T. K. Laakso
Paranormaalista parantamisesta
Parapsykologian laajalla tutkimuskentällä on alue, jossa joudutaan tekemisiin kansan keskuudessa ihmeparannuksiksi nimitettyjen parantumisilmiöiden kanssa. Hyvin monet näistä parantumisista voidaan panna vilkkaan mielikuvituksen ja kritiikittömän herkkäuskoisuuden tilille. Kaikkina aikoina on kuitenkin ihmeparantumisia kerrottu syntyneen ja muinaisilla aikoina oli muodostunut erikoinen maagikko-parantajien ryhmä. Eräänlaisina jätteinä näiltä ajoilta ovat vielä menetelmät, joissa käytetään taikajuomaa, parannusta tuotavia esineitä ja hypnoosia parantavina keinoina. Kun lääketiede on jatkuvasti kehittynyt, nämä vanhat maagiset menetelmät ovat jääneet historiaan ja niistä on jäljellä vain hypnoosin käyttö, jonka lääketiede on hyväksynyt yleiseksi, joskin harvoin käytetyksi parantamismenetelmäksi. Kaikesta huolimatta esiintyy siellä täällä ns. parantajataikureita, joiden luona käy paljon ihmisiä. Osa heistä väittää saaneensa tehokasta apua sairauteensa, mutta suurin osa palaa takaisin tyhjin toimin. On selvää, että parapsykologia, joka tutkii ihmisessä piileviä salaisia voimia, on kiinnittänyt huomiotaan myös niihin tapauksiin, joissa todellakin on todettu syntyneen paranemisia ilman lääketieteen käyttämiä menetelmiä. Näitä osittain jo selvitettykin, mutta kun tutkimusalue on tavattoman laaja ja päteviä tutkijoita vähän, ovat tulokset toistaiseksi jääneet vain suppeitten piirien tietoon.
Tutkimuksia suoritettaessa on jouduttu syventymään myös siihen laajaan tietoaineistoon, joka on saatavissa erikoisesti Intian muinaisten tietäjien ja joogien kirjoittamista asiakirjoista. On yleisesti tunnettua, että teosofinen liike on saattanut monet näistä tietoaarteista länsimailla päivän valoon. On myös merkille pantavaa, että jo viime vuosisadan lopulla teosofien piireissä tunnetuissa ja julkaistuissa kirjoituksissa on ennustettu luonnontieteitten alalla tulevaa kehitystä ja silloin on tuotu esille monia sellaisia keksintöjä. Jotka ovat tulleet jo toteutetuiksi ja saavuttaneet laajan sovellutuspiirin. Samalla tavoin näissä kirjoituksissa esitetään ihmisen kehon rakenteesta paljon sellaista, jonka myöhempi lääketiede on omalla tavallaan todistanut oikeaksi. On kuitenkin olemassa vielä paljon aineistoa, joka odottaa tieteen kehittymistä. Näitä perustietoja tarkastellessamme joudumme ns. okkultisen kemian alueelle.
Okkultinen kemia eroaa tavallisesta kemiasta siinä, että siinä ei pysähdytä tarkastelemaan sitä atomia ja sen osasta, josta nykyinen atomifysiikka puhuu, vaan tarkastelu ulotetaan paljon kauemmaksi näkymättömän maailman eri tiloihin asti. Okkultinen kemia väittää, että kaikilla tunnetuilla alku-aineilla on kaasumaista ohuempi olotila. Teosofisessa kirjallisuudessa tätä tilaa on nimitetty eetteriseksi tilaksi. Edelleen okkultinen kemia väittää, että on olemassa alkuaineita, joiden normaali olotila on yksinomaan eetterinen, mutta joka tila tietyissä tapauksissa saattaa muuttua tiiviimmäksi, siis kaasumaiseksi ja ehkä vieläkin tiiviimmäksi olotilaksi. Okkultisen kemian mukaan tavalliset tunnetut alkuaineet eivät olekaan todellisissa alkutiloissaan, vaan niiden varsinainen alkutila on itse asiassa joko eetterinen tai vieläkin ohuempi alkutila. Kun saavutaan kyllin korkeaan alkutilaan, todetaan, että kaikki aineen pienimmät hiukkaset ovat yhdenlaatuisia ja eroavat toisistaan vain sähkövaraustensa puolesta, toiset ovat positiivisia, toiset negatiivisia. Tällä tavoin tullaan aivan uuteen maailmaan ja sen aineeseen, jota mikään lämpö lämpötila-asteikon yläpäässä ei laajenna eikä alapäässä kutista. Kun tällä tavoin siirrytään porras portaalta fysikaalisesta aineesta lähtien korkeimpiin olotiloihin, tullaan tasoille, joista teosofisessa kirjallisuudessa käytetään nimitystä eetterinen, astraalinen ja mentaalinen taso.
