Margit Mustapa (Lilius)

MAYA-KULTTUURIN JÄLJILLÄ

Villin lännen "punanahkojen" asettamassa maassa on ollut todellinen vanha kulttuuri, Maya-kulttuuri. Kun espanjalaiset tulivat ja kansoittivat Keski-Amerikan maat ja Etelä-Amerikan länsirannikolla sijaitsevan Perun alueen, he uskonkiihkossaan ja kultaa ahnehtiessaan hävittivät tärkeimmän todistuskappaleen näiden maiden vanhasta sivistyksestä, niiden kirjallisuuden.

Osa hävinneen kulttuurin taideaarteista jäi kuitenkin jäljelle. Valtavat temppeli- ja pyramidirakennelmat todistavat hävinneestä sivistyskaudesta. Nyttemmin on osa Maya-kulttuurista kokenut kuin haudasta nousemisen, tiedemiesten uurastuksen ansiosta. Omalaatuisella kauneudellaan ja mystiikallaan se tenhoaa sekä arkeologit että filosofit ja vertailevan uskontotieteen edustajat kautta maailman.

Oli aika, jolloin amerikkalaiset tiedemiehet suuntasivat matkansa ympäri maailmaa kaivaen muinaismuistoja hiekkakummuista ja hautojen kätköistä. He menivät silloin merta edemmäksi kalaan, eivätkä havainneet merkkejä, jotka todistivat heidän mantereellaan sivistyksestä, joka oli sinne kulkeutunut mereen vajonneelta Atlantismantereelta.

Muinoin kukoisti Keski-Amerikan trooppisessa ja kosteuden kyllästymässä ilmastossa Uuden Maailman ihmeellinen kulttuuri, jonka ytimenä oli jo tuhansia vuosia ennen Kristusta kehittyneen ja kadonneen kulttuurin perintö. Silloin kun Euroopan asukkaat elivät vielä metsäläis- ja paimentolaiselämää, kukoisti Keski-Amerikan aarniometsien keskellä Atlantiksen siirtomaa-asutus ja sivistys.

Vuosikymmenien ajan ovat tiedemiehet ja arkeologit pohtineet, miten on mahdollista, että intiaanien asutusalueilta on löydetty pyramidirakennelmia, kuvapatsaita, korkokuvia, pyramidien huipuille rakennettuja temppeleitä, pylväsrivistöjä ja kaupunkien raunioita, jotka kaikki todistavat korkealle kehittyneestä arkkitehtuurista, jonka kaltaista ei tavata edes Egyptissä. Kuitenkin on näiden maiden tyylissä havaittavissa yhtäläisyyksiä, mutta kumpikin kulttuurimuoto kehitti niitä omalaatuiseen suuntaansa. Keski-Amerikassa tavattujen kaupunkien rikkaus ja mahtavuus kykeni espanjalaisten maahan tullessa kilpailemaan sekä Italian että Espanjan kanssa, kuten maahan saapuneet matkailijat kirjoittivat kuvauksissaan, joita he lähettivät kotimaihinsa.

Ne henkilöt, jotka ensimmäisenä löysivät uudelleen unohtuneiden kaupunkien rauniot, olivat John Stephenson, amerikkalainen liikemies ja diplomaatti, sekä Fredrick Catherwood, Jolla oli laaja asiantuntemus arkeologian alalla. Eräänä kohtalokkaana päivänä he monien ponnistelujen jälkeen pysähtyivät Copanin kaupungin pyramidien ja temppelirakennelmien edustalle. Kivipatsaat korkokuvineen ja hieroglyfeineen kertoivat tässä maassa kehittyneestä, jo kauan sitten unohdetusta kulttuurista. Vasta v. 1841, kun nämä retkeilijät julkaisivat yhteisen teoksen "Incidents of travel in Central America, Chiapas and Tuvatan" levisi tieto Maya-kulttuurista laajemmalle.

Kirjassa Stephenson kuvailee tarkasti löydön ja paikalliset olosuhteet. Catherwood puolestaan huolehti kuvituksesta. Stephenson sai kunnianimen "Maya-arkeologian isä". Nämä tutkijat olivat löytäneet yhden niistä monista pyhistä kaupungeista, joissa pengermittäin rakennetut korkeat porrasaskelmat johtivat pyramidien huipuille rakennettuihin temppeleihin.

Vähitellen Keski-Amerikan niemimaasta tuli tärkein arkeologisten kaivausten kohde Uudessa Maailmassa. Tiedemiehet työskentelivät lepäämättä saadakseen esille valtavat muistomerkit, välittämättä ilmaston kuumuudesta ja epäterveellisyydestä. Trooppinen kasvullisuus oli peittänyt rakennelmat ja pyramidit vihreään verhoonsa. Charles Lindberg, Atlantin ensimmäinen ylittäjä, tarkkaili lentokoneestaan näitä pyramidirivistöjä valokuvaten niitä. Täten hän antoi viitteitä siitä, mistä olisi paras pyrkiä etenemään trooppisen metsän uumeniin niin, että voitaisiin osua sinne, missä Maya-intiaanien unohtuneet salaisuudet lepäsivät.

Innokkaiden tutkijoiden silmien eteen alkoi näin vähitellen uurastettaessa paljastua kautta koko Yucatanin niemimaan kaupunkeja ja muistomerkkejä. Nämä muistomerkit osoittivat, että maan muinaiset asukkaat olivat harrastaneet myös tieteellistä tutkimusta ja olivat kirjoittaneet näiden tutkimusten- tulokset muistiin käyttäen ennen tuntematonta hieroglyfikirjoitusta. Tätä kirjoitusta ei ole vieläkään täysin selvitetty.

Tutkitut löydöt osoittavat jo, että Mayat olivat tienneet matematiikasta ja tähtitieteestä niin paljon, että he olivat kyenneet taivaankappaleiden liikkeitä seuraamalla mittaamaan ajan. Heidän kalenterinsa on laadittu jo kauan ennen Kristuksen syntymää. Kuuluisa tutkija Juan Martinez Hernandez, Maya-arkeologian asiantuntija, on todennut, että Maya-kalenteri alkoi syyskuun 4. päivästä v. 3113 eKr.

Maya-valtiossa hallitusvalta oli aatelistolla ja hierarkisella papistolla. Siviilihallinnon johtaja saattoi olla samalla kertaa sekä kuvernööri että hierofantti. Korkein pappisvirkailija oli nimeltään AHAU-KIN-MAI, ja hän otti osaa kaikkiin uskonnollisiin seremonioihin. Nimi merkitsee "auringon pappi, joka puhaltaa suitsutusta". Hän tutki astronomiaa ja harjoitti papiskokelaita, jotka valittiin aatelisten nuoremmista pojista. Maya-papit tunsivat astrologiaa ja harjoittivat ennustamista. Maya-kulttuurin olemassaolo ja kehitys oli riippuvainen papiston ja aateliston hierarkiasta, joka oli henkisen elämän ylläpitävä voima.

Työläiset ja maanviljelijät asuivat vapaina savimajoissaan. He antoivat viljelyksistään säädetyt verot, jotka papisto ja aatelisto määräsi. Heitä rasitti kuitenkin myös raskaat työ-verot, jolloin he joutuivat olemaan mukana julkisia rakennuksia ja pyramideja pystytettäessä. Näiden rakennusten lukuisuus on todisteena kansan uskonnollisuudesta. Papiston ja aateliston asunnot olivat runsaasti koristeltuja virasto- ja temppelirakennuksia. Suurissa uskonnollisissa juhlakulkueissa he sotilassäädyn kanssa esiintyivät koristautuneina kultaan, jalokiviin ja loistaviin höyhenpäähineihin. Kansa palvoi heitä jumalien sanansaattajina, jotka nämä olivat lähettäneet kansan avuksi.

Maya-uskonto kehittyi maanviljelyksestä. Siksi olivat tärkeimpiä maan-, veden- ja ilman jumalat, mutta oli vain yksi näkymätön Jumala nimeltään HIJNAL-KU. Hänen alttarilleen uhrattiin kukkia ja hedelmiä. Maya-kansan uskonnollisiin menoihin eivät ihmisuhrit kuuluneet, kuten oli laita Asteekkien ja Toltekkien heimoilla. Myöhemmin, Toltekkien valloitettua Maya-valtion, myös Mayojen uskonnolliset menot muuttuivat ja tällöin uhrattiin myös ihmisiä.

Maya-kulttuuri on perintönä jättänyt maailmalle monia viljakasveja mm. maissin, perunan, tomaatin, kurpitsan, ananaksen, kiniinin ja tupakan. Voidakseen tietää oikean ajan maissin kylvölle seurasivat Mayat taikauskoisella kunnioituksella kuun, auringon ja tähtien liikkeitä. Venusplaneetta oli erikoisesti heidän jumaloimansa ja Maya-astronomit ja -papit laativat tarkan Venuskalenterin, joka yhäkin olisi käyttökelpoinen. Mayat eivät tehneet eroa uskonnon ja tieteen välillä, molemmat olivat läheisesti liittyneet maanviljelykseen.

Arkeologit laskevat Maya-kulttuurin alkaneen joitakin tuhansia vuosia ennen Kristuksen syntymää, mutta Maya-papit viittaavat kalentereissaan mystilliseen maailman luomisen aikakauteen vedenpaisumuksineen sekä kansainvaellusten aikaan.

Mayojen kieli ja hieroglyfikirjoitus erosi kaikista muista Amerikan kielistä. Samoin heidän arkkitehtuurinsa, kuvanveistonsa ja taideteostensa aihepiiri todistaa arkeologien mielestä, että Mayat ovat jonkun aikaisemman kulttuurin perillisiä ja että tämän kulttuurin jäljet johtavat Atlantikselle. Atlantismantereen toinen suuri luonnonmullistus ja mantereen vajoaminen tapahtui tiedemiesten laskelmien mukaan n. 14 000 vuotta eKr. Näihin aikoihin lienevät Mayat ja esi-egyptiläiset vaeltaneet uusille asuinsijoilleen. Ns. aikain viisaus todistaa, että koko Keski- ja Etelä-Amerikka oli asutettu jo satoja tuhansia vuosia ennen Kristusta. Kulttuuri ei synny hetkessä, vaan se, minkä tänään näemme kukoistuksessaan, on kehkeytynyt jo vuosituhansia saavuttaakseen valmiutensa.

On arveltu syytä Maya-kulttuurin tuhoon. Minne hävisivät nuo suuret kansanjohtajat, pappishierarkian edustajat, taiteilijat ja kirjurit. Oliko syynä heidän tuhoonsa kuivuus, nälänhätä, kuumetaudit vaiko sota, joka yllätti tämän rauhaa rakastavan kansan ja hävitti sen parhaimmistoa. Ei ole liioin mahdotonta, että talonpojat nousivat kapinaan aatelistoa ja papistoa vastaan, jotka vaativat kansalta yhä enemmän työveroja julkisten rakennusten koristamiseksi. Eräät tutkijat arvelevat, että ne uskonnolliset menot, jotka papit kehittivät Venusplaneetan palvomiseksi, olivat omiaan herättämään kansassa tyytymättömyyttä. Kansa ei ymmärtänyt abstraktisia käsitteitä, vaan uskoi enemmän maan jumalien voimaan, sillä ne antoivat sadetta ja tuottivat hedelmiä ja viljaa heidän ravinnokseen. He eivät välittäneet sellaisesta uskonnosta, jota papit yrittivät heille selittää, siitä he eivät mitään hyötyneet ja niin he nousivat kapinaan.

Tietomme Amerikan varhaishistoriasta olisivat paljon suuremmat elleivät uskonkiihkoiset katoliset papit olisi hävittäneet perusteellisesti kaikkia niitä tuhansia kirjoja, jotka Maya-oppineet olivat valmistaneet kasvissyistä ja joihin heidän taiteilijansa olivat piirtäneet kalenterilaskelmia, historiaa ja astrologisia tietoja symbolisia merkein. Yleiseltä hävitykseltä säästyi kuin ihmeen kautta kolme kirjaa. Sotilaat olivat tuoneet ne sotamuistoina kotiinsa, koska ne olivat niin rikkaasti kuvitetut. Tärkein näistä on "Dresten Codex". Osasta tietojamme saamme kiittää niitä Maya-pappeja, jotka espanjalaisia valloittajia uhmaten kirjoittivat muistiin kansansa historian sellaisena kuin he sen muistivat. Niin syntyi viime hetkessä "kuusitoista Chilan-Balamin kirjaa". Ilman näitä teoksia ei Maya-kansan mysterio olisi selvitettävissä.

Mayojen pyhä kirja "Popol-Vuh" pelastui myös erään kaukonäköisen paterin (kirkonmiehen) ansiosta. Hän oli oppinut puhumaan Quichee-kieltä, jota hän käytti saarnatessaan alkuasukkaille. Näin hän saavutti heidän luottamuksensa niin, että he antoivat hänen käännettäväkseen kansakuntansa pyhän kirjan, jonka hän talletti.

Maya-kulttuurin loistoaika oli vv. 625-800 jKr. Tällöin arkkitehtuuri kohosi loistaviin saavutuksiin, myös taide, tähtitiede ja matematiikka olivat korkeatasoisia. Tänä aikana keksittiin nollan merkki joka vasta tekee mahdolliseksi suurten numerosarjojen käsittelyn. Nollaa kuvasi avoin ihmiskäsi ( = tyhjä).

Mainittakoon vielä Maya-kulttuurin erikoispiirteenä kuvapatsaat. Niitä pystytettiin kalenterien, astrologisten tapahtumien ja heidän uskonnollisten aatteittensa ilmaisuiksi. Niiden monilla erilaisilla kuvioilla ja hahmoilla oli omat vertauskuvalliset merkityksensä. Tosin näitä kivipatsaita pystytettiin myös suurten henkisten johtajien, kuten Itsamnan ja Kukulcan-Quatzalcoatlin muistolle.

Mayojen kuvakirjoitus on myös siksi mitä vaikeimmin tulkittavaa, että siinäkin merkit ovat symboleja, ja niiden alkuperä ei ole nykyajan tutkijoitten tiedossa. Kullakin merkillä on ollut oma merkityksensä. Babylonialaisten nuolenpääkirjoituksen salaisuus ratkesi, kun löydettiin Rosetten kivi, mutta Mayojen hieroglyfien arvoituksen selittävää Rosetten kiveä etsitään yhä avaamattomista pyramidihaudoista, jotka sijaitsevat Tikalin kaupungin lähistöllä.

Arkeologit ovat todenneet, että suuret uskonnolliset keskukset, kuten Tikal, Peten (Guatemala), Chichen-Itza, Palenque (Meksiko) ja Copan (Honduras), ovat olleet todellisia kaupunkiyhteiskuntia. Mayojen kulttuuri oli kehittynyt eri taide-muodoissaan ilmentämään sitä perintöä, josta heidän syvälliset kokemuksensa luonnon ja ilmiöiden suhteesta kaikkiin luotuihin olentoihin olivat luoneet heille ominaisen metafyysinen uskonnon. Filosofiansa he pukivat taiderakennelmiin, pyramideihin ja niiden huipuille rakennettuihin temppeleihin ja näin he johdattivat ihmisten mielen maallisen elämän yläpuolelle, palvomaan Hunal-Ku'Ta näkymätöntä Jumalaa, josta he olivat perintönä tuoneet tiedon lähtiessään suuresta emämaastaan, silloin kun sen tuhoutumisen aika tuli.

