Pertti Vehreävesa

RAAMATUN SYMBOLIIKKA

Raamatun kirjat ja kertomukset

Raamattu on koottu monista pyhiksi ymmärretyistä kirjoituksista. Joitakin on otettu mukaan, toisia taas ei. Sitä on myös muokattu jonkin verran vuosisatojen saatossa ajan ymmärryksen mukaisesti. Hieman muutoksia ja väärinymmärryksiä on voinut syntyä myös käännettäessä kertomuksia kieleltä toiselle. Samalla kirkolliselle ja maalliselle eliitille on riittänyt, että kirjoitusten sanoma ja varsinkin niiden tulkinta on ollut valjastettuna ylläpitämään heidän valtaansa. Siitä huolimatta kertomukset ovat kuitenkin säilyneet, ehkäpä juuri sen takia, että niiden alkuperäistä henkistä sanomaa ei ole – erillisyyden ja materialismin sokaisemana – täysin ymmärretty.

Tähän saakka Pyhään kirjaan on suhtauduttu pääasiassa kolmella tavalla. On uskottu, kuten jotkut haluavat edelleen uskoa, että kaikki Raamattuun painettu on totta ja tapahtunutta, kirjaimellisesti otettavaa jumalansanaa ihmisperspektiivistä katsottuna. Tässä tunnetusti kohtaamme erinäisiä tulkintavaikeuksia, niihin on vaikea uskoa sellaisenaan. Niinpä monet hylkäävät koko kirjan mielikuvituksellisena satuiluna. Kolmas tapa on valita Raamatusta älyllisesti ja inhimillisesti ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä kohtia, ja tukeutua opillisesti niihin, samalla kun kertomuksia pidetään enemmän tai vähemmän luotettavina historiallisten tapahtumien kuvauksena. Kirkkomme ja pappimme toimivat pääosin tätä aineellista tulkintaa soveltaen. Samalla opilliset tulkintaerot ja ristiriidat ovat synnyttäneet tuhansia eri uskonsuuntia jo yksinomaan kristilliseen kirkkoon.

On kuitenkin neljäskin tapa tulkita Raamattua. Se ei kuitenkaan onnistu ennen kuin tutkijalla on jonkinlainen ymmärrys Ykseydestä, sillä ilman sitä tajuntamme on jakaantunut sen vastakohtaan, kaksinaisuuteen ja erillisyyteen. Kokonaisuus hahmottuu vasta kun osaamme ajatella olevamme mysteerikertomusten jokainen puoli ja henkilö jokaisessa tapahtumassa – YHDESSÄ – ihan kuten kvanttifyysikot meitä valaisevat. Raamattu on parhaimmillaan ja suurimmaksi osaksi nimenomaan henkinen kirjakokoelma, joka kertoo voimista ja ominaisuuksista, jotka ovat meidän sisällämme ja käytettävissämme, sekä kokemuksista ja muutoksista, jotka tapahtuvat mielessämme. Raamattua on ilmeisesti käytetty aikoinaan mysteerikoulujen henkisissä kasvatusjärjestelmissä vihkimyspolun kulkemiseen osaavan ohjaajan opastuksella. Nykyisin tämä esoteerinen tieto, sisäinen ymmärrys odottaa uudelleen löytämistään, jokaista henkilökohtaisesti.

Raamatun henkiset opetukset on puettu muistiin jääviksi kertomuksiksi. Vaikeasti selitettävät asiat on esitetty monimerkityksellisellä symbolikielellä. Maailmanjärjestykselle, henkisille hierarkioille, ja tapahtumille on annettu ihmisten nimiä ja historiallinen muoto.

Kertomukset jäävät muistiimme, ja avautuvat meille vaiheittain, ajallaan. Emme ymmärrä kaikkea, ennen kuin mielemme on siihen valmis, ja nuo kerrotut asiat tapahtuvat meille – meissä itsessämme. Valaistuminen, uudestisyntyminen on vuorelle vievä polku, jonka varrella koemme useita tähtihetkiä, samalla kun näköala avartuu ja maisema hahmottuu yhä kokonaisempana.

Raamatussa kerrotaan, että maailma on perustettu neljän kulmakiven eli peruselementin varaan. Ymmärrämme, että nämä peruselementit ovat maa, vesi, ilma ja tuli, aineellisen maailman rakennusaineet, jotka löytyvät meistä ja ilmenevästä maailmasta sisäkkäin. Edelleen kerrotaan, että Jumala loi tämän maailman seitsemässä päivässä, ja jokaisen päivän jälkeen – paitsi seitsemännen – hän asettui levolle todettuaan vielä: "Ja Jumala katsoi kaikkea mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää".

Vasta seitsemäntenä päivänä hän jakoi jo aiemmin omaksi kuvakseen luomansa Ihmisen mieheksi ja vaimoksi. Ennen seitsemättä päivää tämä mies- ja naispuoliset ominaisuudet sisältävä ihminen ei ollut vielä maan päällä aineellisessa maailmassa. Vasta "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu".

Vielä ehti Jumala seitsemäntenä päivänä jakaa tuon kuvansa kahdeksi osaksi aineen, fyysisen kehon tasolla mieheksi ja naiseksi. Mutta nyt Jumala ei todennutkaan, "että se oli hyvä", kuten muiden päivien jälkeen. Mies ja nainen eivät olleetkaan täydellisiä, sillä he eivät muista alkulähdettään, eivätkä tunnista ja tiedä kaikkia ominaisuuksiaan ja voimiaan. Luomistyö jatkuu edelleen Luojan kokiessa Itseään kaksinaisuudessa ihmisen kautta toimien, samalla kun ihminen opettelee muistamaan ja tuntemaan tätä Korkeampaa Itseään, joka hän todellisuudessa on.

Luomiskertomuksen avaamisessa auttaa, kun ymmärrämme päivä-sanan tarkoittavan valkeutta, sen kirkkausastetta ja värähtelytaajuutta, ehkäpä vielä etäisyysastetta Jumalasta. Siten voidaan sanoa, että paratiisi, Jumalan asuinsija, sijaitsee maantasolta ajatellen seitsemännessä taivaassa. Taivaat ovat erilaatuisia tietoisuuden tiloja, jotka ovat saavutettavissamme – eivät suinkaan uusia asioita meille, vaan paremminkin korkeammassa tietoisuudessamme piileviä, mutta päivätajuntaamme palautettavissa olevaa tietoutta ja kokemusta, jonka olemme unohtaneet.

Vedenpaisumuskertomuksen loppupuolella meille kerrotaan, että Jumala laittoi sateenkaaren Itsensä ja ihmisen, taivaan ja maan välisen liiton merkiksi. Onko tämä vain kaunis kielikuva, vai piileekö siinä ehkä syvällisempää sanomaa? Sateenkaari tuo kertomukseen valo- ja värienergian spektrin, vieläpä korottaa sen ihmisen ja Jumalan välisen liiton – yhteyden ja Ykseyden – merkiksi.

Nykyihmisille asian voi jo ilmaista järkeen käyvästi Ensimmäisestä Lähteestä ulos maailmaan vuodatetun luovan alkuenergiavirran ja ihmistajunnan suhteen kautta. Valon spektrin värien eri laadut ja ominaisuudet meidän on saatava omiksi ominaisuuksiksemme kehon, mielen ja hengen tasoilla. Tämän ymmärtäminen ja täytäntöönpano vaatii jatkuvaa omakohtaista ponnistelua, vaikka toisaalta nuo ominaisuudet ovat tarjolla syntymälahjana ilmaiseksi käyttöömme. Meidän täytyy vain saattaa tietoisuuteemme ja ymmärtää, mitä uudestisyntyminen sisältää ja miten se tapahtuu meissä. Voimme valita, teemmekö sen vaikeuksia voittaen, kärsien ja hitaasti, vai täydellisen anteeksiannon avulla joutuisasti, iloisesti eläen.

Vanha testamentti kertoo vanhan liiton tiestä, jossa ihmismieli etenee kohti korkeutta kamppailujen kautta askelma ja elementti kerrallaan.