Atomitutkimuksen edetessä on opittu tuntemaan lukuisia atomirakenteeseen kuuluvia uusia hiukkasia, joilla on erittäin suuri nopeus ja läpitunkeutumiskyky. Jokaiseen hiukkaseen sisältyy oma energiansa. Tämän mukaan olisi ehkä oikeampaa puhua okkultisen kemian esittämien tasojen yhteydessä energiatasoista, jolloin samalla voimme puhua myös kuhunkin energiatasoon kuuluvista värähtelyistä, jotka ovat sitä nopeammat, mitä korkeampi on. energiataso. Siten voitaisiin eetteritason tilalla käyttää nimitystä toinen energiataso, astraalisen tilalla kolmas energiataso ja mentaalisen tilalla neljäs energiataso. Samoin kuin fyysinen eli ensimmäinen energiataso jakaantuu. aineolemukseltaan kiinteään, nestemäiseen ja kaasumaiseen, jakaantuvat nämä ylemmätkin energia-tasot vastaavasti alatasoihin. Koska yleensä nopeampi värähtely voi tunkeutua hitaamman värähtelysysteemin läpi, voidaan hyvin käsittää, että korkeammat tasot läpäisevät fyysisen aineen ja siis myös ihmiskehoon kuuluvat tasot esteettömästi. Tästä johtuukin, että fyysisessä tasossa on eetterinen aines eli toinen energiataso kaikkialla, aivan kuin vesi pesusienen sisällä.
Muinainen intialainen ihmiskehon rakennetta käsittelevä anatomia puhuu elolliskehosta, jolla tarkoitetaan nimenomaan sitä näkymättömänä kehossa olevaa osaa, joka muodostuu toisen energiatason aineesta. Eräänä aineosana tässä kehossa on ns. praana, joka seuraa happiatomien yhdistelmiä. Tämän vuoksi praana on aina hyvin paljon siellä, missä muodostuu esim. otsonia ja jossa auringon valo pääsee esteettömästi vaikuttamaan. Okkultisessa kemiassa puhutaan praanapalloista, joita muodostuu erikoisesti ultravioletissa valossa. Itämaisessa sanastossa praana tarkoittaa paitsi elämää myös hengitystä. Kun siis ihminen hengittää, niin hän vetää ilman mukana keuhkoihinsa näitä praanapallosia. Praanalla on voimakas taipumus yhtyä protoplasmaan ja muodostaa yhdessä sen kanssa elintoimintoja. Paitsi keuhkojen kautta saa ihmiskeho praana myös erikoisten praanakeskusten kautta, joita keskuksia nimitetään tshakroiksi. Ihmiskehossa on 7 tehokkaasti toimivaa tshakraa ja lisäksi joukko aputshakroja. Näiden tshakrojen toiminnan tehokkuus riippuu hyvin paljon ihmisen kehon rakenteesta, mielentilasta ja henkisestä kypsyydestä. Jokainen tshakra on niin viritetty, että sen kautta pääsee kulkemaan sellaista toisen energiatason ainetta, joka vastaa kehossa olevia määrättyjä elintoimintoja.
Verrattain myöhään on nykyaikaisessa lääketieteessä tultu melko samanlaisiin tuloksiin. Umpirauhasoppi, endrokrinologia, on todennut, että jokainen umpirauhanen erittää vereen eritettä, joka kulkeutuu veren mukana kaikkialle kehoon ja kehossa tietyt elimet käyttävät hyväkseen vain määrätynlaatuista eritettä eli hormonia.
Kun asetamme vierekkäin ihmiskehon kuvat, joista toiseen on piirretty tshakrat ja toiseen umpirauhaset, niin huomataan, että kutakin umpirauhasta vastaa suunnilleen samalla kohdalla oleva tshakra. Näin ollen itämaisten muinaisten anatomian tuntijoiden tshakra vastaa nykyajan anatomiassa umpirauhasta. Tshakra toimii näkymättömässä elolliskehossa, umpirauhanen sen sijaan kiinteässä kehossa. Kummallakin on joka tapauksessa tehtävänä luovuttaa määrätty energia-annos kehon käytettäväksi. Niinpä hormonihiukkanen onkin vain pieni kapseli, jonka sisällä on myös neljännen tason energia-annos odottamassa joutumista siihen elimeen, jonka ominaisvärähtely vastaa juuri tämän energia-annoksen värähtelyä.
Okkultiseen kemiaan perustuvan anatomian mukaan on jokaisella ihmiskehossa olevalla solulla näkymätön toisen tason aineesta koostunut verhonsa. Kun solu alkaa jakaantua, muodostuu ensimmäiseksi tämä verho eli kotelo, ja vasta sen jälkeen tapahtuu jakaantumisprosessi. Biologiassakin jo tunnetaan tämä ilmiö ja puhutaan tällaisessa tapauksessa näkymättömästä organisaattorista eli organisoivasta tekijästä. Kun selvänäkijä tarkastelee ihmistä, niin hän huomaa kehon ääriviivojen ympärillä valokehän, joka ulottuu 3–12 cm kehon ulkopuolella ja on jatkuvassa loimuavassa tilassa. Tshakroja selittävä anatomia sanoo tämän kehän johtuvan siitä, että ihmiskehon soluja ympäröivän verhon kautta purkaantuu käytetty praana pois kehosta ja samalla soluja ympäröivä verho laajenee. Verho ja sen kautta ulostunkeutuva praana synnyttävät valoilmiön, jonka vain selvänäköinen silmä näkee. Henkilön, joka ei ole perehtynyt ensinkään näihin asioihin, on vaikeaa tätä uskoa ja hän pitää väitettä mielikuvituksen tuotteena. On kuitenkin lukuisia tapauksia, joissa on voitu osoittaa toteen, että selvänäkijä on tällaisen tarkastelun perusteella pystynyt selvittämään monia ihmiskehoon liittyviä asioita, joita ei kukaan muu pelkän näkötarkastelun perusteella ole voinut havaita. Helsingissä on eräs tällainen henkilö, jonka hobbyna on tarkastella ihmisiä ja selittää tarkastelunsa perusteella ihmisessä olevia sairaustiloja ja jopa ihmisen luonnettakin. Hänen kanssaan suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin monissa tapauksissa tämä selvänäkijä on pystynyt antamaan diagnoosin, joka on ollut lähes 100-prosenttisesti oikea. Kehoa ympäröivän valokehän muodon ja tummuusasteiden perusteella on hän voinut määritellä kehossa olevien sairauksien paikan ja valokehän värien perusteella on hän voinut määritellä mielentilan, luonteen pääominaisuudet ja myös taiteelliset taipumukset.
