O. Forsell
KORKEIN TAIDE
Elämänsä suuressa kiertokulussa ihmisminä jossain ruumistuksessaan kokee suuren avartumisen. On kuin ikuinen elämä koskettaisi hänen koko olemustaan ja sillä hetkellä hän näkee jotain uutta. Elämä saattaa tapahtua herkkänä hetkenä, jolloin suuri luonto on kauneudellaan ja rauhallaan äänet vallannut. Se saattaa myös tapahtua keskellä arkista aherrusta aivan yhtäkkiä. Lasten leikit ja lepertelyt, jokin kädenliike tai ääniyhtymä, jokapäiväinen ilmiö, voi uudesta ulottuvaisuudesta nähtynä, hetkeksi avata hänen tajuntansa havaitsemaan jotakin kuvaamattoman harmonista, ajatonta. Hänen tajuntansa ikään kuin pysähtyy hetkeksi, jolloin hän mystisellä tavalla aistii elämän koko olemuksellaan. Pienen ohimenevän tuokion hän on elänyt taivaselämää.
Tämä on kokemus, joka varmasti tapahtuu jokaiselle ja tämän kokemuksen muisto pureutuu hänen alitajuntaansa lähtemättömästi. Se voi joillakin ajan kuluessa heiketä ja jopa peittyä kokonaan arkisuuden harmauteen, mutta se on siellä kuitenkin. Joku toinen ehkä saa sielulleen uuden virikkeen tulevaa elämän asennoitumista varten, sillä nyt hän tietää, että kaiken raskaan aineellisuuden takana ja sen elävöittäjänä on mystinen Sana, jonka hän elämänsä onnellisimpana hetkenä on saanut kokea. Se on hänen sisimmässään koko elämänsä ajan ja se tekee hänet nöyräksi. Häneen pureutuu kokemus lähtemättömästi, hän ei enää siitä pääse. Kesken suuren sopusoinnun hän samalla järkyttyy, sillä hän on tuntenut ainoastaan jokapäiväisen elämän kaikkine ristiriitoineen ja nyt hän tajuaa mitä elämä todellisuudessa on: suurta harmoniaa ja ykseyttä. Elämä on YKSI, sitä on kaikki luotu. Hän alkaa tietoisesti koko tarmollaan ponnistella saavuttaakseen uudelleen tämän ihmeellisen elämyksen. Hänet valtaa halu edes jossain määrin ilmentää tätä aineen takaista pelkistettyä kauneutta ja täyteläistä sopusointua ja voimaa sekä kertoa siitä ihmisveljilleen. Hän haluaa osoittaa heille aineellisuuden takaisen totuuden sekä tämän aineellisuuden, niin vajavaisen ja puutteellisen kuin se nyt onkin, kehittymisen yhä täydellisemmäksi ja kirkkaammaksi kunnes se saavuttaa lopulta Valon.
Meidän omista tietoisista ponnistuksistamme riippuu, milloin tämä tapahtuu. Tällaisille ihmisille ilmenevät keinot, joiden avulla he voivat uudistaa kokemuksensa sekä itselleen että muille, kukin taipumusten mukaan. Joku saattaa musiikin avulla avata kuulijansa sisäiset aistimukset havaitsemaan suuren sopusoinnun niin voimakkaasti, että he vähitellen alkavat ponnistella henkistä elämää kohti. Joku käyttää samaan tarkoitukseen liikuntoa, tanssia, rytmejä, joku toinen luo runoelmia tai kirjoittaa sanottavansa. Samoin ilmentää kokemuksensa kuvanveistäjä ja maalari materiaalinaan savi marmori, värit ja viivat. Päämäärä on sama. Näistä sieluista tulee filosofeja ja taiteilijoita sanan todellisessa merkityksessä sillä he ovat alistaneet työnsä ja luomisvoimansa Jumalan käytettäväksi. He ovat antautuneet korkeamman minänsä »meedioiksi» ja tämä on heidän jumalanpalvelustaan. He kehittävät tekniikkansa yhä ilmeikkäämmäksi ja heidän ilonsa on suuri, jos heidän työnsä on saanut edes jonkun hetkeksi tuntemaan henkäyksen Sanan ikuisesta läsnäolosta.
Joskus kaukaisessa valoisassa tulevaisuudessa ovat kaikki ihmiset »taiteilijoita», oli heidän tehtävänsä mikä tahansa. Kaikki heidän ajatuksensa ja tekonsa ovat silloin tosia, sillä ne ovat veljesrakkauden ilmaisuja, kiviä, joista rakentuu suuren olevaisen säteilevä temppeli. Täällä ovat ajatukset ja teot, soinnut, värit, viivat ja muodot täydelliset tämän kierroksen puitteissa, sillä ihmiskunnan katseet avautuvat silloin jo kauemmaksi, vielä suurempiin maailmoihin ja syvempiin mysteerioihin, joista ei meillä nyt ole aavistustakaan. Elämä on loputon, sen ulottuvuudet äärettömät. Emme ole yksin, sillä meillä on toisella puolella uskollisia ja rakastavia auttajia, vanhempia veljiä, jotka ovat tien kulkeneet ennen meitä.
Sanan kautta on jokainen ihminen luotu ja kukin meistä on Jumalan kuva. Kun ihminen kokemuksen kautta tämän toteaa, se tulee hänelle eläväksi elämäksi ja kuva alkaa ilmentää takana olevaa elävää Jumalaansa. Poika toteuttaa Isän käskyt. Tämä on korkein taide.
elonpyörä — 1960 n:o 1
Etusivu Artikkelit