Mayat olivat korkeimmalle kehittynyt rotu Amerikan historiassa. Se näyttää ilmestyneen Jukatanin niemimaalle täysin valmiina luomaan kypsää taidetta ja tiedettä. Kulttuuriltaan he olivat niin omintakeisia, ettei heitä voi kutsua muuksi kuin Mayoiksi, ja jättää nimityksestä pois tavanomainen liite intiaanit. Heidän viisautensa oli kotoisin Atlantikselta, ja sieltä he toivat mukanaan valmiin, satoja tuhansia vuosia vanhan universaalisen uskontokulttuurin, salaisen tiedonavaimen kaikkeen luotuun, josta Popol-Vuh eli "Kansan kirja" antaa valaistusta kertoen Maya-Quichee-legendan ja myyttisen historian.

elonpyörä — 1962 n:o 1

Lyyli Jouskari – toim.

MAYA -INTIAANIEN VANHAA VIISAUTTA [NYKYPÄIVÄN] MEKSIKOSSA

Belgialais-amerikkalainen tiedemies Alberto van der Naillen kertoo teoksessaan "A grande Mensagem", "Suuri viesti" poikansa, kaivosinsinööri Eduardo van der Naillenin ainutlaatuisista kokemuksista Meksikon Maya-intiaanien parissa. [Kysymyksessä on englanninkielisen alkuperäisteoksen v. 1921 Sao Paulossa, Brasiliassa, ilmestynyt portugalinkielinen käännös, jonka on siellä julkaissut aatteellinen järjestö "O Pensamento".]

Eduardo van der Naillen matkusti 1920-luvun alussa Meksikoon tutkimaan mahdollisuuksia uusien kaivoksien avaamiseksi, mutta hänen työnsä keskeyttivät hankalat työselkkaukset ja maan kankea virkakoneisto. Tänä aikana hän joutui paljon tekemisiin köyhän väestönosan kanssa ja tutustui sitä auttaessaan erääseen ihmemiehenä pidettyyn heimopäällikköön. Yllämainitussa teoksessa kerrotaan insinööri van der Naillenin lukuisista keskusteluista intiaanin kanssa, jonka sanoman hän sai tehtäväkseen välittää omalle kansalleen.

Maya-päällikkö, opettaja ja parantaja, kertoo Meksikon vuorten kätköissä sijaitsevista asteekki- ja maya-kansojen ikivanhan temppelin jäännöksistä, joita intiaanit yhä vieläkin öin päivin vartioivat, koska siellä säilytetään kulta-aarteen ohella intiaanien henkisen järjestön kivitauluille kaiverrettua rituaalia. Nämä oli aikoinaan kätkettävä maahan hyökkäävän valloittajan tuhovimmalta ja pelastettava tulevia sukupolvia varten. Sillä nyt on tullut aika, julistaa intiaaniviisas (hänen nimeään ei teoksen kirjoittajalle koskaan mainittu), työskennellä yhdessä ihmiskunnan kohottamiseksi materialismista korkeammalle henkiselle tasolle. Tässä "A grande Mensagem" -kirjan mukaan joitakin kohtia tämän sivistyneen ja viisaan intiaanin viesteistä valkoisille veljilleen.

Ensimmäinen hengen elämän laki on tämä: ainoa, minkä todella omistan ja mistä olen itse vastuussa, on oma sieluni. Kaikki aineellinen, mitä muut saattavat tarvita enemmän kuin minä, on vain uskottu hallintaani, ja minun velvollisuuteni on jakaa sitä heille, ja heidän puolestaan korvattava tämä ihmiskunnalle. Tämä laki perustuu siihen tosiasiaan, että Korkein, Hän, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta, on luonut niin aineen, voiman, valtameret kuin maatkin. Ihminen ei sen vuoksi voi luoda eikä hävittää materiaa tai energiaa, mutta hänen olisi sen sijaan hoidettava huolella tätä kaikkea, jonka Korkein on luonut ihmiskunnan käytettäväksi.