Uusi testamentti kertoo Jeesuksen opetuksen mukaisesta uudesta liitosta, aikaa säästävästä oikotiestä, joka toteutuu anteeksiannon ja meissä syntyvän uuden tietoisuuden, Jumalan poikauden kautta.

Voimia ja ominaisuuksia, Jumalan ja ihmisen eri puolia ja kehitysvaiheita kuvataan ihmishahmoina, perheenjäseninä kuten veljenä, vaimona, poikina ja tyttärinä, tai palvelijoina ja orjina sen mukaan mistä elementistä on kyse, ja kuinka hyvin ominaisuus on tiedostettu. Vanhempi veli on yleensä aineelliseen maailmaan samaistunut ego, nuorempi veli myöhemmin tietoisuuteemme syntyneenä kuvaa vaihetta, jossa alamme ymmärtämään todellista henkiolemustamme, Sieluamme.

Miehet ovat ilmaelementin ilmentymä, järkemme kuva, jonka ajatuslapsia pojat ovat. Naiset symboloivat vastaavasti veden elementin tunneolemustamme, joka synnyttää vastaavan laatuisia tunnekuvia, tyttäriä. Kaikkien heidän ominaislaatunsa vaihtelee sen mukaan, kuvaavatko he astraali- ja mentaalitasolla egoomme samaistuvaa alempaa puoltamme, vai heräävällä henkisellä ymmärryksellä varustettua ylempää minäämme.

Kaikki Raamatun eläimet yleensä ja käärme erityisesti kuvaa jotakin tiettyä ominaisuutta, ja enemmän tai vähemmän piileviä kykyjä ja mahdollisuuksia, jotka ovat meissä itsessämme. Ne ovat tiedostamattomia ja hallitsemattomia viettejä, haluja, sekä voimaa ja heikkoutta, jotka odottavat meissä tasapainottamistaan ja aktivoimistaan.

Käärmeen kerrotaan olleen kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka herra Jumala oli tehnyt. Käärme on elämänvoiman, luovan energian ja seksuaalisuuden symboli. Se on aluksi suuri kirous, kun emme tätä voimaa vielä tunne, mutta lopulta juuri se on suurin siunaus, kun saamme tämän luovan voiman hallintaamme nostamalla sen napamme alta päähämme. Silloin käärme kiemurtelee sauvan ympäri maasta ylöspäin. Sauva on selkärankamme, jonka kautta tasapainotettu 1. Lähteestä kotoisin oleva elämänenergia virtaa esteettömästi.

Eläimet meissä on "uhrattava" ennen kuin voimme niiden ominaisuudet valjastaa käyttöömme. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on luovuttava näihin voimiin ja niiden laatuihin liittyvistä matalan tason egoistisista ja eläimellisistä viettelyksistä ja toiminnasta. Siten voimien todellinen luonne paljastuu meille.

Aasi kuvaa aineeseen samaistunutta, mutta tutkivaa ja tiedonhaluista järkeämme, ja härkä vastaavasti materiassa kiinni olevaa, mutta asioita aikaansaavaa tahtoamme. Hevonen kuvaa maailman jatkuvaa uudelleen luomista eteenpäin vievää ja toteuttavaa ajatusta, järjen sujuvaa juoksua. Leijona on rohkeuden ilmentymä, jatkuvasti pörräävät mehiläiset ahkeruuden.

Linnut, kuten kyyhkynen edustaa meissä asuvaa Pyhää Henkeä, totuuden ymmärrystä. Muut linnut, kuten kaarne (korppi, jonka Nooa lähetti ensin tutkimaan vedenpaisumuksen jälkeistä maailmaa), ovat ilman elementissä liikkuvia järkemme ylemmän mentaalitason ilmauksia.

Hyönteiset, heinäsirkat ja sammakot taas ovat vitsauksia, himoja, haluja, ennakkoluuloja ja ajatusharhoja, joista meidän on päästävä eroon itsessämme.

