J. Sn-

Rauhantekijät

Koko maailma uskoo väkivaltaan, melkein kaikki kansat ovat sodassa keskenään. Kuinka siis maailmassa voisi olla rauha? Mutta on paljon niitä, jotka toivovat, että rauha toteutuisi maailmassa. Tällaisten rauhanrakastajien asema on erittäin vaikea, ja heidän täytyy tarkoin ottaa vaarin itsestään, sillä jos he rauhanrakkaudestaan huolimatta asettuvat myötätunnollaan jonkin sotivan maan puolelle ja iloitsevat vastapuolueen häviöistä, silloin he – totuuden nimessä – eivät enää ole rauhan edustajia. Heidän täytyy kavahtaa tuollaista suhtautumista sotimiseen, he eivät saa vaikuttaa ajatuksillaan ja tunteillaan väkivallan, ei minkään nimisen väkivallan voittoon, sillä silloin he pettävät sisimmän vakaumuksensa.

Meillä on tieto ajatuksen mahtavasta voimasta. Me uskomme, että tietoinen, voimakas ajatus saa välttämättä aikaan vastaavanlaisia seurauksia. Tällaisena aikana siis eivät suinkaan ainoastaan sota-aseet ratkaise asioita, vaan valtavia ajatuksen ja voitontahdon armeijoita lähetetään joka maassa liikkeelle vihollisen murskaamiseksi. Samalla käydään kiihkeää propagandasotaa, käytetään kaikkia keinoja, räikeintä tosiasioiden vääristelyä, suoranaista valhetta ja petosta, joiden avulla koetetaan rohkaista ja innostaa oman puolen mieliä sekä masentaa ja lamauttaa vihollisen rintamaa kylvämällä sinne epäilystä, pelkuruutta sekä kavalaa erimielisyyttä.

Ihmiskunnan tunne- ja ajatusmaailma on nykyisin mitä kiihottuneimmassa ja mitä sekasortoisimmassa tilassa. Siellä vihan virrat, taistelu- ja tuhoamisvimman pyörteet kuohuvat niin korkealla, että rauhan palautuminen lähiaikana näyttää suorastaan mahdottomalta. – Mikä voisikaan saada tuon myrskyisän meren tyyntymään? Missä on se taikavoima, joka tämän sodan kiihkon pysähdyttäisi? Kuka on se maailman pelastaja, joka asettaisi sen raivokkaat aallot? Kenellä on niin väkevä rakkaus, joka tämän vihan sammuttaisi? Missä ovat nuo rauhantekijät, jotka oman sydämensä järkkymättömällä rauhalla tekisivät lopun tästä mielettömästä, koko ihmiskuntaa näännyttävästä sodasta?

Me tiedämme, että tällainen mahti on olemassa. Me tiedämme, että on olemassa maailman sisäinen hallinto, korkea Henkinen Hierarkia. Ja me uskomme, että tämän hierarkian hallussa on suuria voimia – kaikkia sodan voimia valtavampia, joita sen jäsenet voivat käyttää tämän säälittävän ihmiskunnan hyväksi.

Ja jokaisessa maassa, jokaisen kansan keskuudessa on todella niitä, jotka mitä raivokkaimman sodan keskellä tahtovat pysyä rauhallisina ja jotka kaikkien muiden hullaantuessa sotaan tahtovat säilyttää järkensä, koska ihmisveljien tappaminen missä tahansa olosuhteissa on heille mahdottomuus.

Näihin ”rauhantekijöihin” Henkinen Hierarkia voi vuodattaa voimaansa. He voivat, jos pysyvät vakaumukselleen uskollisina, olla sen taikavoiman välittäjiä, jonka avulla sodan myrsky saadaan asettumaan, niin että ihmiskunnassa terve järki voittaisi jälleen vallanhimon lietsoman vihan, luottamus oikeuteen ja usko ihmisen hyvään tahtoon pääsisi arvoonsa, jolloin rauhan tiellä, sodan kärsimyksistä viisastuneina voidaan järjestää uudelleen ja paremmin sekä kansojen että valtakuntien väliset asiat.

Sen tähden ”rauhantekijä” ei usko missään muodossa väkivaltaan. Hän ei usko, että väkivalta on välttämätön ihmisten ja kansojen elämässä. Hän ei usko, että väkivallalla voidaan parantaa maailman eikä minkään kansan tilaa. Hän on rauhan rakastaja, rauhan, joka ei suinkaan ole velttoa toimettomuutta, vaan joka pyrkii yhä nerokkaammin ja tehokkaammin muuttamaan olosuhteet maailmassa kaikille ihmisille yhä paremmiksi – yhä täydellisemmiksi.

Teosofi — 1942 n:o 3