Paulk Elämän lähteilläSaksalaisen reformaattorin puhe Sodankäyntiin tarvitaan Bismarckin sanojen mukaan rahaa, rahaa ja taas rahaa. Elämiseen sitä vastoin tarvitaan voimaa, voimaa ja vielä kerran voimaa. Ja elämäkin on sotaa, jossa se jää voittajaksi, jolla on runsaimmat ja parhaimmat keinot ja niiden paras käyttötapa. Niin kauan kuin ihmiset ovat nuoria, kiinnittävät he tähän seikkaan tuskin ohimenevääkään huomiota. Poikkeuksena tästä ovat ne harvat, joita luonto on erityisesti kohdellut äitipuolen tavoin. Useimmat ihmiset tuntevat elinvoimien puutetta vasta keski-ikään, niin sanottuun parhaimpaan elinkauteen saavuttuaan. Näille haluan lohdutukseksi näyttää tien, joka vie ruumiille ja sielulle ehtymättömälle voimalähteelle ja alituiseen nuorentumiseen. Kuulijoitteni joukossa on monta, jotka haluaisivat hymyillä lupaukselleni hiljaa itsekseen, ja vielä mieluummin päin naamaani. Arvoisien kansalaistemme suuri enemmistö on nimittäin oppinut suhtautumaan niin kummallisesti terveydellisen etunsa ja puhtaasti persoonallisen terveytensä tuntemiseen, että se pitää jokaista huiputtajana, ainakin hyvin epäilyttävänä, joka lupaa heille tässä suhteessa jotakin todella hyvää ja luonnollista. Englantilainen Bulwer sanoo: "Keksi jotakin, joka tuhoaa elämää, niin olet suuri mies; jotain, joka sitä pidentää, niin olet petturi. Keksi murhakoje, ja he pystyttävät sinulle patsaan. Löydä salaisuus, joka tasoittaisi sielulliset erilaisuudet, ja he repivät talonsa maan tasalle kivittääkseen sinut." Inhimillisen kulttuurin historia on osoittanut tämän merkillisen päättelyn oikeaksi. Niinpä näen tässäkin salissa monen hymyilevän epäilevästi, vieläpä ilkeästikin, niin hyvin kuin sitä koetetaankin salata. Luonnosta vieraantuneelle sivistysihmiselle onkin julistuksessani kestävästä nuorentumisesta kaikille saatavissa olevien, luonnollisten voimalähteitten avulla, kylliksi aihetta epäilykseen. Siitä huolimatta olen varma, että hänen epäilyksensä häviää siinä määrin, kuin hän vielä kykenee ennakkoluulottomasti kuuntelemaan esitystäni hetkisen. Olen myös varma, että hänestä tulee oppini kannattaja ja ehkäpä sen innostunut julistajakin ja jos hän suorittaa vakavasti neuvomani kokeen, jos hän astuu tielle, jonka hänelle osoitan. Tämä tie vie suoraan "elämän lähteille", löydämme sieltä nuorentumisen kaivon, jollaisen vain tarunomaiset nuorennusmaagikot ja elämänpidentäjät ovat tunteneet. Tämä elinvoiman lähde ei ole salaperäisten menettelytapojen ja loitsujen tai alkemististen silmänkääntötemppujen takana, vaan vapaana ja kirkkaana kuin aurinko ja sininen eetteri on se jokaisen silmien edessä, joka haluaa vain enemmän rakastaa ja etsiä luontoa kuin ihmisten keinotekoisia tekeleitä. Jokaisen edessä virtaa voimalähde, ja kuitenkin on minun tähän lisättävä: vain niiden edessä, joilla on vakava tahto ja syvä rakkaus elämään. Vain rakastava saa tässä vastarakkautta. Huomattakoon: elämän rakastaminen on kokonaan toista kuin halu saada siitä nauttia — nauttia pintapuolisissa muodoissa. Elämän rakastaminen on sen mitä suurimmassa arvossa pitämistä. Ja ken jotakin antaa, saa myös vastaanottaa jotakin. Hän voi odottaa, että elämä antautuu hänelle, kihlautuu hänelle kuin rakastetulleen. Valittuja ovat siis eräässä mielessä ne, jotka ovat kutsutut saamaan elämän rakkaudensuudelman ja kokemaan tämän rakkauden suurta ihmettä. Ja kuitenkin on verrattain helppoa päästä valittujen joukkoon. On vain kuultava kutsumus, elämän, kohtalon kutsuva ääni, kun se silloin tällöin kaikuu läheltä tai kaukaa. Silloin on oltava valmis sitä seuraamaan, ponnistauduttava maasta, johon väsyneinä on takerruttu. Nouse ja kulje! Silloin tapahtuu ihme. Joka ottaa huudon kuulevien korviinsa, avaa silmänsä ja valmistautuu noudattamaan kutsua, hänessä on elpynyt tahto onneen, rohkeus aivan uudenlaiseen elämään ja toimintaan. Hänessä herää nyt tahto, uusi tahto, jonka vain rakastava tuntee sisimmästään kohoavan, ja se pysyy hänelle uskollisena, niin kauan kuin hän on uskollinen elämälle ja seuraa sen lakia, kasvun ja toiminnan lakia. Ensimmäinen seikka, mitä elämän valtuuttaman täytyy vaatia oppilailtaan, on tarkkaavaisuus. Muut eivät ole valittuja, koska he eivät havaitse kutsua. Mutta ne, jotka sen kuulivat, olivat jo tarkkaavaisia, koska heissä oli rehellinen kaipuu, tosi rehellinen tahto työhön ja toimintaan. Toiset, joiden toisesta korvasta kutsu menee sisään poistuakseen toisesta, ovat myös saapuneet, mutta vain nauttimaan, eivät yhteistyöhön. Heidän tulemisensa, heidän näkymisensä tässä paikassa ei siis ole mikään todistus siitä, että he olisivat valittuja. Siksipä heiltä puuttuu syvä tarkkaavaisuus, asian ytimeen tunkeutuva keskittyminen, he eivät voi seurata opetusta, jota elämän siihen valtuuttama heille antaa. Sen takia he eivät pääse lähteitten luo, koska heillä ei ole kärsivällisyyttä ja sisäisen kaipuun hehkua, joka syttyy ilmiliekkiin, päästyään yhteyteen elämän hapen kanssa. He haluavat saada sen aina liian kevyesti ja vaivatta, ilman omaa velvoitusta. He haluavat päästä osakkaiksi elämän liikkeeseen ilman osakemaksua. Ja minä sanoin jo äsken: vain se, joka jotakin antaa elämälle, voi siltä jotain saada. Millainen on nyt osakemaksu, joka vaaditaan tämän yhtiön täysivaltaiselta osakkaalta? Tarkkaavaisuutta, mielenkiintoa, osanottoa, keskittynyttä asialle antautumista. Aina on oltava valmiina kuulemaan ja toimimaan. En ole tullut pitämään teille saarnaa, mieltä ylentävää puhetta, niissä on usein hyvää elämän viisautta, mutta useimmat ovat tyhjiä akanoita, jotka arkipäivän tuulet hajottavat. Tahdon antaa teille jotakin, johon voitte turvautua, kun ette enää kuule sanojani, jolla taasen voitte palauttaa muistiinne kaikki nyt kuulemanne sanat, vieläpä enemmänkin: Sillä saatatte oman äänenne ja oman puheenne itsessään eläväksi. Voitte itsellenne sanoa kaiken sen, jonka minä nyt sanon teille, ja voitte sanoa sen muillekin, jotka sitä tavoittelevat tarpeellisena. Voitte aina sanoa sen, jota mielessänne haluatte ilmaista. Olen ottanut tehtäväkseni opastaa teidät elämän lähteille. Tälle lähteille vievälle tielle voi opastaa vain se, joka itse on siellä käynyt, juonut niistä ja yhä uudelleen juo, milloin häntä janottaa. Minä tunnen nämä lähteet ja nautin niistä siunauksekseni ja terveydekseni. Olen jo ohjannut niitten luo toisiakin, jotka alati kiittävät minua sen johdosta. Ohjelause, jonka haluaisin rohkaisevana kirjoittaa voiman lähteille vievän tien viittaan kaikille näkyvästi, on: Dumspiro, spero! Horatiuksen sanoja: niin kauan kuin hengitän, toivon! Ja tosiaan. Tämä lause sisältää mitä kauneimman ja kauaskantoisimman toivon. Voimmepa vielä huomattavasti laajentaa sen merkitystä ja lupausta sanomalla: Siinä määrässä kuin toivon, siinä määrin elänkin. Niin voimakkaasti kuin toivon, niin voimakkaasti elän. Niin syvään kuin hengitän, niin syvällisesti toivon ja elän. Se, joka toivoo paljon, voimakkaasti ja syvään, hän myös elää ja toimii paljon, voimakkaasti ja syvällisesti! Hengityksestä riippuu elämä. Siinä määrin kuin hengitän, elän. Kaikki elollinen tarvitsee hengitystä. Kaikki elää siinä määrin kuin se hengittää. Tähän ei kaikki rajoitu: menetetyn elämän, kadotetut voimat voi saada takaisin, jos hengittää enemmän, jos hengittää syvempään, levollisemmin ja täyteläisemmin, elää syvempää, rauhallisempaa, sisältörikkaampaa elämää. Tämä totuus kuuluu niin yksinkertaiselta, että pintapuoliset juuri siksi, että se on niin yksinkertainen, saavat siitä tarpeekseen. Tehkööt niin kuin haluavat! Siirtykööt rauhassa päiväjärjestykseensä ja jättäkööt meidät löytämämme aarteen pariin. Me emme siitä niin pian luovu. Me haluamme antautua täydellisesti palvelemaan tätä uutta, ikivanhaa, yksinkertaista totuutta, ja palkkamme on oleva, että meille tästä lähtien paljastuu suuri joukko totuuksia ja kauneuksia parantavine voimineen ja siunauksineen. Me tulemme huomaamaan, että luonto on aina yksinkertainen, että vain luonnottomuus, pettävä teko on vaikeasti käsitettävissä ja monimutkainen. Saamme nähdä, että luonnon tiet ja keinot aina ovat yksinkertaisia, ja me saamme ammentaa ja juoda voiman lähteistä. Saamme juoda elämän, onnen eliksiiriä. Muut taas, epäuskoiset, rikkiviisaat, piintyneet epäilijät, joista epäilys tuntuu oppineisuudelta, jääkööt meidän puolestamme pöyhkeinä narreina