Tätä valokehää nimitetään auraksi. Sen loimu on kirkas ja ulospäin suihkuava, kun ihminen on terve ja hyvällä mielellä. Mutta sairaustapauksissa tähän kehään tulee tummentunut sävy, ja aurassa ulospäin pyrkivät säteet nuokkuvat kuten kuivettuneen puun lehdet. Jos kehossa on luunmurtuma tai loukkaantuma, on tämä kohta vastaavasti tumma ja praanapurkaus on sillä kohdalla olematon.
Praanan sisään- ja ulosvirtauksessa saa kehon soluja ympäröivä toisen tason verho aineksensa ja muodostuu riittävän tiheäksi utumaiseksi verhoksi. Tämä verho suojelee kehoa kaikenlaatuisia, niin hyvin sisäisiä kuin ulkoisiakin paineita vastaan. Niin kauan, kun verho pysyy ehjänä, suorittaa se huolellisesti soluja suojelevaa tehtäväänsä. Mutta jos siihen tulee aukkoja, on seurauksena erilaisia sairauksia. Tämä verho on suuresti riippuvainen korkeampien energiatasojen värähtelyistä. Kun ihmisen tunne-elämä voimakkaasti muovailee kolmatta eli astraalienergiatasoa, vaikuttaa se silloin myös suojelevan verhon rakenteeseen. Samalla tavoin neljännen energiatason värähtelyt vaikuttavat kolmannen energiatason värähtelyihin ja ne puolestaan toisen energiatason värähtelyihin ja siis soluja suojelevaan verhoon. Täten on selitettävissä, miksi esim. katkerat, vihaa ja kostoa uhkuvat mielentilat vaikuttavat turmelevasti toiseen energiatasoon ja elolliskehon verhoon. Ne vähitellen tekevät tämän verhon hauraaksi, josta on seurauksena solujen ja niitä ympäröivien kudosten tulehtuminen ja erilaisten sairauksien puhkeaminen. Ehkäpä syöpäkin monessa tapauksessa on tällä tavoin saanut alkunsa. On siis paikallaan puhua psykosomaattisesta sairaudesta, jolla tarkoitetaan nimenomaan mielen ja kehon vuorovaikutuksesta syntynyttä sairautta.
Umpirauhasten toimintaa tutkinut professori Hans Selye on laajasti selvitellyt stressi-ilmiötä ja siinä yhteydessä myös hermojen vaikutusta ihmisen sairauksiin. Hän on esittänyt mielenkiintoisen toteamuksen elollisesta solusta. Sen mukaan solua, jota tähän asti on pidetty jakaantumattomana, voidaankin pitää koostuneena lukuisista pienistä hiukkasista, joilla jokaisella on oma värähdyslukunsa. Hän on myös todennut, että ihmisen mielentilat vaikuttavat näihin värähtelyihin. Sairaalloiset kuvitelmat, intohimojen ja paheitten vaalimiset vaikuttavat hyvin turmelevasti solujen rakenteeseen. Vähitellen, jos tämä vaikutus jatkuu pitkä ajan, tästä vaikutuksesta on seurauksena erilaisia sairauksia. Tämän perusteella voidaankin hyvin olettaa, että monet ihmisen hallusinaatiot ovat tätä tietä syntyneet. Henkilö, joka elättelee mielellään ajatusta, että hänellä on näkymättömässä maailmassa henkinen opas, joka kehittää hänestä taitavan muusikon, maalarin tai runoilijan, saa mieleensä lähtemättömän päähänpinttymän, joka ei jätä häntä rauhaan. Rikollinen, joka ahnehtii omaisuutta ja hautoo ryöstömenetelmiä, samalla kuvittelee mielessään kenties elokuvasta saamaansa mestaririkollisen osaa, ja eräänä päivänä hän joutuu suorittamaan roolinsa aivan niin kuin näyttelijä teatterilavalla. Henkilö, joka päivästä päivään laskee korkojaan ja käy pankissa tarkistamassa päivän kursseja ja osakkeittensa arvonnousua, saa vähitellen sellaisen manian rahaan, että tämä mania turmelee hänet myös ruumiillisella sairaudella. Tällaisia tapauksia voisi luetella loppumattomiin.
