Maija Hatakka
Jooga ja kristinusko
Joogatieni
Ensimmäinen kosketukseni joogaan on vuodelta 1968. Olimme suunnittelemassa Kalliolan Vapaaopiston alkavan työvuoden opetusohjelmaa, kun Elvi Saari otti meihin yhteyttä tarjoten joogaa yhdeksi oppiaineeksi. Teologi minussa suhtautui ehdotukseen epäilevästi. Mutta opiston rehtori, aviopuolisoni — teologi hänkin — oli ennakkoluulottomampi. Ja niin jooga hyväksyttiin. Toimenpide osoittautui "iskuksi ajan hermoon". Opettajamme dipl.ins. Uttam Soodin ryhmissä oli parhaimmillaan viitisensataa joogaajaa!
Olin aluksi vain syrjästäkatsoja. Mutta pian heräsi kiinnostus. Mikä tuo ihmisiä joogan piiriin näin valtavasti? Mihin pohjaa se tasapainoisuus ja rauhallisuus, jonka aistin intialaisen opettajamme ja hänen vaimonsa Dini Soodin olemuksesta?
Noihin aikoihin tunsin itseni sangen stressaantuneeksi. Kalliolan uuden toimitalon valmistuminen oli lisännyt työtäni suuresti. Olin vielä "vanhoilla päivilläni" pyöräyttänyt neljännen pojan. Usein tunsin jo aamulla ylös noustessani itseni niin väsyneeksi, että toivoin vain illan koittavan päästäkseni takaisin vuoteeseen!
Tällaisissa tunnelmissa lähdin mukaan joogaryhmään, jota Uttam Sood piti Kalliolan työntekijöille. Varautuneisuuteni väistyi. Epäilykseni hävisivät. Joogan virkistävä vaikutus sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla oli yllättävän tuntuva.
Muutamana kesänä olin mukana Soodin joogakursseilla Naantalissa. Niitä ajatellessani muistan vaikuttavat joogatunnit varhaisaamuisin — olisivatkohan ne olleet jo peräti viideltä! Nouseva aurinko paistoi kosteaan, kasteiseen ruohikkoon. Raikas ilma tuntui tunkeutuvan jokaiseen soluun. Kuuntelimme opettajamme esityksiä joogasta, sen taustafilosofiasta ja etiikasta. Ilolla kiinnitin heti huomiota siihen, että kristinuskon ja joogan etiikassa oli paljon yhtymäkohtia. Sangen kiinnostavaa oli myös se kosketus, jonka näillä kursseilla saimme intialaiseen kulttuuriin. Ruokatavoista saimme konkreettista näyttöä intialaisella aterialla, johon Dini ja Uttam olivat hankkineet aineksia kotimaastaan.
Siitä miten suomalainen mieltää ja hyödyntää joogaa sain varsin hedelmällistä opetusta Elvi Saaren pitämillä joogakursseilla sekä Viittakivessä että Saarijärven opistolla. "Eskon" lukuisista esitelmistä ja niitä seuranneista keskusteluista minulle vähitellen alkoi selvitä se, että joogaa voi kukin käyttää itselleen tarkoituksenmukaisimmalla ja sopivimmalla tavalla. Jooga ei pakota ihmistä standardimuottiin, jonka avulla jokainen pyritään tekemään samanlaiseksi. Jokainen toki kuuntelee ja oppii, mutta ottaa sitten tai jättää. Aivan sen mukaan kun järkevältä, hyvältä ja sopivalta tuntuu. Esimerkiksi ruokavalio näytti olevan tällainen ns. ehdonvallan asia. Kun Kalliolassa ilmaantui opettajavoiman lisätarvetta, uskaltauduin Uttam Soodin rohkaisemana ottamaan omia joogaryhmiä. Ohjaaminen on enemmän kuin mikään muu auttanut etsimään joogasta juuri sitä, mitä olen siitä voinut persoonallisesti omaksua ja sisäistää. Toisille ei pysty niillä herkillä alueilla, joita jooga koskettaa ihmisolemuksessa, opettamaan mitään, mikä ei itselle ole tärkeätä ja todellista.
Mitä jooga minulle merkitsee
1. Jooga merkitsee minulle uudenlaista ajan jäsentämistä. Epäsäännöllinen, hyppelehtivä työaikani ja suuren perheen edellyttämä sekä fyysinen että henkinen panos saivat minut kokemaan jatkuvaa, ahdistavaa kiireen tuntua. Miten usein töitteni keskellä kauhuissani totesin: Voi, enää kymmenen minuuttia jäljellä!
