J. Ptn

Manikeismi on niitä alkukristillisen ajan synkretistisiä uskontomuotoja, joista on verraten vähän säilynyt suoranaisiin lähteisiin perustuvia tietoja. Joistakin tämän suunnan tärkeimmistä ajatuksista on oltu selvillä. Sen sijaan sen perustaja, Mani, on pysynyt melko tuntemattomana. Nyt on kuitenkin kolme vuotta sitten [v. 1930] löydetty Egyptissä papyruskääröjä, jotka ovat osoittautuneet Manin omiksi kirjoituksiksi. Prof. H. S. Nyberg on Upsalan uskontohistoriallisten ja teologisten seurojen kokouksessa taannoin tehnyt selkoa tästä kauaskantoisesta löydöstä.

Papyrukset tavattiin Medinet Madin rauniokaupungista lähellä Fayumia. Eräät fellahit olivat maata kasvaessaan löytäneet puuarkun. Se särkyi heti, mutta sen sisältämät papyruskääröt olivat kestävämmät, ja löytäjät myivät ne eräälle antikviteettikauppiaalle, joka maksoi niistä pilkkahinnan.

Kerran sattui saksalainen professori Carl Schmidt käymään saman muinaisesinekauppiaan luona ja tarkasteli lähemmin löytöä. Kirjat olivat tavallisuudesta poiketen huonossa kunnossa. Professori Schmidtin onnistui kuitenkin lukea sana "Kefalaion", ja hän tunsi siinä heti erään Manin kirjan nimen. Hän ilmoitti heti löydöstään professori Harnackille Berliiniin, mutta tämä suhtautui epäillen hänen olettamukseensa, eikä Schmidt saanut varoja kirjan ostoon. Vasta toisella Egyptin matkallaan hän sai lunastetuksi kirjan omilla varoillaan. Silloin oli kuitenkin jo toinen puoli löydöstä myyty lontoolaiselle keräilijälle.

Tällä hetkellä kirja on siis kahdessa kaupungissa, Berliinissä ja Lontoossa. Lisäksi se on pahoin palanut. Berliinin valtionmuseoiden konservaattori, tri Ibscher, on kuitenkin ottanut tehtäväkseen irrottaa kirjan lehdet toisistaan siten, että sen teksti tulee luettavaksi. Työ kestää monta vuotta, mutta kielimiehet ja uskontohistorioitsijat tulkitsevat kirjaa sikäli kuin se valmistuu.

Tähän mennessä on käsikirjoituksissa voitu erottaa seitsemän eri kirjaa. Ensiksikin Manin oma teos "Kefalaion", sitten Manin kirjekokoelma, joka tähän saakka on ollut vain epäsuorasti tunnettu, ja kolmanneksi manikealaisten kirjoittajien laatima historiallinen teos, joka luonnollisesti keskittyy Manin elämään ja kuolemaan. — Lontoolaisessa kokoelmassa on täydellisesti säilynyt psalmikokoelma ja eri tekijöiden saarnoja. Lisäksi on siinä lehtiä, joiden sisältöä ei vielä tiedetä.

Papyrusten kieli on koptilaismurre. Kirjoitukset on käännetty kreikasta. Lähdekirjoina niiden arvo on suunnaton.

Ruusu-Risti — marras-joulukuu 1933