Markku Jaatinen

Skandinavian jumaltarustosta

Luokaamme ensin lyhyt silmäys Skandinavian varhaiseen historiaan. 1200-luvulla elänyt tanskalainen kronikoitsija Saxo Grammaticus on osoittanut, että täällä ovat ensimmäisinä asustaneet jotunit eli jättiläiset. Sitten tänne on saapunut toinen kansa, fyysisesti pienempikokoinen, mutta älykkäämpi. Jälkimmäisillä oli verissä noituuden salat. Näiden kahden sulautuessa syntyi kolmas kansa.

Suomalaisia on kutsuttu skandinaavien vanhoissa taruissa jättiläisiksi, vuoristolaisiksi, thurseiksi, jotuneiksi, trolleiksi (troll = noita, peikko) jne. Unohdettu suurmiehemme Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen on tullut tutkimuksissaan suomalaisten vaiheista samanlaiseen tulokseen: "Ennen aasain (hänen mielestään arjalaisten) tuloa, näillä seuduilla asui jättiläisiä ja puolijättiläisiä. Aasain tultua syntyi sekaannusta näiden kansojen välillä. Jättiläiset naivat Mannheimista (Ruotsista), jonne muutamat heistä naittivat tyttäriään." Mm. Norjan kuningas Harald Kaunotukka nai 800-luvulla Svasi-nimisen jotuninaisen tyttären.

Ruotsalainen tutkija Otto Sjögren niin ikään on tullut samankaltaiseen lopputulokseen: "Lappalaisilla on ollut hallussaan muinaisaikoina Skandinavian puolisaari, mutta heidät tunki pois osaksi turaanilainen jättiläiskansa, osaksi pienikokoisempi, mutta viekkaampi kansa etelästä (hänen mielestään germaanien kansa). Näin ovat lappalaiset kertoneet."

Vielä lainaus Yrjö-Koskiselta, jolla oli ennakkoluuloton asenne: "Norja on asutettu siten, että Jotlannissa, jota kutsutaan myös Finnlanniksi ja Qvenlanniksi, hallitsi kuninkaana muinaisjotuni Fornjotr. Tämän pojanpojat valloittivat Norjan ja jäivät sinne myös asumaan.

Suomalais-ugrilaiset kansat olivat osana Turanin (Turjan) heimoa. Jotunien aikana asui täällä myös dvergit vuoristoluolissaan, kääpiöitä (dvärg = kääpiö), vanhaa väestöä. Nämä olivat taitavia noitia. Nämä menivät joskus naimisiin skandinaavien kanssa."

Tätä kaikkea edellä mainittua tukee täysin salatieteellinen tutkimus, esimerkiksi Blavatskyn Salaisessa Opissa on kohta: "Atlantilainen rotu oli jättiläisten rotu, arjalainen rotu oli sitä vastoin pienikasvuista."

Skandinavia on osaksi vanhaa lemurialaista/atlantilaista mannerta. Pohjoisessa on myös sijainnut Häviämätön Pyhä Maa, joka ei koskaan tuhoudu.

Islannin muinaisrunot

Saamme kiittää Islannin historiankirjoituksen isää, Saemundr Viisasta (1055-1133) ja Snorri Sturlusonia (1178-1241) siitä, että on olemassa vanhoja käsikirjoituksia Pohjolan vaiheista, Eddan runot. Edellä mainitut kokosivat islantilaisia muinaisrunoja. Näissä skandinaavien muinaiset jumalat ja jumalattaret pääsevät päivänvaloon.

Skandinaavien maailman- ja ihmisensyntykertomukset eivät poikkea muitten vanhojen heimojen vastaavista tapahtumista. Parhaiten ne löytyvät Näkijättären ennustuksesta, Vaftrudrin ja Grimnirin runoista.

Naispuolisen tietäjän Wöluspan eli Walan laulussa, joka Max Müllerin mukaan täytyy olla Veda-kirjoja vanhempi, on viittaus Maailmanmunaan, jota kuvaillaan ituna ja joka lepää Ginnungagapissa, valtavassa kidassa. Okkultistien mukaan Ginnungagap on harhan malja.

Tähän sumujen maahan, Maailmankohtuun, osui yksi säde kylmää valoa, joka jäätyi. Polttava tuuli sulatti jäätyneet vedet, muodostaen pisaroita. Nämä putosivat alas ja niistä syntyi Ymir-jättiläinen ja Audumla-lehmä. Ymir synnytti sitten jättiläisten suvun, pakkasjättiläiset. Lehmän utareista valunut maito muodosti ilmansuunnat (tarkoittaa ilmeisesti elementtejä). Ymir = aine ja lehmä = luomisen lehmä, joka ruokki Ymiriä ja hänen poikiaan eli pakkasjättiläisiä. Rig Vedassa esiintyy myös lehmä, joka lypsi ravintoa. Kun lehmällä ei ollut mitään syötävää, se nuoli vuoren kyljestä suolaa ja siitä syntyi Buri-niminen olento. Tälle syntyi Bör, joka otti puolisokseen pakkasjättien tyttären.

