Anestesiaylilääkäri Matti Kiviluoto

NDE eli rajakokemukset

(Near Death Experiences)

Määritelmän mukaan rajakokemuksen (NDE) voivat saada kliinisesti kuolleet ja elvytetyt henkilöt. He kertovat subjektiivisten tuntemusten jatkumisesta sekä saattavat muistaa vierailijoita ja tapahtumia lähes täydellisestä aivotoiminnan loppumisesta huolimatta. Luotettavaa selitystä tälle ilmiölle ei tunneta.

Rajakokemuksen käsite ei ole yksiselitteinen. Mikä tahansa muistikuva tajuttomuuden aikana saattaa toisten mielestä täyttää NDE:n kriteereitä. Itse keskityn pääasiassa sydänpysäyksen jälkeiseen rajakokemukseen.

Ns. peruskokemuksessa on viisi eri vaihetta:

1. Positiiviset tunteet: rauha ja hyvinvointi

2. Ruumiista irtaantuminen, tyhjyyden tunne

3. Astuminen pimeyteen

4. Valon näkeminen, väri-, kuulokokemukset, "paratiisimaisemat"

5. Saapuminen siihen maailmaan, josta on lähdetty, tunnelikokemus

Edellä mainittujen kohtien järjestys saattaa vaihdella.

Rajakokeneet tuntevat ilmiöt hyvin todellisina sekä sanoinkuvaamattomina. Tietoisuus ajasta, paikasta ja kehosta katoaa. Kuoleman rajasta tulee epäselvä. Positiiviset tunteet saattavat hetkellisesti muuttua suruksi, huoleen läheisistä, yksinäisyydeksi ja peloksi. Negatiiviset tunteet ovat yleensä lyhyitä ja harvinaisia ja näissä tapauksissa saattaa esiintyä helvetillisiä symboleja sekä olemassaolon loppumisen pelkoa; on tuomittu ikuiseen tyhjyyteen.

Rajakokemusta edeltää lähes aina jokin vaarallinen tapahtuma. Yleensä ihminen tuntee henkensä olevan uhattuna. Jotkut vaikeat sairauskohtaukset voivat myös laukaista NDE-tyyppisen kohtauksen.

Jopa vaikea järkytys tai vaikea hyperventilaatio voivat toimia laukaisijoina.

OMA KOKEMUS

Laukaisijana toimivat tapahtumat: Heräsin 09.12.1999 noin kello kuusi aamulla huonovointisena (suden hetkenä). Tunsin vointini huonoksi ja totesin itselläni rytmihäiriöitä. Lähdin autolla kohti sairaalaa aina välillä iskien rintaani. Sairaalan poliklinikalla otin happimaskin kasvoilleni. Minut kytkettiin heti sydän valvontaan ja vietiin teho-osastolle. Anestesialääkäri tuli välittömästi paikalle. Tämän jälkeen alkoivat NDE-tyyppiset tapahtumat. Anestesialääkäri kertoi asettavansa hengitystä auttavan putken henkitorveeni. Tämän jälkeen noin kymmenen sekunnin kuluessa ehdin huolestua omaisista, potilaistani ja työstäni sekä tajusin sydämeni pysähtyneen. Katosi ensin vasen jalka, sitten oikea jalka, vasen käsi, oikea käsi, keho ja viimeksi pää. Putosin lämpimään tyhjyyteen.

Seuraava kokemus oli ambulanssista, jossa minua kuljetettiin Meilahteen hoitoon. Näin itseni hengitysputki suussa ambulanssin katonrajasta. Minulle annettiin tekohengitystä koko ajan. Saattajia oli kolme.

Jälleen jouduin täysin tyhjään. Seuraava muistoni oli ikään kuin paksun pilvimuodostelman päältä. Siellä oli runsaasti erivärisiä palloja, joiden seassa leijuin ja näin kaiken "sivustakatsojana".

Siirryin sieltä erittäin kauniiseen alppimaisemaan järvineen ja metsineen. Kuljin kauniin kylän läpi nähden siellä paljon ihmisiä. He olivat tuttuja sekä tuntemattomia. Vielä nykyisinkin eläviä ja kuolleita. Paikalla vallitsi erityinen rauha ja lämmin rakkauden tunne koko elämään. Lisäksi oli runsaasti kauniita erivärisiä lintuja ja perhosia. Koko ajan alueella kuului erikoinen "taivaallinen" musiikki.

