Fredrik Heliö

Puhtaus

"Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan"

Kaikissa suurissa uskonnoissa on aina esitetty henkisyyden vaativan puhtautta. Eri uskontojen tunnustajat ovat käsittäneet ja määritelleet sen eri tavoin. He ovat esittäneet sen tarkoittavan milloin ruumiin, milloin taas tekojen puhtautta. Syvällisimmät uskonnot ovat korostaneet tunteiden ja ajatusten puhtautta. Useimpien uskontojen tunnustajien piirissä on puhtaudeksi riittänyt se, että olemme keholtamme puhtaaksi pestyt; kun vielä lisäksi vaatteemme ovat puhtaat, on uskonnon vaatimus heidän mielestään täytetty. Jeesuksen Vuorisaarnassa tosin esitetään täysin erilaiset puhtauden määritelmät, mutta niitä on pidetty teoreettisina, tuskin niinkään vakavasti otettavina, että niitä yritettäisiin ja uskottaisiin voitavan seurata.

Itämaisissa uskonnoissa, hinduismissa ja buddhalaisuudessa on asia melkein päinvastoin. Varsinkin hinduismissa kiinnitetään sangen vähän ruumiin ja vaatteiden puhtauteen. Suurin huomio ja vaatimus on tekojen puhtauden suhteen. Buddhalaisuus on ehkä enemmän kristinuskon kaltainen, se vaatii tunteiden ja ajatusten puhtautta, tosin myös tekojen. Se velvoittaa seuraajaansa myös ruumiin puhtauteen, mutta tämä on vähemmän tärkeätä ja seuraa luonnollisena tuloksena edellisestä. Eiväthän esimerkiksi teot voi olla epäpuhtaat, jos ajatukset ja tunteet ovat puhdistuneet.

Millainen on siis ihminen, joka on tunteissaan puhdas? Sellainenko, joka ei ilmaise sopimattomia tunteita? Ei. Silloin hän on vielä kaukana todellisesta tunteiden puhtaudesta. Vasta kun hän sisimmässään, omissa tunteissaan täyttää vaaditut mitat, hän on puhdistunut. Näihin mittoihin kuuluvat sukupuolisen puhtauden lisäksi pyyteettömyys, vapautuminen haluista ja toiveista. Tällaisen ihmisen olemus värähtelee ainoastaan sopusointua, rauhaa, myötätuntoa ja sääliä kaikkia olentoja kohtaan aina maan matosesta ihmiseen asti. Itsekkäät pyyteet ovat väistyneet, vaan jumalallinen sääli ja myötätunto ilmenee hänessä.

Niin kauan kuin yksikin omaan itseen kohdistuva halu saa tunteemme väreilemään, emme sisimmässämme ole puhdistuneet, emmekä näin ollen vielä voi vapautua jälleensyntymisestä, sillä tuo tunne sitoo meidät tähän maiseen elämään aiheuttaen syyn, karman, joka uudelleen kutsuu ja vaatii meidät syntymään tänne. Se on teko, joka tuottaa seurauksen ja siten aiheuttaa sovituksen tarpeen. Sitä emme voi suorittaa muualla kuin teon tapahtumapaikalla, siis maan päällä.

Useimmat tunteet johtavat tekoon. Vain harvoin esiintyy pelkistettyjä tunteita ja silloinkin ne liittyvät ajatuksiin. Jotkut filosofit ovat väittäneetkin, ettei voi olla ajatuksettomia tunteita. Vieläpä, että tunne syntyy ainoastaan sitä edeltäneestä ajatuksesta. Nähdäkseni esiintyy myös tunteita, jotka ovat ajatuksen lähtökohtana, joskin useimmiten ajatus on ensimmäinen. Tämä korostaa ajattelun merkitystä ihmiselämässä. Ajatus on tärkein siksi, että se on meidän jumalaisin voimamme ja juuri sillä useimmiten syyllistymme epäpuhtauteen ja sen kautta aiheutamme eniten pahaa maailmassa.