Oman lukunsa ansaitsisi ns. riivaajien vaikutus ihmiseen. Tässäkin on kysymyksessä ilmiö, jossa suojeleva verho on tullut niin hauraaksi ja aukkoja täyteen, että astraalitason vaeltajat pääsevät tunkeutumaan ihmiskehoon käsiksi ja ottamaan haltuunsa ihmisen hermokeskuksia. Ihminen alkaa kuulla ääniä, hänelle sanellaan suloisia kehotuksia, miellyttäviä lupauksia, häntä kehutaan ja ylistetään, hänelle ennustetaan ja niin ihminen lankeaa herkkäuskoisena ansaan, äänet muuttuvat uhkaaviksi ja käskeviksi pilaten mielenrauhan. Siitä silloin alkaa pitkäaikainen kamppailu ja tie mielisairaalaan. Toisessa tapauksessa ihmisen kädessä oleva kynä alkaa ihmisen tahtomatta ja tietämättä kirjoittaa tai piirtää, jälleen ihmiselle annetaan ohjeita ja neuvoja kuten edellisessäkin tapauksessa, tai hänen annetaan kirjoittaa runoja, aforismeja, mielenkiintoisia tarinoita hänen muka aikaisemmasta elämästään jne. Tämä automaattinen kirjoittaminen ja piirtäminen on ehkä vieläkin vaarallisempaa laatua kuin äänien kuuleminen, sillä ihmisen kirjoittamista ja piirtämistä tulee seuraamaan suuri joukko uteliaita ihmisiä, jotka odottavat näkevänsä yliluonnollisia ilmiöitä ja kenties saavansa itselleenkin »taivaallisen» sanoman. Tämä tietenkin viehättää suuresti kirjoittajaa ja piirtäjää itseäänkin ja niin hän innostuu jatkamaan. Päivästä päivään hän ottaa sanomia siitä, mitä hänen kunakin päivänä on tehtävä, kenet hän saa tavata, kenet hänen on torjuttava, kuka on hänen todellinen ystävänsä ja kuka vihamiehensä, ja mitä se ja se henkilö hänestä muka ajattelee ja sanoo. Kotielämä tulee täten täydellisesti tyrannisoiduksi ja vähitellen ihminen kadottaa terveen otteen elämästä. Kun häntä sitten kohtaa väsymys tai lievä sairaus, muuttuvat määräykset, ja silloin alkaa tuho. Näin on käynyt sadoissa tapauksissa.
Kaikki tämä siis osoittaa, miten tarpeellista on ihmisen kehon suojeleminen kaikilta tällaisilta vahingollisilta paineilta. Siihen pystyy vain ehjä ja tarpeeksi tiivis elolliskehon suoja-verho. Sitä turmelevat kuitenkin helposti monet elintavat ja menetelmät, joista ihmiset eivät ole perillä. Niinpä hypnoosi on eräs sellainen verhoa turmeleva menetelmä. Jos ihmisellä on psyykkistä herkkyyttä ja hänen elimistönsä ei ole täysin kunnossa ja hän lisäksi käyttää paljon tupakkaa ja ehkä alkoholiakin tai jos hän lankeaa sentimentaalisiin kuvitelmiin, käyttää unilääkkeitä ja herkuttelee seksuaalisilla leikittelyillä, turmelee hän solujen suojelevaa verhoa. Jos hän sitten joutuu hypnotisoijan käsiteltäväksi ja tätä jatkuu useamman kerran peräkkäin, on seurauksena suojaverhon haurastuminen ja hyvin helposti myös harhojen valtaan, kuten esim. psyykkisen automatiikan harjoittamiseen joutuminen.
Kaikki tämä on ollut niille henkilöille tuttua, jotka ovat ryhtyneet suorittamaan systemaattista ihmisten tyyppiluokittelua ja määrittelemään keinoja, miten kussakin tapauksessa sairastuneita ihmisiä olisi hoidettava, jotta heidät saataisiin paranemaan. Vanhemmassa, psyykkisiä sairauksia käsittelevässä kirjallisuudessa luokitellaan tempperamenttityypit ja määritellään, mille sairauksille kukin ihmistyyppi on altis. Tämän lisäksi ovat okkultista anatomiaa tutkineet lääkärit, joilla on käytettävissään myös selvänäköisiä apulaisia, voineet luokitella kliinisten tutkimuksien perusteella neljä päätyyppiä sen mukaan, millainen elolliskeho eli toisen energiatason suojaverho kullakin tyypillä on. Mikään näistä tyypeistä ei ole täysin puhdas, vaan jokaisessa on jotakin neljästä yleisestä perustyypistä ja sen vuoksi tyypit peittävät raja-alueella toisensa. Nämä tyypit ovat:
Raskas tai ns. maallinen elolliskeho (koleerinen). Selvänäköiselle silmälle tämä on tiheä, lujasti liittynyt fyysiseen muotoon, tshakrat tukkeutuneita. Henkilöt, joilla on tällainen elolliskeho, omistavat runsaasti elinvoimaa, mutta heidän kestokykynsä vaihtelee. He ovat kyllä alttiita suggestiolle, jos potilaan tunteet heitä kohtaan ovat ystävällisiä, mutta muutoin jäykkiä ja kylmiä ja täynnä ennakkoluuloja. Yleensä he ovat toimintatarmoisia ja kärsivät lihasten liikarasituksesta, joka ilmenee esim. sydämen läppävikana, tai potevat orgaanisia häiriöitä, kuten keuhkokuumetta ja umpisuolen tulehdusta. Juuri heille on puhdistuskäsittely erittäin tärkeä, sillä se vapauttaa tukahdutetun elollisenergian, praanaenergian.