Näyttää siltä, että niin kauan kuin ihminen elää aineen maailmassa ainoastaan aineen lakien mukaan, häntä eivät häiritse pahat eivätkä vastustavat voimat. Mutta heti, kun hän alkaa pyrkiä kohti henkisempiä päämääriä, ne alkavat häntä ahdistaa. On kuitenkin niin, että ihminen on sopusoinnussa korkeampien voimien kanssa niin kauan kuin hänen ajatuksensa on niihin keskittynyt. Kun paha ja itsekäs ajatus häneen tunkeutuu, se luo epäsointua ja katkaisee yhteyden Korkeampiin voimiin. Tämän vuoksi vanhojen asteekkien Mestarit asettivat teille ja poluille kivisiä tienviittoja, joissa tiensuunnan ohella oli tämäntapaisia opetuksia: "Kohdelkaa jokaista, jonka tiellänne kohtaatte siten kuin toivoisitte itseänne kohdeltavan!", "On parempi viipyä neljännestunti tiellä ja välttyä onnettomuudelta kuin kärsiä kipuja puoli kuukautta.", "Luonnon kauneudet, kukat, puut jne. luotiin koko ihmiskunnalle, sen tähden älkää turmelko niitä, vaan antakaa muidenkin nauttia niistä." Miehiä, naisia ja lapsia opetettiin ja opetetaan vielä tänä päivänä tervehtimään kaikkia tiellä kohtaamiaan ihmisiä sanoilla "Jumalan haltuun" tai "Luottakaa Jumalaan."

Sota ja kärsimys

Kysytään usein, miksi korkeammat voimat eivät poista kärsimystä ja sairautta maan päällä. Vastaus tähän on, että sairaus, kärsimys ja köyhyys ovat keinotekoisia, sillä ne ovat ihmisen aikaan saamia. Kun ihmistä estetään toimimasta mielensä mukaan, tekemään joko hyvää tai pahaa valintansa mukaan, kahlitaan hänen vapauttaa, hänestä tehdään orja, eikä kukaan, joka ei ole vapaa, voi saavuttaa korkeata henkistä tasoa.

Miksi korkeammat voimat eivät estä sotia

Sotien syynä ovat juonittelu ja pahat voimat. Ihminen aloittaa sodan ja lopettaa sen, mutta Jumala voittaa sodan. Tulevaisuus on nimittäin näyttävä, että miljoonat ihmiset saavuttavat korkean henkisen tason, johon he eivät olisi päässeet, jos olosuhteet olisivat pysyneet entisellään. Ihmisten pystyttämät raja-aidat poistetaan kansojen väliltä, ja ihminen on ymmärtävä, mitä merkitsee todellinen veljeys. Neuvoja ja ohjausta saadaan silloin korkeammalta tasolta intuition välityksellä.

Työ ihmiskunnan hyväksi

Äärimmäinen ponnistus on nyt ohjattu maapallollemme Hengen maailmasta käsin aivan kuin hyökyaalto, joka pyyhkäisee yli ihmiskunnan nostaakseen sen korkeammalle kehitystasolle. Jokaiselle, joka on tässä ponnistuksessa mukana ja tekee työtä ihmiskunnan henkisen tason nostamiseksi sekä yleensä ihmiskunnan onnellistuttamiseksi, annetaan apua ja ohjausta. Eräs suurimpia esteitä henkiselle kehitykselle kaikissa sivistysmaissa on ns. hyväntekeväisyys. Mestarit eivät sitä tunnusta eivätkä sitä harjoita. Jokaisen on maksettava saamastaan avusta sitä vastaava hinta, mikäli hän siihen pystyy, ei välttämättä sille, joka avun antoi silloin kun hän sitä tarvitsi, vaan hänen on maksettava siitä koko ihmiskunnalle. Ns. hyväntekeväisyys koskee vain seurauksia, ei syitä, ja Mestarit uskoivat vain syiden poistamiseen. Hävittäkää köyhyyden syyt keskuudestanne ja hyväntekeväisyys tulee tarpeettomaksi. Tautien parantaminen on sekin vain ohimenevä apu. Todellinen apu on opettaa ihmisiä säilyttämään terveytensä. Opettakaa siis ihmisiä auttamaan oikealla tavalla toisiaan.

Aika ajoin rikoksien aallot pyyhkäisevät yli maan. Ne johtuvat siitä, että joidenkin yksilöiden aivorakenne on puutteellinen, aivan kuin ahdas, eikä heillä sen vuoksi ole kykyä vastaanottaa korkeammalta tasolta tulevia värähtelyjä. He eivät kerta kaikkiaan käsitä hyvän ja pahan eroa. Rikollinen on katsottava sairaaksi, ja hänet on pantava asianmukaiseen sairaalaan, missä ainoana tehokkaana parannuskeinona on, että hänet opetetaan kiinnostumaan hyödyllisestä, kunniallisesta työstä. Nykyisin meidän inhimilliset lakimme telkeävät hänet vankilaan, missä hän muuttuu yhä enemmän eläimeksi. Kuolemanrangaistus on suurin rikos meidän ns. sivistyksessämme. — Ellette itse herätä vihaa ja kateutta, ei ole niin paljon syitä rikoksiin. — Tulee aika, jolloin ihmistä, joka ei kunnioita jumalallisia lakeja, kohdellaan samoin kuin sitä, joka ei nykyisessä maailmassa kunnioita inhimillisiä lakeja.

Mestari Kristuksen opetus

Intiaani kertoi:

"Mekin viittaamme opetuksissamme joskus suuren Mestarin, Kristuksen, jaloon henkiseen työhön. Uskomme, että Mestari Kristus oli saanut viisautensa aikansa suurilta Mestareilta, jotka olivat opettaneet hänet saamaan yhteyden korkeamman tason värähtelyihin ja siten elämään sitä jaloa elämää, jota tiedämme hänen eläneen. Omat Mestarimme opettivat meille, että Mestari Kristus oli lihaa ja verta, mutta että hän tällä jalolla elämällään saattoi välittää meille voimaa korkeudesta ja voittaa kaikki ne pahat, vastustavat voimat, joille aineellinen ruumis on niin altis.

Kansa, joka tuli meren takaa kaukaisesta maasta, toi meille kirjan. He nimittivät tätä kirjaa Raamatuksi, ja se kirja kertoo suuresta Mestarista, jota he kutsuvat Kristukseksi sekä muistakin suurista Mestareista. Koska emme osanneet lukea sitä kirjaa, sen opetukset tulkittiin meille, mutta nämä tulkinnat eivät aina olleet sopusoinnussa sen käsityksen kanssa, mikä meillä on henkisen tason laeista ja voimista. Sen tähden meidän esi-isämme eivät hyväksyneet tätä tulkintaa, mutta sen sijaan kyllä sen todellisen sanoman, joka oli kaikin tavoin sopusoinnussa heidän oman viisautensa kanssa. Vanhat Mestarimme vastustivat nimittäin sitkeästi jokaista opetusta, joka heidän mielestään oli järjen kannalta ristiriitainen, sillä he sanoivat, että suurin siunaus, minkä Jumala on ihmiselle antanut, on äly, jonka avulla hän voi erottaa oikean väärästä ja nousta korkeammalle tasolle. Jokainen opetus, joka ei siedä älyn tarkastelua, jättää oppilaan tietämättömyyteen ja tekee hänestä pelokkaan ja taikauskoisen, kun taas asioiden oikea ymmärtäminen herättää hänessä rakkautta koko luomakuntaan ja kaiken Luojaan. Sallikaan meidän siis vielä kerran toistaa, että hyväksymme täydellisesti kaikki Mestari Kristuksen todelliset opetukset. Kun ihminen oppii paremmin ymmärtämään Korkeamman elämän ja Mestari Kristuksen lakeja ja niitä elämässään noudattamaan, syntyy hänessä rakkaus koko ihmiskuntaan sekä rauhan ja hyvän tahdon tunne kaikkia luotuja kohtaan. Silloin maailma muuttuu yhä ihanammaksi paikaksi, minne pelko, onnettomuus ja suru eivät enää koskaan yllä."

elonpyörä — 1962 n:o 2