Tämän jälkeen näin tunnelin ja sen päässä valoa, jota kohti leijuin. Valoon saavuttuani jouduin Transitin kuljettamana huoneeseen, jossa tunsin rtg-kehitysaineen hajun.

Muutaman pienemmän vastaavanlaisen kokemuksen jälkeen jouduin kaakeloituun huoneeseen, jossa kickboxing-nyrkkeilijä pyysi minua mukaansa. Kieltäydyin ja sanoin palaavani mieluummin kotiin äidin luokse. Nyrkkeilijä vastasi: "Mene sitten, jos olet niin mamis."

Mielestäni tästä alkoi varsinainen 26-28 päivää pitkä koomajakso, jolloin olin koko ajan hengityskoneessa.

Tämän koomajakson aikana tajuttomuuden tila vaihteli suuresti riippuen vuorokauden ajasta ja läsnä olevista ihmisistä. tajuttomuuden aikana pystyin mm. ajattelemaan ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia.

TUTKIMUS ON VAIKEAA

Toteutetaan haastattelemalla ja kyselemällä. Valinta tutkimukseen tehdään sairauskertomusten perusteella, lehti-ilmoittelulla tai spontaanisti ilmoittautumalla. Kriittinen suhtautuminen tärkeää:

Aineistot ovat usein pieniä ja suurin osa on tehty valkoihoisilla kristityillä.

Aika rajakokemuksesta on parista päivästä jopa vuosiin. Spontaanisti kokijat kertovat asiasta normaalisti vasta 5-10 vuoden kuluttua.

Kysymyksissä ei ole yleensä standardisoituja. Usein haastatellut tai kirjoittajat käyttävät tilaisuutta oman uskomuksensa tai maailmankatsomuksensa esittelemiseen.

Ensimmäiset tutkimukset julkaisi sveitsiläinen geologi Albert Heim pudottuaan lähes fataalisti Alpeilla ja koettuaan itse NDE:n kaltaisia tuntemuksia. Hän keräsi sen jälkeen vuosikymmeniä eloonjääneiden alppiputoamisen uhrien ja vaikeasti haavoittuneiden sotilaiden kokemuksia. Lisäksi tutkimuksissa oli muutama hukuksiin joutunut kalastaja sekä junan alle jäänyt. Esitelmän hän piti aiheesta ensimmäisenä jo vuonna 1892.

Heim totesi uhrien kokemusten olevan samankaltaisia riippumatta ympäristöstä tai vamman vaikeudesta. Rauhan ja levon tunne sekä yliluonnollinen kauneus ja taivaallinen musiikki olivat tyypillisiä suurimmalle osalle. Äkillinen onnettomuus oli kauhistuttavampi silminnäkijöille kuin uhrille; silminnäkijät järkyttyivät uhria enemmän.

1961 Karlis Osis analysoi yli 600:n kuolevia potilaita koskevan aineiston. Heistä 10 % oli tajuissaan vielä tuntia ennen kuolemaansa. Suurin osa tästä 10 %:sta näki hallusinaatioita ennen poismenoaan. Osalla oli tavanomaisia uskonnollisia näkyjä: taivas, paratiisi, enkelit.

Jotkut aistivat sanoinkuvaamatonta kauneutta, kauniin maaseudun, eksoottisia lintuja, lumoavia puutarhoja. Pelottavia kokemuksia kuten demoneja ja helvettiä ei juuri esiintynyt kuin korkeintaan lyhytkestoisina. Näitä NDE:n kaltaisia kokemuksia on toisinaan yritetty selittää hiilidioksidin kertymisellä elimistöön ennen kuolemaa. Tässä aineistossa ei lääkitystä saaneita eritelty.

Myöhemmin on tehty useita samansuuntaisiin päätelmiin johtavia tutkimuksia. (Mm. Russel Noyes, psyk. prof. 1971 sekä 1980-2000-luvulla useita).

Noin 5–10% sydänpysäyspotilaista kokee NDE:n; naiset enemmän kuin miehet. Kokemukset ovat naisilla syvempiä ja alle 60-vuotiailla voimakkaimpia. Tunnelikokemus on yleinen vain länsimaisilla kristityillä. Kuolleisuus sairaalassa tai heti sairaalahoidon jälkeen on merkittävästi suurempi rajakokijoilla kuin vertailuryhmillä. Rodulla, uskonnolla, asuinpaikalla, sosiaaliluokalla, koulutuksella tai ammatilla ei ole juuri havaittu olevan vaikutusta rajakokemukseen tunnelikokemusta lukuun ottamatta.

