C. Jinarajadasa

Ihmisen jumalallinen luonto

Yhdistyneet Kansakunnat suunnittelee pääasiallisesti ihmisen fyysisen hyvinvoinnin edistämistä. Tähän kuuluu myös ihmisoikeuksia koskeva julistus. Mutta jokaisella ihmisellä on myös toisia tarpeita. Jos YK:n todella onnistuu ohjata ihmiskunta onnen uuteen aikakauteen, täytyy henkisen käsityksen muodostua maailman ajattelun perusrungoksi. Meillä teosofeilla tämän henkisen käsityksen täytyy olla alusta alkaen, nimittäin tietoisuuden siitä, että jokaisessa ihmisessä on jumalallinen luonto. Tämä jumalatietoisuus on jokaisen ihmisen sisimmässä, ja se esitetään muodossa tai toisessa jokaisessa uskonnossa. Kerrotaan, että menneinä aikoina Etelä-Italian kreikkalaisissa kaupungeissa asetettiin hautoihin kultaisia orfilaisia tauluja, joihin oli kirjoitettu: "Minäkin olen jumalallista alkuperää." Hindulaisuudessa sanotaan: "Ainoa jumaluus, kaiken sisin sielu on kätketty kaikkiin olentoihin." Kristinusko puhuu "Kristuksesta teissä, kirkkauden toivosta", ja buddhalaisuudessa on käsitys Buddha-luonnosta kaikessa olevassa. Tämä prinsiippi vuosien kuluessa ilmenee ihmiskunnan Buddhana. Kaikki buddhalaiset tietävät, että jokainen ihmisyksilö, mies tai nainen, joka suorittaa vaadittavat tahtoon perustuvat teot sekä ylläpitää tämän tahdon läpi satojen ruumistusten, voi tulla ihmiskunnan buddhaksi. Vieläpä islamilaisuudessa, jossa on ylipääsemätön kuilu Allahin ja ihmissielun välillä, on käsitys inhimillisen ja jumalallisuuden yhtymisestä. Löydämme sen siinä lahkossa, joka tunnetaan nimellä Shiah. Sillä on kannattajia noin 30 miljoonaa Persiassa ja Intiassa, ja ihmissielu on rakastaja. Suufilaiset käsittävät, että jos ihmiset ehyesti rakastavat Jumalaa, se on mahdollista vain siksi, että Jumalan luonto on ihmisessä. Kun jokainen ihminen elää elämänsä vakuuttuneena tästä, sarastaa kulta-aika maailmaan.

Universaalisen veljeyden todellinen perusta ei ole inhimillisessä luonnossamme kärsimyksineen, tarpeineen ja iloineen vaan yhteisessä jumalallisessa luonnossamme. Me kaikki muodostamme ykseyden, jota ei milloinkaan voida hävittää. Jos lähimpien vuosikymmenien aikana looshimme kaikkialla julistavat tätä ihmisen jumaluutta koskevaa oppia, joka on piilevänä koko ihmiskunnassa, niin näkymätön ilmapiiri tulee ladatuksi tällä uudella ykseysajatuksella, joka on hieman toisenlainen kuin YK:n ihmisoikeuksienjulistuksessa.

Varma vakaumukseni on, että meillä teosofeilla, vaikkemme puutukaan politiikkaan, on annettavana ihmiskunnalle jotakin sellaista, joka edistää sen menestystä. Tämän tähden adeptien veljeskunta, joka valvoi Teosofisen Seuran muodostamista, esitti aina uudelleen, että seuran todellinen työ on ihmiskunnan yleisen veljeyden ytimen muodostaminen.

Onhan sanottu, että yksinomaan tälle ihmiskunnan yleisen veljeyden perustalle rakentuu universaalinen moraali. Kun kaikki kansat ja valtiot myöntävät, että tämä universaalinen moraali velvoittaa kaikkia, niin ylhäisiä kuin alhaisia, silloin ihmiskunnassa koittaa sekä rauhan että onnen aikakausi.

Teosofi — 1965