Erään muusikon mietteitä elämästä
Minulla on yksi ainut uskonto ja se koskee yksilöitä. Tarkemmin sanottuna se koskee ihmisiä yksilöinä yhteisössä. Minullakin on oma paikkani siellä.
Kun menen sänkyyn nukkumaan, näen joskus pienenpienen valopilkun, kun panen silmät kiinni. Näen valon ja se antaa minulle toivoa. Se pitää minut elämässä kiinni. Se antaa uskoa itseeni. Valopilkku on itse asiassa minä itse, ja se on ollut olemassa lapsuudesta saakka.
Kaikki uskonnot sinällään ovat henkilökohtaisia. Kaikki mikä on kirjoitettua uskontoa, on täyttä roskaa, koska se kuvastaa aikansa käsityksiä. Uskonto tarkoittaa minulle sitä, että ihmisen pitää pystyä, ymmärtää, jaksaa ja viitsiä luottaa itsensä. Ihmisen tarkoitus ei ole elää yksin tässä maailmassa. Hänen tarkoituksensa on auttaa muita elämään tässä maailmassa. Meidän ei ole tarkoitus tehdä toisillemme mitään suoranaista pahaa, vaan olla yhdessä. Meidän on ymmärrettävä toisiamme, vaikka olisimme kuinka erilaisia tahansa.
Ihmiset uskovat, mitä heille sanotaan. Uskonto edustaa valtaa, jossa joku pitää lankoja käsissään. Ihmisiä pelotellaan tekemään asiat tietyllä tavalla tai muuten heille käy huonosti. Uskon yksilöllisyyteen ja ihmisen omiin ajatuksiin. Ne hoitavat tyhmyyden pois. Jos katsoo uutisia, missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Mitä teemme uskonnoilla, joiden varjolla tapetaan ihmisiä. Ei mitään. Kaikki se on ihan täyttä roskaa ja huuhaata. Olen joskus kuvitellut, että voisin lukea iltarukouksen, mutta en tiedä, mihin tai kenelle sen kohdistaisin. Uskontoon kohdistuvat käsitykseni ovatkin jossain määrin triviaaleja. (Pekka Pohjola marraskuussa 2002).
Teoksesta "Pekka Pohjola, Bassokenraali"
Petri Nevalainen 2003, Kustannus Oy Jalava
Etusivu Artikkelit