Meditaation merkityksestä

Eräs niistä suurimmista tosiasioista, joiden uudelleen henkiin herättämisessä teosofia on tehnyt länsimailla tuloksellista työtä, on epäilemättä ajatusten hallitsemisen, hiljaisen mietiskelyn, meditaation tärkeys ja merkitys ihmiselle ja hänen henkiselle kehitykselleen. Kaikkialla ihmiset alkavat vähitellen huomata, miten suuria aarteita he voivat löytää, miten paljon he voivat valistua ja edistyä itsekasvatuksen tiellä ryhtymällä kasvattamaan ja keskittämään ajatuksiaan omistaen niille joka päivä huomiota ja ohjausta.

Eräänä tällaisena ilmiönä, josta voimme iloita, on se paljon huomiota herättävä uutinen Amerikasta, joka kertoo, että kolmesataa New Yorkin yläluokkaan kuuluvaa naista on tehnyt ehdottoman ja vakavan päätöksen olla puhumatta ainoatakaan sanaa 24 tunnin kuluessa. Voidakseen toteuttaa tätä hiljaisuuskoetta, he varaavat kaupungin lähellä olevan luostarin, jonne he kokoontuvat vuorokaudeksi kerrallaan.

Kuuluisa ranskalainen kirjailija Marcel Prévost, joka on kertonut tästä päätöksestä, lisää muutamia mielenkiintoisia ajatuksia. Hän todistaa, miten syy naisten puheliaisuuteen on yleensä miehissä, ja huomauttaa samalla, että pahin seuraus naisten usein tavattomasta puheliaisuudesta on se, että he estyvät sen tähden itse ajattelemasta. Kuulemalla usein oman äänensä muiden äänien seassa tottuu vähitellen siihen, että itsensä kanssa ei keskustella koskaan tai vain ani harvoin, mistä taas seuraa, että sisäinen elämä helposti surkastuu ja syntyy sairaalloinen yksinäisyyden pelko ja kiihkeä vaihtelun ja seuran tavoitteleminen, sanoo hän lisäten vielä, että sisäisen, hiljaisen elämän eläminen on tullut mahdottomaksi useimmille ihmisille.

Hän kysyy, löytyykö siihen parannuskeinoa, ja väittää yleisesti uskottavan, että sellaista ei ole olemassa. Niinpä on eräs vanha, viisas mies koettanut todistaa, että puheliaisuuden pahe on parantumaton, kysymällä: ”missä kuukaudessa naiset aina puhuvat vähiten”, ja vastaamalla: ”helmikuussa, koska siinä kuussa on vain 28 päivää”.

Kuitenkin Marcel Prévost on itse toista mieltä. Hän on vakuuttunut siitä, että etupäässä kasvatuksen avulla ihmisiä voidaan totuttaa elämään sisäistä elämää ja välttämään puheliaisuutta. Siten kasvattajien tulisi koettaa pyrkiä siihen, että lapset oppisivat siitä lähtien, jolloin heidän intelligenssinsä herää, omistamaan ensin neljännestunnin, sitten puolen tuntia ja vihdoin tunnin päivässä hiljaiseen mietiskelyyn ja ajatusten keskittämiseen. Yhden tunnin käyttäminen joka päivä omien ajatustensa tarkkailuun ja kehittämiseen on mielestäni paras parannuskeino liiallista puheliaisuutta vastaan, sanoo hän.

Kuten me huomaamme, Marcel Prévost lausuu sangen teosofisia ajatuksia mietiskelyn tarpeellisuudesta. Samaten lukemattomat ihmiset, monet ajatussuunnat, käsityskannat ottavat tietämättään vaikutteita teosofiasta, sen esille tuomisista totuuksista. 

”–nen”

Tietäjä — joulukuu 1914

Lisää aiheesta: Mietiskely