Nestemäinen (sympaattinen) elolliskeho on usein henkilöillä, joilla on voimakkaat ja yliherkät tunteet. Jossakin määrin vallitsevat raskaat ainekset, mutta nämä henkilöt ovat tunne-elämässään yliaktiivisia ja tämä saa heidän tshakransa jatkuvasti pyörimään ja heilumaan epävakaisesti koko heidän elolliskehossaan. Tämänlaatuisella elolliskeholla varustetut henkilöt tekevät usein parannustyötä hyvin tuloksin, mutta samalla ovat itse sairaita. Tutkittaessa he osoittautuvat intuitiivisiksi ja luomiskykyisiksi. Tavallisimmin heissä ilmenee verenkiertohäiriöitä ja hermostollista tasapainottomuutta. Heillä on epämääräisiä, paikasta toiseen siirtyviä kipuja ja parantuvat selittämättömällä tavalla. Sympaattinen hermosto hallitsee aivo- ja selkäydinlohkoa. Tässä tapauksessa on käsittelyn oltava sen laatuista, että se vahvistaa ja rauhoittaa.
Hermostuneesti aktiivisen eli palavan elolliskehon omaavat erikoisen älykkäät, järjelliseltä toiminnaltaan yliaktiiviset yksilöt, joilla on taipumusta huolestumiseen, mutta joilla kuitenkin on arvaamattomat varastot elinvoimaa. Heidän elolliskehonsa on useimmiten pingottunut ja osittain hauras, ja siinä kulkee ohut nopea praanavirta. Tshakrat ovat yleensä hyvin muodostuneet, mutta jännittyvät ja jäykistyvät helposti liikarasituksesta. Näiden henkilöiden tunnusomaisimmat sairaudet ovat hermotulehdus, migreeni (jota myös esiintyy nestemäisessä tyypissä täysin vastakkaisista syistä) ja aivojen ja selkäytimen häiriötilat. Keskushermoston kunto on määräävä. Suositeltavimmat parannuskäsittelyt ovat tässä tapauksessa ne, jotka saavat jännitykset laukeamaan, esim. huolellinen ja säännöllisesti suoritettu rentoutuminen.
Mukautuva eli ilmankaltainen (sangviininen) elolliskeho on hyvin epätavallinen. Ihmiset, jotka omaavat tällaisen elolliskehon, ovat luonteeltaan herkkätunteisia, mutta optimistisia. He voivat olla jossakin määrin syrjään vetäytyviä ja ajoittain ihmisarkoja. Elolliskeho näyttää olevan hyvin avosilmukkainen ja voi olla joko selväpiirteinen ja valoisa tai sekasotkuinen ja heikko. Uupumuksesta johtuvat hermostolliset häiriöt, samoin sokeritauti ja erilaiset rauhashäiriöt ovat tavallisia. Hiljaisuus ja rauhallisuus ovat kaikista tärkeimpiä näissä tapauksissa. Terveyden tasapainotila on äärimmäisen herkkä, ja se on jätettävä potilaan omaan harkintaan niin suuressa määrin kuin mahdollista.
On olemassa myös viides tyyppi, joka on yllämainittujen tyyppinen yhdistelmä lievennettynä muotona. Se muodostuu tuloksena päättäväisestä itsensä kehittämisestä itsehillinnän ja itsetarkkailun merkeissä, päämääränä henkiset arvot. Elolliskehon kokoomus tulee tällöin hienommaksi, herkemmäksi ja tshakrat alkavat toimia selvästi määriteltävissä olevalla tavalla. Korkeammat praanat vaikuttavat välittömästi terveyteen ja taudinoireet syntyvät etupäässä hermoston liikarasituksesta, varsinkin silloin, kun sieluntilat kehittyvät ja muuttuvat niin nopeasti, ettei fyysinen keho pysty mukautumaan siihen ja joskus ne aiheuttavat taka-askeleita ja epäonnistumisia ponnistuksien jälkeen. Potilaat, joilla on tällainen elolliskeho, reagoivat erittäin voimakkaasti lääkkeille (varsinkin huumausaineille) ja myös parannuskäsittelylle, joten fyysisellä tasolla yksinkertaiset ja lievät parannusmenetelmät ovat parhaat. Mutta eivät kaikki yliherkät yksilöt ole tyypiltään tällaisia. Elleivät he ole läpeensä kehittyneitä, he kuuluvat useimmiten nestemäiseen eli toiseen tyyppiryhmään.
