Jorma Partanen
Ylisielullisia ilmiöitä
Viime vuoden Ruusu-Ristin marraskuun numerossa oli Toimittajalta-osastossa lyhyesti tehty selkoa saksalaisen Therese Neumannin stigmatisatiosta. Tätä ilmiötä ovat tiedemiehetkin olleet tilaisuudessa tutkimaan sen alkuvaiheista lähtien ja ovat päätyneet erilaisiin, varsin ylimalkaisiin otaksumiin. Westermannin kuukausijulkaisun helmikuun numerossa käsittelee saksalainen tiedemies, tri Rolf Reissmann Konnersreuth-kysymystä verraten ennakkoluulottomasti ja saapuu lopulta monessa suhteessa yllättäviin tuloksiin. Selostamme seuraavassa pääpiirteittäin hänen esitystään.
Ympäristö, jossa Therese kasvoi, on kuin roomalaiskatolisuuden ihannemaa ja siis mitä suotuisin maaperä tämänlaatuisille ilmiöille. Kun tyttö 19 v. ikäisenä sai halvauksen, joka saattoi hänet viideksi vuodeksi sokeaksi, puolikuuroksi ja rammaksi, muodostivat raamatun kertomukset hänen sielunelämänsä sisällön, ja hänen koko rakkautensa kohdistui kärsivän Jeesuksen kuvaan. Ennen pitkää hän projisioi tämän kuvan itsensä ulkopuolelle, hän alkoi nähdä näkyjä, jotka olivat niin täynnä todellisuudentuntua, että kun hän todella tuli fyysisesti näkeväksi, hän ei aluksi huomannut mitään eroa ulkomaailman havaintojen ja sisäisten näkyjensä välillä, ja vasta muiden hämmästyneet huomautukset saivat hänet tietoiseksi fyysisen näön palaamisesta. Lääketieteellisen ajattelun mukaan on tämä määrätyn sisäisen kuvan kiinteä tuijottelu vienyt itsehypnoosiin, joka taas on antanut alitajunnalle mahdollisuuden vaikuttaa vegetatiiviseen hermostoon aiheuttaen sielullisen kokemuksen sisältöä vastaavia fysiologisia muutoksia. Tästä on lyhyt askel stigmatisaation selittämiseen. — Milloin alitajunnan vaikutus kohdistuu valvetajuntaan ehkäisevästi, häiritsevästi tai ylenmäärin tehostaen, syntyy psyykkisiä kriisejä, joita ahtaimmassa mielessä sanotaan hysteriaksi. Tri Reissmann on itse käynyt Konnersreuthissa, mutta vastoin odotustaan hän tapasi hysteerisen, teatraalisen ja merkityksestään tietoisen naisen asemesta rauhallisen talonpoikaistytön, jolle mainitut ilmiöt olivat omituisuudestaan huolimatta niin luonnollisia, että syrjäinenkin oli vähällä unohtaa niiden erikoisuuden. Passiivisen, heikon ja epävarman mediumin asemesta hän tapasi ihmisen, joka tunteittensa voimakkuudesta huolimatta oli täynnä sisäistä lujuutta ja päättäväisyyttä, ilman komplekseja, ilman hengen ja sielun välisiä ristiriitaisuuksia.
