Samhong Rinpoche

Yksilön universaali vastuu

Ystävät Dharmassa, tervehdykseni Teille kaikille! Minulla on suuri kunnia ja etuoikeus olla kanssanne täällä Australiassa. Käsitykseni mukaan Australia on nykyisin maa, jossa on vain vähän väkivaltaa ja joka pitää huolta ympäristöstään. Monet näyttävät etsivän sisäistä totuutta. Siksi on suuri etuoikeus olla täällä kanssanne. Olen kiitollinen kaikille järjestäjille ja isännille, jotka ovat kutsuneet minut tähän historialliseen Teosofisen Seuran 125-vuotisjuhlan maailmankongressiin.

Kuitenkin olen täällä Teosofisen Seuran presidentin, Mrs Radha Burnierin hellittämättömistä pyynnöistä johtuen. Saavuin tähän juhlatilaisuuteen sanoakseni Teille muutamia sanoja. Aikomukseni ei ole puhua Teille korkeasta filosofiasta, uskonnosta tai tiibetiläisestä gnostisismista, joka on erittäin kaupaksikäyvää näinä päivinä. Käsittelen muutamia ihmiskunnan moderneja ja jokapäiväisiä ongelmia, erityisesti niitä, jotka vievät ihmiskuntaa ylöspäin henkisen kehityksen tiellä. Tämä on vakava ongelma.

Ihmiskunnasta on tullut talouden ja rikkauden orja, jolla ei ole omaa vapautta ajatella omaa vastuutaan eikä tietoutta omista kehityssyistään maailmassa. Olen erityisen huolestunut tästä ja jaan tämän huoleni ystävieni ja korkeampien olentojen kanssa. Olen mieleltäni buddhlainen. Terminologiani, käyttämäni sanat ja allegoriat tulevat buddhalaisuudesta. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan antaa opetusta buddhlaisesta tiedosta tai uskonnosta. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, aion käsitellä ongelmia, joita voimme ajatella ja tutkia yhdessä.

Buddhalaisen tradition mukaan maailmankaikkeus manifestoituu niin karmallisisten kollektiivisten kuin kaikkien ajattelevien yksilöiden voimien vaikutuksesta. Ne puolestaan luovat voimia, jotka ovat valon voimia elävien voimien kanssa ja luovat sopusoinnun ei-elävän universumin kanssa.
Tätä periodia kutsutaan "kultakaudeksi" (sanskr. satya yuga). Mutta joidenkin erityisten periodien jälkeen positiivinen karmavoima lakkaa. Syntyy konflikteja ja ristiriitoja elävien ja ei-elollisten olentojen välille. Se saattaa planeettamme epäsointuun universumin kanssa johtaen sen rappioon. Tätä kutsutaan "mustaksi aikakaudeksi" ( sansrk. kali yuga so. rappion aika).

Tänä päivänä tämä pieni planeetta tai maapallo, jossa me elämme, kärsii suuresta hajanaisuudesta ja konflikteista. Olennot kärsivät kurjuutta ja kurjuuden pelkoa. Tämä on pohjimmiltaan elävien olentojen kollektiivista mustaa karmaa, mitä ei ole suinkaan helppo parantaa tai korjata. Toisin sanoen, emme voi muuttaa kollektiivisen karman voimia yhteiskunnassa sen kokonaisuudessa emmekä ratkaista ongelmia, joita esiintyy jokapäiväisessä elämässämme.
Sen vuoksi nähdäkseni meidän täytyy kiinnittää enemmän huomiota yksilölliseen kuin kollektiiviseen lähestymistapaan. Kieltäytyessämme kehittymästä kielteiseen suuntaan, meidän on herättävä uudelleen kuoleman kautta vapaaseen maailmaan. Tämä on askel pois vallalla olevasta menetelmästä ja on mahdollista yksilölle tässä tilanteessa.

Mutta on olemassa toinen tie uudistumiseen. Ihmisellä on vapaus, kyky ja velvollisuus poiketa valtavirrasta. Koska yksilö kykenee poikkeamaan valtavirrasta, hän kykenee myös auttamaan muita ihmisiä ja pelastamaan heidät tästä valtavirrasta. Sen vuoksi meidän jokaisen tulee jäädä syrjään nykyisen valtavirran kulttuurista. Hyvällä tahdolla ja vastuuntunnolla tässä sodassa yksilö voi tulla sopusointuun universumin kanssa ja näin myös universumi yksilön kanssa.

