Mirja Horstio

Olemmeko ennakkoluuloisia?

Teosofisen Seuran jäsenten eräänä tärkeänä tehtävänä on seuran ohjelmakohtien mukaisesti vapauttaa itsensä ja kykynsä mukaan muitakin ihmisiä ennakkoluuloista. Seuran perustajilla ja alkuaikojen työntekijöillä on ollut omat rohkeat ja ennakkoluulottomat käsityksensä esimerkiksi rotuja ja uskontoja koskevissa kysymyksissä, ja me nykyiset jäsenet katsomme jatkavamme tätä suuntaa.

Käy kuitenkin valitettavan usein niin, että kun me ihmiset luulemme vapautuneemme jostakin ennakkoluulosta, ja näin on ehkä tapahtunutkin, me olemme sen mieleemme jättämälle tyhjälle paikalle kehittäneet uuden, yhtä turvallisen ennakkoluulon. "Tilaa uusille ennakkoluuloille" on naseva ja pessimistinen toteamus, joka kuvastaa ihmisen luonnetta. Nämä uudet ennakkoluulot ovat ehkä alkuaan olleet syvällisiä, hienoja oivalluksia, jotka pintapuolisesti ja monesti osittain väärin tulkittuina ovat latistuneet ja kangistuneet dogmeiksi. Ihmiset alistavat niin mielellään totuuden palvelemaan omia tarkoitusperiään.

Ennakkoluuloksi määritellään "etukäteen jostakin asiasta olemassa oleva torjuva, tavallisesti aiheeton luulo." Se on toisin sanoen perustelematonta tietoa, jolle on lisäksi ominaista kielteinen, tuomitseva suhtautuminen kohteeseensa. Olemmekohan kukaan täysin vapaita tällaisista perustelemattomista, usein muille epäedullisista ja itsellemme edullisista luuloista? Eiköhän meidän ole rehellisesti myönnettävä, että on olemassa myös tiettyjä teosofisia ennakkoluuloja, esimerkiksi kielteisiä käsityksiä erilailla ajattelevista ihmisistä, kirkoista, muista järjestöistä jne.? Onhan hyvin tavallista, että uskoessamme itse vakaasti johonkin ehdottomana ja viimeisenä totuutena pitämäämme asiaan ehkä aivan tahattomastikin tuomitsemme toisin ajattelevan ja jopa saatamme hieman vääristellä hänen käsitystään.

Rotuennakkoluuloja tutkineet ovat näiden syinä maininneet ennen kaikkea tyytymättömyyden, pelon ja väärän kasvatuksen. Tyytymätön haluaa syyttää jotakin siitä, etteivät hänen asiansa ole niin kuin hän tahtoisi, ja pelon vallassa oleva puolestaan pelkää jonkin toisen ryhmän edustajan valloittavan hänen etuoikeuksiaan. Niin ikään on paljon esimerkkejä siitä, miten lapset ovat syntyessään vapaita ennakkoluuloista ennen kuin ne heihin istutetaan. – Nämä samat syyt johtavat tietysti myös muihin ennakkoluuloihin, kohde on vain se, mikä meille kulloinkin on läheisin ja ajankohtaisia. Jonkin tietyn ryhmän edustajina – olipa sitten kysymyksessä rotu, kansa, yhteiskuntaluokka, uskontokunta, jokin aatteellinen liike jne. – meillä on usein staattiset, opitut käsityksemme meille tärkeitä kysymyksistä, ja pelkäämme toisin ajattelevan ja ehkä uhkaavan suurelta tuntuvan ryhmän vaarantavan toimintaamme ja asettavan etuoikeutemme tämän- tai tuonpuoleiseen hyvään kyseenalaiseksi. Ja jos emme ole kyllin hyvin onnistuneet, on se mielestämme tuon toisen ryhmän syy.

Ennakkoluuloksi voisi myös määritellä minkä tahansa perustelemattoman, tiedoksi väittämämme luulon, joka on omaksuttu "ennakkona" ilman kriittistä ja syvällistä tutkimusta. Näin päätyisimme siihen järkyttävään toteamukseen, että miltei kaikki ns. tietomme onkin vain ennakkoluuloa. Vain tieteellisen tutkimuksen tai ehkä jonkin todella kehittyneen ihmisen intuitiivisen näkemyksen tulos selviäisi tuolle tiedon arvokkaan nimen ansaitsevan alueen ahtaasta portista sisälle. – Ehkä siihen joskus vaaditaan kumpaakin. – Muuan tunnettu atomitutkija onkin lausunut, että tiedemiehet ovat aikamme harvoja todella uskonnollisia ihmisiä. He eivät väitä mitään, mikä ei perustu aukottomiin faktoihin, eikä heidän tietonsa aja mitään asiaa, vaan se vain on sitä, mitä se on. Todellisella tiedolla, tieteellä tai sanokaamme vaikka totuudella ei olekaan mitään muita pyrkimyksiä kuin oma itsensä. Ja eikö totuudenetsijä ole uskonnollinen, jos kukaan?

Meillä kaikillahan ei voi olla edellytyksiä vaativaan tieteelliseen tutkimustyöhön. Mutta voimme kaikki opiskella, tarkkailla ja pohtia elämän olennaisia kysymyksiä niillä mahdollisuuksilla, jotka meille on annettu. Mikään ei saisi olla lähtökohdassa meille itsestään selvää, sillä jos otamme tämän kannan, me emme tutki mitään, vaan ainoastaan keräämme aineistoa todistaaksemme, että me ja meidän ryhmämme ovat sittenkin oikeassa. Näin toimien me toisin sanoen pönkitämme ennakkoluuloamme. Ja on varmaan niin, että mitä enemmän tutkimme, sitä vähemmän uskallamme esittää jyrkkiä väitteitä siitä, että olemme itse oikeassa ja muut väärässä, sillä tajuamme aina sen, miten vähän itse asiassa tiedämme.

Tuosta kaiken takana olevasta totuuksien totuudestahan meillä ei voi muuta ollakaan kuin oma näkemyksemme, luulomme, mutta luulomme ei ole ennakkoluuloa niin kauan kuin uskallamme ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että saatamme olla väärässä.

Teosofi – 1965


Etusivu Artikkelit