Stigmatisatioon ja hurmostilaan nähden ei yleensä pidetä petosta mahdollisena. Aineenvaihtokysymys on sen sijaan tuottanut paljon päänvaivaa ja kaipaa eksaktisen tieteen kannalta vielä ratkaisua. Therese Neumann ilmoittaa nimittäin v. 1926 joulusta lähtien, siis jo yli vuoden ajan, nauttineensa päivittäin vain kahdeksannen osan ehtoollisleipää ja teelusikallisen vettä. Transsissa ollessaankin hänen on ollut mahdotonta nauttia ruokaa, koska hänen sielunelämänsä on sellaisina hetkinä kokonaan uskonnollisten mielikuvien vallassa. Viime vuonna oli Therese 14.-28. päivänä heinäkuuta tarkan tutkimisen alaisena, ja valvonnan pätevyys on tunnustettu tieteelliselläkin taholla. Häntä ei jätetty hetkeksikään silmälläpidotta, eikä ole voitu huomata, että hän olisi edes yrittänytkään nauttia muuta ravintoa. Näinä 14 päivänä hän nautti kaikkiaan kolme ehtoollisleipää, joiden yhteinen paino on 0,39 grammaa ja kolme ruokalusikallista vettä. Minkäänlaisia kiinteitä ulostuksia ei ollut ja vaiti vähäsen nestemäisiä, joiden kemiallinen tutkimuskin osoitti puutteellista ravitsemista. Asiaa tutkinut prof. Ewald ei ollut löytänyt minkäänlaista aukkoa valvomisjärjestelyssä, mutta kaikesta huolimatta hän uskoo, että sellainen täytyy olla. Aivan oikein huomauttaakin tri Reissmann, että tämä aukko ei mitenkään ole voinut olla niin suuri, että tutkittava olisi voinut 14 päivän kuluessa nauttia niin paljon ravintoa kuin ihminen tavallisesti tarvitsee painonsa säilyttämiseksi. Tutkittavan paino oli nimittäin valvontakauden alussa 55 kg, aleni ensimmäisen ekstaasin jälkeen 51 kg:aan, oli ennen toista hurmostilaa 54 kg:ssa, toisen jälkeen 52,5 kg. Ja tutkimusten lopussa jälleen 55 kg. Ewaldin otaksuma ei tätä kykene selittämään. Sitä paitsi on Ewald todennut, että tutkittavan ruumiintilassa ei viimeisenä tutkimuspäivänä ollut huomattavissa mitään sellaisia oireita, jotka ilmenevät jo 2-3 päivän paaston jälkeen. Mitä ruumiin nestevaraston uudistumiseen tulee, niin esittää tri Reissmann sen selvitykseksi huomion, jonka saksalainen salaneuvos Kraus on tehnyt, nim. että monella ihmisellä on kyky ei vain erittää ihonsa kautta kosteutta vaan myös kasvien lailla ottaa sitä ruumiiseensa. Jo stigmatisaatio osoittaa, että tytön iho on erittäin herkästi muuttuvainen, joten on otaksuttavissa, että hän saa tarvitsemansa nestemäärän ihonsa kautta kuivumatta kuten paastoavat fakiirit.
Sen sijaan ei tiede ole kyennyt vastaamaan kysymykseen, miten Therese kykenee korvaamaan käyttämänsä energian. On puhuttu fluidaalisesta energiasta, mutta tri R. hylkää tämän hypoteesin ottaen toisen vertauskohdan. Tiedetäänhän, että keinotekoinen munan valkuainen, joka kemiallisesti on täysin alkuperäisen kaltainen, ei kelpaa ravintoaineeksi, joten on ilmeistä, ettei aine itse ravitse vaan siihen liittyvä biologinen energia; jos elämää pidetään biologisena energiana, voitanee elämää hätätilassa korvata sellaisen energian suoranaisella yhteyttämisellä, esim. kosketuksella, kuten on laita magnetisoimisessa. "Tieteeltä puuttuvat kuitenkin useimmat tälle ajatustavalle tarvittavat premissit, joten on sanottava: emme tiedä. — Luonnonlakeja ei tässä ole rikottu, mutta tässä paljastuu ehkä luon nonlakeja, joiden vaarinottoon meillä ei ole tähän asti ollut tilaisuutta", lausuu tri R. ,
Therese kuvaa näyissään Jerusalemia, taloja, pukuja, kasvoja, hän kertoo kohtauksista, joista perintätiedolla ei ole tietoa, hän väittää vastoin kaikkea oppimaansa, että Jeesus kantoi hirttä eikä ristiä, ja hän näkee, että risti oli Y:n muotoinen haarukkaristi. Asettaapa hän Juudaksen arvossa Pietarin yläpuolelle. Lisäksi tulevat hänen merkilliset tietonsa aramean kielessä, jotka hallelainen semitologi prof. Bauer on todennut. Therese ei itse ymmärrä puhettaan, mutta se soveltuu hänen näkyjensä eri vaiheisiin. Aina varovaisina ovat tiedemiehet ottaneet huomioon, että Theresen läheisyydessä on ollut arameaa osaava pappi, joten telepatia on saattanut olla mahdollinen. Lisäksi on pantu merkille, että hänen kuvauksensa, m. m. haarukka risti, pitävät yhtä aikaisemmin eläneen Katharina Emmerichin näkyjen kanssa, jotka kirjailija Brentano on välittänyt jälkimaailmalle, ja jotka ovat vieläkin mieluista lukemista katolilaisissa piireissä. Therese itse ei ymmärrä näkyjensä laajakantoisuutta vaan pitää niitä jumalallisena armona ja lahjana, jonka hän kiitollisin mielin ottaa vastaan.
Toinenkin huomattava parapsykologian ja okkultismin alaan kuuluva tapaus on tuonnottain todettu, tapaus, joka epäilemättä tulkittuna luo paljon uutta valoa kysymykseen taiteellisen tuotannon alku perästä ja synnystä. On tunnettua, että taiteilijat usein käyttävät teoksiinsa unennäköjään, mutta vasta sitten, kun he ovat päivätajunnassaan tulleet niistä tietoisiksi ja muutelleet niitä tarkoituksiinsa soveltuviksi. Nyt on kuitenkin joku aika sitten Saksassa löydetty mies, joka siirtää sisäiset näkynsä, tulematta niistä ensin tietoiseksi, vaistomaisesti, ilman tahto- tai ajatustoimintaa, väreillä kankaalle. Tässä tapaamme inspiraation perustoiminnan selvimmässä muodossaan. — Mies, nimeltään Heinrich Nüsslein, on ollut maassaan ja kotikaupungissaan Nürnbergissä vähän tunnettu. Kahden vuoden kuluessa hän on valmistanut 1 500 öljymaalausta, jollaisten tekoon on mennyt aikaa 5-30 min. Niistä oli viime syksynä Zoo näytteillä Lontoossa, ja ne herättivät siellä harvinaisen suurta huomiota. Arvostelijat kiittelivät niiden ekspre4siooneja, kauneutta tai muita omi naisuuksia, mutta useimmat tunnustivat, että heidän on niitä vaikea käsittää. Eräskin kirjoittaa seuraavaan tapaan: "Aluksi minua hämmästyttivät kuvat. Päällekirjoitukset, jotka niihin liittyvät, ovat sangen epätavallisia. Aluksi pilkallinen tunne hävisi kuitenkin pian, muuttui osanotoksi ja lopulta ihailuksi, kuta enemmän kuvia tarkasteli. Tämä muutos tapahtui nopeasti, ja lyhyen ajan kuluttua huomasi seisovansa salaperäisen taiteellisen voiman, jonkun korkeamman edessä. Tässä näyttelyhuoneessa on jotakin sanoin kuvaamatonta, omituista. Eräät kuvat ovat yksinkertaisesti allegorisia kuvauksia, toiset ovat laaditut Doren Dante-piirustuksia muistuttavaan lumoavan fantastiseen tyyliin, toiset ovat ekspressionistisia uhkayrityksiä, mutta kaukana pelkästä jäljittelystä. Kuvia, jotka ovat samalla kubistisia ja ekspressionistisia, täytyy pitää enemmän hämmästyttävinä kuin puhtaasti taiteellisina ilmennyksinä. Joka tapauksessa on Nüsslein tämän syksyn suurin sensaatio Lontoossa."
Nüsslein loihtii kuviaan sormellaan, nyrkillään, värilastalla, sienellä, jopa harjallakin ja käyttää vain ajoittain pensseliä. Hän valitsee oikeat värit päivällä mutta myös hämärässä. Lisäksi on tämä maalari sangen lyhytnäköinen. Tästä huolimatta on värisävyjen sointuminen ja niiden vastakohdat valmiissa maalauksessa usein ihmeen hienot. Huomiota herättää myös hyvä perspektiivi, mikä on sitä arvoituksellisempaa, kun tämä tajuamattoman johdon mukaan toimiva mies ei ole saanut minkäänlaista koulutusta piirustuksessa eikä maalaustekniikassa, ellei ota lukuun sitä, että hänellä aikaisemmin antikvariaattina toimiessaan on ollut tilaisuutta tutustua monien mestareitten maalauksiin. Hänen jälkeenpäin kuviinsa tekemät muutokset useimmiten häiritsevät alkuperäistä hyvää kokonaisvaikutusta. Joka tapauksessa ilmenee Nüssleinin toiminnassa suunnaton hengen luova voima, joka on riippumaton tietoisen minuuden tahtomisesta ja ajattelusta.
Tapausta selostanut fil. tri J. Böhm valittaa, että Nüsslein on pitkän aikaa saanut olla spiritismiä harrastavan ympäristön vaikutuksen alaisena. Tämä ilmenee huomattavammin hänen alkukautensa tuotteissa. Hänen näkynsä muistuttavat unikuvia mutta ovat sikäli huomattavia, että ne pysyvät jatkuvasti sisäisen näön edessä "Työnsä aikana N. on ilmeisesti hereillä, hän vastaa puhutteluihin oikein ja terävästi, mutta kaikesta huolimatta täytyy hänessä olla voimakas sisäinen kehittyminen ja rauha. N. ei omien sanojensa mukaan tiedä, mitä kuva kulloinkin tulee esittämään. Äkkiä hänen työnsä keskeytyy, hän astuu askelen taaksepäin ja katselee itsekin hämmästyen kuvaa, joka jo syntyessään on herättänyt sivullisessa ihailua. Tosin hänen maalauksiaan ei voida niiden epätavallisen synnyn mukaisesti arvostella järjen eikä vallassa olevan maalaussuunnan mukaan vaan tunteen kannalta. — Monet merkit viittaavat siihen, että N. mahdollisesti voi asettua sielulliseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa, joiden mielentilan ja luonteen hän tuntee itsessään ja esittää havainnollisena vertauksena. Tällöin voi sanan oikeassa merkityksessä puhua "luonnekuvasta". "Tunnelmakuviensa" ohella hän tajuaa asioita, jotka tietenkin loukkaavat tieteilijää itseensä sisältä mällään rohkeilla väitöksillä, mutta jotka ehdottomasti ovat ilmauksia jostakin tieteelle tuntemattomasta. Hänen taulujensa nimenä saattaa olla esim. Henkimaailma, Astraalimaailma, Akaashakronikka tms. Lisäksi hän on, merkillistä kyllä, maalannut aikoja sitten kuolleitten suuruuksien muotokuvia, kadonneita rakennuksia ja maita sekä tuntemattomia seutuja.
Toinenkin ihmemaalari elää Saksassa, bayreuthilainen kirjailija Friedrich Kallenberg, Jean Paulin lapsenlapsen lapsi. Hän työskentelee samalla tavalla kuin Nüssleinkin, mutta hänen kuvansa ovat pääasiassa piirustuksia ja pastelleja.
Lopuksi lienee paikallaan palauttaa mieleen meidän kotimainen ’ilmiömme’, Esikko Koitere, jonka Kaksi todellisuutta ilmestyi viime jouluksi, ja jonka työskentelytavasta on viime vuoden Ruusu-Ristissä ollut häntä tutkineen Sven Krohnin perusteellinen selostus.
Ruusu-Risti — maaliskuu 1928
Etusivu Artikkelit