Kolme porttia

Me elämme uuden, ihmeellisen ajanjakson kynnyksellä. On aivan kuin korviimme kaikuisi humua suurista valmistustöistä, joita henkimaailmassa tehdään. Aste asteelta se lähestyy lähemmäksi meidän tasoamme, ja ne, jotka ovat herkempiä, eivät voi vastustaa ylhäältä kaikuvaa uuden ajan adventtihuutoa: työhön – jaloon työhön veljeyden valkoisen valtakunnan luomiseksi! Tulkaa kaikki, joilla on korvat kuulla sydämenne ääntä!

Rakkaus kutsuu palvelemaan. Ne, jotka eniten rakastavat, ne eniten kärsivät. Mestarien elämä on yli-inhimillistä sydänsurua, sillä heidän rintansa täyttää joka hetki sääli ja kärsimys. Oppilaan onni on Mestarin onni, ja jos hänen sydämensä vuodattaa kyyneliä, putoaa joka ainoa pisarana tulisena helmenä Mestarin rintaan. Mestari ottaa ne vastaan – hiljalleen niistä sammuu polttava tuli, ja jäljellä on yli-inhimillisen suloinen rauha. "Nämä kyyneleet, oi sydämestäsi sääliväinen ovat virtoja, jotka kastelevat kuolemattoman rakkauden vainioita. Siitä maaperästä kasvaa Buddhan keskiyön kukka vaikeammin löydettävä, harvemmin nähtävä kuin vogay-puun kukoistus", kertoo mystillinen Hiljaisuuden Ääni.

Useammin kuin luulemmekaan, tuotamme eniten kärsimystä niille, jotka meitä eniten rakastavat. Me emme tunne sitä syvää, pohjatonta rakkautta, jolla meitä auttavat ne korkeat olennot, jotka ovat olleet inhimillisen kehityksen edelläkävijöitä. Väsymättä he tulevat luoksemme eri muodoissa ja eri tavalla aina aikojen vaatimusten mukaan. Läpi vuosituhansien he ovat tuon tuostakin tulleet, ja me saatamme varmasti uskoa siihen, että he eivät jätä ihmiskuntaa vaille Valkoista ohjausta. Mestari, Valkoisen Veljeskunnan lähetti, on rakkaus, ja kuka uskaltaisi ajatella, että rakkaus voi pettää! Senpä tähden nyt, kun teosofisen liikkeemme taholta julistetaan uuden ajan lähestymistä, meidän tulee herkistää korviamme kuullaksemme kaukaa kajahtelevia ääniä. Ne tulevat meidän sisältämme ja etsivät tietä ulos. Kahleet ympäröivät meitä, mutta meidän tulee katkoa ne. Jos voitamme ne, pääsee ylempien tasojen elämä jo nyt laskeutumaan maan päälle.

Mitkä ovat ne esteet, jotka estävät Mestaria tulemasta luoksemme? Tunne, oi oppilas, vihollisesi! Varustaudu kukistamaan kolme voimakasta soturia, jotka vartioivat itsekkyytesi mahtavan linnan portteja! Ensimmäisellä portilla kohtaat aistimiesi herran – suunnattoman jättiläisen, joka velttona ja välinpitämättömällä tylyydellä nojaa linnan porttia vastaan. Muserra rohkeasti tuo hirviö, sillä se on valekuva, joka on pantu aistiesi pettäjäksi! Häntä kutsutaan viiden aistimen herraksi – sinun, oppilas, tulee poistaa hänet tieltäsi. Hän estää sinua tuntemasta elämän riemua, hän sekoittaa myrkkyä elämäsi suloiseen maljaan, hän saastuttaa ruusuntuoksuisen ilman haisevalla löyhkällä, hän himmentää silmiesi jumalallisen katseen, hän tukahduttaa korvistasi sydämesi ja Mestarisi hiljaisen äänen. Tämä on se olento, josta samassa mystisessä kirjassa sanotaan: "Tultuaan välinpitämättömäksi aistimuksen esineistä täytyy oppilaan etsiä esille aistimien Radsha (valtias), ajatusten luoja, joka herättää harhat." Kun olet voittanut tämän, kun "oma muotosi tuntuu epätodelliselta, niin kuin kaikki unessa nähdyt muodot valveilla ollessa tuntuvat", silloin voit astua toiselle portille.