Minkälainen on ajatuksiltaan puhdas ihminen? Hänen ajatuksissaan ei synny ainuttakaan epäpuhdasta miellettä. Hän ei voi himoita, haluta eipä edes toivoa sellaista, mitä hänellä ei ole paitsi yhä suurempaa ja tietoisempaa yhteyttä Jumalaan, suureen ikuiseen Elämään. Hänen ainoa pyrkimyksensä on oppia aina paremmin tuntemaan jumalallisia lakeja ja tutkia, apostoli Paavalin sanoin: "Jumalan salaisuuksia". Hän ei hetkeksikään voi suunnata ajatuksiaan siihen, että hän haluaisi jotakin ulkonaista, toivoisi sitä tai haluaisi omistaa sen, kokisi jonkin nautinnon. Niin kauan kun hän hetkeäkään sallii ajatuksensa suuntautua tuollaiseen "himoitsee hän lähimmäisensä vaimoa, tytärtä tai sitä, mikä tämän omaa on", käyttääksemme tässä Lutherin sanoja. Nuo ajatukset johtavat ennemmin tai myöhemmin tekoihin, joko tässä tai jossakin tulevassa ruumiillistumassa. Monin verroin enemmän me ihmiset rikomme jumalallisia lakeja kansoittaessamme ajatusmaailmaa vihaisilla ja pahansuovilla ajatuksilla. Kuinka usein kohdistammekaan lähimmäiseemme epäystävällisiä ajatuksia. Joskus me lausumme ne julki, silloin olemme jo niin suuttuneet, ettemme tiedä, mitä puhumme. Usein kuitenkin vaikenemme emmekä sano mitään asianomaiselle, mutta tuomme ne julki jollekin toiselle. Kaikkein yleisintä kuitenkin on, ettemme puhu mitään, mutta olemme ajatuksissamme pahansuopia ja epäystävällisiä. Silloin olemme epäpuhtaat ajatuksissamme ja vielä enemmän aiheutamme näillä ajatuksilla mahdollisuuden erilaisiin rikoksiin, jopa sotiin. Me epäilemme esimerkiksi, että joku henkilö voi varastaa meiltä tai olla väkivaltainen. Tämä muodostamamme ajatus on omalla tasollaan elävä vaikuttaja. Se etsii kaltaistensa seuraa ja tavattuaan sellaisia, yhtyy niihin. Kun monta tällaista vaikuttajaa yhtyy, niistä syntyy mahtava voima, ja kun se kohdistuu heikkoon epärehellisyyteen taipuvaan henkilöön, se pakottaa hänet varastamaan voittaen hänen oman sisäisen estonsa. Sama pätee muihinkin rikoksiin. Usein kuulemme, jos keskustelemme tällaisiin tekoihin syyllistyneiden kanssa, että he selittävät: "En minä tahtoisi varastaa, mutta en jaksa vastustaa kiusausta, joka ikään kuin vastoin parempaa tietoani pakottaa minut siihen." Teon tekijä on ehkä vähemmän syyllinen kuin me niin sanotut hyvät ihmiset. Olemmehan me epäilevillä, epäpuhtailla ajatuksillamme suunnanneet heidän toimintansa rikoksen tielle. Menemme fariseuksen tavoin temppeliin kiittämään Jumalaa siitä, ettemme ole samanlaisia kuin tuo syyllinen, ja kuitenkin me olemme olleet noiden rikosten mahdollistajia. Tämän todistaa meille Uusi Testamenttikin. Vuorisaarnassaan Jeesus sanoo: "Jokainen, joka katsoo himoiten naista, on jo tehnyt huorin sydämessään."

Puhdista siis ajatuksesi ja tunteesi, niin autat poistamaan petollisuuden ja sodan maailmasta. Silloin tekosi ovat luonnostaan ponnistamatta puhtaat. Kun me ihmiset näin olemme saavuttaneet täydellisen puhtauden, on meillä sisimmässämme myös täydellinen rauha. Olemme sopusoinnussa Suuren Elämän kanssa. Kun itsellämme ei ole toiveita, ei myöskään ole pettymyksiä. Pyyteettömyys antaa rauhan ja poistaa menettämisen pelon. Jos jotakin omistamme, on meillä huolta sen säilymisestä, mutta kun kaikki maalliset tavoitteet ovat poissa ja pyyteet palaneet loppuun, silloin astumme autuuteen, nirvanaan. Emme enää luo syitä ja seurauksia, näin saavutamme karman vaatiman tasapainon ja pääsemme siihen rauhaan, joka "käy yli ymmärryksen".

Sanonette, ettei sitä rauhaa tavallinen ihminen voi saavuttaa. Mutta miksi ei? Se on jokaisen saavutettavissa. Kukin niistä, joka uskaltaa jättää kaiken ja lähteä seuraamaan Mestaria, on sen saavuttava, on vain uskallettava ottaa tuo ratkaiseva askel. Ja se on tehtävä kokonaan, ehdottomasti ja mitään tinkimättä. Emme voi toimia Uuden Testamentin Ananiaksen ja Sofian tavoin, jotka luopuivat vain osasta ja kätkivät osan omaisuuttaan kaiken mahdollisen varalta. Ei saa olla muuta mahdollisuutta kuin ehdoton totuus ja puhtaus. "Kun meillä on rakkautta, on Jumalalla rikkautta", sanoo kokeneitten viisaus. Suuri Elämä on niin rikas, että sillä on riittävästi jaettavaa niille, jotka pyrkivät täyttämään Elämän Lain. Samoin kuin se tuhlaillen jakaa kauneutta kasvi- ja eläinmaailmalle, se antaa sitä myös ihmisille. Kuitenkin koska ihminen on siveellinen olento, ei hän tahdo ansiotta itselleen mitään ja hän ymmärtää, että ulkonainen rikkaus on katoavaa, sitä ei voi saada omakseen, vaan ainoastaan se uskotaan oikeaan käyttöön. Me emme voi viedä maallista rikkautta mukanamme emme tuonelaan emmekä taivaisiin. Niille tasoille tulee meidän astua puhtaina ja henkisiä arvoja omaavina.

Kun saavutamme sukupuolisen puhtauden, meille avautuu selvänäkökyky. Kun olemme jossain määrin päässeet tuon voiman herraksi, avautuu meille eetterinen selvänäkö. Tätä kykyä ei kuitenkaan ole syytä tavoitella, sillä sen avulla kykenemme näkemään vain eetterimaailman olentoja ja niiden toimintaa, eivätkä ne ole useinkaan miellyttäviä näkyjä, vaan pikemminkin kiusallisia. Mitä pikemmin pyrimme vapautumaan tästä kehitysvaiheesta, sen viisaammin menettelemme. Jos selvänäköisyys on avautunut meissä oikealla tavalla tuloksena oikein harjoitetusta puhdistautumisesta, pääsemme suhteellisen helposti kohoamaan eetterimaailman yläpuolelle ja silloin meille avautuu astraalinen selvänäkö. Mutta sekään ei ole päämäärämme, vaan pyrimme pääsemään mentaaliseen selvänäköön, joka onkin tämän kyvyn korkein aste. Taivaiden valtakuntaan ei selvänäkö ulotu, sillä "liha ja veri eivät voi taivasten valtakuntaan tulla".

elonpyörä — 1973 n:o 2

Etusivu Artikkelit
Etusivu Artikkelit