivat, oli seuraava:

”Ihmisen luonteenlaatu voidaan määrittää käsialasta, käden muodosta ja viivoista ja ruumiinrakenteesta. Sitä vastoin ei tullut todistetuksi, voidaanko tärkeitä aikamääriä ’lukea’ kädestä. Tämä toimintatapa johtaa usein epävarmoihin johtopäätöksiin tai oletuksiin. Sitä vastoin luonteesta käsin voidaan epäilemättä tehdä johtopäätöksiä elämän yleisestä kulusta. Myös ’mediumistisen tunnustautumisen’ antamat tulokset olivat osittain hämmästyttävät. Tulos on joka tapauksessa suuresti riippuvainen koehenkilön sisäisestä valmiudesta. Suorastaan pelottavaa on syntymäaikojen nojalla tehtyjen analyysien tarkkuus. Tunnustamme rehellisesti, että olemme odottaneet kaikkein vähiten astrologeilta niin hämmästyttävää tulosta. Vuosituhansia vanha käsitys ihmisten sisäisestä riippuvuussuhteesta maailmankaikkeuteen ja kohtalon muuttumattomuudesta, on tässä tullut todistetuksi. Se vaikuttaa ahdistavasti vain niihin, jotka eivät tahdo uskoa, että kaiken tapahtumisen yläpuolella on tahto, että vaikeinkin kohtalo on hallittavissa, jos oikealla hetkellä käytämme voimaa, joka useille on annettu. Vaikka myönnämmekin, että ulkoisella kehityksellämme on rajansa, että kehityksemme riippuu korkeammista vaikutuksista, niin viimeinen, ratkaisevin rooli elämän muovautumisessa on sittenkin ihmisellä itsellään, kun hän tahtonsa voimalla nousee kohtalonsa yläpuolelle.”

Ruusu-Risti — syyskuu 1931