harhakäsityksiinsä. Heitä auttaa vain se, että joku sukkela liikemieskemisti ja teknikko täyttää puhtaalla jumalanilmalla pulloja ja tuo ne kauppaan valantehneen kemistin tieteellisin analyysein Ozonofluidin elämäneliksiirin! — nimellisenä. Takaan yritykselle loistavan menestyksen. Osakeyhtiöt ottakoot tämän varteen! Mundus vultdecipi... Jättäkäämme nämä tieteen narrit, jotka tahtovat uskoa vain "tieteeseen", eivät luontoon, — jättäkäämme heidät oman onnensa nojaan ja astukaamme tiellemme. Uuden toivon, uuden sävyn, uuden innon ovat tienviittamme sanat jo meissä sytyttäneet. Uuden, voimakkaan uskon ne ovat meissä herättäneet. Me uskomme elämään, koska rakastamme elämää puhtaalla hehkulla ja antaumuksella, ja elämä siunaa meitä, koska uskomme, ja antautuu meille. Sillä tavalla rakastava ja rakastettu tunkeutuu kaikkien seikkojen olemukseen ja ytimeen. Hänelle avautuvat suljetut portit ja hänelle pulppuavat salaiset lähteensilmät. Hän keksii sanan, johon oliot vastaavat. Hänelle avautuu luonnon sydän kaikissa luoduissaan. Puu, ruohikko ja kukka, vuori ja virta, metsä ja niitty lausuvat hänet jumalallisena herranaan tervetulleeksi, koska hän tuo tullessaan aurinkoisen, luovan rakkautensa, joka vahvistaa ja elähdyttää kaikkea. Koska hän antaa, hän myös saa. Hän suo niille huomionsa. Hän panee tahtonsa liikkeelle, joka siten itsestään voimistuu. Hän tunkeutuu luonnon ja asioiden syvyyksiin ja sukeltautuu taas esiin saatuaan niistä kestäviä voimia. Alituisesti lisääntyvällä tarmolla hän ryhtyy elähdyttäen ja hedelmöittäen uusiin, luomistöihin, henkii niihin voimaansa ja saa näiltä sitä vastalahjaksi. Vain voiman vaihdosta elävät ja kehittyvät kaikki olennot. Ja nyt takaisin "lähteille". Ennen kuin kuitenkaan voimme asettua niiden ääreen, on meidän, kuten ainakin koulussa, painettava mieleemme aivan objektiivisesti ja selvästi muutamia sääntöjä ja tosiseikkoja. Hengitys on elimistömme perustoiminta, sen mukaan suuntautuvat ja sille perustuvat kaikki muut toiminnat. Kaikkein ensimmäiseksi ja useimmiten tapahtuu juuri verenkierto, nesteiden kiertokulku, siis kaikista nyt seuraavista elintoiminnoista tärkein, täydellisesti siinä mitassa ja laajuudessa kuin hengityskin. Ihmisillä, jotka luonnostaan, so. syntymästään saakka hengittävät erittäin syvään ja säännöllisesti, on voimakas, tukeva ruumiinrakenne ja osoittavat elämänilmauksissaan ja toimissaan tarmokasta aktiivisuutta. He ovat aina perillä asioista ja heistä huokuu mukaansatempaavaa voimaa. Sanoinhan juuri: siinä määrin kuin hengitetään, eletäänkin ja toimitaan. "Äidinhengitykseksi" on tapana sanoa laajuudessa ja tahdissa äidiltä perittyä hengitystä. Niin kauan kuin ihminen pysyttelee tässä äidinhengityksessä, kuten jonkinlaisen energeettis-oodisen napanuoran yhdistämänä, ei hän kykene nousemaan äitinsä ruumiillisen ja sielullisen kehitysasteen yläpuolelle. Kaikki vanhempien sairaudet, viat ja heikkoudet pysyvät hänellekin uskollisina, niin voimakkaasti kuin hän niitä vastaan taisteleekin. Vasta sitten, kun hän irrottautuu tästä riippuvaisuudesta omaksumalla oman, persoonallisen hengityksen, tulee hän omaksi itsekseen ja alkaa kulkea omaa kehitysuraansa. Silloin vasta tulee hänen tahtonsa vapaaksi ja voimakkaaksi päästäkseen toiseen, syvällisempään suhteeseen elämään. Hänen ruumiinsa soluseinämät lujittuvat ja molekyylien sekä atomien värähtely alkaa tapahtua häntä ympäröivän luonnonelämän rytmin mukaan. Se, että hengitys on perustava toiminta, alkuperäisempi ja tärkeämpi kuin syöminen, käy ilmi jo siitä tosiseikasta, että syömättä voi elää päiväkausia, hengittämättä tuskin minuuttiakaan. Ja kuitenkin ovat ihmiset alati, ei vain sodan aikana, panneet liiaksi painoa syömiseen ja tuskin laisinkaan hengitykseen. Kun aletaan menetellä päinvastoin, ollaan jo elämän lähteitten tiellä. Kaikki luonnonapostolien, ravinto- ja vesisaarnaajien, pukeutumis- ja riisuutumisfanaatikkojen huudot "Palatkaa takaisin luontoon!" ovat vain tyhjää lavertelua, jos he sivuuttavat hengityksen tai eivät anna sille ensi sijaa. Ruuan valinta, ruuansulatus ja aineenvaihto joutuvat itsestään terveen luonnollisiin uriin, jos hengitys on terve. Älköön uskottako, että hengitys on terve, riittävä, niin kauan kuin on olemassa tuberkuloosi-, astma- tai muita hengitysvaivoja. Ihmisten enemmistöllä, erittäinkin kaupunki- ja teollisuuskeskuksien asujaimistolla, on riittämätön, heikko hengitys, ja tästä on johtunut kivulloisuus henkisessä ja ruumiillisessa rakenteessa heidän silti olematta varsinaisesti sairaita. Heillä ei ole itsessään oikeaa elämää. Heissä ei ole alkuperäisyyttä, luonnollista lämpöä, eloisuutta. Heiltä puuttuu juuri oikea harras suhde elämään, luontoon kuuluvuus, joka on tunnusmerkillistä voimakkaasti hengittävälle ihmiselle. Emerson esittää sangen sattuvan eron: "Milloin valtimot pidättävät verta, silloin on rohkeus ja sitkeys mahdollista; kun niillä ei ole voimaa ja päästävät veren vähentymättömänä laskimoihin, silloin on ihminen heikko ja horjuva. Toiset kulkevat eteenpäin maailman hyörinässä ja uivat elämän virran yli toiselle rannalle. Toiset jäävät katsellen seisomaan rannalle, heillä on kylmät kädet, kylmät jalat ja ankara nuha." (Muistin mukaan siteerattu.) Jokainen voi oman havaintonsa perusteella jakaa ihmiset voimakkaasti hengittäviin — voimakkaasti eläviin ja heikosti hengittäviin — heikosti eläviin! Voimakkaasti elävä on myös samalla voimakkaasti rakastava, samaten kuin toisaalla heikosti elävä rakastaa heikosti. Tarkatkaapa ihmisiä — tuttavianne ja ystäviänne — heidän hengityksensä laajuutta ja voimakkuutta ja saatte mittapuun heidän elämänsä asteelle ja laajuudelle. Ne, joiden rinta nousee ja laskee perusteellisesti huomattavasti voimakkaassa rytmissä, ovat aktiivisia, teko- ja voimaluonteita. He ovat aina keskellä elämää ja ammentavat siitä aina runsain mitoin. Älköön kuitenkaan sekoitettako voimakkaan tarmokasta ja levollista hengitystä lihavan vaivalloiseen puuskutukseen ja röhinään. Ruumiinrakenteen ei tarvitse olla yliravittu voidakseen esittää voimakkaan ihmisen tyyppiä. Niin, on tunnettua, että ylimääräinen rasva voidaan kasvaneen hengityksen aiheuttamalla hapensaannin lisäämisellä poistaa ja muuttaa lihasaineeksi. Kaikilla heikkohengityksellisillä, ahdasrintaisilla henkilöillä on vähentynyt aktiivisuus ja elämän kehkeytyminen. Heidän verenkiertonsa on hidas ja monille häiriöille altis. Heidän veren muodostumisensa ja sekoittumisensa on puutteellinen. Veri saavuttaa harvoin äärimmäisimmät ruumiinosat, mistä johtuvat kylmät kädet ja jalat. Sydän suorittaa pumppuamistyötään vain epätäydellisesti. Ihmiset, joiden hengitys on heikkoa ja surkastunutta, ovat heikkosydämisiä. He välttävät seikkailua ja kokemusta, koska se ahdistaa heitä. Heidän sydämensä ei ole tottunut elämän voimakkaisiin vaikutuksiin. He ovat elämän lapsipuolia. Näytä minulle, miten hengität, ja minä sanon sinulle, miten elät. Hengityksesi mitta on myös elämäsi mitta. Se ei kuitenkaan riipu vain hengityksen voimakkuudesta. Tärkeämpää on rytmi, hengityksen yhdenmukaisuus. Monet ihmiset, erittäinkin hetkellisten mielijohteiden mukaan toimivat tunneluonteet, hengittävät ajoittain varsin urhoollisesti ja voivatkin jonkun aikaa mainiosti. Sitten heillä on aikoja, jolloin heidän ryhtinsä huonontuu, eikä heillä ole entistä varmuutta. Ne ovat hetkiä ja aikoja, jolloin heidän hengityksensä heikkeni ja samalla heidän toimeliaisuutensa ja kestävyytensä. Hengityksen laiminlyömistä seuraa välittömästi valtimotoimintojen, verenkierron, aineenvaihdunnan, ruuansulatuksen ym. heikkeneminen. Yltynyttä toimintaa seurasi vastavaikutus, rohkeutta arkuus ja alakuloisuus, horjuvuus ja hitaus. Niin pian kuin sellaiset ihmiset tässä tilassa alkavat joko ulkoisen kiihottimen tai tietoisen tahdonpäätöksen vaikutuksesta hengittää syvemmin ja voimakkaammin, palaavat rohkeus ja työtarmo takaisin. Kaikki hengityksen alaiset toiminnot saavat uuden vauhdin. Elämän kiertokulku yhtyy sen ympärillä olevan yleiselämän värähtelyyn ja kiertokulkuun, ja sopusointu ympäristön kanssa on taas saavutettu. Yksityinen on kosmisessa ja sosiaalisessa elimistössä kuten elin yksilöllisessä organisoiva. Niin pian kuin hänen toimintojaan häiritään, joutuu hän epäsointuun, eripuraisuuteen ja erilaisuuteen kokonaisuuden kanssa. Hän jää