Tämä kaikki kuvaa aikaa, jolloin Aasoja, luovia voimia eli Dhyan Chohaneja ei vielä ollut. Ei myöskään ollut Yggdrasil-puuta, elämänpuuta tai Walhallaa, jumalten kotia.

Odin ja muut planeettahenget

Börille ja jättineidolle syntyi sitten ensimmäiset aasat, kolme poikaa, Odin, Wili ja We. Aasa tarkoittaa kirjaimellisesti maailman pilaria. He ovat siis planeettahenkiä, pitrejä. Niitä oli 12. Nämä aasat surmaavat Ymirin, aineen, ja muodostavat sen ruumiin osista koko ilmenneen maailman, muttei vielä ihmistä. (Toisessa kohdin he nostavat meren pohjan ylös.)

Kerran kolme aasaa, Odin, Hönir ja Lodur kävelivät rannalla ja huomasivat kahden oksan kelluvan laineella huonovoimaisina. Odin, joka on sama kuin kreikkalaisten Hermes, buddhi, jumalallinen viisaus, antoi niille elämän; Lodur muodosti luuston, verenkierron jne. Lopuksi Hönir antoi niille älyn (manaksen) ja aistit. "He ihmisen hahmoissa olentoja loivat, maanalaiset kääpiöt." Siis ihmistä ennen oli jo olemassa kääpiöiden suku.

Näin syntyi mies, jota kutsuttiin Askriksi (ask = saarni) ja nainen, jota kutsuttiin Emblaksi (alm = jalava). Saarni oli heillä myös tiedon puu. Nämä ensimmäiset ihmiset pantiin asumaan Midgårdiin, ihmisten maailmaan. Se sijaitsi Asgårdin, jumalten maailman alapuolella.

Eräässä toisessa vanhassa käsikirjoituksessa maailmankaikkeus on syntynyt Yggdrasilin, kolmijuurisen maailmanpuun oksien alla. Puun yksi juurista ulottuu Walhallaan, sankarien saliin (devachaniin), toinen jättiläisten maailmaan ja kolmas Heliin, manalaan.

Odin pyytää saada vettä juodakseen juurten alla olevasta lähteestä, jossa asui Mimir, kolmesti viisas jotuni. Lähteen vesi oli kristallinkirkasta, ja sitä juomalla Mimir sai tietonsa. (Tässä kuvataan daiviprakritia, Logoksen valoa, jota kuvaillaan mm. Valkoisen Lootuskukan tarinassa erinomaisesti.) Odin sai vettä lähteestä, muttei ennen kuin hän oli antanut toisen silmänsä lähteelle. Sen jälkeen Odin sai tietää menneet ja tulevat tapahtumat.

Maailmanpuun latva ulottuu Walhallaan, aivan kuten hindujen Ashvatta-puu, joka on ylösalaisin. Puu pysyy elossa, koska kolme kuningatarsisarusta, Nornaa, kastelevat sitä vedellä joka aamu. Urd-lähteen Nornat ovat Urdr, Verdandi ja Skuld; menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Vettä nostaessaan he päättävät ihmisten kohtaloista. Tämä puu on Universaalinen elämä, jonka virtaukset kuvaavat henkeä, joka elävöittää ilmenneen maailman eri muodoissaan.

Kuten huomaamme, Odinilla on monta aspektia, olihan hän Eddassa pohjoisen mantereen hallitsija. Hänellä on lukemattomia eri nimityksiä, kuten esimerkiksi Krishnalla. Korkean runossa Odin riippui tuulisessa puussa yhdeksän yötä, joidenkin mukaan se olisi kuvannut skandinaavien mysteerimenoja.

Saga oli jumalatar, joka lauloi jumalten teoista ja jolle Odinin linnut, korpit, paljastivat menneisyyden ja tulevaisuuden. Korpit ilmeisesti kuvaavat ajatuksia. Odin kirjoitti laulut riimuihin (tulee sanasta rûna = salainen). Muinaisilla skandinaaveilla olikin hallussaan riimukieli, pyhä kieli.

Balder, Odinin poika, valon jumala, josta Eddassa lähtevät valonsäteet, näki kerran pahaenteisiä unia, surman. Aasat ja aasattaret kävivät neuvonpitoon, käräjiin. Sen jälkeen Odin otti ratsun ja meni kuoleman valtakuntaan, Helin hallien eteen, sen itäiselle ovelle. Hän tiesi, että siellä asui tietäjätär, jonka Odin herätti loitsuillaan pitkästä levosta. Odin sai häneltä tietää, että petollinen Loki tappaa Balderin. Loki oli Odinin veli. Loki-Odin on yksi, koska Loki on vastustava voima ja siis meidän alempi puolemme.