Onnettomuuden uhreilla on jonkin verran enemmän NDE-tyyppisiä tuntemuksia kuin muilla.

Odottamatta kuoleman lähellä kävijöillä on enemmän rajakokemuksia kuin "odotetuilla". Todennäköisesti onnettomuuden uhrien aivojen kuorikerros lamaantuu vähemmän ja hapenpuute on vähäisempää. Ajan vääristyminen, ajattelun nopeutuminen sekä elämän nopea ohiliukuminen, elämänkertautuminen kuvaavat rajakäynnin odottamattomuutta.

Vakavassa hengenvaarassa olleilla oli enemmän valokokemuksia. Lisäksi näissä tapauksissa ajattelun nopeus, loogisuus, kuulon, näön selkeys ja värien kirkkaus lisääntyvät.

SELITYSMALLEJA

Fysiologiset ja farmakologiset selitysmallit

N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) – reseptorin toiminta estyy. – Rajakokemukset ja NMDA- reseptoreihin sitoutuvan ketamiinin aiheuttamat tietoisuuden muutokset ovat samankaltaisia.

Ketamiinin sijasta elimistön tuottamat endopsykosiinit voisivat olla vaikutuksen takana.

Hapenpuute (anoksia) saattaa aiheuttaa NDE:n, koska tajuttomuuteen ja rajakokemuksiin liittyvissä hallusinaatioissa on samankaltaisuuksia. – Vaikka lähes kaikilla sydänpysähdyspotilailla on hapenpuutetta, heistä NDE:n kokee vain pieni osa.

Endorfiinitkin voivat olla ilmiön takana, koska estävät kipua ja tuottavat hyväksynnän ja mielihyvän tunteita.

Ohimolohko on erittäin herkkä anoksialle (hapenpuutteelle): stimulaatio aiheuttaa hallusinaatioita ja muistitakaumia, ruumiinkuvan häiriintymisiä sekä ruumiistapoistumiskokemuksia.

Hapenpuute heikentää limbistä systeemiä huonontaen tunteen ja muistin organisoitumista. Tämä voisi selittää NDE:n elämänkertauksen. Endorfiinit saattavat vaikuttaa tässä yhteydessä hapenpuutteen tavoin.

Rajakokijat eivät yleensä ole saaneet akuutissa vaiheessa paljoa lääkkeitä, ehkä adrenaliinia lukuun ottamatta. Yleisesti oletetaan, että lääkkeillä ei ole juuri vaikutusta ilmiöön. Myöhemmät tutkimukset on pyritty randomisoimaan (valikoimaan) niin, että eri elvytys- tai muita lääkkeitä saaneet on lajiteltu eri ryhmiin.

Aivostressi johtaa traumakokemusten jälkeen endogeenisten neuropeptidien sekä välittäjäaineiden vapautumiseen aiheuttaen analgesiaa (kivuntunteen väheneminen), euforiaa ja irtaantumista ruumiista.

Etenkin limbisessä systeemissä happiosuus alenee. Tapahtumat voivat aiheuttaa epileptisiä purkauksia hippokampuksessa ja amygdalassa tuottaen hallusinaatioita ja elämänkertauksen. Limbisen systeemin ja muiden aivorakenteiden läpi leviävät jälkipurkaukset tuovat uusia hallusinaatioita sekä kirkkaan valon tunteen. Puhe ja kieli rakentavat samantyyppisen kokemuksen, mikä on yhtäläinen ihmisen kulttuuristen uskomusten kanssa.

Psykologiset selitysmallit

Rajakokemuksen kaltainen tila voi myös sattua juuri ennen kriisitilannetta tai heti sen jälkeen. Niitä voi esiintyä myös aktiivisen toiminnan aikana, eivätkä ne aina liity kuoleman kynnykseen. Tila edeltää usein hengenvaarallista tilannetta estäen lamaantumista.

Kuoleman uhasta selvinneillä on esiintynyt usein depersoonallisuutta, ajan vääristelyjä, tunteiden puutetta, ympäristöstä tai ruumiista erillään olon tuntemuksia.

Rajakokijoilla noin 18 %:lla on sekä patologisia (sairaalloisia) että voimakkaita dissosiaatioita (psyykkisiä puolustuskeinoja, sopeutumisreaktioita). Eivät kuitenkaan kärsi oireista kuten "sairaat".