yleisen kiertokulun ulkopuolelle. Häneltä puuttuu työnilo, joka on kotoisin lämpimästä, luontoon juurtuneesta luonteesta. Häneltä puuttuu yhteys, kosketuskohta elämän voimien kanssa. Hän seisoo janoten lähteittensä edessä ja arkailee tunkeutumasta niiden partaalle asti ja syöksymästä virkistäviin, elähdyttäviin vesiin. "Ilmasta ei voi elää" on sananparsi, joka on vain puoliksi totta. Joka tapauksessa voi suuressa määrin elää ilmasta. Lisätyllä, iloisella ilman käytöllä voi nostaa elinvoimansa ja elintoimintansa kokonaan toiselle, korkeammalle tasolle ja suurempaan nopeuteen. Kun ihminen alkaa uudestaan heränneessä elämänjanossaan tietoisesti toivoen ja mielihyvin juoda ilmaa, kiihkeästi imeä itseensä Luojan puhdasta, raitista elämän henkeä, silloin hänet valtaa autuas, riemullinen huuma, ikään kuin hän olisi nauttinut onnen elämäneliksiiriä. Kokenut hengitysvoimistelun opettaja kehottaa kuitenkin tällä asteella varovaisuuteen, sillä aloittelija on taipuvainen onnellistuttavan uuden elämän heräämisen takia menemään harjoitusinnossaan liian pitkälle. Happi sisältää itse asiassa huumaavaa ainesta, jonka nauttimisessa on oltava yhtä varovainen kuin väkevän viinin juonnissa. Vasta vähitellen veri ja elimistö tottuvat siihen, kun ruumis on tätä eliksiiriä itseensä yhteyttänyt. Ennen kaikkea kokevat valtasuonet uudistumista ja reipastumista tullen nuorekkaan kimmoisiksi. Ainoa keino, joka auttaa verisuonten kalkkeutumisessa, on luonnollinen hengitys voimistelulla aikaansaatu happiparannus. Chariottenburgilainen tri Pick sanoo sitä valtasuonivoimisteluksi. On ilmeistä, että sillä tavalla happipitoiseksi tehty veri on luonnollisin ja voisinpa sanoa ainoa yleisen terveyden peruste. Reumaattiset ja kihtisakkautumat tulevat mahdottomiksi, ja jos niitä jo on, hengitysvoimistelu on ainoa varma tie niiden poistamiseen ja onnelliseen, jatkuvaan parantumiseen. Myös vatsa ja ruuansulatustoiminta saa tästä alituista yllykettä. Syvän hengityksen aikana pallean ja vatsalihasten liikkeet hierovat vatsaa. Nämä harjoitukset vahvistavat mitä suurimmassa määrin. Keuhkojen laajentuessa voimakkaitten hengitysliikkeitten vaikutuksesta ja rintakehän kaartuessa korkeammaksi ja tilavammaksi kevenee sydämenkin työtaakka. Jo pelkät voimisteluliikkeet saavat aikaan sydämen vahvistumisen, mutta nyt tulee tähän vielä lisäksi huomattava veren uudistuminen ja parantuminen. Hapensaannin lisääntyminen lisää myös punaisten verisolujen määrää. Veri tulee punaisemmaksi, helpommin juoksevaksi, vilkkaammaksi, sähköiseksi ja pyrkii itsestään keuhkoista sydämeen, valuen sieltä eloisana virtana valtasuonien kautta koko verisuoniverkostoon. Niin se saavuttaa helposti ruumiin etäisimmätkin sopet ja pintakerrokset. Iho tulee kiinteämmäksi, koska ihosuonet saavat riittävästi elämännestettä. Aivot saavat samaten kaikkiin osiinsa tarpeeksi verta. Sydän- ja henkitorvitautiset sekä nuhaan taipuvaiset heräävät usein öisin tai aamuisin toinen (tavallisesti vasen) sierain tukossa. Sen kautta tapahtuva hengitys on ollut puolinaista, riittämätöntä. Siksi asianomaiset eivät voi sellaisen, huonosti hengitetyn yön jälkeen hyvin. Pää on sekava, mieli alakuloinen, ja häntä vaivaavat monet muunlaiset huonovointisuusoireet. Sitä vastoin uni on aina virkistävä ja voimistava, milloin on esteettömästi hengitetty molempien sieraimien kautta säännöllisin, syvin vedoin. Kun sitten aamulla herää, nousee paljon reippaampana ja hyvävointisena mielen palaessa halusta työhön. Hyvät ajatukset, päähänpistot ja yhdistelmät seuraavat toisiaan. Tämä kaikki johtuu säännöllisestä hengitystoiminnasta, joka on kuin säännöllisten värähtelyjen aaltokylvyssä virkistänyt kaikki sisäiset elimet ja ennen kaikkea verenkierron. Tämä unen aikaisen hengityksen lisätty rytmillisyys on suuressa määrin riippuvainen tahdosta ja itsesuggestiosta. Säännölliset päivän aikana pidetyt hengitysharjoitukset vievät vähitellen hengitystoiminnan voimistumiseen myös unen kestäessä, sillä harjoituksethan liittyvät ainaiseen itsesuggestioon, joka vaikuttaa elähdyttävästi alitajuntaan. Alitajunta taasen hallitsee kaikkia ruumiin vegetatiivisia ja tahdosta riippumattomia toimintoja. Aivan erikoisen tehokkaasti vaikuttavat tunnelmat ja suggestiot, jotka ovat ennen nukkumista täyttäneet mielen. Nämä siirtyvät uneen voimakkaana suggestiivisena aineksena. Ja asiaa ymmärtävälle on luonnollinen uni yhtä hyvä suggestioiden antamis- ja vastaanottokeino kuin keinotekoinen, hypnoottinen uni. Älkää siis milloinkaan menkö vuoteeseenne keskittämättä ennen uneen vaipumistanne kaikki ajatuksenne siihen, että haluatte unen aikana saada syvemmän, tuottoisamman hengityksen ja vilkkaan verenkierron. Älkää nukahtako toivomatta itsellenne elävämpää, kirkkaampaa ja syvällisempää henkeä. Vilkas hengitys luo myös eloisamman hengen ja syvempi hengitys syvällisemmät ajatukset. Yleensä tottumus suunnata ennen nukkumistaan ajatuksensa ja tahtonsa persoonallista kehitystä tai tervehtymistä koskevan pääajatuksen täyttymiseen on parhaimpia ja varmimpia keinoja menestykseen. Tämä on kuitenkin eri asia ja vaatii sinänsä pitempää käsittelyä. Tämän yhteydessä pohdittakoon sitä vain sikäli kuin henkisen voiman teroittuminen ja herääminen on vuorovaikutuksessa hengityksen kehittymisen kanssa. Kun otatte tehtäväksenne iltaisin ennen nukkumista hengittää syvempään, niin painatte alitajuntaan itsesuggestion, joka luonnollisen hypnoosin, unen, aikana syöpyy siihen syvälti. Ja samaten kuin keinotekoisesti nukutetuissa vaikuttaa tämä suggestio vastustamattomalla pakolla eikä lakkaa, ennen kuin sielullinen ruumiinrakenne on sen ottanut vastaan tai torjunut. Viimeksi mainittu tapahtuu vain sellaisten suggestioiden yhteydessä, jotka ovat haitallisia yksilön hyvinvoinnille ja turvallisuudelle, kuitenkin vain, jos niitä on vastustamassa riittävästi kehittynyt tahto tai parempi vaisto. Suggestiot, jotka ovat suunnatut hyvinvointimme lisäämiseksi, yksilön itsesäilytyksen ja kehityksen palveluksessa, imee alitajunta sen sijaan janoisesti itseensä ja luovuttaa puolestaan asianomaisille elimille ja toiminnoille. Se, joka siten nukkuu, voimakkaasti toivoen eloisampaa hengitystä ja samalla eloisampaa hengen toimintaa, herää posthypnoottisen suggestioiden varmuudella aamulla syvemmin hengittäen ja henki vilkkaampana. Uni ei silloin enää aamuisin ole painavan, kostean liinan lailla ohimoilla eikä enää riipu lyijypainon tavalla jäsenissä. Tuntee itsensä virkistyneeksi ja olonsa kevyeksi, sanalla sanoen, nukkuneensa pois väsymyksensä, kaikkiin henkisiin ja ruumiillisiin toimiin valmiiksi ja halukkaaksi. Mielessä on aatteita, hyviä ajatuksia päivän töitten varalle, ja hilpeänä tarttuu kynään muistiinpanoja tehdäkseen. Henkisen työn tekijälle on tämä menettelytapa suorastaan ihanteellinen innoituksen ja yllykkeen lähde. Jokaista aamua tervehtii hän sisässään riemuiten: "Uusille urille houkuttelee uusi päivä". Uusille teille, uusiin päämääriin, uuteen luomisvoimaan, elämän voittoon. Ilman muuta on jokaiselle järkevälle ihmiselle selvää, ettei kaikkia tässä kuvattuja vaikutuksia voida saavuttaa mainitsemallamme pienellä harjoituksella. Toisaalta on taas järkevillekin ihmisille yhtä käsittämätöntä, että voi olla olemassa sellainen kaikkien saavutettavassa oleva — vieläpä maksuton — keino, jonka pitäisi parantaa ihmisen terveys- ja energiatilaa ihmeellisen perusteellisella tavalla. Tämän tosiseikan ymmärtäminen on mahdotonta niille, joiden mieltä tämä asia ei ole askarruttanut. Taas se, joka on tällä alalla jo saavuttanut määrättyjä kokemuksia, hämmästyy useimpien kanssaihmistemme välinpitämättömyyttä ja käsitteiden sekavuutta tässä suhteessa. Ajatuksenjuoksu, jonka aluksi herätän julistuksellani kuulijoissani, on tavallisesti tämä: "Niin yksinkertainen ei siksi suuri ja tärkeä asia mitenkään voi olla. Tämänkö kaiken saavuttaisi hengityksellä, pelkällä hengityksellä! Sehän on mahdotonta, uskomatonta. Mehän hengitämme aina ja pysymme kuitenkin mahdottoman etäällä elämän lähteistä. Tuo mies tuolla on vain saanut päähänsä sellaisia houreita. On mahdollista, että hän ehkä itse uskoo niihin. Hänen työnsähän on julistaa tätä hullua terveysoppia. Sen suuntainen on vaikutus, jonka esitykseni aluksi tekevät useimpiin ihmisiin, vieläpä hyväntahtoisimpiin ja rehellisimpiin etsijöihinkin. Ja niin he ovat jo edeltäpäin ratkaisseet asian, omaksi suureksi vahingokseen. Silloin on asiakin ratkennut heihin nähden! Siten he kiroavat itsensä ystävällisen, avuliaan luonnon näkyvistä toivottomuuden ja voimattomuuden erämaahan. Laiskan, välinpitämättömän mukavuuden ja luulotellun levon keitoksesta menettävät he terveyden ja voiman erikoisoikeuden. Onhan itse asiassa vaikeaa otaksua, että ihmisten pitäisi uskoa niin yksinkertaisten parannuskeinojen tärkeyteen, sellaisina kuin luonto ne tarjoaa. Ihmisethän on lapsuudesta saakka kasvatettu etäällä luonnosta, sille vieraassa hengessä. Tämä asia on heille vähäpätöinen, koska se esiintyy ilman tieteellistä ilmiasua. Niin kauan kuin joku ei ole itse yrittänyt, nämä ovat vain pelkkiä sanoja. Sanat voivat saada vähän aikaan, ellei niihin liity teko. On selvää, että täysiarvoisen tuloksen saavuttamiseen tarvitaan kokonainen systeemi, kokonainen sarja järjestelmällisiä tekoja ja harjoituksia. Kukaan ei voi vaatia, että minä esitelmän pienissä kehyksissä selittäisin systeemin juurta jaksain ja esittäisin täydellisen oppijakson. Se, mitä tänään voin teille tarjota, on tavallaan vain "maistiaisia", jotka kyllä voivat tarkkaavalle ja vakavalle kuulijalle käytön jälkeen antaa jonkinlaista esimakua ihmeellisistä vaikutuksista, jotka voidaan saavuttaa noudattaen järjestelmällistä menettelytapaa. Jos en voikaan, kuten jo sanoin, tässä yhdessä esitelmässä kuvata koko järjestelmää, mistä tässä on kysymys, niin ei toisaalta riitä, jos sanoisin teille yksinkertaisesti: "Tämän voiman lähde on ilmassa, jota hengitätte. Hengittäkää siis minun laillani." Sillä olisin sanonut teille yhtä paljon kuin kotka voisi sanoa lentokoneinsinöörille: "Minä lennän. Tee kuten minäkin." Nyt esitän teille erään alkeisharjoituksen, jonka vaikutus sitä vakavasti noudattaessa antaa teille tuntuman ihmeellisestä, loppumattomasta elämänilon ja -voiman tunteesta. Kävelkää jonakin kauniina kevätpäivänä tunnin verran vihertävällä kedolla ja humisevassa metsässä. Silloin hengittäkää koko ajan, joka kolmannella askeleella sisään ja ulos tasaisessa rytmissä tekemättä minuutinkaan keskeytystä. Alussa (so. ensimmäisenä kuu-kautena) älkää hengittäkö syvempään kuin mihin olette tottuneet. Toistakaa silloin ajatuksissanne alati "taikakaavaa": "Minä imen voimaa! Minä juon onnea! Minä hengitän Jumalan kaikkivaltiaan henkeä." Ja vaikka ette ensi harjoituksen jälkeen voikaan poistaa mitään psyykkisiä esteitä, tai ette vielä tunne itseänne uudeksi ihmiseksi, niin yrittäkää Jumalan ja hänen voimansa tähden yhä uudestaan ja uudestaan. Jos teillä on luonnollinen usko ja valoisa sielu, jos olemustanne on milloinkaan värisyttänyt korkeimman säde, niin saatte kokea tämän "ihmeen". Te pääsette osalliseksi siunauksesta, joka kuuluu niille, jotka pyhällä sisäisellä vakavuudella astuvat suorittamaan uutta elämäntehtävää. He saavat lunastuksen, joka on luvattu sille, joka aina pyrkien ponnistelee. Tähän täytyy tehdä valaiseva lisäys. Tämä harjoitus asettaa valmistautumattomalle alkajalle muutamia kovia koetuksia. Ensiksi ruumista, sitten tahdon- ja ajatusvoimaa koskevia, joita molempia on tietenkin harjoituksilla vahvistettava. Sielullisesti ja ruumiillisesti heikko ja voimaton ei voi valmistautumatta ryhtyä tähän harjoitukseen, joka on aiottu verraten terveille ja jossakin määrin tarmokkaille. [Tarmokkaita voivat varsin hyvin olla myös eräänlaiset "hermostuneet" luonteet.] Toisten täytyy ensin suorittaa jakso pieniä alkuharjoituksia, ennen kuin he kykenevät tähän tehtävään. Näihin alkeisharjoituksiin syventyminen veisi meidät kauas tämän esitelmän piirin ulkopuolelle. Siihen tarvitaan henkilökohtaista opastusta ja opettajan huolellista silmälläpitoa. Se, joka on vähänkin hermostuneen hajamielinen, ei kykene viiden tai edes parin minuutin ajan edellä mainitulla tavalla hengittämään ulos ja sisään joka kolmannella askeleella tekemättä askeleen tai sekunnin keskeytystä yhtä vähän kuin hermostunut henkilö saattaa pysytellä istuen tai maaten liikkumattomana viisi minuuttia. Pysyä uskollisesti tekemässään päätöksessä viiden minuutin ajan, ei ole varsin yksinkertaista, useimmille suorastaan ylivoimaisen vaikeaa. Yhä uudestaan tulee kiusaus itsepintaisesti liikuttaa jotakin jäsentä tai muuttaa asentoa. Tämä on helposti ymmärrettävissä: siinä on käynnissä taistelu järjen, tietoisen tahdon ja tiedottoman tahdon sekä hermostuneen tottumuksen välillä. Taistelu terveyden ja voiman positiivisen hengen ja toisaalla myöntyvyyden ja heikkouden negatiivisen hengen välillä. Se, että joku koettaa käytännössä toteuttaa aikomustaan tehdä järkevästä tahdostaan viideksi minuutiksi ruumiin yksinvaltias, on tavallaan vihollisen taisteluhaaste. Vihollinen on hermostunut tottumus, levottomuus ja rauhattomuus, jotka ovat jo paisuneet itsenäiseksi, tarmokkaaksi aalloksi. Hermostunut hajamielisyys, ajatusten levoton sinne tänne lepattelu, on jonkinlainen loiskasvi, rikkaruoho, joka on juurtunut ihmisen hermo- ja sieluruumiiseen saaden ravintoa ja vahvistuen hänen voimastaan. Se on monessa suhteessa tullut eräänlaiseksi "toiseksi sieluksi", joka on kasvanut ihmisestä sulkien hänet lopulta itseensä, ja joka kerta, kun myöntyy hermostuneeseen tapaan tai huonoon tottumukseen, tämä loiskasvi saa aterian persoonallisuuden menettäessä energiamäärän. Pitkälle kehittyneessä hermostuneisuudessa yltyy tämä "loissielu" suorastaan "pahaksi hengeksi", jollaisena se on meille tuttu raamatusta. Olemme silloin tekemisissä riivatun kanssa, joka ei enää mitenkään voi vastustaa liian mahtavia, hermostuneita tottumuksiaan. Täten suorastaan vähin erin heikennetään ja uuvutetaan varsinainen persoonallisuus. Huonot tottumukset imevät sen sielun ytimen, kuten tunnetut köynnösloiset imevät puiden ydinmehun, peittävät ne täydelleen ja tukahduttavat. Salaperäinen kaksoisolentoilmiö, sellaisena kuin sen tapaamme tieteellisessä, lääketieteellisessä ja usein myös kaunokirjallisuudessa, saa täten yksinkertaisen, luonnollisen selityksensä. Se alkaa myöntyvyydellä pieniä hermostuneita heikkouksia ja tottumuksia kohtaan. Lasten uppiniskaisuus ja kovakorvaisuus heidän toiveittensa ja tahtonsa toteuttamishalussa ovat usein ensimmäisenä aiheena myöhempään heikkohermoisuuteen ja mielipuolisuuteen. Niin pian kuin hermostunut ihminen jonakin päivänä alkaa kieltää ravinnon negatiivisilta tottumuksiltaan, näiltä psykoenergeettisiltä loiskasveilta, silloin tulee tämä sodanjulistuksen tavoin. Tottumus tulee kapinalliseksi ja kiihkeäksi. Se vaatii oikeuttaan, sitä nimittäin, että sen toiveisiin edelleenkin myönnyttäisiin. Taisteluun on ryhdyttävä rohkeasti ja reippaasti ja saatettava se loppuunsa, muutoin on reippaan, tarmokkaan tahdon itsehillintäkyky mennyttä. Silloin persoonallisuus kuihtuu ja jonakin päivänä lahoaa ja luhistuu maahan. Niin sanottu persoonallinen magnetismi, omituinen veto- ja vaikutusvoima, joka eroamattomasti kuuluu suhteellisen täydelliseen ihmiseen, häviää auttamattomasti, jos sellaiset hermostuneisuuden tottumukset jäytävät persoonallisuuden ydintä. Se palaa kuitenkin vähitellen takaisin, niin pian kuin on ainoalla luonnonmukaisella, tässä kuvaillulla tavalla taisteltu pahaa vastaan ja jatkettu sitä menestyksellisesti. Alku on vaikein. Muutaman harjoituspäivän jälkeen näkyy selvästi havaittavia tuloksia ja jokaista saavutusta on työssä käytettävä hyväkseen: nyt se alkaa hävittää loisivaa tottumusta. Voima, josta se on muodostunut ja kehittynyt, saadaan nyt takaisin. Niin usein kuin alussa yritetäänkin, niin saapuu kiusaus yhä kiivaampana. Silloin on armahtamatta pysyttävä päätöksessä eikä myönnyttävä kiusaukseen, sillä on kyseessä elämä, kaikki mikä antaa elämälle sisältöä, tarkoitusta ja arvoa. Jos on toistakymmentä kertaa torjunut tottumuksen, silloin se lamaantuu. Silloin tulee kiusaus alati heikommaksi. Se kuolee ravinnon puutteessa. Sellaisen menestyksellisen taistelun jälkeen persoonallisuus saatuaan suuren saavutuksen kulkee eteenpäin voimakkaammin ja lujemmin kuin milloinkaan ennen. "Itseään vastaan taisteleminen on kaikkein vaikein sota, itsensä voittaminen ihanin voitto." Hengityskulttuuri on luonnollisin ja luotettavin keino hermostuneiden tottumusten ja heikkoustilojen poistamiseen ja voimakkaan, persoonallisen magnetismin rikastuttamiseen. Se, jolle hengitysharjoitukset kolmiaskelmitan mukaan eivät tahdo onnistua ja joka joutuu pois tahdista ja aiheesta jo ensimmäisen sadan askeleen aikana, se yrittäköön tämän ohessa seuraavaa harjoitusta: Paneutukaa jonnekin mukavasti pitkällenne, hengittäkää viidesti syvään sisään ja ulos. Antakaa sitten näin lisääntyneen ponnistuksen vaimentua rauhallisesti ja hengittäkää sopivassa, hieman venytetyssä rytmissä sisään ja ulos, sekä päättäkää siinä pysyen olla tekemättä pienintäkään liikettä. Tämän aikomuksen käsittää "vihollinen" silmänräpäyksessä sodanjulistukseksi ja tekee keskeytymättä hyökkäyksiään. Hän lähettää mitä erilaisimmat joukko-osastonsa taisteluun. Ensimmäiset ovat aiheesta pois johtavat ajatukset. Päähän pälkähtää kaikenlaisia kutsumattomia ajatuksia. Haluaisi panna muistiin yhtä ja toista, mitä kaikkea pitäisikään tehdä, ei tosiaan ole aikaa antautua tällaisiin kyseenalaisiin, arvoituksellisiin kokeiluihin jne. Jos on torjunut nämä vihollisen partiojoukot ja muistanut aikomuksensa pysyä päätöksessään viiden minuutin ajan tehden sen uudelleen, silloin vihollinen lähettää toisia joukkoja tuleen. Se yrittää horjuttaa meitä aikeessamme kutiamisella ja nipistyksillä, ja kätemme nousevat puolustukseen, nimittäin raapiakseen. Tämä on nurinkurista. Siksihän olemme tekemisissä vihollisen kanssa, että olemme päättäneet olla liikuttamatta ruumistamme. Jos on onnellisesti kestänyt tämän kiusauksen, silloin väsyy toinen jalka tai pää ja haluaa muuttaa asentoaan. Kaikkiin näihin kiusauksiin täytyy asettua tarmokkaasti vastustavalle kannalle, olla liikuttamatta itseään, kunnes päättämämme viisi minuuttia ovat kuluneet. Silloin vihollisen ensi hyökkäys on torjuttu. Seuraava ja sitä seuraava ovat ehkä yhä raivokkaammat, mutta kahdennellatoista kerralla se on jo juossut päänsä puhki. Nyt on jo saanut myös voimaa kävellä viiden minuutin ajan kolmiaskelhengitystä noudattaen. Noin kahdentoista seuraavan yrityksen aikana voi ajan pidentää jo kymmeneen, viiteentoista minuuttiin. Silloin on jo päässyt hyvän matkan lähemmäksi päämäärää, lopullista voittoa. Silloin voivat alkaa suuremmat harjoitukset, joiden vaikutus on uuden ihmisen herääminen. Jos aloittelija haluaisi pysyä kolmiaskelhengityksessä tunnin, voisi tämä helposti johtaa lievään huimaukseen, koska ruumis ei voi vastaanottaa ja kestää lisääntynyttä happimäärää. Päätä tuntuu huimaavan, koska veri ei vielä ole täysin yhteyttänyt runsasta hapen-paljoutta. Voisi sattua helposti samoin kuin puutteen tai paaston johdosta aliravitulle, joka pitkän nälän jälkeen lopultakin saa runsaasti voimakkaita ruokia eikä hillitse halujaan. Hän voisi saada kipeytyneen vatsan tai suorastaan kuoleman. Molemmissa tapauksissa täytyy tapahtua vähittäinen siirtyminen voimakkaamman ja runsaamman ravintoaineen nauttimiseen. "Pitäisikö minulta riittää kaikkeen tuollaiseen aikaa?", kuulen eräiden hermostuneiden huudahtavan. Hermostuneella yksilöllä ei nimittäin milloinkaan ole aikaa, vielä vähemmän silloin, kun hänen pitäisi puuhata jotakin todella vakavaa ja hyödyllistä. Olen aina huomannut sellaisilla ihmisillä riittävän enemmän aikaa hengitys-, hermojen- ja sielunhoitoon, joilla oli tärkeä ja monihaarainen toimi hoidettavanaan. Vähiten aikaa oli tähän tärkeään asiaan aina kumpaankin sukupuoleen kuuluvilla tarpeettomilla tyhjäntoimittajilla. Naisella, jonka on päivittäin pukeuduttava kaksi kolme kertaa ja tietenkin käytettävä kolme neljä tuntia ulkomuotonsa hoitoon, ei todellakaan ole aikaa ja ymmärtämystä tähän todelliseen ja ainoaan hyödylliseen persoonallisuuden ja ruumiinhoitoon. Siksipä hän alkaakin viimeistään 35 vuodestaan alkaen "elää vain terveydelleen", mikä hänelle merkitsee lääkäriltä toiselle, kylvystä toiseen kulkemista, ja alkaa valmistella kurjaa loppuaan iässä, jolloin terveen, luonnollisen ihmisen elämä vasta alkaa tulla hedelmälliseksi ja onnellistuttavaksi. Jos hän vain olisi käyttänyt kymmenennenkin osan ajasta, jonka hän tuhlaa kaikenlaiseen ulkonaisuuteen ja turhuuteen, hengitys- ja sielunkulttuuriin, silloin hän ei olisi pitänyt useimpia kauneudenhoitovälineistään tarpeellisena ja olisi kuitenkin saanut viehkeimmän ja kestävimmän ruumiin kauneuden, joka alati uudistuu oman, itsessään piilevän luonnon-voiman vaikutuksesta. Ja kaiken lopuksi hän olisi saanut kylliksi aikaa, jonka hän olisi voinut täyttää kauneudella ja ilolla itseään sekä ilolla ja siunauksella kanssaihmisiään varten, mistä hänen osakseen olisi tullut onnellisen rakkauden ja myötätunnon virtoja. Ihmisellä, joka ikävöi elämän lähteille ja tietää tien, ei enää ole mitään kiirettä eikä ikävää. Hän saa kaikkialla aikaa elämää ja siunausta tuottaviin harjoituksiin, missä hyvänsä hänen täytyykin odottaa mitä tai ketä tahansa. Niin hänen mieltään ei enää paina kärsimättömyys ja suuttumus ajan menettämisestä. Hänelle ei enää ole ajan menettäminen mahdollista. Hän käyttää jokaisen odotusminuutin voiman keräämiseen ja säilyttämiseen ja tulee ajan herraksi, muiden ollessa sen orjuudessa. "Kaikkia olentoja sitovasta vallasta vapautuu ihminen, joka voittaa itsensä." Tähän metafyysiseen, okkulttiseen hengitysparannukseen kuuluu tosin oleellisesti psykoenergia, jos halutaan päästä täydelliseen tulokseen. Kaikki eivät sitä tarvitse, mutta useimmat. Se, jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon. Ketä silloin janottaa, hän tulee ja juo elämän vettä ilmaiseksi. Isän poikapuolen täytyy sitä vastoin maksaa paljon, nähdä paljon vaivaa. Autuas on siksi se, joka silloin uskoo. — Mutta minä en halua narrin tai saarnaajan tavoin joutua erämaahan. Häntä, joka yhä vielä näiden selitysten jälkeen epäilee kokemusteni tosiasiallisuutta ja todenperäisyyttä — ja niin varmasti useimmat teistä tekevät. Tahdon muistuttaa siitä seikasta, että järjestelmällisesti ja kärsivällisesti suoritetut hengitysharjoitukset saavat aikaan veren uudestimuodostumisen. Se on hengitysoppini luonnontieteellinen, fysiologinen peruste, johon epäilijän näennäiset todistelut eivät pysty. Siitä käy ilmi ilmoitusteni todenperäisyys jokaiselle ennakkoluulottomalle mielelle. Siitä johtuu väitteeni ruumiin ja sielun alituisesta nuorentumisesta. Jos milloinkaan on ollut mitään sellaista, joka vähimmässäkään määrin voi vaatia itselleen yleislääkkeen nimitystä, niin tämä voi olla ainoastaan hengityksen sielullisfysiologinen hoito. Niin hoidetun hengityksen johdosta virtaa kaikkien elimistön kanavien kautta parantaen, puhdistaen ja voimistuttaen elämän henki, jumalallisen luomis- ja elinvoiman henkäys. Hengityselimien, nenäkäytävän, nenäontelon, ilmaputkien ja henkitorven haarojen terveys ja esteetön toiminta on perustava kaikkien muiden elinten ja elämänkulkuteiden terveydelle. Tarkastettakoon vain kerrankin nuhanenäisiä, suun kautta hengittäviä lapsia ja seurattakoon heidän kehitystään. Silloin käy selväksi järjestelmällistä hengityshoitoa koskevan tiedon tärkeys. Enimmäkseen nenätukkeumasta ja liman kasautumisesta kärsii suuri joukko työläislapsia, joille nenäliina on ylellisyystavara. He hengittävät alituisen nenäkäytävien tukkeutumisen takia usein huonointa, pilaantuneinta ilmaa suun kautta välittömästi henkitorven haarautumiin ja keuhkoihin, jotka siten tulevat otolliseksi maaperäksi bakteereille. Nenälimakalvon tulehdus, nenänseinämien paksuneminen ja ilmatiehyeen kutistuminen, polyyppien tapaiset lisäkkeet, alituinen nuha, ahdasrintaisuus ja keuhkotauti ovat näin ollen välttämättömät seuraukset laiminlyödystä ja ehkäistyneestä nenähengityksestä. Hengitys tapahtuu tämän johdosta itsestään suun kautta, ja pysyy myös sellaisena unen aikana. Kaiken lisäksi nukutaan vielä huonosti tai ei laisinkaan tuuletetuissa huoneissa, vuoteiden ja ruumiiden haihtumistuloksia hengitetään ikuisessa kiertokulussa. Sellaiset avosuiset lapset saavat ajan mittaan heikkomielisen, idioottimaisen ulkonäön ja ovatkin tosiasiallisesti enemmän tai vähemmän heikkomielisiä. Sellaisen lapsuudessa tapahtuneen nenähengityksen laiminlyönnin johdosta joutuu ihminen koko elämänsä kärsimään. Vieläpä jos myöhemmin — mikä harvoin tapahtuu sellaisille lapsille — itsetajunta ja itsekasvatus kerran alkaa, niin ainoastaan kokeneen, asiantuntevan neuvon ja johdon alaisena on mahdollista voittaa tämän hävityksen seuraukset. Näiden kärsivien heikko- ja tylsämielisyys syntyy jo alusta alkaen siten, että aivojen läheltä kulkevat ylemmät ilmakäytävät joutuvat pois käytännöstä ja aivot jäävät ilman ohivirtaavan balsamimaisen ilmavirran alituisen hyvää vaikutusta. Hengitys, hengitysilma ja aivot ovat keskenään läheisessä suhteessa. Jokainen tietää, että äkillisen nuhan sattuessa ajatuskyky ja aivotoiminta häiriintyy ja että huonon ilman hengittämisestä pää tuntuu sekavalta ja sitä alkaa kivistää. Ankaran nuhan tauottua, kun voi alkaa taas hengittää esteettömästi nenän kautta, tuntee tavallisesti ajatuskyvynkin elpyvän ja heräävän. Muistutan tässä vielä kerran jo mainitsemastani erotuksesta yleisessä voinnissa, kun herää yöunesta, jonka on viettänyt vaillinaisesti hengittäen. Edelleen huomautan tämän yhteydessä vielä siitä, mitä olen sanonut tärkeiden, perusteellisten hengitysharjoitusten avulla saavutettavasta hengityksen paranemisesta, syventymisestä ja säännöllistymisestä unen aikana. Jokainen hengitysharjoitus on voimakkaaseen itsesuggestioon liittynyt tahdon harjoitus ja koituu kaikkien ruumiillisten ja sielullisten toimintojen hyväksi. Siinä määrin kuin hengitetään, eletäänkin. Niin syvään ja voimakkaasti kuin hengitän, yhtä syvällisesti ja voimaperäisesti elänkin. Jokainen, joka päättää yrittää hengityshoitoa minun äärimmäisyyteen asti koetellun menetelmän mukaan, oppii vähitellen, eräitten harjoitusten aikana, hengittämään ikään kuin koko ruumiillaan, jolloin tämä ruumis ei kuitenkaan joudu kouristuksentapaisiin nykäyksiin ja liikkeisiin, vaan voi jäädä hyvinvoipaan miellyttävään lepoon. Ja kuitenkin osaa syventyneessä hengityksessä ja lisätyssä hapenotossa vahvistunut tahto johtaa elähdyttävän virran jokaiseen ruumiinsa lihakseen, jokaiseen hermoon ja soluun. Sormien ja varpaiden päihin asti, vieläpä hiustenkärkiinkin sillä tavoin koulutettu tahto voi johtaa elämänsähkömagneettisen virran. Kylmät korvat ja nenät, kylmät kädet ja jalat väistyvät vähitellen kaiken läpi tunkeutuvan, kaikkianne pääsevän miellyttävän lämmön, pistelevän, paisuvan ilon ja voiman tunteen tieltä. Ääni saa tarmokkaan, metallisen, läpitunkevan soinnun. Äänihuulet ja -rako tulevat jokaisella sisään- ja uloshengityksellä hierotuiksi ja sähköistetyiksi. Elinvoimaa kerääntyy äänenmuodostuselimiin ja purkautuu ytimekkäissä ja kaunissointuisissa äänissä. Laajalti levinneet limaneritys ja tulehdukset kitalaessa, kurkussa ja ääniraossa pyyhkäisee jumalanhengen voimakas tuulahdus jäljettömiin ja puhdistava happi huuhtoo tiehensä, kuten alkoholi puhdistaa lasiputken sisäpintaan pinttyneestä liasta. Keuhkot ovat kuin suuret, voimakkaat ilmantäyteiset palkeet antaen puhutulle ja lauletulle äänelle syvän, voimakassointuisen kumun. Siten syntyy oikea, terve ja vaikuttava rintaäänipuhe. Heikko ja vaivainen kita- ja kurkunpää-ääni häviää. Epävarma, vapiseva, rasittunut ja arka ääni kehittyy voimakkaaksi "vakaumuksen rintaääneksi". Sillä äänellä puhutulla on useimmiten suuri vaikutus kuulijoihin. Yhtä tärkeä on tämän rintaäänen vaikutus puhujaan itseensä. Hän saa itseluottamusta, rohkeutta ja voimantunnetta kuullessaan puhuvansa niin ponnekkaasti. Sillä hän irrottaa olemuksensa sidotut voimat sujuvaksi, vastustamattomaksi vaikutukseksi. Sellainen kaunis, luja ja täyteläinen ääni vaikuttaa erittäin suggeroivasti sekä puhujaan että kuulijaan. Se edistää ajatusten keskitystä ja siis vertailevaa, loogista ajattelua, johdonmukaista kuvien, vertausten ja käsitteiden järjestelyä. Minä itse olen oppinut puhumaan kunnolla vasta 23 vuoden iässä mainion hengityshoitoni avulla, jonka vaikutuksia ei taitavin eikä korkealentoisin puhe riitä kuvailemaan. Ennen tätä ikää en osannut puhua, vaan ainoastaan änkyttää ja sammaltaa. Minulle oli laulaminen aivan mahdotonta. En mistään hinnasta olisi kyennyt esittämään laulamalla muille edes ääniasteikkoa. Laulajat ja näyttelijät säilyisivät paljosta hermostuneisuudesta, jos he saisivat oppia oikeaa psykofysiologista hengitysmenettelyä. Heidän ei tarvitsisi enää elää alituisessa pelossa ja surussa siitä, että pilaisivat tai menettäisivät äänensä, joka on heidän elinehtonsa. Heidän ei enää olisi pakko ryhtyä usein niin naurettavilta tuntuviin toimenpiteisiin vilustumista vastaan kaikkialla, missä liikkuvatkin. Olen tavannut puhujia, joiden tarvitsi pitää kerran viikossa noin tunnin esitelmä, ja pappeja, joiden täytyi sunnuntaisin pitää puolen tunnin saarna ja joiden oli pari päivää ennen esitystään varottava antautumasta innokkaaseen keskusteluun. Tulee mieleeni eräs papinrouva, joka aina perjantaina tai lauantaina varoittaa puolisoaan: "Mies, säästä ääntäsi, muista saarnaasi!" Jo yli kymmenen vuotta minun on pitänyt (suurimman osan vuodesta) puhua päivittäin kolme, kuusi, jopa kaksitoistakin tuntia, eikä minun ääneni ole siitä vähimmässäkään määrässä kärsinyt. Kurkkusairauksista saan olla huoleti. Voin juoksennella tuntikausia mitä huonoimmassa, kosteankylmässä ilmassa ja imeä tätä ilmaa itseeni, lukuisien kanssaihmisteni, miesten ja naisten ollessa kääriytyneinä leukaa myöten ja pitäessä nenäliinaa suun ja nenän edessä, varjellakseen itseään ilmalta. Tässä minun täytyy huomauttaa, etten suinkaan ole syntynyt ja varttunut terveenä ja voimakkaana lapsena, vaan saa jo ennen mainitsemaani 23. ikävuoteeni mennessä kokea kaikki mahdolliset ja mahdottomat taudit. Minulla on yli kymmenen vuotta tärkeässä kehitysiässä ollut krooninen nuha kaikkine jo lueteltuine sivu- ja seurausilmiöineen. Siihen kuului vaikea, hermostunut ärtyisyys siitä johtuneine sielullisine ja ruumiillisine vaikeuksineen. 21-vuotiaana sain ankaran, äkillisen nivelreuman, joka ei varomattoman varhaisen ylösnousun ja huonossa säässä juoksentelun johdosta parantunut ja joka uudistui kahden päivän kuluttua entistään voimakkaampana. Kohtaukset toistuivat seuraavien vuosien kuluessa vielä kolmasti. Jo ensi kohtauksista lähtien olin runsaan salisyylin nielemisen ja ankaran hikoilemisen takia saanut aika pahan sydänvian, joka lähivuosien reumakohtausten johdosta tietenkin huononi vastaavassa määrässä. Siksi minulta perätysten evättiin kaksi henkivakuutusta, minut havaittiin kelvottomaksi rauhanaikaiseen armeijaan ja määrättiin nostoväkeen. Lääkärit ennakoivat minun sairastuvan krooniseen reumaan, ellen eläisi noudattaen tiettyä ruokavaliota. Lääkärit olisivat epäilemättä olleet oikeassa, jos olisin siihenastisella tavalla elänyt tavallisena ihmisenä. Heidän ohjeittensa tarkka noudattaminen olisi tuskin suojellut minua reumaattisten kohtauksien uudistumiselta ja sydänvian lukemattomilta vaivoilta. Minäpä en elänytkään siitä lähtien enää tavallisen ihmisen lailla, vaan minusta tuli toinen, uusi ihminen, jolla oli uusi, terve veri. Sain voimakkaan, terveen lihaksiston, oltuani lapsesta lähtien siihen asti laiha, heikko raukka, jonka lihakset, jos sitä sanaa voi käyttää, olivat pehmeät ja veltot. Ryhtini tuli suoraksi, reippaaksi, käyntini kevyeksi ja joustavaksi. Rinnanympärykseni laajeni vuodessa yli 10 cm:llä. Keuhkoni saivat aavistamattoman toimintakelpoisuuden. Veri tuli vastaavasti happirikkaammaksi, mikä taas huomattavasti helpotti heikon, sairaan sydämen pumppuamistyötä. Niin se voi vähitellen luonnollisella tavalla toipua ja vahvistua. Kun sodan alussa menin nostoväkitarkastukseen, tarkastava lääkäri ei havainnut minua ainoastaan sotakelpoiseksi vaan vielä erikoisen voimakkaaksi. Kun muuten tiedusteltiin mahdollisia vikoja, viittasin siihen, että olin nivelreuman johdosta saanut arveluttavan sydänvian. Tämän johdosta toistettu lääkärin tutkimus totesi, että sydän oli moitteeton. En siis ollut suurenmoisella hengitysparannuksellani ainoastaan ajanut reumaa verestäni vaan myös saavuttanut sydänvian parantumisen. Enkä ainoatakaan lääkärin tarkkaa määräystä ollut noudattanut, en edes ohimennen. Vasta siitä alkaen sain terveen ruokahalun ja kelvollisen ruuansulatuksen. Lähdettä, josta tällaista ihmeen voimaa ammensin, voinee tällaisten kokemusten jälkeen kiistämättömästi sanoa ikuisen nuorentumisen ja tervehtymisen lähteeksi. Monet kuulijoistani pitävät varmasti sävyä ja tyyliä, jolla paikoitellen olen esitelmöinyt, tarpeettomana eikä oikein asiallisena. Se, joka minut tuntee ennestään ja on seurannut kehitystäni, ei kuitenkaan minua nuhtele siksi, että olisin puhunut liian paljon. Minusta itsestäni tuntuu jokainen yritys kuvata onnellistuttavia kokemuksiani, vaivaiselta ja riittämättömältä. Tämän täydellisen elämäntunteen ja niin armeliasta kohtaloa kohtaan tuntemani kiitollisuuden ilmaisuun tarvittaisiin armoitetun runoilijan nero. Ja jos suopealta kaikkeuden Hengeltä rukoilen korkeimman toiveeni täyttymistä, niin se on, että osakseni tulisi armo osata arvokkaassa ja taiteellisessa muodossa hehkuvin värein ja leimuavin sanoin tuoda eläymykseni ja kokemukseni lähemmäksi kärsivien kanssaihmisteni suurta joukkoa, jotta he uskoisivat sen ja heidän osakseen tulisi samanlainen terveys. Ihminen, joka aina pysyy näiden elämän lähteiden yhteydessä, tulee voittamattomaksi kuten Antaios-jättiläinen, joka oli sellainen niin kauan kuin hänen jalkansa olivat kosketuksissa maaemon kanssa. Voittamattomana elementtien hyökkäyksille hän ei enää pelkää mitään, ei ihmisiä, sairautta, kuolemaa eikä paholaista. Hänessä ja hänen puolellaan on kaikkeuden voima. Hänessä ilmenevät kauneus, viisaus, voima. Sielunsa syvyyksistä hän osaa tuoda ilmoille, loihtia esiin sen, mikä on ollut salassa kätkettynä. Omasta, samaten kuin muidenkin sielusta tuo hän kaikki uinuvat ja sidotut ominaisuudet päivänvaloon antaen niille elävää voimaa. Hänessä täyttyy runoilijan sanonta: "Siunattuna käyös!" Onni on yhdistynyt häneen eroamattomasti. Hän on tulvillaan saamaansa voimaa, rohkeutta ja siunausta sekä antaa sitä huutaen ja vapahtaen kahlehdituille ja kiusatuille veljilleen. "Ja missä hän vaeltaa, viheriöivät keväiset kedot, mistä hän poistuu, sinne hän jättää aurinkoa, häntä välttää pimeys ja vasta haudassa sammuu hehku, joka soi kaikille lämpöä." Sellainen terveys tulee luonnon siunaaman osaksi, että nämä Isolde Kurzin ihmeelliset sanat voidaan hyvin sovittaa häneen. Ihmiset, jotka ovat sairaita tai kärsivät sielullisesta tyhjyydestä, kääntyvät hänen puoleensa. He ovat uteliaita, hämmästyksissään ja kateellisia, koska hänen kasvoiltaan säteilee auringon voiman ja valon loiste. Varsinkin lapset katsovat häneen, kuin valepukuinen kuningas kulkisi heidän ohitseen. Lapsilla on etsijän katse ja aavistus elämän ihmeellisyydestä, jonka isot ihmiset ovat hukanneet. Totisesti, minä sanon teille, teidän on tultava lasten kaltaisiksi. Tosin psykofysiologiseen hengitysparannusmenetelmään kuuluu, kuten jokaiseen suureen yritykseen, eräänlainen totutun laimeuden ja luulotellun mukavuuden voittaminen. Päätöksen voimakkuus ja tarmokas välinpitämättömyyden vastustaminen on sisäisen kaipuun määrän, tottumus-minän kahleista vapautumista hartaasti ikävöivän mielen mitta. Se, jossa kimaltelee ja hehkuu halu elinvoimaan ja elämän kauneuteen, voittaa vaikeudet, jotka häntä kohtaavat matkalla kohti uudeksi ihmiseksi tulemista, kohden elämän lähteitä. Jos tämä kaipuu ajaa hänet ulos luontoon etsimään elämän lähteitä, kääntyy vanha Aatami häntä vastaan ja maanittelee mieluummin pysymään kotona, olemaan aloillaan ja tekemään sitä ja tätä. Ja kuitenkin ihmistä odottaa ulkoilmassa terveys ja onnen alku. Silloin on tarmokkaalla päätöksellä erottava houkutuksista ja riennettävä ulos etsimään. Ensin tämä on rasitus, sitten se tulee helpoksi ja lopussa se tuottaa iloa. Jos olet voittanut itsesi ja tullut ulos, niin löydät enemmän kuin olet etsinyt. Menet ehkä ulkoilmaan etsiäksesi yksinäisyyden lepoa ja voimaa, mutta jos noudatat viitteitäni, niin löydät paljon enemmän: löydät korkeimman suosion ja elämän suojelushengen siunauksen. Se, jolla ei ole itsessään voimaa ja kauneuden kipinää, ei näe kauneutta eikä löydä voimaa. Vaikka se vain himmeästi hehkuu tottumuksen tuhkan ja velttouden kuoren alla, niin paisuu siitä leimuava liekki, kun lähdet sitä etsimään. Maailma on jokaiselle kaunis, se on ihana, niin usein kuin haluamme vastaanottaa ja säteillä kauneutta. Elämän ihme paljastuu, kun sitä etsimme, todellakin etsimme kaikella sisäisellä halulla. Siksi rohkenen epäröimättä väittää, että hengityskulttuurilla tullaan jumalan luo. Hengityskulttuuri on sielun kulttuuria, vaikka se samalla on ihanteellisin ruumiinhoitomenetelmä. Kun näin välittömästi saadaan voimaa ja ravintoa jumalalta ja elämältä itseltään, yhä uudestaan lähestymällä jumalaa, varsin pian sulautuu hartaudella jumalaan ja elämään. Alkuvoimaisuus ja välittömyys tulevat sille ominaisiksi, joka ammentaa voimansa suoraan elämän lähteistä. Tämän haluaisin antaa niille pohdittavaksi, jotka epäselvän, epäkypsän haaveilun johdosta väittävät, että sen kaltaiset voimanlisäämiskeinot vievät mustaan magiaan. Sellaisia sekopäisiä ihmisiä on meidän aikanamme enemmän kuin luullaankaan. Jätän heidät niiden huostaan, jotka ovat väittäneet, että luku- ja kirjoitustaito vievät ylpeyteen ja vastarintaan maallista ja hengellistä esivaltaa vastaan, petokseen ja väärentelyyn. Kun kolmetoista vuotta sitten levitin hengitysoppia eräässä kirjassa, esitettiin minulle sellaisten teosofisten piirien taholta minuun varoitus, etten toki sentään sellaisilla opeilla edistäisi materialismia. Sanottiin, että järjestelmällinen syvään hengitys poistaa ruumiista pelon, pelkuruuden ja joukon ruumiillisia ja sielullisia tuskia. Tätä ei kuitenkaan saisi tehdä, sillä se olisi epäoikeutettua, vieläpä julkeaa puuttumista ihmisen karmaan, mikä merkitsi sitä, että kärsimykset ovat syntien seurauksista. Samaten muka olisi vastoin karmaa lievittää käytännön toimin sosiaalista hätää, ellei ole tarvetta uhrautumalla hankkia armoa ja sovitusta entiseen velkaan. Ihmisen kohtalo (tätä en laisinkaan vastusta) on, kuten sanotaan, hänen itsensä alullepanemien syiden seurausta. Näitä seurauksien ei saisi keskeyttää poistamalla ihmisistä kärsimykset, sillä heiltä riistettäisiin siten mahdollisuus päästä tuskan tunteen avulla sisäiseen ymmärrykseen ja tosi tietoon. Rohkeutta ja voimaa ei saisi muka uskoa ihmisille ennen oikeata sielullista kypsyyttä ja sisäistä arvokkuutta, sillä he käyttäisivät niitä väärin. Kerran tapasin erään elämänopettajan, joka täydellä todella vaati kuulijoitaan koettamaan vetää leukansa sisäänpäin, ettei se olisi entisessä, tarmokkuutta osoittavassa asennossa ulospäin työntyneenä. Viimeksi mainittu tapa muka teki taipuvaiseksi kovuuteen ja raakuuteen, kun taas yritys pitää leukaa sisäänpäin vedettynä, sai aikaan viisautta, hyvyyttä ja lempeyttä! Mutta voimakas voi paljon helpommin olla hyvänsuopa ja avulias kuin heikko. Olen monesti tehnyt sen havainnon, että heikkohermoiset ja siksi ärtyisät, tunteikkaat ihmiset ovat ehdottomasti useammin kateellisia, vihamielisiä, julmia ja raukkamaisia kuin voimakkaat, terveet ihmiset. Heikkous on kaikkien paheiden alku. Luonteeltaan ärtyisän ja siksi usein vihaan ärsytetyn ihmisen sylki on myrkyllistä, koska hänen sisäiset elimensä ovat myrkyttyneet ja saastutetut. Hänellä on sitä paitsi paha maku suussa ja hänen hengityksensä löyhkää. Heikko pelkää ja vihaa, voimakas toivoo ja rakastaa. Siksi tuo elinvoima ja rohkeus ihmisen lähemmäksi jumalaa. Nietzsche sanoo rohkeuden olevan hyveistä suurimman. Urhoolliset, voimakkaat ihmiset rakastavat syvällisimmin ja uhrautuvat rakkaudelleen, kun taas heikko usein pelokkaana, arkana ja epäluuloisena ajattelee omaa turvallisuuttaan ja säilyttämistään. Eräs kelpo ystäväni, hienosti sivistynyt mies, jonka olemassaoloa helpotti suuri peritty omaisuus, mutta joka oli terveydeltään ja ruumiinrakenteiltaan heikko, lausui minun hengitysharjoitusteni vaikutuksesta, että hän oli muutaman viikon kuluttua havainnut ruumiissaan ja hermostossaan sellaisen ylenpalttisen voiman, joka oli saanut hänet haluamaan antamaan jollekin kunnon tavalla selkään. Tämä tunne syntyi työn puutteesta, ja sen vaikutus olisi muussa tapauksessa tyhjentynyt itse työhön. Tämä mies oli sävyisä, liian ihmisystävällistä, lempeää ja pehmeää laatua, joka on suojaton häikäilemättömän minä-ihmisen kovuudelle. Nyt on passiivinen vastarinta ja kärsityn vääryyden aiheuttama vastustava tunne muuttunut lisätyn ruumiin- ja tahdonvoiman kerääntymisen johdosta puolustusvalmiiseen taistelumielialaan. En käsitä, mitä vahingollista tai vaarallista siinä olisi. Pidän sielullisesti ja ruumiillisesti karaistunutta ja puolustautumiskelpoista paljon hyödyllisempänä ja kykenevämpänä siveellisen, inhimillisen perustan luomiseen inhimilliselle kanssakäymiselle kuin sitä, joka pehmeällä, kaikkea sietävällä ryhdillä sekä ylen varovaisella ja