Kuten tyyppien yhteydessä jo on mainittu, kaipaa jokainen eri tyyppi oman parannuskäsittelynsä. Jos parantaja on perillä niistä tyypeistä ja parantamismenetelmistä ja hän samalla omaa psykologista vaistoa, voi hän monessa tapauksessa hyvin nopeasti saada syntymään paranemisen. Joskus tämä on niin nopeata, että se sivullisesta tarkastelijasta näyttää suorastaan ihmeeltä. Paraneminen riippuu paljon myös olosuhteista, ihmisen mielenlaadusta ja parantajan suggestiivisesta vaikutuksesta. Viimeksi mainitulla seikalla on monessa tapauksessa ratkaiseva osuus. Pitkäaikainen sairaus on myös saattanut kypsyttää potilaan mielen sellaiseksi, että häneltä ovat jääneet pois monet sellaiset tavoitteet, jotka ovat hänet sitoneet ylimääräisiin ja rasittaviin ponnistuksiin, joista sitten onkin ollut seurauksena syntynyt sairaus. Kun mieli on päässyt täten vapautumaan näistä pakotteista ja etsimään sopu-sointua ja rauhaa, ja jos vielä joku hyvä ystävä on häntä oikealla tavalla valistanut, on hän tullut alttiiksi parantajan vaikutukselle. Silloin täsmällinen ja huolellisesti laadittu suggestiokäsittely yhdessä parantavien kylpyjen ja ruokavalion kanssa saavat ihmeitä aikaan. Juuri tähän perustuu moni luonnonparantoloissa syntymään saatu paraneminen.
Näitä tutkimuksia suoritettaessa on käynyt myös selville, että ihmisten joukossa on monia, joilla on parantajan lahjat. Kun nämä lahjat on todettu ja ryhdytty niitä oikealla tavalla kehittämään, on syntynyt parantajia, jotka jo käsillään sivelemällä ovat voineet suorittaa monenlaatuisia parantamisia. Kun selvänäkijä katselee tällaisen parantajan työtä, niin hän havaitsee, että parantajan kädet ikään kuin leimuavat sivelyä suorittaessaan. Kun kädet asetetaan sairaan kohdan päälle, kohdistuu valoilmiö sairaaseen kohtaan ja joskus kuuluu sihisevä ääni. Samalla potilas tuntee, miten koko hänen hermostossaan tapahtuu jotakin, väreet kulkevat pitkin selkärankaa, kielenpäässä, ranteessa, polvissa ja jalkaterissä tuntuu pistelyä ja samalla hänet valtaa raukeus, joka lisääntyy käsittelyä jatkettaessa. Kun hänet käsittelyn jälkeen asetetaan leposohvalle, niin hän tavallisesti nukahtaa ja siitä herättyään tuntee hän itsensä virkeäksi ja sairautensa helpottuneen.
Tällaiset käsillä parantajat ovat saaneet syntymään monia sellaisiakin paranemisia, joita kansa yleensä nimittää ihmeparannuksiksi. Tulkoon näistä mainituksi esimerkkinä muutamia. — Nuori sairaanhoito-oppilas oli angiinan jälkiseurauksena saanut nivelreuman, joka kehittyi edelleen tanssitaudiksi. Hänen tilansa oli jo aivan toivoton, kunnes eräs henkilö kokeili häneen sivellysparannusta sillä seurauksella, että yhden ainoan käsittelyn jälkeen sairaudessa tapahtui ratkaiseva käänne ja kahden viikon kuluttua potilaat pääsi pois sairaalasta. — Toisessa tapauksessa 65-vuotias rouva oli sairastanut kahdeksan vuotta halvausta verisuonen katkettua aivoissa. Hän oli liikuntakyvytön, muistinsa menettänyt, huonouninen ja käsityskyky miltei lapsen tasolla. Sivelyparannuksen avulla ja lieviä suggestioita käyttäen sekä kaikki lääkkeet pois jättämällä hänet saatiin viiden kuukauden kuluttua paranemaan ja kehittymään työkykyiseksi ja älylliseltä tasoltaan normaaliksi henkilöksi. — Keski-ikäinen mieshenkilö oli potenut usean vuoden ajan kolmoishermon tulehdusta, joka vain paheni kaikista lääkehoidoista huolimatta ja lopuksi tuli niin ankaraksi, että silmissä ja päässä syntyneen ankaran säryn vuoksi potilaan oli jäätävä työstään pois sairaslomalle. Kahden kuukauden kuluttua hän antautui sivelyparantajan hoitoon ja tuloksena, oli että hän jo viikon päästä saattoi mennä jälleen toimeen ja neljän kuukauden jälkeen voitiin päivittäinen hoito lopettaa. — Eräs pieni tyttö oli kuukausimääriä sairastanut nuhaa, joka kaikista hoitoyrityksistä huolimatta ei poistunut. Yhden ainoan puoli tuntia kestäneen käsittelyn jälkeen saatiin nuha paranemaan ja pysymään sen jälkeen poissa. Nenänvartta siveltäessä tyttönen aivasti voimakkaasti, jolloin ontelot avautuivat ja sen jälkeen alkoi limaeritystä virrata ulos noin kupillisen verran.
Tutkittaessa tieteellisin menetelmin telepatiaa, selvänäköä, ennalta tunnistamista ja psykokinesiaa, on tultu siihen tulokseen, että nämä PSI-ilmiöt ovat kaikki erään vielä tuntemattoman maailman pintailmiöitä. Näillä ilmiöillä on yhteisenä ominaisuutena se, että ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia ja ne eivät noudata mitään tunnettuja luonnonlakeja. Kuten jo aiemmin on esitetty, kuuluu näihin ilmiöihin myös paranormaali parantaminen, sillä siinä käytetään PSI-ilmiöiden yhteistä energialähdettä parantavan voiman synnyttämiseen. Toistaiseksi tämän ilmiön tutkimiseksi on tehty niin vähän työtä, että tuloksista ei voida vielä paljon mainita. On kuitenkin jo havaittu, että paranemistulos riippuu hyvin paljon siitä, mitä ihmistyyppiä on parantaja ja parannettava. On todennäköistä, että samaan tyyppiryhmään kuuluvilla henkilöillä on vähäinen potentiaaliero, toisin sanoen, vaikutusaste henkilöstä toiseen on pieni. Jos tutkimuksien avulla opitaan määrittelemään, mitkä ovat ne tyyppiryhmät, joiden välinen vaikutusaste on mahdollisimman suuri, voidaan myös systemaattisesti valita parantajat määrättyjä ryhmiä varten.