Rajakokemuksia saattaa olla myös sellaisilla, jotka tuntevat kuolemanvaaraa ilman todellista syytä (hyperventilaatio?). Eroaa jonkin verran todellisessa vaarassa olleista. Tässä tilanteessa elimistön hiilidioksidipitoisuus alenee, mikä puhuu vastaan ns. hiilidioksiditeoriaa.

Selityksenä NDE:lle tarjotaan joskus syntymämuistojen reaktivaatiota. Ylikiihottuminen saattaisi herättää tukahdutettuja muistoja johtaen voimakkaaseen ärsytykseen.

Hallusinaatioiden ei katsota liittyvän NDE:hen, koska niitä ei yleensä koeta todellisiksi NDE:n yhteydessä. Harha-aistimukset eivät aina vastaa rajakokemusten sisältöä.

Myös egon toiminnan regressiota on pidetty yhtenä selityksenä. Kuoleman kohtaaminen etäännyttää maallisesta helpottaen toiminnan paluuta alemmalle tasolle.

Transsendenttinen (ylimaallinen) lähestyminen

Uskonnot ja kirjallisuuden luoma kuva tukevat monesti teoriaa kuolemanjälkeisestä elämästä tässä yhteydessä.

Eri uskonnoissa mystisissä haltiotiloissa esiintyy yhtäläisyyksiä rajakokemusten kanssa.

Erilaisissa sairauskohtauksissa (esim. epilepsia-, sokeritauti- ja hyprventilaatiokohtaukset) saattaa esiintyä vastaavanlaisia trassendenttaalisia elämyksiä.

NDE:tä ei useinkaan pidetä todisteena kuolemanjälkeisestä elämästä, koska henkilö on palannut takaisin maalliseen elämään.

Joidenkin mukaan sielu jättää ruumiin rajakokemuksen antaessa kuvan odotettavissa olevasta. Todisteena ovat kertomukset kehon lähellä olevista tapahtumista, joita kokijat itse eivät ole voineet tehdä. Jokin osa irtaantuu ruumiista, ja he seuraavat aitiopaikalta tapahtumia. Toisaalta ihmisellä on valmius muodostaa mielikuva elvytyksestä sekä muusta toiminnasta, joka tapahtuu mahdollisten hoitotoimenpiteitten aikana.

Lääketieteellisten leikkausten yhteydessä ihmiset ovat usein kokeneet seuranneensa leikkausta katon rajasta. On tehty paljon tutkimuksia, joissa esimerkiksi jokin esine on piilotettu nukutuksen alkamisen jälkeen esimerkiksi leikkauslampun päälle siten, että esineen on voinut nähdä vain katosta. Näissä tutkimuksissa kukaan leikkauksen "näkijöistäkään" ei ole nähnyt esinettä.

Skeptikot pitävät koko transsendenttista näkökulmaa huuhaana niukan todistusaineiston ja -voiman takia.

NDE:N MYÖHÄISVAIKUTUKSIA

Jotkut tuntevat ahdistusta etenkin, jos kokemukset ovat ristiriidassa aikaisempien uskomusten ja asenteiden kanssa.

Puhuessaan kokemuksista tuntee helposti tulevansa naurunalaiseksi tai hylätyksi. Samoin voi tuntea mielenterveyden ongelmia.

Rajakokemuksen tuoma ehdoton rakkaus tuo vaikeuksia joskus ihmissuhteisiin. Muut eivät aina ymmärrä kokijan uutta käyttäytymistä.

Pelottavia kokemuksia tunteneet voivat ahdistua.

Lapsille ja suisidiaikeisille (itsemurha-aikeisille) NDE voi tuoda runsaasti lisäongelmia.

Asenteet muuttuvat koko loppuelämäksi lähes kaikissa tapauksissa: Rahan merkitys vähenee. Kunnioitus kaikkeen elämään korostuu. Värit saavat uuden merkityksen. Suvaitsevaisuus lisääntyy.

SOPEUTUMINEN

Suurin osa toipuu ilman apua NDE:stä. Kokemusten kuvaileminen sanallisesti on ainakin aluksi vaikeaa: sanoja ei löydy ja kokija ahdistuu helposti. Toipumisessa vertais- ja tukiryhmillä on merkitystä. Hoidossa on käytetty pari-ja perheterapiaa. Etenkin lapsi vaatii aina selityksen, miksi hänet on elvytetty, vaikka oli hyvä olo. Lääkityksen suhteen NDE:n jälkihoidossa on syytä olla varovainen turhien sivuvaikutusten välttämiseksi.