tuskallisella käytöksellä yllyttää hyökkäyksiin ja loukkauksiin. Ihmisviha on pohjimmiltaan vain pelkoa ihmisiä kohtaan. Vain heikko pelkää. Voimakkaan ei tarvitse pelätä: hänestä ei tunnu vaikealta rakastaa ihmisiä, joskin hän, niin kauan kuin hän kuuluu tietämättömiin, useimmin vain halveksii. Se, mikä voimakkaan luonteessa on arvokkainta, on hänen rauhallinen puolueettomuutensa ihmisiä kohtaan. Hänestä tuntuu helpommalta olla puolueeton, ihmiset tuntevat sen ja epäilevät häntä siksi vähemmän. Se, joka tietoisuutensa pohjalla vaalii heikkouden tunnetta, on epäluuloinen ja aina varuillaan, millä hän saa ihmiset suhtautumaan itseensä vastaavalla tavalla. Miten monet luovat hengensoturit voisivat muodostaa arvokkaan olemassaolonsa turvallisemmaksi, siedettävämmäksi, rikassisältöisemmäksi ja kauniimmaksi, jos he soisivat näille asioille vähän enemmän huomiota. Sen sijaan he kirjoittavat ja puuhaavat päivät ja yöt, kiusaavat ja uuvuttavat itsensä perin pohjin ruokkiakseen heidän sielunsa ydintä imeviä lukijoita ja ihailijoita. Heiltä juuri puuttuu alati itsestään uudistuva fyysinen elinvoima, jonka he riistävät kokonaan ruumiista ja johtavat aivoihin. Syvällä surumielisyydellä saa siten usein lukea meidän suurimpien ja parhaitten miestemme valituksia heidän huonosta, heikosta, vaivaisesta ruumiistaan. Äskettäin minut täytti voimakkaalla säälillä erään ruumiistaan vapautumistaan odottavan ystävän kirjoittama kirje: "Niin, rakas ystävä, minusta on tullut kurja raukka. Sairas, joka ei voi edes maata. Yskä ja hengenahdistus sen estävät. — Istumiseen ja nojaamiseen liian väsynyt — ja jos aion kulkea huoneen poikki, huomaan koko voimattomuuteni... Etukumarassa kirjoitan toisinaan muutamia rivejä, se on mahdollista ja muistuttaa surullisesti minulle entisistä ajoista, jolloin minä suurempia töitäni valmistellessani päivittäin kirjoitin kaksitoista tuntia ja sitten vasta huomasin illan tulon häiriöksi... Meillä on suuria työläisten lakkoja ja rauhanhuudot käyvät jo pirullisiksi, mutta minun yskäni ääntä ne eivät voita. Vointini on jo usein ivannut minua..." Tämän surkuteltavan vanhuudentilan ja monet aikaisemmat sairautensa erityisesti yskän ja hengenahdistuksen hän olisi voinut välttää, jolla hän olisi kokonaan unohtanut ja laiminlyönyt ruumiinsa, jos hän olisi tuntenut ehtymättömän elinvoiman lähteen, kuten me. Vielä vaikeampi kuin tämä runsaalla ihmisrakkaudella ja laajakantoisilla vaikutuksilla siunattu elämä on monien muiden uurastajien elämä, joista puuttuu sisäinen sovitteleva maailmankatsomuksen ja siunaavan rakkauden sopusointu. Koska rakkaus jokaisessa muodossa on aina voiman, eräänlaisen kokoontuneen energian tulos, niin tarvitaan vain ruumiillisen ja sielullisen rakenteen luonnollista vahvistumista tuomaan henkiseen luomistyöhön sovittavan rakkauden alkuvoimainen virta. Itsetyytymättömyys, sisäisen tahtomisen ja ulkonaisen toimimisen välinen ristiriita, kykenemättömyys kasaantuneiden tehtävien suorittamiseen synnyttää mielipahaa ja katkeroitumista silloin, kun kernaasti haluaisi siunata ja jakaa tietoa, lahjoittaa ja rakastaa. Niin pian kuin on löydetty anteliaan jumalanvoiman pulppuava lähde, luonnon ylitsepursuavat antimet, jotka avautuvat vapaasti ja intensiivisesti hengittävälle, silloin häviävät ristiriitaisuudet, häviävät rasitukset, huonot ja ehkäisevät aitaukset, jotka estivät sopusointuista yhteyttä syntymästä ikuisen ja ajallisen välille. Jokainen saa psykoenergeettisellä hengityshoidolla sen kehittymään ja päivänvaloon, mikä on hänen sielunsa sisimmässä vapautumattomina ominaisuuksina ja tarmonilmaisuina. Salatut, vain hänen itsensä epäselvästi tuntemat ja aavistamat voimat ja taipumukset alkavat liikehtiä sekä pyrkiä ylöspäin vapautumaan ja vaikuttamaan. Se, jossa uinuu jumalan- ja ihmisrakkaus, herättää ja kehittää nämä ominaisuudet. Se, ken kaipaa voimakasta, rohkeaa toimintaa, murtaa vähitellen estävät aitaukset ja kulkee menestyksestä toiseen. Kenellä on olemuksensa sisimmissä kauneudenjano ja kauneusaisti, hän huomaa kaikissa elämän piirteissä ja muodoissa kauneutta, hän saa kauneutta kaikista luonnon luomuksista. Se, joka etsii sielun rauhaa ja lepoa sopusoinnussa hengen hallitseman ruumiin kanssa, löytää ilmiömaailman moninaisuudesta itselleen kaiken rauhaisan keskipisteen. Taivaan valtakunta on meidän sisällämme, avautuu jokaiselle, joka kolkuttaa ja pyrkii siihen oikeata luonnollista tietä kulkien. Eräs oppilaani, sivistynyt maanisäntä, kirjoitti minulle viettäneensä koko elämänsä ihanan luonnon keskellä, mutta hän ei ollut milloinkaan siinä määrin nähnyt sen lukemattomia kauneusarvoja kuin tänä keväänä, jolloin hän oli johdollani kulkenut elämän lähteille vievää tietä. Erityisesti hän sanoi ihmetelleensä sitä, että hän voi sangen tarkasti keskustella peipposen kanssa ja että lintu aina hänelle vastaa. Kaikki riippuu voimasta, kyvystä tuntea se ja nauttia siitä. Oikeata hengityshoitoa harjoittamalla voi jokainen sitä sisimmässään kaipaava sovelluttaa itseensä Emersonin ihanan lupauksen: "Ihanne on oleva sinulle todellisuus ja kesäisen sateen tavoin, runsaana mutta lauhkeana virtaava sinun loukkaamattomalle olennollesi. Koko maa on sinun linnasi ja puistosi, meri kylpypaikkasi ja järvi laivaasi varten, ilman tullia ja ilman kateutta. Metsät ja virrat ovat omiasi, ja missä muut ovat vuokramiehiä ja lampuoteja, siellä sinä olet isäntä ja omistaja — sinä, maan, meren ja ilman tosi herra. Missä ikinä lumi laskeutuu taivaasta tai vesi virtaa tai lintu laulaa, missä hyvänsä päivä ja yö kohtaavat toisensa hämärissä, missä sinitaivaalla ajelehtivat pilvet tai tähdet tuikkivat, missä on läpikuultavapiirteisiä hahmoja, missä aukkoja taivaan avaruuksissa, missä hyvänsä on vaaraa, kunnioitusta ja rakkautta, siellä on myös kauneutta, runsaana kuin sade sinun osallesi vuodatettuna. Vaikka kulkisit kautta koko maailman, et milloinkaan etkä missään löydä mitään huonoa, et koskaan mitään käyttökelvotonta." Kun menet metsään mielessäsi harras kaipuu päästä osalliseksi elämän auringon säteistä, niin koko luonto puhuu sinulle ihmeellistä kieltään. Jäät seisomaan milloin yhden, milloin toisen puun luo ja hämmästelemään sen rungon rotevuutta, sen oksien ihmeellistä rakennetta. Kaikissa puun muodoissa ja piirteissä ilmenee sinulle sen sielu. Se puhuttelee sinua kuin sukulaisolentoa, saman Luojan lasta. Se kuiskailee sinulle elämänhengen salaisuuksia, jolloin sielusi uinuvat voimat juhlivat iloista heräymystä ja tunkeutuvat esiin toimimaan ja vaikuttamaan. Kummallinen elämä ja magnetisoiva voima virtaa siten puusta, jonka ympäröit hartaudellasi, sielusi säteillä. Puu tuntee rakkautesi, jota sitä kohtaan osoitat, ja se lähettää sinuun olemuksestaan, ytimestään elähdyttävän voimavirran. Rakkautta rakkaudesta, voimaa voimasta. Se on se salaperäinen vaihto, joka on kaikkien olentojen välillä, kun rakkaus ne yhdistää. Joka kerta, kun tiesi vie sinut sen luo, etsit sen kuin rakkaan ystävän, jo etukäteen iloitset jälleennäkemisestä ja tervehdit sitä kuin rakasta tuttavaa. Samaten hyväilee katseesi juhlallisten kuusien, mahtavien tammien ja voimakasrunkoisten pyökkien välissä pilkottavaa niitynnurkkausta. Sitten metsäpuroa, kallioita ja kukkulan kupua. Kaikki puhuu sinulle ja kuiskii sinulle luomisen salaisuutta. Ja miksi? Koska sinä miellytät sitä, vastaa se sinulle. Koska sinä suot sille osan ihmissielua, tuulahduksen korkeamman luontokappaleen elävää henkeä. Antaminen ja ottaminen, rakas keskinäinen yhteys on kaikkien olentojen elämänlaki. Voimien vaihto. Ikuisesti pulppuava nuorentumisen lähde. Sellaisten elämysten johdosta rintasi laajentuu, sielusi nousee ympärilläsi olevan maailmankaikkeuden korkeuteen ja tunne, samanlainen kuin Faustin runoilijalla tempaa sinut maan alhoista Olympoksen jumalien läheisyyteen. Nyt kaikuvat hänen pyhät armosanansa sielussasi, ja sfäärien soinnut väräjävät ja kohisevat kuuntelevalle hengen korvallesi. "Olet antanut minulle ihanan luonnon kuningaskunnakseni, voimaa tuntea sitä, nauttia siitä. Et vain suonut minun sitä ihailla kylmästi, vaan sallit minun luoda katseeni sen syvään rintaan kuten ystävän poveen. Sinä viet elollisten joukon silmieni ohitse ja opetat minut tuntemaan veljeni hiljaisessa pensaassa, ilmassa ja vedessä." Ruusu-Risti — maaliskuu, toukokuu, syyskuu 1927
|