Nykyinen planeettamme ja kaikki sen oliot kärsivät lukemattomista ongelmista. Näyttää siltä, ettei niille ole mitään ratkaisua. Mahatma Gandhi, Intian maallinen pyhimys, sanoi osuvasti, että kaikki nämä ongelmat johtuvat suoraan nykyaikaisesta sivilisaatiosta, materialismista ja ahneudesta, so. kali yugasta. Minun on myönnettävä, että nykyisten monien henkisten johtajien joukosta Gandhi on ainoa henkilö, jolla on näkemystä ja rohkeutta kieltää moderni sivisisaatio kokonaisuudessaan. Sen vuoksi minä ihailen Mahatmaa.

Muuten muistan, että samanlaisen idean ilmaisi kuuluisa Amerikan intiaani, Seattlen päällikkö kirjeessään Washingtonin presidentille 150 vuotta sitten. Tämä kirje ja Mahatma Gandhin pieni kirja vuodelta 1909 "Hindustav Swaraj"on kirjoitettu yksinkertaisella ja syvämietteisellä tavalla. Rohkaisen aina ihmisiä lukemaan nämä kaksi dokumenttia, joista voi löytää syvän sanoman ja toivon.

Kuten varmasti tiedätte, nykyinen maailma on vastatusten viiden suuren haasteen edessä:
Kontrolloimaton väestönkasvu erityisesti ns. kolmannessa maailmassa. Erityisesti siitä johtuva taloudellinen eriarvoisuus. Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on vaarallisesti lisääntymässä.

Väkivalta, kidutus, sodat ja sodan pelko synnyttävät terrorismia, yhä lisääntyvää massatuhoaseiden käyttöä ja tuhoisia sotien jälkivaikutuksia. Ympäristötuhojen lisääntyminen, kuten ilmaston lämpeneminen tai otsonikato ja puhtaan veden vähäisyys, jotka ovat elämän perusedellytyksiä. Viimeinen, mutta ei vähäisin on kulttuurien ja uskontojen suvaitsemattomuus. Uskonto, jota pidetään pelastuksen ja onnellisuuden lähteenä, aiheuttaa sosiaalisen elämän konflikteja ja ihmiskunnan jakautumista.

En halua laajemmin käsitellä ongelmia, koska jokainen tietää niistä lukuisista tilastoista ja koska me koemme ne omassa elämässämme. Jokainen näistä haasteista ei vain uhkaa ihmisen rauhaa ja onnea, vaan myös koko luomakuntaa mukaanlukien kaikki olennot ja koko maailman. Nämä haasteet ovat valtavia ja ne ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa eri tilanteissa.

Kuten jo mainitsin, näiden ongelmien perimmäiset syyt voivat olla kvalitatiivisia, kuten on myös yksilön negatiivisten karmallisten syiden laita. Mutta olosuhteet, jotka tekevät mahdollisiksi täydellisen aineellisen riiston, ovat luomassa ns. modernia, ultramodernia ja postmodernia sivilisaatiota. Tai on ehkä parempi sanoa dissivilisaatiota ja teknologiaa. Nykyisin tiedetään, että modernin tieteen ja teknologian kasvu tarkoituksellisesti ja pakon sanelemana antaa ennenkuulumatonta valtaa ihmiskunnan valituille.

Voimat ilmenevät ensiksi ihmisten todellisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarkoitetun tuotannon ja toiseksi kaiken muun tuotannon monopolina pääoman tai ns. teknologisen tietotaidon muodossa. Näitä kahta epäpyhää voimaa on kehitetty rikkauden ja vallan lisäämistä varten niiden toimesta, jotka kykenevät riistämään luontoa mielivaltaisesti. Muutamat vallanhaluiset yksilöt välittämättä poliittisesta ideologiasta tai sosiaalisesta järjestelmästä pitävät tätä valtaa käsissään kerätäkseen helposti rikkauksia. Tuloksena on tasajaon luonnollisen järjestelmän tuhoutuminen; järjestelmän, joka perustuu yksilön pätevyyteen. Ihmiset haluavat tulla riippuvaisiksi toisistaan erilaisissa olosuhteissa. Aliarvioimalla työn arvokkuutta tai halua tehdä fyysistä työtä ja lisäämällä tuotantoa ja kuluttajien tarpeita tullaan tilanteeseen, jolloin tuottajat löytävät kätevästi syitä käyttää hyväkseen ihmisten negatiivisia tunteita. Näitä tunteita ovat fyysisen mukavuuden kaipuu, kaikenlaisen vapaa-ajan vietto sekä haluttomuus tehdä fyysistä työtä.

Moderni kasvatus ja moderni kansalaisjärjestelmä opettavat ihmisille kilpailua lapsuudesta lähtien, mikä lisää kiihkoa (sanskr. dvesha) monessa muodossa. Kilpailu antaa jokaiselle mahdollisuuden olla paras toisten joukossa. Tässä tapauksessa se luo edelleen kilpailua eikä kilpailu ole vapaa pelosta. Buddhalaiselta näkökannalta kilpailu on moraalitonta ja pahinta itsekästä käyttäytymistä. Kilpailu merkitsee yksinkertaisesti oman voiton tavoittelua ja sitä, että toista ei oteta huomioon. Koska kukaan ei ole täydellinen tai vapaa epäonnistumisilta, jokainen pelkää. Tasa-arvon pitäisi olla päämääränä. Mukanaolo on mahdollista, koska me olemme tietämättömyyden vallan alaisia.

Kulutustavaroiden tuottajat käyttävät hyväkseen meidän negatiivisia tunteitamme ja halujamme ja vievät meiltä kokonaan arvostelukykymme (sanskr. viveca). Nykymaailmassa olemme kadottaneet vallan erottaa, mitkä ovat meidän todelliset tarpeemme; mitkä asiat ovat meille hyviä ja mitkä huonoja. Minkä oletetaan olevan hyvää meille, siitä päättää tuottaja. Se on myös meidän syytämme. Puhuen modernilla terminologialla, se on oman päätösvaltamme vastaista. Ihmisen tulee olla vapaa päättämään, mitkä ovat hänen todelliset tarpeensa ja mikä on tarpeetonta. Mutta tämä oikeus on otettu meiltä pois. Yksilölle on uskoteltu, että hän pitäisi olla kaksi kenkäparia ja pari pukua päästäkseen eteenpäin nyky-yhteiskunnassa ja saavuttaakseen sosiaalista statusta. Jos henkilö kerää rikkauksia tarpeetonta kulutusta varten, hänen on otettava ne toisilta. Eikä hän silloin ole muuta kuin varas tai ryöväri. Sellaisen henkilön on mahdotonta elää harjoittamalla oikeaa elinkeinoa.

Mutta jos henkilö ei kykene kokoamaan rikkauksia, hän ei kykene elämään arvokkaasti modernin elämän standardien mukaan. Sellainen luokitellaan henkilöksi, joka elää köyhyysrajan alapuolella. Hänelle täytyy löytyä enemmän rahallista avustusta ja työmahdollisuuksia. Siksi Maailman pankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, WTO:n ja kehittyneiden maiden tulee antaa enemmän apua, lainoja ja tietotaitoa tässä siirtymävaiheessa.
Kolmannen maailman maat ovat aina tämän avustustaakan alaisia. Tämä tarkoittaa poliittisen ja kulttuurisen suvereniteetin menetystä. Moderni taloudellinen järjestelmä ei vain riistä meiltä meidän viisauttamme ja arvostelukykyämme. Se vie pois myös meidän arvokkuutemme ja itsekunnioituksen tunteemme.
Nykyisin enemmistö koulutetuista nuorista ei kykene olemaan omia mestareitaan eikä löydä omavaraisuutta itselleen. He etsivät jatkuvasti työpaikkaa. He hakeutuvat toisten palvelijoiksi, tulevat palkansaajiksi ja joutuvat kapitalistisen markkinatalouden armoille. Tämmöisenä aikana tässä geopoliittisessa tilanteessa yksittäiset voittajat ovat komentajina ja tätä kutsutaan markkinataloudeksi. Poliittiset tai sosiaaliset ihanteet kuten demokratia, ihmisoikeudet, kulttuurien monimuotoisuus tai omantunnon vapaus ovat pelkkiä kauniita sanoja, joita usein käytetään metafyysisellä tavalla ja ovat tunnusomaisia tyhjille lupauksille. Poliittisen kolonialismin herrat ovat menettäneet valtansa viimeisten vuosisatojen aikana.

Tänään sen on syrjäyttänyt taloudellinen kolonialismi, mikä on paljon vaarallisempaa kuin poliittinen kolonialismi. Poliittiset miehittäjät voidaan voittaa näinä päivinä, mutta vaaditaan useita vuosikymmeniä tai vuosisatoja toipumiselle taloudellisesta kolonialismista, jotta voitaisiin saavuttaa yksilöllinen vapaus.

Tämä on mielestäni aivan epätodennäköistä.

Taloudellinen priorisointi on ylittänyt kaiken muun näinä päivinä, mistä seuraa yksilöllinen itsekkyys ja väkivalta ja se vie pois kaikki moraaliset ja eettiset esteet. Tällainen negatiivinen vaikutus tekee yksilöstä itsekeskeisen ja rahanahneen. Moderni elämänmeno tuhoaa useiden yksilöiden henkisen omaleimaisuuden ja tekee heistä uskonnottomia.

Uskontojen ja niiden instituutioiden nimiä käytetään väärin lisäämään itsekkyyttä, vihaa ja suvaitsemattomuutta ja aiheuttamaan kulttuurin ja uskonnon nimissä konflikteja. Sen vuoksi yhä useammat ihmiset tulevat uskonnonvastaisiksi ja hengettömiksi. He ajattelevat, että henkisyys, moraali ja etiikan lait ovat este kehitykselle ja aineelliselle vaurastumiselle. Monet ovat sitä mieltä, että uskonto on myrkkyä edistykselliselle mielelle ja ihmisille.

Ehkä pieni vähemmistö ei ole samaa mieltä. Koska he myös sanovat selvinneensä, ei ole mitään keinoa tehdä kompromissia nykyisen tilanteen kanssa. Eikö heillä ole viisautta tai rohkeutta vastustaa tai astua ulos oravanpyörästä? Tällaisessa tilanteessa yksilö voi kysyä: mitä sitten voi tehdä? Tämä on hyvin tärkeä kysymys.

Tässä muistan Tathagasta lausuman: Ata hi atano natho, tuhi natho prosiya. Se merkitsee: jos yksilö ei ole kunnolla itsensä mestari, rikkaus voi olla mestari. Samalla tunnen suurta viehtymystä Mahatma Gandhin periaatteelle (individual satyagrah). Tämä on Mahatman antama ilmaisu, josta sain idean yksilöä varten tarkoitetulle metodille. Tätä suosittelen yksilön vapautumista varten materialistisesta elämäntyylistä. Sen sisältö on yksilön moraalinen kuluttaminen (engl. consumerism) ja vastuu universumin hyvinvoinnin uudelleenrakentamiselle.

Mitä tahansa yksilö tekee, sillä on välitön vaikutus universumissa. Sen tähden henkilökohtaisella pahan lakkauttamisella yksilö voi nopeasti vapautua. Tämä planeetta, joka ei ole harmoniassa universumin kanssa, voi uudelleen saavuttaa harmonian.

Tehdäkseni muutamia käytännön ehdotuksia hyvin lyhyessä muodossa lainaan kahdeksanosaista polkua Buddhan ylevästä opetuksesta keskusteluamme varten. Tämä kahdeksanosainen ylevä polku ei ole vain yksilön spirituaalinen velvollisuus vaan myös kaikkien velvollisuus, jotka haluavat elää oikealla tavalla. Se antaa enemmän ykseyttä ja väkivallattomuutta yhteiskunnalle edistäen siten henkisyyttä.

Ensimmäinen askel tällaiselle elämäntavalle on oikea näkemys ja oikea käsityskyky tilanteesta. Yksilön tulee omata kirkas näkemys materialistisesta, sairaasta ja itse yhteiskunnasta ja kaikista sen huonoista puolista. Hänellä tulee olla myös visio, kuinka vapautua siitä.

Oikean näkemyksen jälkeen toinen askel on oikea päättäväisyys. Yksilön on alettava väkivallaton, kulutuksenvastainen ja kontrolloitu elämäntapa. Hänen tulee ottaa vastaan ja kestää kaikki vaikeudet ja epämukavuudet mukaan lukien fyysinen kipu, mikä voi tulla eteen negatiivisten voimien vaikutuksesta. Se on yleistä väkivallattoman elämäntavan edistämispyrkimyksissä.

Kolmas askel on asiasta puhuminen ilman pelkoa. Kaksi ensimmäistä askelta: oikea näkemys elämästä ja oikea päättäväisyys ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Jotta sen voisi jakaa kaikkien elävien olentojen kanssa on kommunikoitava näkemyksestä ja päättäväisyydestä oikean puheen avulla. Jos yksilö vaikenee väkivaltaisen yhteiskunnan sairauksista, hänen katsotaan olevan sen osana.

Neljäs askel on vahvistaa yksilön ponnistukset. Laiskuus tai huolettomuus eivät saa huonontaa yksilön ponnistuksia oikean elämän saavuttamiseksi. Varsinkin tämän ajan yhteiskunnassa vaaditaan suuria ponnistuksia oikealle elämälle. Muutoin yksilö voi joutua pois raiteiltaan väärien voimien vaikutuksesta.
Viides ja tärkein askel on oikea elinkeino, mikä on perustavaa laatua vapautumiselle nykyisestä elämäntavasta. Samoin yksilön universaalisen vastuun kahdeksanosainen suorittaminen. Kaikista vaikeinta on nykyisin omata oikea elinkeino. On nähtävästi melkein mahdotonta löytää sitä. Tässä minä suuresti arvostan Mahatma Gandhin käytännön opetusta riippumattomuudesta, jota me kutsumme kylän itsehallinnoksi (village self-rule, sanskr. gram swaraj). Se on nähdäkseni ainoa ratkaisu nykyiseen kulutuskeskeiseen elämäntapaan ja tie oikeaan elinkeinoon tänä päivänä.

Kuudes askel on arvioida oikea mielekkyys, mikä on välttämätöntä omistamisessa tämän päivän maailmassa. Väkivaltainen ja kunniaton ansaitseminen ovat tuomittavia. Vaikka yksilöllä on oikea mielenlaatu, hän ei ehkä tajua käyttäytyvänsä materialistisella tavalla. Seitsemättä ja kahdeksatta askelta, oikeaa keskittymistä ja oikeaa toimintaa vaaditaan myös jatkuvasti väkivallattomassa elämäntavassa.

Jos tämän kahdeksanosaisen jalon polun panee pähkinänkuoressa käytäntöön, yksilö voi varmasti vapauttaa itsensä nykyisestä kestämättömästä tilanteesta ja elää parempaa esimerkillistä elämää. Ehkä tällä tavalla yksilö vapautuu väkivaltaisesta elämäntavasta ja vie eteenpäin yksilöllistä universaalia vastuutamme ja panee käytäntöön seuraavat muutamat ehdotukset saavuttaakseen lopulta henkisen ja uskonnollisen mielenlaadun ja muutoksen. Näitä ehdotuksia ovat:

Yksilön tulee olla tietoinen nykyisen sivilisaation huonoista puolista kokonaisuudessaan ja kansakuntien aiheuttamasta suorasta ja epäsuorasta väkivallasta ja riistosta. Kuten aikaisemmin mainitsin, se on oikea näkemys.

Päättäväisyys poistaa ahneen ja itsekeskeisen elämän aiheuttamat sairaudet huolimatta siitä aiheutuvista vaikeuksista. Kuten aiemmin mainitsin, se on oikea päättäväisyys.

Vähentää tarpeet todelliselle mahdolliselle minimitasolle ja välttää resurssien tuhlausta. Mahatma Gandhi oli oikeassa sanoessaan, että äiti maa ilolla tyydyttää jokaisen tarpeet, mutta ei kykene tyydyttämään yksilön ahneutta. Meidän tulee realisoida tarpeet ja työntää syrjään ahneus.

Meidän tulee luopua nykyisestä hyvinvoinnista ja tehdä valinta kulutuksen vähentämiseksi. Valintaan kuuluvat kommunikaatiovälineet, matkustus, tietokoneet ja sellaiset vapaa-ajan pienemmät pahuudet, joita ilman ei voi elää modernissa sivilisaatiossa.

Uudistaa tarkoituksenmukaista teknologiaa ja kulutusta saavuttaaksemme kestävän kulutuksen tason. Muutoin maailman voimavarat loppuvat.
Viimeinen ja lopullinen ehdotus: todellinen mielen ja uskonnon määritteleminen. Me voimme muuttaa yksilön ja siten koko universumin. Tämä on nähdäkseni inhimillisen elämän korkein tavoite.

Määriteltäessä oikeaa uskonnollista mieltä ei ole tarpeellista seurata mitään uskonnollista traditiota. Myös uskonnoton tai mihinkään uskontotraditioon kuulumaton voi määritellä oikean uskonnollisen mielen. Ihmiset nojaavat nykyisin erilaisten uskonnollisten traditioiden auktoriteetteihin. Näin heistä tulee tavallisia ja hyvin matalia profiililtaan ja heillä on hyvin negatiiviset tunteet. Uskonnollisesta traditiosta tulee rituaalista ja institutionaalista.

Sen vuoksi Krishnamurti aina kieltää kaikki traditiot. Se ei tarkoita, että hän kieltää traditioiden sisimmän olemuksen, vaan hän kieltää nykyisin vallalla olevat traditiot. On välttämätöntä havaita ja tajuta, mikä on oikeaa uskonnollisuutta, joka on todella vapaa kaikista dogmeista ja rituaaleista. Ihmiset oivaltavat, että ilman traditioita ja rajoituksia yksilöstä voi tulla todella uskonnollinen henkilö. Tämän vuoksi haluaisin siteerata Krishnamurtia. Hän tekee yhteenvedon hyvin lyhyessä lausumassa, joka sisältää uskonnollisen opetuksen kokonaisuuden.

Haluaisin jakaa sen kanssanne. Minusta uskonto on sitä, mikä sisältää kaiken. Se ei sulje mitään ulkopuolelle. Uskonnollisella mielellä ei ole kansalaisuutta. Se ei ole tunnustuksellista. Se ei kuulu millekään yksityiselle järjestäytyneelle ryhmälle. Se ei ole tulosta kymmenen tai kahdenkymmenen tuhannen vuoden propagandasta. Sillä ei ole dogmeja eikä uskomuksia. Se on mieli, joka liikkuu teosta tai asiasta toiseen. Tämä on hyvin tärkeä selitys. Toistan sen: it moves from fact to fact. Se on mieli, joka ymmärtää totaalisesti ajatuksen laadun. Ei vain näennäisesti pinnallisen, koulutetun ajatuksen, vaan myös kouluttamattoman ajatuksen laadun.

Tämä on syvästi piilotajuinen ajatus: motiivit ja mieli tunkeutua totaalisesti johonkin ja oivaltaa tutkimalla se, mikä on väärin. Sen, mikä on väärin, se kieltää, koska se on väärin. Senvuoksi kieltämisen totaalisuus tuo mukanaan tämän uuden uskonnollisen mielenlaadun, joka on vallankumouksellinen. Tämä väärän kieltäminen ja totuuden havaitseminen on tunnuslauseessa: mikään uskonto ei ole totuutta korkeampi.

Mutta todellisessa elämässä olemme aina erillämme toisistamme uskonnon nimissä. Kieltäessämme vääryyden teemme vallankumouksen ja muutoksen. Se on oikeaa uskonnollista mieltä ja meidän tulee yrittää jalostaa sellaista mielenlaatua kaikkien hyödyksi.

Kiitoksia ystävällisestä mielenkiinnostanne.

Kirjoittaja on eläkkeellä Sarnathin Tiibet-Instituutin johtajan virasta ja on Tiibetin maanpaossa olevan parlamentin puheenjohtaja.

Suomentanut S. J.