Kun keskittymisen ja rentoutumisen kykyni joogan harjoittamisen myötä lisääntyivät, muuttuivat tällaiset havainnoimiset huomaamatta toisensävyisiksi. Huomasin ajattelevani: Minulla näyttää olevan vielä kymmenen minuuttia jäljellä. Yhdessä minuutissa ehti yllättävän paljon! Saati sitten kymmenessä! Sen sijaan, että ajasta oli työntäyteisten vuosien aikana tullut minulle vihollinen, joka kiusasi minua, pakeni käsistäni, se muuttui ystäväksi. Aikaa jos mitä riittää. Sehän se juuri ei lopu milloinkaan!
Näitten syvää tyydytystä tuottavien havaintojen myötä opin jäsentämään aikaa uudella tavalla. Opin suhteuttamaan sitä töihini. Opin samassa yhteydessä myös realistisemmin arvioimaan omia voimavarojani. Kaikkea ei ehdi tehdä. Vähemmän tärkeä, vähemmän ajankohtainen on karsittava yksinkertaisesti pois. Kalvava kiireen tuntu väistyi vähitellen. Pystyin sisäistämään ratkaisevan totuuden: paljon työtä ei ole sama asia kuin kiire.
2. Jooga merkitsee minulle energiani tarkoituksenmukaisempaa käyttöä. Edellä mainitsin jo siitä, että joogan harjoittamisen myötä olen oppinut arvioimaan voimavarojani realistisemmin. Tämän seikan tietoinen huomioiminen auttaa käyttämään henkilökohtaista energiaa entistä tarkoituksenmukaisemmin. Jooga-asentojen, asanoitten, tekemisen myötä herää ja terävöityy nukkuva lihasaisti. Lihasenergian käyttöä pystyy tarkkailemaan. Miksi jännittää valtavaa lihasmäärää vähäiseen kädenliikkeeseen, johon itse asiassa vain muutama lihas on tarpeen! Tämänkaltaiset oivallukset ohjaavat fyysisen energian ekonomisempaan käyttöön.
Joogan fysiikkaa rentouttava vaikutus heijastelee myös psyykeen. Rauhoittavalla, tasaantuvalla mielellä uskallan hyvin myös levähtää, nukahtaakin töitteni äärellä. Eivät ne siitä näytä mihinkään karkaavan. Lepohetken jälkeen on niiden parissa vain niin paljon miellyttävämpää askaroida.
Arkielämä ei pääse ylen helposti riistäytymään vaikeasti hallittavaksi ja kipeästi syyllistäväksi, kun pyrin ajattelemaan näin: Minulla on käytettävissäni määrätty määrä henkistä ja fyysistä energiaa. Tänä päivänä tarvitsen niitä käsillä oleviin tehtäviin. Poimin päältä tärkeimmät, pakolliset. Muut siirrän rauhallisin mielin eteenpäin.
3. Jooga merkitsee minulle syvenevää hiljaisuutta.
Ajan uudenlaisen jäsentämisen ja voimavarojen taloudellisemman käytön myötä olen tavoittanut jotakin hiljaisuuden todellisuudesta. Elän pääkaupungin vilkkaasti liikennöidyn, meluisan kadun varrella. Työni ja perheeni sitovat minut hyvin tiiviisti tähän miljööseen. Ani harvoin on minulla mahdollisuus "lähteä autioon paikkaan levähtääkseni vähän". Joogan avulla olen oppinut, että mieli voidaan hiljentää missä vain. Että hiljaisuuden kokemiselle ei ole esteeksi melu, sen vastakohta. Päinvastoin: ilman melua ei ole hiljaisuutta.
Sisäisen hiljentymisen voimistuminen on auttanut minua kahdessa tärkeässä asiassa: itsetuntemuksessa ja Jumalan tuntemuksessa.
Näkökohtia teemasta jooga ja kristinusko
1. Huomioita ja ajatuksia teeman vaiheilla käydystä keskustelusta. Jooga ja kristinusko -aiheista keskustelua lienee Suomessa käyty niin kauan kuin joogaa maassamme on laajemmalti opetettu. Keskustelun pääasiallinen foorumi on ollut kristillinen lehdistö, sen "lähetettyjä kirjoituksia -yleisönosasto" -tyyppiset palstat. Silloin tällöin on tehty haastatteluja. Useimmiten niiden kohteena on ollut joku joogaa harrastanut ja siitä sittemmin kristillisen vakaumuksen vuoksi irtisanoutunut henkilö. Joskus on haastateltu myös kristillisen elämänkatsomuksen omaavaa joogan harrastajaa. Tällaisessa yhteydessä on mm. kirjoitelmani alussa mainittu Suomen Joogaliiton tukihenkilö, sacr.min.kand. Elvi Saari esittänyt näkemyksiään po. teemasta. Keskustelun kiinnostavuutta ovat viime aikoina lisänneet Kirkon tutkimuskeskuksen laatimat ns. uususkontoja esittelevät artikkelit.
Yksityisten uskovaisten kannanotot ovat yleensä olleet terävän kriittisiä ja tuomitsevia. Niiden tulikivenkatkuisuus on ymmärrettävää. Mielipideilmaisujaan lähettänevät lehtiin yleensäkin henkilöt, joilla ärsykkeenä siihen on joko kauan mielessä kytenyt tai jostakin syystä hyvin nopeasti syntynyt aggressiivissävyinen näkemys tietystä asiasta. Voimakas tunnelataus välittyy lukijalle hyvin selvänä. Sen sijaan täysin epäselväksi — etten sanoisi epäilyttäväksi — jää se asiatiedon määrä, joka kirjoittajalla ko. asiasta on. Miten paljon perustietoa joogasta on niillä kristityillä, jotka sen tuomitsevat? Kuinka moni heistä tietää esimerkiksi siitä, että on olemassa mm. hatha-, raja-, bhakti- ja karmajoogaa? Ja kuka heistä on selvillä siitä, että "virallinen" jooganopetus maassamme pohjautuu hatha-joogaan, jonka pääperiaate on meille kaikille itsestään selvä, ikivanha totuus: terve sielu terveessä ruumiissa! Ja vielä: millä perusteella epäillään niin voimakkaasti sitä, että jooga ei ole uskonto, vaan että se on menetelmä persoonallisuuden eheyttämiseksi ja tervehdyttämiseksi?
Kun joogaa harrastavien kristittyjen taholta vastataan näihin kirjoituksiin, hautautuu vastaus uusien tuomionjulistusten tulvaan. Keskustelusta tuskin siis voidaan edes puhua.
Vuosien kuluessa olen miettinyt sitä, miksi me kristityt olemme kovin arkoja ja varovaisia kohtaamaan asioita, jotka liittyvät meille vieraiden kulttuurien uskontoihin? Pelkäämmekö turvallisuutemme järkkyvän? Pelkäämmekö joutuvamme vertailutilanteeseen oman ja meille vieraan uskonnon välillä? Emme kai epäile, että kristinusko vertailussa vetäisi lyhyemmän korren? Tai kenties pelkäämmekin joutuvamme myöntämään, että jonkun toisen uskonnon edustaja — vaikkapa Mahatma Gandhi — on lähimmäisenrakkauden tiellä yllättävän pitkälle edennyt.
Tämän päivän ihmisen maailmaa pienentävät pienentämistään tiedotusvälineet, liikenne ja monet muut tunnetut ilmiöt. Joudumme kaiken aikaa lähemmäksi toisinajattelevia, toisinuskovia, toisinasennoituvia kanssavaeltajiamme. On tärkeätä opetella suvaitsemaan, hyväksymään ja omaksumaan elämää edistäviä, rikastuttavia oivalluksia toinen toisiltamme.
Kasvavaa ihmistenvälistä kunnioittamista ja ymmärtämistä myös aroilla uskonnon alueilla todistaa teol.toht. Raimo Harjulan alakertakirjoitus kuluvan vuoden pitkäperjantain päivälehdessä. Vaikka se ei liitykään suoranaisesti käsiteltävään teeman, on se siinä määrin toivoa lisäävä välähdys kasvavasta suvaitsevaisuudesta, että tahdon lainata siitä muutaman kohdan. Otsake on: "Kristuksen hahmo kuvastuu erilaisena eri kulttuureissa". Sen alla oleva mielenkiintoinen kuva on varustettu seuraavalla allekirjoituksella: "Kiirastorstai-iltaan liittyvä pyhän ehtoollisen asettaminen intialaisen taiteilijan kuvaamana: Kristusta ympäröi aura, joka on viisauden ja pyhyyden vertauskuva. Opetuslapset istuvat tyypillisissä intialaisissa asennoissa". Teksti alkaa seuraavalla, mielenkiintoisella tavalla: "Intian ja Nepalin hinduismin keskellä elävät kristityt näkevät Kristuksessa viisaan ja pyhän opettajan, joka on täyttänyt uskonnollisen lain heidän puolestaan. Afrikan perinteisissä kulttuureissa kristillinen kirkko julistaa Kristusta ennen muuta voittajana, joka on murskannut kaikki pahuuden vallat. Länsimaisessa kristillisessä perinteessä keskeinen pitkäperjantain ristillä riippuva Jeesus on maailmanlaajassa kirkossa vain yksi Kristuksen hahmo, Kristus saa eri kulttuureissa erilaisen hahmon." Näitten kiinnostavien toteamusten jälkeen Harjula jatkaa: "Kulttuuritutkimuksessa ilmiö tunnetaan oiko- eli kototyyppiytymisen nimellä: kulttuurista toiseen siirtyvillä erilaisilla kulttuuri-ilmiöillä sananlaskuista uskonnollisiin käsityksiin saakka on taipumus muuttua ja mukautua uuteen kotikulttuuriinsa".
Jooga on tullut meidän maahamme jäädäkseen. Sen kohdalla on selvästi tapahtunut yllä mainittu oiko- eli kototyyppiytyminen. Se on todella muuttunut ja mukautunut niin, että voidaan täydellä syyllä puhua suomalaisesta joogasta. Uskonnon arvoja etsivälle on tämä kotoinen jooga tienä kristillisen uskonelämän pariin.
Mainitsen lyhyesti vielä siitä, että toisten kristillisten kirkkokuntien piirissä on joogaan suhtauduttu ennakkoluulottomammin kuin evankelisluterilaisessa kirkossa. Roomalaiskatolisuuden parista löytyy kristillisiä joogahahmotelmia. Kotoisen ortodoksisuutemme keskuksessa, Valamossa on pidetty joogaseminaareja, joiden yhteydessä on todettu, että ortodoksiselle hartauselämälle eivät ole vieraita joogatyyppiset meditaatiot, (Esim. Jeesus-rukouksen yhdistäminen hengitykseen.)
2. Kokemuksiani ja ajatuksiani kristittynä jooganharrastajana.
Ryhdyttyäni harrastamaan joogaa koin hyvin lyhyen ajan kuluttua sen elähdyttävän vaikutuksen sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Keskittymisen ja rentoutumisen harjoittamisen avulla aloin vähitellen tajuta mahdollisuuden mielen hiljentämiseen. Olen rippikouluajoistani saakka omannut kristillisen elämänkatsomuksen. Mutta siitä huolimatta, että olen suorastaan ammattilainen näillä alueilla — teologi — olin noina aikoina tyhjä ja kylmä. Uskonnollinen elämäni oli kuollutta. Joogan hiljentävä vaikutus elvytti sitä uudelleen. Hiljaisuudessa kohtasin taas Jumalani. Hiljaisuudesta tuli minulle sielun lääke, uskonnollisen elämän muoto. Hiljaisuuden harjoittamisen mahdollisuuksia etsiessäni päädyin paikkaan, missä todella voin yhdistää joogan opettaman hiljentymisen tavan ja kristillisen uskon. "Löydettyäni" Hankoniemen tuntumasta Snoanin retriittikeskuksen, tunsin suurta iloa: olin tullut kotiin. Sittemmin olen voinut vahvistaa hengellistä elämääni useissa eri paikoissa järjestetyissä "hiljaisuuksissa", Viittakivessä, Järvenpään Seurakuntaopistolla jne.
Toimiessani jooganohjaajana olen joutunut keskusteluihin monien kristittyjen kanssa, jotka eivät ole tässä asiassa voineet minua ymmärtää. Mieleeni nousee eräs heistä, jonka huolestuneisuus oli todella syvää ja rakastavaa. Hän kertoi kuukausia rukoilleensa Jumalalta voimaa sanoa minulle, että harjoitan epäjumalanpalvelusta, ja opetan sitä toisillekin. Keskustelimme pitkään. Hän kysyi, enkö tuntenut Vanhasta Testamentista määrättyjä kohtia, joissa kiellettiin yhteydenpito ennustajiin ja noitiin. Toki tunsin, mutta vastasin etten näe niillä ja joogalla mitään yhteyttä. Lopuksi totesin, että kunnioitan hänen vilpitöntä vakaumustaan ja huoltaan minusta, mutta etten näe mitään syytä muuttaa omaan käsitystäni.
Olen monasti miettinyt sitä, mitä mahtaa olla monen uskovaisen puhe siitä, että joogaajan mielen hiljentyessä sen valtaavat pahat henget? Mitään tähän viittaavaa en ole kokenut. Sen sijaan kyllä hyvien henkien, uskaltaisin sanoa Pyhän Hengen aavistusta.
Elämä on äärettömän arvokas asia, Jumalan minulle antama lahja. Joogan opettamin keinoin tunnen voivani elää syvemmin ja rikkaammin kuin ennen sen harrastamista. Paavalilla oli tapana liittää kirjeittensä loppuun mainioita kehotuksia kristityille. Eräs niistä, tessalonikalaisille osoitettu kuuluu: "Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on". Minulle jooga on yksi sellainen hyvä, jonka haluan pitää — kiitollisena säilyttää. Elämäni perustana olevan kristillisen vakaumukseni en koe olevan millään tavalla ristiriidassa tämän tosiasian kanssa.
Teoksesta Löysin — etsin
(Suomen Yogaliitto ry 1984)