Jo hypnoosin käytön tutkiminen on osoittanut, että määrätyillä henkilöillä on huomattavasti suurempi hypnotisoimiskyky kuin toisilla. Tästä syystä heitä nimitetään usein »hypnoosikanuunoiksi». Kun tällainen hypnotisointimestari tarttuu kiinni eläimeen, pystyy hän nopeasti vaivuttamaan sen hypnoottiseen uneen käyttämättä ainoatakaan sanaa. Tämä on selvä osoitus huomattavan suuresta vaikutusasteesta. On kuitenkin ihmisiä, joihin ei tällainenkaan mestari pysty. Nämä ihmiset ovat yleensä kriitillisiä, harkitsevia ja kaikissa toiminnoissaan tasapuolisia, vaikka he ovatkin aktiivisia. He kuuluvat siten edellä selostettuun viidenteen ryhmään, mikäli he eivät ole fyysiseltä olemukseltaan sairaalloisia. Yleensä ensimmäiseen eli raskaaseen ihmistyyppiin kuuluvat terveet ihmiset omaavat muihin ryhmiin nähden melkoisen suuren vaikutusasteen, kun on kysymyksessä hypnotisointi tai sivelyparantaminen. Näillä ihmisillä on runsaasti elinvoimaa mikäli he pitävät terveytensä hyvässä kunnossa ja he voivat luovuttaa sitä eräänlaisena PSI-energiana parannettavaan henkilöön. Monesti jo vähäinen käden kosketus tai sively saa syntymään rasittuneen toisen ja kolmannen ryhmän henkilön sairaassa kohdassa lieventymistä ja useamman käsittelyn jälkeen huomattavaa paranemista.
Kaikessa tällaisessa parantamisessa on muistettava, että sairaassa ihmisessä on aina määrätynlainen stressi-ilmiö vallitsemassa. Siihen liittyy myös määrätty jatkuva pingotustila, joka on useimmiten stressin suoranainen seuraus, joskus myös päinvastoin. Tämä pingotustila olisi aina purettava pois ennen kuin varsinaiseen parantamiseen ryhdytään. Parhaiten se käy siten, että parantamismenetelmään aina liitetään ensiksi lievä parannuskäsittely ja sen jälkeen välittömästi kunnollinen rentoutuminen. Kun esim. käytetään sivellysparantamista, niin jo pienikin käsittely synnyttää lievän raukeustilan, sen jälkeen käsittely on keskeytettävä ja potilaalle on annettava rentoutumisharjoitus, jonkin yksinkertaisen menetelmän mukaan. Kun parin kolmen tällaisen käsittelyn jälkeen tutkitaan potilaan vointia, huomataan hyvin monessa tapauksessa, että uni on tullut paremmaksi, hermoston yliherkkyystila on parantunut ja yleinen rauhoittuminen on saatu syntymään. Täten on saatu potilaan luottamus menetelmään heräämään ja sen jälkeen voidaan säännöllisin väliajoin jatkaa käsittelyä siksi, kunnes paraneminen on saavutettu. On kuitenkin muistettava, että tällainen menettely synnyttää herkissä ihmisissä helposti hypnoositilan. Jos näin käy, on potilas siitä heti herätettävä määrättyjä suggestioita käyttämällä. Potilaan on pysyttävä valveilla, vaikkakin hyvin raukeana, sillä juuri tässä tilassa rentoutumissuggestio vaikuttaa häneen parhaiten. Kun rentoutumiskäsittely on annettu muutamia kertoja, annetaan potilaalle piirretty kaava, jonka mukaan hän voi yksinään harjoitella rentoutumista.
Rentoutumisen käyttö on niin tärkeätä, että se pitäisi opettaa kaikille nykyajan kiireestä kärsiville ihmisille. Sen avulla voidaan purkaa pois paitsi ylimääräiset pingotukset, myös ne vauriot, jotka ovat syntyneet aikaisemmissa rasitustiloissa. Tunnettuahan on, että pitkäaikainen hermoston ja lihasten rasitustila synnyttää väliaivojen pohjukassa olevassa pienessä, herneenkokoisessa rauhasessa, aivolisäkkeessä eli hypofyysiksessä, mikroskooppisen pieniä tulehtumia, jotka vaikuttavat sympaattiseen hermostoon ja ehkäisevät sen säännöllistä toimintaa. Täten syntyy usein sairauksia, joiden alkuperästä ei olla selvillä. Esim. ihottuma on eräs näitä sairauksia. Jos potilas oppii säännöllisesti ja oikein rentoutumaan ja antamaan jäsenilleen rentoutumissuggestioita, on näillä suggestioilla vaikutuksensa myös hypofyysiksessä. Jokainen rentoumissuggestio purkaa aina pienen osan hypofyysiksen tulehtumasta ja vähitellen puhdistaa sen kokonaan. Tällöin myös häviää sympaattista hermostoa häirinnyt tekijä ja terveydentila palautuu. Näin saadaan hermosto rauhoittumaan, unettomuus poistumaan ja monia muita häiriötiloja poistumaan.
