O. Forsell

Korkein taide

Elämänsä suuressa kiertokulussa ihmisminä jossain ruumistuksessaan kokee suuren avartumisen. On kuin ikuinen elämä koskettaisi hänen koko olemustaan ja sillä hetkellä hän näkee jotain uutta. Elämä saattaa tapahtua herkkänä hetkenä, jolloin suuri luonto on kauneudellaan ja rauhallaan äänet vallannut. Se saattaa myös tapahtua keskellä arkista aherrusta aivan yhtäkkiä. Lasten leikit ja lepertelyt, jokin kädenliike tai ääniyhtymä, jokapäiväinen ilmiö, voi uudesta ulottuvaisuudesta nähtynä, hetkeksi avata hänen tajuntansa havaitsemaan jotakin kuvaamattoman harmonista, ajatonta. Hänen tajuntansa ikään kuin pysähtyy hetkeksi, jolloin hän mystisellä tavalla aistii elämän koko olemuksellaan. Pienen ohimenevän tuokion hän on elänyt taivaselämää.

Tämä on kokemus, joka varmasti tapahtuu jokaiselle, ja tämän kokemuksen muisto pureutuu hänen alitajuntaansa lähtemättömästi. Joillakin se voi ajan kuluessa heiketä ja jopa peittyä kokonaan arjen harmauteen, mutta se on siellä kuitenkin. Joku toinen saa ehkä sielulleen uuden virikkeen asennoitua tulevaa elämää varten, sillä nyt hän tietää, että kaiken raskaan aineellisuuden takana ja sen elävöittäjänä on mystinen Sana, jonka hän on saanut kokea elämänsä onnellisimpana hetkenä. Se on hänen sisimmässään koko hänen elämänsä ajan, ja se tekee hänet nöyräksi. Häneen pureutuu kokemus lähtemättömästi, hän ei enää pääse siitä. Kesken suuren sopusoinnun hän samalla järkyttyy, sillä hän on tuntenut ainoastaan jokapäiväisen elämän kaikkine ristiriitoineen, ja nyt hän tajuaa, mitä elämä todellisuudessa on: suurta harmoniaa ja ykseyttä. Elämä on YKSI, elämää on kaikki luotu. Hän alkaa tietoisesti koko tarmollaan ponnistella saavuttaakseen uudelleen tämän ihmeellisen elämyksen. Hänet valtaa halu edes jossain määrin ilmentää tätä aineen takaista pelkistettyä kauneutta ja täyteläistä sopusointua ja voimaa sekä kertoa siitä ihmisveljilleen. Hän haluaa osoittaa heille aineellisuuden takaisen totuuden ja tämän aineellisuuden – niin vajavaisen ja puutteellisen kuin se nyt onkin – kehittymisen yhä täydellisemmäksi ja kirkkaammaksi, kunnes se saavuttaa lopulta Valon.

Meidän omista tietoisista ponnistuksistamme riippuu, milloin tämä tapahtuu. Tällaisille ihmisille ilmenevät keinot, joiden avulla he voivat uudistaa kokemuksensa sekä itselleen että muille, kukin taipumusten mukaan. Joku saattaa musiikin avulla avata kuulijansa sisäiset aistimukset havaitsemaan suuren sopusoinnun niin voimakkaasti, että he vähitellen alkavat ponnistella henkistä elämää kohti. Joku käyttää samaan tarkoitukseen liikuntoa, tanssia, rytmejä, joku toinen luo runoelmia tai kirjoittaa sanottavansa. Samoin ilmentää kokemuksensa kuvanveistäjä ja maalari materiaalinaan savi, marmori, värit ja viivat. Päämäärä on sama. Näistä sieluista tulee filosofeja ja taiteilijoita sanan todellisessa merkityksessä, sillä he ovat alistaneet työnsä ja luomisvoimansa Jumalan käytettäväksi. He ovat antautuneet korkeamman minänsä ”meedioiksi”, ja tämä on heidän jumalanpalvelustaan. He kehittävät tekniikkansa yhä ilmeikkäämmäksi, ja heidän ilonsa on suuri, jos heidän työnsä on saanut edes jonkun hetkeksi tuntemaan henkäyksen Sanan ikuisesta läsnäolosta.

Joskus kaukaisessa, valoisassa tulevaisuudessa kaikki ihmiset ovat ”taiteilijoita”, oli heidän tehtävänsä mikä tahansa. Kaikki heidän ajatuksensa ja tekonsa ovat silloin tosia, sillä ne ovat universaalin rakkauden ilmaisuja, kiviä, joista rakentuu suuren olevaisen säteilevä temppeli. Täällä ovat ajatukset ja teot, soinnut, värit, viivat ja muodot täydellisiä tämän kierroksen puitteissa, sillä silloin ihmiskunnan katseet avautuvat jo kauemmaksi, vielä suurempiin maailmoihin ja syvempiin mysteerioihin, joista meillä ei nyt ole aavistustakaan. Elämä on loputon, sen ulottuvuudet äärettömiä. Emme ole yksin, sillä meillä on toisella puolella uskollisia ja rakastavia auttajia, vanhempia veljiä, jotka ovat kulkeneet tien ennen meitä.

Sanan voimalla on jokainen ihminen luotu, ja kukin meistä on Jumalan kuva. Kun ihminen toteaa tämän kokemuksen myötä, se tulee hänelle eläväksi elämäksi ja kuva alkaa ilmentää takana olevaa elävää Jumalaansa. Poika toteuttaa Isän käskyt. Tämä on korkein taide.

Elonpyörä — 1960 n:o 1