Lääket.lis. Kari Kurki-Suonio

TERVEYS, SAIRAUS JA RAVINTO V

Tulehdussairauden olemuksesta

Suomenkielinen sana tulehdus on johdettu kantasanasta tuli. Vastaavasti pohjautuvat muidenkin kielten samaa tarkoittavat sanat käsitteeseen tuli tai palaminen, esim. saksan Entzündung, latinan inflammatio.

Tulehduksen välitön syy voi olla kuuman, kylmän, vieraiden esineiden, kemikaalien, bakteereiden tai virukseen ym. aiheuttama elimistön vahingoittuminen. Myös sielulliset tekijät riittävät sen aiheuttajiksi. Ne voivat myös estää tulehduksen, vaikka välitön aiheuttaja olisi muuten olemassakin. Tämän todistavat esim. kuumilla kivillä kävelijät.

Roomalainen Celsus (1. vuosisadalla jKr.) kuvasi tulehduksen neljä ominaisuutta: rubor (punotus), tumor (turvotus), dolor (kipu) ja calor (lämpö). Tuohon aikaan oli lääketieteessä vielä vallalla kokonaisvaltainen ajattelu, ja nämä neljä ominaisuutta vastasivat neljää peruselementtiä. Näihin lisäsi Galenus (2. vuosisadalla) vielä viidennen functio laesan eli toiminnan häiriön, joka tosin ei ole yhtä tärkeä sairauden kuvaajana, sillä kuinka jotain elintä voisi pitää sairaana, ellei sen toiminta olisi edes jotenkin häiriintynyt.

Seuraava taulukko helpottaa näkemään tulehduksen oireet suhteessa toisiinsa, ihmisen rakenneosiin ja peruselementteihin.

Lämmönnousun eli kuumeen tarkoitus on auttaa Minää tarttumaan syvemmin aineenvaihtoon ja siten paremmin ohjaamaan sairastuneen elimen uudelleen hahmottumista kokonaistarpeen mukaisesti.

Kipu on tietoisuustapahtuma. Tervettä elintä emme tiedosta.

Sairas elin, esim. särkevä hammas muistuttaa olemassaolostaan liiaksi. Kivun aiheuttavat kehossa syntyvät aineet. Nämä ns. kipuaineet (esim. lihasten väsyessä syntyvä maitohappo) ovat yleensä luonteeltaan happoja, mikä johtuu astraaliruumiin olemuksesta.

Turvotus merkitsee kudosnesteen lisääntymistä. Se on eetteriruumiin voimakasta toimintaa, kun se on päässyt hieman vapaaksi astraaliruumiin ja Minän valvonnasta, eikä siis ole riittävästi niiden läpäisemä. Kipu ja kuume osoittavat, kuinka astraaliruumis ja Minä yrittävät uudelleen tarttua sairaalle alueella ohjaksiin.

Muinaisille lääkäreille oli siten selviö, mihin suuntaan tasapaino on tulehduksessa järkkynyt. Hengentiede on sittemmin kehittänyt ja täydentänyt tätä kuvaa. Sitä vastoin vallitsevan luonnontieteellisen ajatussuunnan perusväline mikroskooppi on osoittautunut vaaralliseksi: sen avulla nähdään niin paljon pieniä yksityiskohtia, että kokonaiskuva samentuu ja lopulta katoaa kokonaan.

Hengentieteeseen pohjautuva lääketiede hyväksyy ilman muuta kaikki edistysaskeleet tutkimuskeinojen alueella. Kaikki havainnot myönnetään. Johtopäätökset niistä ovat kuitenkin toinen asia.

Mikään tarkka yksityiskohdan havainto esim. mikroskoopissa ei saisi johtaa meitä harhaan hoitotoimissa. Kun kokonaisuus otetaan päämääräksi, ovat tulehduksen alkuvaiheessa sopivia lääkkeitä esim. Aconitum tai Belladonna tai Ferr. phosphoricum ym. Myöhemmässä vaiheessa käytetään vaikkapa Hepar sulf. tai Silicea. Nämä lääkkeet vaikuttavat tietenkin ainoastaan potentoituina. Eetteriruumiin toimintaa tuetaan kosteilla kääreillä. Lepo auttaa Minää ja astraaliruumista. Paasto vahvistaa kaikkia kolmea ihmisen korkeampaa puolta.

Näin hoitaen tulehdus suuntautuu sinne minne sen pitääkin, siis ulospäin. Saattaa muodostua ajos – siis jotain ajetaan ulos. Myös ihottumat ovat yleensä tällaisia ulospyrkimisiä (ruotsin utslag).

Ellei tulehdus pääse ulos, jos sitä jatkuvasti siitä estetään tai jollei ihmisen korkeampia osia tueta riittävästi, seuraa tulehduksen kääntyminen sisäänpäin. Eräs tällaisen prosessin lopputulos voi olla syöpä, jonka taudin nimi cancer (saksan Krebs) merkitsee monessa kielessä rapua. Tälle eläimellehän on ominaista, että se kulkee takaperin.

Elonpyörä – 1966, nro 2