Paratiisi ja fyysinen ruumis

Paratiisi ja fyysinen ruumis. — Ruumis, himojen, halujen, itsekkyyden kaatopaikka, — suoraviivainen pylväs taivaan kaarta kohottamassa.

Märkä, liejuinen vaate imeytyneenä sielumme viivoihin — ja kun taivaan aurinko paistoi ja tuulet puhalsivat, peitti meidän olemuksemme utuinen verho, jolla enää ei ollut karkea muoto, vaan kevyt ja riemullinen kannettava, iloksi omistajalleen.

Tulikoe — ruumiin ja sukupuolielämän jättiläisvoimainen koe. Helvetti ja paratiisi. Luomisen tuska ja luomisen riemu. Ihminen, ole puhdas, se on ainoa tiesi halki liekkien paratiisin portille.

Olin rukoillut: Jumala, ota pois minulta ruumiini kalkki, se on niin raskas, niin ruma ja himojen täyttämä, se on vain esteenä tielläni huippuja kohti. Mutta minä en ollut silloin oikeassa, kun näin rukoilin, enkä silloinkaan, kun sanoin: ihana olet sinä, oma ruumiini, niin nuori ja ruskea ja elinvoimaa täysi. Olet henkeni maja, olet sieluni asunto, mutta vielä ihanampi olet sinä siksi, että voit olla kaksi ja yksi. Onko riemua suurempaa kuin silloin, kun kaksi on yksi?

Kun kaksi on yksi… Sen ymmärsin vasta silloin täydellisesti, kun kannoin pienokaista kohdussani. Rakkauden lasta, sovituksen lasta, luomisen lasta. Siinäkin oli helvetti ja paratiisi. Mutta enemmän sentään oli paratiisia siinä, sillä minun silmistäni oli kärsimys pudottanut suomukset pois, olin avautumassa sokeudestani taivaitten valolle.

Kaunis muoto tulee meidän kehittää, jotta voisimme vastaanottaa kauniin ja ylevän kokonaisuuden, — ruumis, sielu, henki, pyhä kolmio, pyhä mysteerio elämän koulussa.

Jumala, minä rukoilen sinulta nyt: anna minun ruumiini kulkea manalan kaikkein kivisimmät taipaleet, lyö minun ruumistani, lyö jos näet sen otolliseksi, jotta siitä kaunis ja puhdas tulisi, jotta voisin sanoa:

– – etten minä (so. ruumiini) eläisi, vaan Kristus minussa."

Äiti

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1932