Nyt pyrkijä kohtaa toisen hirviön. Se nukkuu raskaana ja ylipääsemättömänä linnan portilla. Sinun tulee raivata se tieltäsi, ennen kuin kätesi voi koskettaa toisen portin lukkoa. Se on itsekkyyden linnan vaarallisin vartija, sillä jumalat ovat tehneet sen haavoittumattomaksi. Tuo onneton hirviö oli ennen mahtava jättiläinen, jota kukaan ei jaksanut hallita. Raivoisana se riehui niin kauan, kunnes jumalat nukuttivat sen raskaaseen uneen. Nyt se nukkuu pitkällistä untaan, eikä herää, ennen kuin joku ihminen pääsee perille sen salaisuudesta. Silloin se nousee ja palvelee orjana sitä ihmistä iankaikkisesta iankaikkiseen. Näin säätivät jumalat, kun he määräsivät hänelle rangaistuksen.

Sen nimi on Välinpitämättömyys. Se lepää jättiläispainollaan ihmisten hartioilla koettaen painaa heidät alas maan uumeniin. Se on esteenä myös ihmiselle, joka tahtoo tehdä Mestarien työtä. Hänen tulee kukistaa Välinpitämättömyyden peikko, joka ilmenee laiskuutena, velttoutena ja toimettomuutena. Kun ensimmäisen portin avauduttua hänelle aukenevat sisäisen elämän näyt, hänen tulee ripeästi poistaa niiden tieltä tämä este. Hänen tulee täyttää jumalien määräys. Vasta sitten kun hän tuntee hirviön salaisuuden, hän saa hereille sen entisen rajun voiman. Tuo jättiläinen oli ennen hyvin ylpeä suunnattomista voimistaan, ja sen tähden jumalat tahtoivat opettaa hänelle nöyryyden läksyn. Herättyään se ei enää käytä voimaansa repimiseen vaan rakentamiseen.

Tämän jälkeen sinä olet valmistautunut astumaan kolmannelle portille, jossa kohtaat uljaan soturin. Hän on uljas ja ylevä niin kuin aamunkoin purppurapukuinen lähetti. Kultainen kruunu säteilee hänen otsallaan merkkinä vallasta ja ylpeydestä. Koko hänen olemuksensa ilmaisee, että hän tuntee voimansa. – "Minä olen maailman kuningas", hän ajattelee. "Kaikki kumartavat edessäni. Minua palvelee koko maailma. Minulle uhraavat ihmiset sydämensä temppelien pyhät tulet, ja minä hengitän niistä luokseni tulevaa uhrisavua. Jumalien asunnot eivät ole käsin tehtyjä, minun valtakuntanani on ihmisen sydän. Kaikki alamaiseni ovat minulle vihollisia – viha, ahneus, kateus, nautinnonhimo, valhe, petollisuus ja lukemattomat muut ojentavat palvelijoina minulle lahjojaan. Jos joku huimapää joskus tunkeutuu tänne saakka linnani kolmannelle portille, olen kietonut hänet purppuraani ja tehnyt hänet alamaisekseni. Ihmiset, te pelkäätte ja rakastatte minua. Valtakuntani on suuri, ettekä te tiedä, mitä sen rajojen ulkopuolella on. Siellä on minun viholliseni kuningaskunta. Muutamat kirotut alaiseni ovat jättäneet maani ja menneet hänen palvelukseensa. Sieltä palattuaan he ovat saaneet muutamat teistä houkkioista lumotuiksi kertomuksillaan vieraan valtakunnan ihanuuksista. Nämä kolkuttavat porttiani, mutta se on raudan luja. Vain harvat ovat päässeet sen läpi."

Näin haastaa ylpeässä yksinäisyydessään itsekkyyden linnan mahtava valtias. – Moni pyrkijä menettää rohkeutensa hänet nähdessään. Sen tähden ennen kuin hän lähestyy päättäväisenä tätä viimeistä porttia – päämääränään yksinomaan voitto tai tappio – hänen sydämensä tulee olla täydellisesti puhdistunut. Hänen on ensin täytynyt läpikäydä puhdistuksen tien asteet viimeiseen askeleeseen saakka. Ne kuljettuaan hän löytää avaimen, joka avaa hänelle kolmannen portin. Silloin hän astuu kuninkaana omaan linnaansa, ja siellä hän kohtaa Mestarinsa. Vasta nyt kun viimeinen este on poistettu, on hän valmis työntekijä. Hän on laskenut sydämensä Mestarin jalkojen juureen – nöyränä, täynnä alttiutta ja voimaa hän sanoo: "Opettaja, mitä tahdot minun tekevän?"

A. P.

Tietäjä − helmikuu 1912

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit