Olavi Laisaari

Koneet vievät ihmisen uuteen yhteiskuntaan

Kone on uusi tekijä ihmiskunnan historiassa. Koneaika on nuori. Se alkoi silloin, kun James Watt keksi höyrykoneen. Siitä on tuskin 150 vuotta [vuonna 1933]. Ja sen jälkeen ovat koneet kehittyneet vuosi vuodelta. Ne ovat vallanneet kaikki tuotantoalat ja ulottavat vaikutuksensa muillekin aloille. Jos koneet nykyään hävitettäisiin, kuolisi suuri osa ihmiskuntaa. — Tekniikan ja järjestävän älyn avulla saadaan ihmisten tarpeet tyydytettyä yhä vähemmällä työllä. Kuitenkin tuotteiden laatu aina paranee. ja tarpeita ilmestyy yhä uusia ja uusia.

Suomessa ollaan kehitytty 10 vuodessa kaksinkertaisesti. Asukasluku on kasvanut vain 10 %:lla. Mutta teollisuus, ulkomaankauppa ja liike-elämä on kasvanut samassa ajassa kymmenen kertaa nopeammin. Tilastollisesta vuosikirjasta voimme ottaa seuraavat luvut. Ne esittävät Suomen teollisuuden kehitystä.

Mitä nämä numerot merkitsevät? Hevosvoimat ovat kasvaneet lähes kaksinkertaiseksi. Työväestö on lisääntynyt vain 20 %. Ja tuotannon arvo on kasvanut vielä enemmän kuin konevoima, sillä on otettava huomioon hintatason suuri aleneminen vuodesta 1920.

Nyt tekee 1 mies Suomessa yhtä paljon, kuin 2 miestä teki 10 vuotta sitten. Mutta tekniikka on kehittynyt vielä paljon nopeammin. Nämä luvut osoittavat vain tätä kehitystä siinä rajoitetussa tilassa, minkä nykyiset olosuhteet sallivat. Suurinta osaa tekniikan ja koneiden mahdollisuuksista ei järjettömissä taloudellisissa oloissa voida käyttää hyväksi.

Enää ei mies käytä konetta. Nyt kone käyttää konetta. Työmiehiä ei enää tarvita lisää. Entisiäkin pannaan pois. Ja kuitenkin tuotanto kasvaa huimaavasti. Amerikassa on autotehtaita, joissa on tuotanto saatu kasvamaan vuodessa kaksinkertaiseksi. Ja tupakkatehtaita, joissa se on saatu kasvamaan viisikertaiseksi. Tekniikan mahdollisuudet ovat melkein rajattomat.

Mitä miehellä tehdään? 100 gr. hiiliä tekee saman työn kuin mies 8 tunnissa! Nykyinen talousjärjestelmä pakottaa tehtailijan vähentämään työväkeä ennemmin kuin alentamaan työaikaa. Sillä palkat ovat jo niin pienet, ettei niitä voi alentaa. Suomessa tulee työntekijää kohden 11 000 mk vuodessa. Ja siirtyminen 8 tunnista 6:een, tietäisi 25 % pienempää tuotantoa. Jotta se kannattaisi täytyy tuotteiden hintoja nostaa vastaavasti. Vaikka työmies saisi saman palkan 6 tunnista, kuin ennen 8:sta, merkitsisi se kuitenkin palkkojen alenemista, koska tuotteiden hinnat ovat nousseet vastaavasti.

Jos tehdasta hoidettaisiin yhtä kurjasti kuin nykyinen tuotantojärjestelmää, se kaatuisi kumoon! Samoin tulee nykyinen tuotantojärjestelmä tekemään. Se tekee mahdolliseksi ylituotannon. Määrättyjä tuotteita valmistetaan liikaa. Tarjonta on suurempi kuin kysyntä. Hinnat alenevat. Tehdas ei kannata. Heikoimmat tehtaat sortuvat. Niiden työväestö jää työttömäksi. Ankara kilpailu pakottaa tehtaita yhä parantamaan koneitaan, tuottamaan enemmän ja halvemmalla. Tehdas ei kannata, ellei pääomalle saada korkoa. Vain parhaimmilla edellytyksillä varustetut kilpailijat menestyvät. Ja uudet tulot heidän on sijoitettava taas uusiin yrityksiin. Heidän on pakostakin vallattava markkinat heikommilta. Myyntiä täytyy lisätä hinnalla millä hyvänsä. Ihmisillä ei ole rahaa ostaa. Myydään velaksi. Lopulta tullaan mahdottomuuteen.

Ihmisten käsitykset ovat 100 vuotta vanhentuneita! Nykyinen rahajärjestelmä on aikanaan mennyt täydestä. Nyt sen aika on jo auttamattomasti ohi. Tekniikan kehitys on uusi tekijä ihmiskunnan historiassa. Hinta- ja rahajärjestelmä oli silloin vielä yksinkertainen juttu, kun ei ollut konetta. Nyt koneet lyövät sen rikki. Tekniikka sallii jo lyhyen työajan ja paljon aikaa henkiselle kehitykselle. Mutta järjetön yhteiskunta estää sitä!

Raha ei ole vaihtoväline, vaan kone joka tuottaa rahaa. Ei kukaan halua luopua rahastaan. Se tuottaa korkoja. Ilman työtä. Heti kun se vaihdetaan tavaraan, menettää se tuottonsa. Tavara ei tuota. Se kuluu ja menettää vähitellen arvonsa. Kuka haluaa vaihtaa rahansa tavaraan? Auto maksaa 100 000 mk. Se kuluu kelvottomaksi 10 vuodessa ja tuottaa lisäksi kuluja. 100 000 mk hyvin sijoitettuna tuottaa 10 000 mk. vuodessa korkoja. Muutaman vuoden päästä saisi sillä 2 autoa. Ja se vanha kelvoton auto tuli jo maksamaan 200 000 mk. Joskus sen hinta vastaa miljoonaa!

Luottojärjestelmä tekee hinnat kalliiksi. Varastoon ei kannata tehdä työtä. Työ ja tuotteet, joita ei voi heti muuttaa rahaksi, tulevat liian kalliiksi. Työnteko vaatii pääomaa. Ellei sitä ole, täytyy ottaa laina. Nyt sen sijaan, että saisi heti työstään rahaa ja tuottaisi sillä korkoja, on velallisen maksettava itse korkoja. Hänellä on takanaan suoritettu työ, pääoma sekin, mutta kuitenkin hänen on maksettava siitä. Ainoa, joka hyötyy hänen työstään, on luotonantaja. Tälle miehelle tulevat ostajat maksavat usein puolet tuotteiden hinnasta.

Me maksamme kaikki toistemme velkoja! Vain asiantuntija voi tietää jonkun esineen todellisen arvon, eikä kauppias. Hinta ei ole arvo. Me saamme nyt jo maksaa kaksinkertaisesti niin paljon, kuin ostamamme esineen arvo on. Kaikki johtuu veloista! Jos raaka-aineen tuottajilla on velkoja, lisää hän osan niistä tuotteidensa hintaan, maksaakseen sillä korot ja kuolettaakseen pääomaa. Jos tehtailijalla on velkoja, tekee hän taas lisäyksiä. Samoin tekee kauppias. Ostaja saa näin ollen maksaa. edellä olevien herrojen velkoja. Velat tunkevat juurensa kaikkien talouselämään.

Kymmenen vuoden kuluttua tulee työ olemaan 2 kertaa kalliimpaa kuin nyt. Siihen me olemme menossa. Sillä tuleviin hintoihin tulee taas sisältymään kaikki velkojemme maksut. Velkamme pankeille tulevat mahdottomiksi. Ei niitä voida koskaan maksaa, ei edes korkoja. Amerikassa ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että velat kasvavat enemmän kuin tuotanto. Ja tuotanto kasvaa paljon enemmän kuin asukasluku. Sellainen tilanne on jo luonnoton. Hintasysteemi kaatuu. Tulee luhistus.

Jätämmekö tehtaat ja tuotantolaitokset hajoamaan ja palaammeko takaisin luontoon!? Pankkiirit ja rahamiehet johtavat meidät lopulta siihen. Maksuaikojen pidennykset auttavat vain hetken. Säännöstely vanhan järjestelmän pohjalla on mahdoton. Vain luotonantajat ovat varakkaita. Kaikki muut ovat heistä riippuvaisia. Individualismi häviää, samoin moraali. Ei tehdä mitään tarpeellista, ellei se tuota rahaa. Koneita ja yhteiskuntaa määrää pankkiirit ja kauppiaat. Lopulta on mahdotonta tehdä mitään. Tulee katastrofi.

Etsitään syitä maailman surkeaan tilaan, eikä huomata, että vika on itse järjestelmässä! Pula-aikaa pidetään luonnollisena seurauksena liikatuotannosta ja liian vilkkaasta yritteliäisyydestä. Liikatuotanto on suhteellista. Kapitalistisen järjestelmän aikana sitä tulee aina olemaan. Mutta mitään liikatuotantoa ei todellisuudessa ole. Vain suhde tuotannon ja ihmisten ostokyvyn välillä on väärä! Työttömyys kasvaa, koska ei voida keksiä kannattavaa työtä. Ollaan jo tilanteessa, jolloin työttömiä täytyy elättää ennemmin valtion ja kuntien kustannuksella, kuin teettää heillä töitä!

Pankkiirit tullaan viemään luonnonhistorialliseen museoon. Rahan ja pankkien aika on jo ohi. Kone on tehty käymään, ja se käy. Sitä ei ole tehty talousmiesten systeemin mukaan, missä todellinen mitta on mahdoton. Alussa oli mahdollisuuksia. Nyt ei enää ole. Tekniikan kehitys on paljastanut nykyisen yhteiskunnan järjettömyyden. Hinta- luotto- ja rahajärjestelmä on hävitettävä ajoissa.

Teknokratia antaa meille uuden ja paremman järjestelmän. Teknokratia tahtoo saada kaiken sekasorron syyn, rahan pois. Sen jälkeen vasta voidaan ryhtyä muihin parannuksiin. Rahan tilalle on saatava todellinen vaihtoväline. Sellainen vaihtoväline, joka työnsä tehtyään muuttuu arvottomaksi. Se voi olla kuponki, jonka arvonmittana on suoritetun työn arvo. Kun sillä on ostettu joku esine, revitään se. Silloin se on tehnyt tehtävänsä. Sen arvo on aina sama, eikä sitä noteerata, eikä sillä keinotella. — Mitäs myyjä siitä sanoo, jos kuponki revitään? Myyjä repii sen itse. Hän saa siitä palkan.

Uusi järjestelmä tuo mukanaan uudet olot. Yhteiskunta on yksi ainoa taloudellinen organismi, jota hoidetaan kuin suurta liikettä. Vapaa kilpailu veisi sekasortoon. Kaikille järjestetään työtä ja valvotaan, että se tulee käytetyksi hyvin. Jokaisella johtajalla on henkilökohtainen vastuun-alaisuus toimestaan. Jo 2-4 tunnin työpäivillä päästäisiin 10 kertaa korkeampaan elintasoon kuin nyt. Työn kannustimena on se, että jokainen saa työnsä mukaisen palkan. Kyky ja taipumukset määräävät ammatin ja yhteiskunnallisen aseman. Työn laatu määrää palkan ja tuotteiden hinnat. Siinä yhteiskunnassa ei kukaan omista mitään samassa mielessä kuin nyt, sillä kukaan ei voi myydä ostamaansa esinettä.

Probleemat muuttuvat itsestään selviksi. Kuinka on arvosteltava tavaran laatukysymys? Kaikki on ensiluokkaista. Mutta jos joku silti haluaa jonkun maljakon mieluummin kuin toisen, voi hän maksaa siitä enemmän kuin muut, saadaksensa sen. Kupongit revitään. Ei kukaan hyödy hänen mielihalunsa kustannuksella.

Jos joitakin tuotteita valmistetaan liikaa, ei siitä kukaan kärsi. Tuotteiden valmistaja saa työstään palkan. Varastossa olevat tuotteet eivät tuota korkotappiota. Tätäkään tuskin sattuu, sillä kysynnän mukaan voidaan valmistaa tuotteiden lukumäärä ja laatu.

Nykyiset epäkohdat muuttuvat eduiksi. Verot häviävät. Yhteiskunta ei tarvitse rahaa laitostensa ylläpitoon. Koulut, sairaalat, kirjastot, kaikki voidaan pitää ensiluokkaisessa kunnossa, ja voidaan laajentaa vielä ja rakentaa uusia laitoksia erilaisia tarkoituksia varten. Ihmisille saadaan siten työtä. Yhteiskunta ei vaadi mitään muuta kuin järjestävää älyä.

Kannattavaisuuslaskut häviävät. Vain työllä on arvoa. Kaikkien nykyisten tarpeiden lisäksi voidaan tuottaa ihmisille uusia tarpeita, sellaisia joita ei nykyään kannata tehdä. Ja suuri vapaa aika antaa mahdollisuudet ihmisen itsensä kehittämiselle nykyistä paljon korkeammalle tasolle.

Uusi ihminen kasvaa koneiden mukana. Uudet olosuhteet luovat uuden ihmisen. Tämä ihminen ajattelee uudella tavalla. Se näkee asiat uudessa valossa. Se ei ymmärrä enää vanhaa ihmistä. — Uusi ihminen kuuluu tulevaisuuden yhteiskuntaan. Siinä yhteiskunnassa on toinen moraali. Eikä ihmisten fyysisten tarpeitten tyydyttäminen ole enää elämän pääsisältö. — Uuden, vapaan ja taloudellisesti riippumattoman kulttuurielämän aika alkaa.

Ruusu-Risti – maaliskuu 1933