Lampaat, kuten kotieläimet yleensä, ovat jo kesytettyjä ja käyttöön saatettuja ominaisuuksiamme. Siksi sadas kadonnutkin lammas on löydettävä, sillä ilman sitä emme voisi nousta korkeammalle tasolle (0-9-9 > 1-0-0). Siksi myös Herra on minun paimeneni, joka ohjaa sitä, mihin ominaisuuksiamme käytämme.

Ihmistä hallitsevia näkemyksiä sanotaan kuninkaiksi (vrt. "kuningasajatus"). Pakanamaat ja Egypti faaraoineen ja sotajoukkoineen ovat egon valtakuntaa, aineeseen samaistuvan mielen harhaa. Niissä hallitsevat aineelliset kuninkaat, joita on viisi. Neljä kuningasta – tietoisuus peruselementtien luonteesta – voittaa kuitenkin nämä viisi alempaa kuningasta.

Sairaudet ja muut hankaluudet ovat näiden meitä hallitsevien harhakuvitelmien seurauksia.

Uusi tietoisuuskin on kuningassukua, mutta korkeammalla tasolla kuin entiset kuninkaat. Siksi Jeesus on Daavidin poika, ja Salomon kuuluu samaan sukuun siinä välissä.

Ihmismielen, älyn ja hengen asuinsija kehittyy teltasta, Ilmestysmajasta erilaisten rakennusvaiheiden kautta Pyhän hengen temppeliksi matkallaan vieraalta maalta, eli aineen harhamaailmasta luvattuun maahan, eli taivasmaailmaan, henkiyhteyteen.

Vene ja arkki ovat tunneolemuksemme olomuotoja, tyyni ja myrsky sen vesielementtiin liittyviä tiloja.

Älyn ja mielen rakennelmia ja olotiloja voidaan kuvata myös muiksi rakennelmiksi ja paikoiksi, kuten luoliksi, talliksi, taloiksi tai kaupungeiksi. Vuorella olo, tai päivä, on hengellisen ymmärryksen olotila. Päivä, kuukausi ja vuosi, kuten ajanmääritteet yleensä, ovat siirtymiä eri tietoisuustilojen, eli värähtelytasojen välillä. Yö on alitajuisen tietoisuutemme tila, joka ei ole vielä päivänselvää.

Aamun sarastus, auringon nousu on ymmärryksen avautumista. Itä, etelä ja länsi ovat aurinkoisia, kolmen alkuvoiman valossa olemisen olotiloja. Pohjoinen on pimeän, kylmän, katoavan aineen, kuoleman ja pysähtyneisyyden matalan värähtelytason olotila. Tuuli on ensimmäisestä Lähteestä kotoisin olevan liikkeelle paneva voima, Pyhän Hengen luova henkäys.

Leipä, manna ja muu ruoka laatunsa mukaan, on Hengen sanoma meille sopivassa muodossa. Olemme eläviä, jos käytämme niitä hyväksemme kykymme mukaan ja ymmärrämme Isän tahdon. Kun toteutamme sen, tuotamme hyviä hedelmiä. Muuten olemme kuivettunut pensas.

Kuolleet ovat henkisesti sokeita, jotka lankeavat kuoppaan ja saavat haudata toisensa. Meitä kehotetaan juomaan lähteestä ja virkoamaan eloon. Elävää vettä, syvää rakkauden perusvoiman tuntemusta saadaan kaivosta, syvältä sisimmästämme, jossa meillä on yhteys tämän veden antajaan. Vesi on elämämme perusedellytys. Kalat uivat ja hengittävät sujuvasti vedessä kiinnittämättä asiaan huomiota. Ne ovat kuten me ihmiset; valtakunta on jo täällä, mutta emme sitä näe. Voimme oppia sen kuitenkin tuntemaan. Joet ja virrat ovat Elämän vettä, 1. Lähteestä kumpuavaa aitoa rakkauden voimaa, jonka ansiosta elämme.

Puu on ihmiskehon analogia. Puu sisältää aineellisen maan, veden, ilman ja tulen elementit, siis ruumiin, tunteen, järjen ja hengen. Terva on tulessa – hengessä – jalostettua puuta, ymmärrystä maailman rakenteesta. Maapihka edustaa alempaa tiedostamattomuuden tilaa. Ruskea on aineellisuuden väri, jossa maantason energiat sekoittuneena keskenään.

Kivi on laatunsa mukaista tietoisuutta meissä. Kiveen hakattu on viesti, joka löytyy itsestämme, omastatunnostamme. Metallit ovat maa-ainesta, jotka ovat eri jalostusasteisina erilaisia matalia tai korkeita tietoisuuden tasoja. Vaski ja rauta viittaa maahan, aineellisuuteen ja matalaan tietoisuuteen, samoin hopea, joka on kuu, auringon lainavalon heijastaja. Kulta sen sijaan edustaa korkeampaa tietoisuutta. Edelleen eriväriset jalokivet ovat moniulotteisen Itsemme loistavia energeettisiä ominaisuuksia. Punainen säteilee voimakkaasti ulospäin, vihreä loistaa myötätuntoisesti paikallaan, ja sininen kääntää sisäänpäin.

Parillisuus ja kaksinaisuus kuvaa alemman aistimaailmamme havaitsemaa jakautunutta negatiivisen ja positiivisen (sekä neutraalin) voiman avulla synnytettyä neljän peruselementin ilmiömaailmaa. Kaikkea on kaksi katoavassa aineellisessa maailmassa. Voimilla ja ominaisuuksilla on siinä vastakohtansa – ja tasapainottajansa – saman ominaisuuden toinen puoli. Neljän alimman elementin maailma perustuu kaksinapaiseen matriisiin.

Häät ovat kaksinaisen ihmismielen feminiinisen ja maskuliinisen olemuksen Pyhä avioliitto, ykseystietoisuuden syntymä. Sulhanen on jumalan poika, joka meissä antaa viinin, elämän hengen virrata, kun annamme seitsemännen astian pitojen ohjaajalle, Isälle, jonka tahdon haluamme täyttää. Viidennestä elementistä ylöspäin maailma perustuu yksinapaiseen matriisiin, joka on aito ja pysyvä maailma, todellinen kotimme.

Ymmärrys tämän symbolikielen merkityksessä kasvaa sitä mukaa, kun ihmisen samaistuminen aineelliseen kehoonsa ja katoavaisiin materialistisiin arvoihin vähenee enemmän tai vähemmän tietoisesti elämänkokemuksen ja ajattelutavan muutoksen myötä. Tämän kehityksen edistäminen, ihmisessä piilevien perusvoimien tunteminen ja aktivoiminen ihmisen minäkuvan muutoksen myötä on henkisen opetusten tavoite. Raamattua on joskus opetettukin tällä tavoin valituille oppilaille sittemmin lopetetuissa mysteerikouluissa. Oppilaat on kuitenkin lähetetty maailmaan, sillä on tarkoitus, että opettelemme nämä perusasiat elämällä elämämme, ei eristäytymällä siitä.

Ihmisen on määrä ymmärtää olevansa Jumalan, Suuren Luovan Hengen pienen pieni ja rajallinen, mutta valtaisan kehityspotentiaalin omaava personoituma.


Aiheesta julkaistaan syksyllä 2020 kirja nimeltään SALATTU RAAMATTU, Raamatun symboliikka – egon ja hengen kamppailu, anteeksianto ja ykseystietoisuus, kustantaja on Basam Books.

Aloitin käsikirjoituksen v. 2012, jolloin inspiroiduin tutkimaan Raamatun kertomuksia. Ilahduin, kun huomasin, että kirja on suurimmaksi osaksi esoteerinen mysteerikertomus, joka kertoo sisällämme vaikuttavista energioista, ei suinkaan aineellisesta maailmasta. Avainkertomus tapauksessani oli kuvaus Nooan arkista, jossa perussymbolit jo ovat.

Käsikirjoitus valmistui seitsemässä vuodessa, kahdentoista käskynhaltijan alaisuudessa, vuoren sisältä löytyneistä valmiista kivistä…


Etusivu Artikkelit