Frigga eli Freya, jumalten äiti, Odinin puoliso, rukoili kerran kaikkia olentoja olemaan vahingoittamatta poikaansa Balderia. Hän ei lausunut hennon mistelin nimeä. Siitä Loki teki nuolen, jonka antoi Hödurille, yön jumalalle, joka surmasi sillä Balderin. Nanna, Balderin puoliso, aamunkoiton jumalatar, kuoli puolustaessaan puolisoaan Hödurin maagisilta taikakeinoilta. Sen lisäksi Odin sai tietäjättäreltä tiedon, että Vali, Odinin toinen poika, kostaa sitten Balderin surman.

Thor, Freyan poika, jota roomalaisilla vastasi Jupiter, oli elementaalien päähallitsija. Hänellä oli aseenaan kääpiöiden takoma taika-ase, Mjölnir-vasara (sitä kutsutaan myös Thorin vasaraksi). Kääpiöt kävivät nimittäin taisteluja jättiläisiä vastaan. Taika-ase oli hakaristi, yleismaailmallinen symboli.

Walhalla oli taisteluissa kuolleiden sotilaiden paratiisi. Se sijaitsi jumalten luona, jonne valkyyriat, "kuoleman valitsijat" kantoivat sotilaat taistelukentältä. Siellä oli 540 ovea. Valkyyriat valitsivat, ketkä tulivat kaatumaan taisteluissa.

Eddan runoissa puhutaan yhdeksästä maailmasta, joita kylläkään ei kaikkia mainita nimeltä. Ihmisten ja aasojen maailman lisäksi oli muun muassa vaanien maailma. He olivat hedelmällisyyden jumalia, joita Norjassa palvottiin jo ammoin. Näiden lisäksi oli kaksi haltijaluokkaa, mustat ja valkoiset. Toiset aasoista luovat valon haltijat ja toiset taasen pimeyden haltijat. Pimeys syntyy valosta.

Kääpiöillä, joita on lukematon määrä, on monia tehtäviä. Eräs heistä, Iwaldi, kätkee elämän valtameren syvyyksiin ja lähettää sitten oikealla hetkellä ylös. Iwaldi oli myöskin seppä, joka takoi Odinille lumotun keihään. Iduna taasen antaa aamuisin nuoruuden ja terveyden omenoita jumalille syötäväksi. Nämä puolestaan antavat ihmisille ja maalle nuoruuden ja terveyden, kunhan ovat ensin levänneet lyhyen hetken kääpiöiden suloisilla käsivarsilla. (Iduna = prakriti, elävä luonto.)

Seuraavaksi otamme kertomuksen, joka kuvaa levon ja luomisen aikakausia, pralajaa ja manvantaraa.

Elämän jumalallista ideaa edustaa Bragi-kääpiö. Hän nukkuu luonnon levon aikana kuoleman kääpiöiden laivassa. Hänellä on kultainen harppu, ja hän uneksii elämän unta. Kun alus ohittaa Nainin kynnyksen, kääpiö herää, heläyttää harppuaan ja laulaa laulun. Laulu herättää nukkuvan luonnon pitkästä unestaan.

Eddan runoissa on esitetty myös maailman kehitystä. Kaikkein korkeimpien jumalien pojat ovat kokoontuneet Idan kentälle, uudestisyntymisen tilaan. (Blavatskyn mukaan viidennen kierroksen alkuvaihe). Näissä jumalten jälkeläisissä nousivat esiin myös heidän isänsä eli aikaisemmat ruumistuksensa. He muistelivat esi-isiensä viisauksia ja ennustuksia, jotka olivat käyneet toteen.

Näkymättömänä, mutta kuitenkin lähellä, oli Maailman hallitsija (Logos), maailmaa pystyssä pitävä voima. Jumalat tunnistivat tämän henkisen voiman, vaikkakaan eivät tienneet sen lopullista alkuperää.

Hallitsijan käskystä nousi uusi maa avaruuden vesistä. Toisen taivaan, Audlangin, hän teki Idan eteläpuolelle. Samoin hän teki kolmannenkin, Vidblainin. Nämä kolme ovat okkultistien mukaan meidän ketjumme kolme ylenevää palloa.

Gimleen pystytettiin kullalla kirjailtu sali, joka loisti auringossa. Gimlen palatsissa palautettiin jumalten pojille heidän entinen suuruutensa ja he iloitsivat ja pelasivat jälleen lautapelejään. Gimlestä (kuvailee korkeinta eli seitsemättä palloa) he katselivat Lifin ja Lifthrasinin jälkeläisiä; nämä ovat tulevaisuuden ihmiskunnan edustajia, jotka siittävät uuden, puhtaan suvun.

Jumalat kehottivat heitä hankkimaan tietoa ja viisautta, kunnes he olisivat yhtä jumalallisten olentojen kanssa. Silloin ihmisessä oleva logoksinen henkäys yhdistyy kaikkialliseen logokseen, Isään, josta se on lähtöisinkin. Tähän loppuu lyhyt kuvaus Pohjolan mytologiasta.

Lähdekirjallisuutta:

H. P. Blavatskyn teokset

Eddan jumalrunot

V. Jussilan artikkelit

Yrjö Sakari Forsman: Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta

Julkaistu: Elonpyörä 1998/2