Poimia

Parhain tieto

Tiedon etsiminen kuuluu ihmisen luontoon. Jo lapsi koettaa kyselemällä päästä asioista selvyyteen siinä maailmassa, joka sen mielestä tuntuu niin oudolta ja vieraalta. Tämä tiedonjano on onnemme, sillä ilman sitä eläisimme velttoina, tylsinä ja välinpitämättöminä, tajuamatta elämän vaatimuksia ja olemassaolomme tarkoitusta. Tiedonhalu on sen tähden haluista ensimmäinen, joka meissä syntyy jo fyysisen elämämme kynnyksellä ja ajaa meitä toimimaan yksilöllisten taipumustemme mukaan. Näemme ympärillämme ihmisiä, joilla on erilaiset tiedot, erilaiset katsantokannat, erilaiset toimeentulon keinot tässä maailman myllerryksessä. Jokainen etsii omalla tavallaan totuutta ja näyttää kulkevan oman luontonsa viittaamaan suuntaan, joka johtuu edellisistä kehitysjaksoista. Tiedon etsiminen on ihmisolemuksen syvyydessä piilevä kyky, ja se näyttäytyy lukemattomissa toimintamuodoissa sekä tuntuu olevan se johtovoima, jonka avulla fyysinen maailmamme lähenee varmaa täydellistymistään.

Emme löydä kenelläkään tavallisella ihmisellä täydellistä tietoa, vaan toinen tuntee yhden alan, toinen toisen alan, ja siten me täydennämme toisiamme ja vieritämme eteenpäin kehityksen pyörää kukin omalla tavallamme. Useimmilla ihmisillä on katse käännettynä ulkopuoliseen maailmaan. Me etsimme tietoa maasta, saadaksemme haltuumme sen ravitsevia tuotteita. Me koetamme tehdä elämän niin mieluisaksi kuin mahdollista hankkimalla tarpeillemme yhä parempaa tyydytystä. Tätä varten tutkistelemme luonnonvoimia, vertaamme, yhdistelemme niitä, opimme käyttämään luonnonlakeja, ja siten saavutamme keksintöjä oman ja tulevien sukupolvien onneksi, mikäli onni on saavutettavissa kuolemanalaisessa maailmassamme. Kaikki tämä on hyvää ja tarpeellista, sillä me elämme sellaisessa maailmassa, missä työtä on tehtävä ja missä jokainen teko tuottaa kokemuksen hedelmän. Vuosisatojen kuluessa me siten kartutamme tietovarastoamme, joka kohtaa meitä taas jokaisessa uudessa syntymässä, antaen sadon edellisistä ponnistuksista.

Mutta on olemassa sellainen tieto, joka on näitä kaikkia korkeampi ja jota vailla ollen kaikki muut tiedot ovat suuren rakennustyön irrallisia kiviä. Se on tieto siitä, mitä me olemme, minkälainen on henkinen ja aineellinen luontomme, minämme. Ainoastaan harvat ihmiset käsittävät, että tämä minä on jumalallinen ja sen tähden omistaa voimia ja kykyjä kaikkeen, mitä ihmisajatus voi keksiä, vieläpä paljon enempäänkin kuin mitä nykyisellä asteellamme voimme edes aavistaakaan. En nyt tahdo puhua siitä vaikeasta, mutta tuiki tarpeellisesta tiedosta, millaisia olemme kukin luonteeltamme, ominaisuuksiltamme, taipumuksiltamme ja kyvyiltämme, jotka ovat kehittyneet edellisten elämien aikana. Se on laaja aihe, josta paljon on puhuttu ja kirjoitettu. Yksi elämä ei riitä antamaan ilmi sielumme syviä pimentoja, ja monta kertaa pitkin elämäämme me hämmästyen katselemme sisäämme ja kysymme: oliko tämä todella minä itse, minäkö todella tällä tavalla tein? Tähänkin tietoon tulemme sen vakaumuksen kautta, että olemme jumalallisia, se vakaumus on valonheittäjä, joka kirkastaa salatut polut ja avaa uusia näköaloja. Yhtäkkiä meillä selviää, että meidän on elettävä sisäisen valomme mukaan, jonka edessä emme voi mihinkään paeta.

Jumalallisen Minän käsittäminen antaa meille uuden elämänkäsityksen ja laajentaa suuresti tietoisuuttamme. Pimeä pelotus, oppi ihmisen ikuisesta kadotuksesta, väistyy, ja me astumme ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Me alamme huomata olemassaolomme tarkoituksen ja sielussamme herää uusi ihmeellinen voima, joka on sanoin selittämätön. Tämä tieto Minästä on niin laajasisältöinen, että me voimme tutkia sitä koko elämämme ajan – jopa monen elämän ajan. Ja kuitenkaan ei se tyhjenny, sillä se on täynnä mitä rikkaimpia henkisiä aarteita. Siksipä on säälittävää, että useimmat ihmiset eivät tunne tätä elämän lahjaa, tätä elävää tulta, eivätkä aavista, mitä he ovat ja miksi he tulevat. Ja vaikka tämä tieto löytyy kaikissa uskonnoissa, ovat ihmissepitykset verhonneet sen niin, että vain harvat käsittävät sen. Tämän tiedon saavuttamista on siis pidettävä päivännousuna sielulle: katso, aamu on tullut ja yön pimeys väistyy. Työ alkaa, me alamme pyrkiä käsittämään täydellisesti jumalallista luontoamme. Me tiedämme, että sisällämme on kaikki olemassa ja että on vain kysymyksessä sen saaminen ilmi, jotta Jumala ihmisessä kirkastuisi. Mieltämme kohottaa kiitollisuus, kun olemme oppineet, että sydämessämme on totuuden lähde ja että sieltä voimme ammentaa viisautta parempaa elämää elääksemme. Tämä henkinen tieto poistaa peitteen uskontomuodoista, ja sen avulla näemme me kaiken yhdistävän hengen, joka on uskonnon todellinen sisältö. Ainoastaan ne, joilla on tämä tieto, ovat "oikeita rukoilijoita, jotka Jumalaa palvelevat hengessä ja totuudessa". Ja tässä suhteessa on teosofinen opetus kaikkia muita etevämpi. Teosofia johtaa meidät sen veden luo, joka on tuleva meille "lähteeksi, joka vuotaa iankaikkiseen elämään". Älkäämme siis väsykö huutamasta julki tätä totuutta veljillemme, jotka vielä vaeltavat tietämättömyyden pimeydessä, jotta he voisivat nähdä henkisen Kristuksen itsessään ja joisivat totuuden eloa suovaa vettä.

Tietäjä – lokakuu 1910

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit