Lyyli Jouskari

MITÄ OVAT LUONNONHENGET?

Mitä me "tavalliset ihmiset" tiedämme ns. luonnonhengistä? Vanhempi polvi muistaa heidän vanhempiensa kertoneen tarinoita menninkäisistä, keijukaisista, haltijoista, aarrevalkeista jne. ja he kertoivat tarinansa niin kuin olisivat itse olleet vakuuttuneita niiden todenperäisyydestä. Mekin uskoimme silloin lapsina tällaisiin tarinoihin, ja koetimme hämärissä katsella, näkyisikö siellä tonttuja, haltiaa tai keijukaista. Mutta sen jälkeen olemme lukeneet monta viisasta ja hyvää tieteellistä kirjaa, emmekä tietenkään enää usko tuollaisiin "lapsellisuuksiin". Kuitenkin on jossakin sisimmässämme hämärä muisto jostakin vanhasta totuudesta, joka vuosien vieriessä on hautautunut "tietojemme" peittoon, mutta kaikesta huolimatta aina joskus muistuttaa olemassaolostaan.

Parhaat sadunkertojamme ovat osanneet katsella luontoa avoimin silmin. Eri puolilla maailmaa ovat näet kertomukset luonnonhengistä hyvin samanlaisia. Olemme niitä lukeneet vain lasten satuina, jotka eivät enää aikuisille sovi. Jeesus sanoo kuitenkin: — Ellette ole niin kuin lapset, niin ette pääse Taivaan valtakuntaan —.

Tällaisia "lapsenmielisiä" on meidänkin päivinämme. Erään nykyaikaisen luostarin nunna on saanut synnyinlahjakseen kyvyn nähdä meiltä salattuun maailmaan. Hän näkee luonnonhenkiä kaikkialla, ja osaa piirtää ja värittää näkemäänsä, vaikka hän sanoo, että meidän fyysisillä väreillämme heitä ei voi oikein kuvata, koska värit ovat paljon kirkkaammat ja kauniimmat. Näin kertoo tämä nunna, jonka luostarinimi on Saarah (= Sarah).

"Tänään heräsin siihen, että mieleni täytti kiitos Korkeimmalle jostakin, mitä en enää muistanut. Jatkoin rukoustani ja kiitostani, ja samassa aloin nähdä jälleen näitä pieniä olentoja — ihania, rakastettavia hengettäriä, joiden yhtenä ominaisuutena, joka erottaa ne muista on, että niillä ei ole raajoja, vaan siivet näyttävät lähtevän rinnasta, ihanat, loistavat siivet, joiden väri on sama kuin sen kukan, jota he hallitsevat. Nämä hengettäret ovat äärimmäisen herkkiä ja arkoja, ihmisen hengityskin saa heidät piilottautumaan kukan kupuun. He levittävät ympärilleen mitä suloisinta tuoksua, ja jos he liikkuvat ryhmissä kuulee herkistynyt korva kuin pyhää kuorolaulua, tai hienojen tiukujen musiikkia. Rakkaus, mietiskely ja rukous vaikuttavat näihin olentoihin. He puhdistavat ja tervehdyttävät ilmapiiriä, jossa heitä on.

"Kaikilla kasvihengettärillä on oma kielensä, jota heidän kaltaisensa ymmärtävät, ja omat lakinsa joita he tottelevat. He säätelevät hallitsemansa kasvin kehitystä ja kasvua. Heidän joukossaan on myös kasvimaailman pikkulapsia. Näin kerran omituisen pienen vihreän olennon, joka aamulla varhain nukkui metsän siimeksessä. Oli kiintoisaa katsella, miten toiset luonnonhenget leikkivät, koskettivat ja nyppivät sitä, mutta se ei herännyt. Kadotin sen näkyvistäni, kun kello kutsui aamuaterialle."

Rukouksen voimasta ja merkityksestä sanoo kirjoittaja: "Jos ihmiset uskovat enemmän synteettisiin lääkkeisiin kuin terveelliseen elämän tapaan ja rukoukseen, he ovat verrattavissa maanviljelijään, joka luottaa enemmän lannoitteisiin kuin rukoukseen ja peltojen siunaamiseen."¹

¹ Suomalainen viisaus sanoo: Viha viepi viljan maasta, kateus kalat vesistä.

Ei liene kirjoittajankaan tarkoitus, ettei maita tarvitsisi lannoittaa, vaan että pääpainon pitäisi olla henkinen, eikä itsekäs tuoton tavoittelu.

"Kasveilla on rungossaan, lehdissään ja kukissaan ominaisuutensa selvään kirjoitettuna sille, joka osaa niiden kieltä lukea. On huomattava, että luonto aina kasvattaa parantavan kasvin lähelle sitä paikkaa missä tauti, johon se vaikuttaa ilmenee, tai missä tapaturmia tapahtuu runsaasti. Esimerkiksi vuoristossa, missä loukkaantumisien vaara on suurin, kasvavat loukkaantumisia parantavat kasvit. Ja tropiikissa, missä malaria on yleinen, kasvaa Kiinapuu."

Tuli — Jumalainen kipinä —, joka on ihmisessä, vaikuttaa eläimeen ja eläin puolestaan projisioi osan tästä kasvikuntaan. Elämä on kaikkiallinen kosketus (contacto universal). Kaikki on täynnä henkeä. Pieni kynttilän liekki on osa siitä Suuresta Tulesta, josta mekin olemme osa.²

² Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. – Paavali

"Ei ole hyvä puhaltaa sammuksiin kynttilän liekkiä vaan käyttää sammuttajaa — sillä liekkiolento kärsii, jos se väkivaltaisesti reväistään irti."

"Nämä olennot, jotka asuvat kynttilässä, kotiliedessä samoin kuin alkemistienkin tulessa, voivat antaa hyödyllisiä neuvoja ja varoituksia esim. tulipalon uhatessa. Ja sellaiset vanhukset kuin esimerkiksi hän, joka asuu soihdussa, voivat suojella, inspiroida ja ohjata meitä.³

³ Selma Lagerlöf kertoo eräässä romaanissaan vanhasta miilunpolttajasta, jota haltija auttoi pysymään terveenä ja varoitti aina silloin, kun tuli miilussa aikoi karata.

Jos meillä vielä olisi jäljellä esi-isiemme Luonnon viisaus, sen sijaan että nyt olemme kylmiä, laskelmoivia ja vailla kunnioitusta kaikkea sitä kohtaan mikä ei ole ns. sivistystä, jos olisimme nöyrempiä hengessämme, kunnioittaisimme Luontoa, josta mekin olemme vain osanen, auttaisivat kaikki luonnonhenget ja haltiat meitä. Miten erilaista — runollisempaa ja onnellisempaa elämämme silloin olisikaan! Sillä Kaikkiallinen Elämä on joka paikassa! Se tunkee läpi koko Luomakunnan, eikä ihminen ole siinä mikään poikkeus kaikesta kuvitellusta edistyksestään huolimatta.

Mukaillen suomennettu teoksesta Sri Sevananda Svami: O Mestre Philippe de Lyon.

Elonpyörä — n:o 1, 1964