Parantamisessa on aina myös otettava huomioon, että ellei parantamisen ohella hoideta myös ihmisen mielentilaa, toisin sanoen, ellei vaikuteta korkeampien tasojen värähtelyihin, ei pelkällä fyysisellä parantamisella ole pysyvää merkitystä. Tästä syystä parantajan tulisi hienotunteisesti ja sopivalla tavalla avartaa parannettavan näköaloja ja opettaa ymmärtämään elämän tarkoitusta ja sen korkeampia päämääriä. Tästä syystä on monesti eduksi, että parannettavat kokoontuvat ryhmiin keskustelemaan ja keskustelijoiksi otetaan myös sellaisia henkilöitä, joilla on jo laajemmat tiedot ja syvähenkistä elämää, jotta he voivat myötämielisessä ja ymmärtäväisessä hengessä asettua potilaitten maailmaan ja heidän elämänsä tapojen tasalle. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa potilas on ujo ja karttaa ihmisiä, on erittäin suotavaa, että hän saa sivusta seurata tällaista keskustelua ottamatta itse osaa siihen.
Lopuksi on vielä sanottava muutama sana ns. riivatuista. Nämä ihmispoloiset ovat monesti tietämättään joutuneet ankaran paineen alaisiksi ja kamppailevat epätoivoisesti päästäkseen siitä irti. Jos paineen synnyttäjänä on ns. maassa kiinni oleva näkymättömän maailman vaeltaja, joka herkuttelee sillä, että hän saa komennella uhriaan mielin määrin, teetättää hänellä merkillisiä tekoja ja milloin uhkailla häntä ja milloin panna hänet tunnustamaan syntejään, on tilanne hyvin toivoton. Uhri on kaikkien tuttaviensa silmätikku, hän joutuu sekä pilkan että säälin alaiseksi, hän viettää unettomia öitä ja hermolääkkeet vain pahentavat hänen tilaansa. Lopuksi hänen on turvauduttava lääkäriin ja niin alkaa oleskelu mielisairaaloissa. Tällaisissakin tapauksissa voidaan joskus sairauden alkuvaiheessa päästä ratkaisevaan tulokseen, jos vain osataan oikealla tavalla käsitellä potilasta. Päättäväinen, erittäin ankara ja voimakkaasti esitetty, melkein tyrmäysmäinen suggestio, joka nimenomaan kohdistetaan tuohon sadistiseen riivaajaan, antaa monessa tapauksessa ratkaisevan tuloksen. Tämän jälkeen on asianomaiselle potilaalle selitettävä, että hän ei missään tapauksessa saa antautua kuuntelemaan ääniä tai antamaan tilaisuutta kuljettaa hänen kättään automaattikirjoituksen avulla, sillä on erittäin tärkeätä, että ihminen ei itse luovuta omaa elollisenergiaansa astraalitalon vaeltajain käytettäväksi. Tällaista henkilöä ei myöskään koskaan saisi viedä mihinkään tilaisuuteen, jossa pelataan spiritismiä, harjoitetaan psyykkistä automatiikkaa, hypnotisoidaan tai keskustellaan tällaisista asioista. Hänen ei myöskään pidä antautua mihinkään senttimentaalisiin tunnelmointeihin ja olla mukana missään ryhmässä, jossa tällaista harjoitetaan. Hänen on kaikella tavalla vahvistettava fyysistä kuntoaan käyttämällä vahvistavaa, myös liharavintoa ja hänen on luovuttava kaikista narkoottisista aineista kuten esim. tupakasta ja alkoholista sekä oltava mahdollisimman paljon raittiissa ilmassa.
Näin lyhyessä esityksessä on vaikea selvitellä kaikkea sitä tutkimustyötä, jota tällä alalla on tehty. Olisi vain toivottavaa, että mahdollisimman moni henkilö, joka havaitsee omaavansa parantajan lahjoja, ryhtyisi opiskelemaan parantamismenetelmiä ja omistaisi aikaansa parantamiselle epäitsekkäässä mielessä, sillä vain siten saavutetaan puhtaita tuloksia ja voidaan parhaiten auttaa kärsiviä ihmisiä. On myös muistettava, että niin kauan, kun pysytään yksinkertaisen käsillä parantamisen menetelmissä eikä ryhdytä hypnotisoimaan eikä lääkkeillä kokeilemaan tai suorittamaan mitään sairasvoimistelua, ei jouduta myöskään ristiriitoihin lääkintäviranomaisten kanssa. Rentoutumisen suorittaminen on siksi viatonta ja yksinkertaista, että sen ainakin voi suorittaa kuka tahansa jos vain tietää menetelmät. Kukaan tosi epäitsekäs ihminen ei myöskään tällaisissa tapauksissa suostu ottamaan palkkiota vastaan muodossa tai toisessa, sillä itse esimerkin jo pitää olla sellaisen, että sekin vaikuttaa omalla tehollaan parannettavaan.
elonpyörä — 1960 n:o 1
Etusivu Artikkelit