Sauli Siekkinen

Tahdon mysteeri

Teosofiasta olemme oppineet, että Logoksella on kolme aspektia. Näitä voidaan nimittää yksinkertaisesti vain ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi Logokseksi, joskin tällainen tekninen määrittely ei kerro juuri mitään muuta kuin järjestyksen, jossa nämä kolme aspektia ilmentyvät ja niiden keskinäisen alisteisuuden. Itämainen hermetismi sitä vastoin on antanut näille kolmelle aspektille kuvaavat nimitykset: tahto, viisaus ja toiminta kuvaten ensiksikin niiden suorittamaa työtä ilmennyksen alussa ja toiseksikin niiden heijastuksien inhimillisellä tasolla ilmentäviä voimia.

Teosofian mukaan Parabrahman, absoluutti, koostuu kahdesta olemuspuolesta, kaikkiallisesta hengestä eli purusasta ja mûlaprakrtista, periaineesta. Ennen maailmankauden alkua nämä kaksi olivat yhtä. Henki, tiedostaja ei voinut tiedostaa mitään, sillä aine ei ollut ottanut muotoa, joka voisi tulla tiedostettavaksi. Kun ei mitään muotoa ollut, henki lepäsi itsessään ja oli yhtä ilmentymättömän periaineen kanssa. Näiden kahden välillä ei ollut mitään käsitettävää tai edes salattua, vain kaikkialliselle hengelle tiedostettavaa eroa. Kaikki luova potentiaali oli kuitenkin olemassa, sillä purusa ja prakrti olivat olleet lukemattomien ilmennysten syy edellisissä maailmankausissa. Kun luomisen hetki meille tuntemattomasta syystä koitti, kuten H. P. B. sanoo Salaisessa opissa:

"…seitsemännen ikuisuuden viimeinen värähtely oli ennalta määrätty – ei minkään erityisen Jumalan tahdosta, vaan tapahtumien ikuisen ja muuttumattoman lain kautta, joka matkaansaattaa suuria toiminnan ja levon aikakausia, joita kuvainnollisesti puhuen ja samalla niin runollisesti kutsutaan Brahmaan päiviksi ja öiksi."

"Värähtely leviää eteenpäin koskettaen nopealla siivellään koko maailmankaikkeutta ja sitä itua, joka asuu pimeydessä, siinä pimeydessä, joka henkii yli nukkuvien elämän vetten."
(III Runo)

Tämä itu on ensimmäinen ilmennys ja ero hengen ja aineen välillä. Vaikkakin se sijaitsee meille käsittämättömällä tasolla, se kuitenkin on jotain, verho, johon aine, elämän vesi on pukenut hengen ja jonka henki voi tiedostaa. Tämä ensimmäinen hengen kosketus sitä ympäröivään aineeseen synnyttää sen, mitä itämaisessa hermetismissä kutsutaan ichhaksi, tahdoksi. Se on halu luoda, ensimmäinen ilmennys, joka tulee myös säilymään seuraavien ilmennyksien taustalla liikkeellepanevana voimana. Itämainen hermetismi kutsuu sitä myös ichhabiijaksi, eli tahdoksi siemenen tai idun muodossa. Se on yksi teoreettinen piste, mutta kuitenkin jo ilmennys äärettömässä aika-avaruudessa. Hengen seuraava kosketus aineeseen tuo tästä ilmi toisen olemuspuolen, joka ilmenee jnânana, viisautena. Siinä missä ichha on piste, itu juuressa ja aineen tietoisuusperiaatteen sattvan hallitsema, jnâna on virta, nâda ja sitä hallitsee aineen toinen periaate rajas eli liikunto. Geometrisesti tämä toinen ilmennys jakaa hienoimman aineen piirin kahtia itseen ja ei-itseen. Se on viisausaspekti, tällä tasolla transsendenttinen, erilaistumaton absoluuttinen liikunto, joka vaatii ilmentyäkseen kolmannen kosketuksen aineeseen ja sen hitausperiaatteeseen tamakseen. Tämä hitausperiaate saa absoluuttinen liikunnon hidastumaan tai pikemminkin synnyttää liikkeen ja hitauden vuorottelun eli värähtelyn. Värähtelyssä on sekä aallon pohja ja aallon harja, jolloin liike näennäisesti pysähtyy, että maksimaalinen liike näiden välissä. Sitä kuvataan ristillä ympyrän sisällä, ja se on kriya, toiminta. Viisaus ilmenee toiminnassa ja luo maailmankaikkeuden, mutta tahto näiden taustalla on liikkeellepaneva voima.

Maailmankaikkeuden luominen on yhden tulemista moneksi: "Ekoham bahusyam" – "Minä olen yksi, mutta tulen moneksi" (Veda). Kosminen tahdonponnistus saa yhden jakaantumaan moneksi. Moninaisuuden ja erilaistumisen aiheuttaja on prakrti, aine, mutta se voi toimia vain siinä asteessa tai niillä valtuuksilla, jonka aktiivinen tietoisuus sille antaa. Kosminen tahto antaa aineelle valtuuden käyttää sen erilaisuutta ja erillisyyttä luovaa ominaisuutta. Näin syntyvät monadit, kuin kipinät yhdestä jumalallisesta tulesta, ensimmäisestä Logoksesta ollen yhtä alkukuvansa kanssa laadullisesti mutta ei määrällisesti. Aine, prakrti antaa yksilöllisyyden jokaiselle monadille vaikkakin Logoksen ilmennyksen kentässä Anupâdakatasolla aineen eriyttävä voima on vielä puhtaasti teoreettinen. Saman tietoisuuden kolminainen ilmaisu, tahto, viisaus ja toiminta läpäisee jokaisen monadin ja yhdistää ne toisiinsa ja samalla Logoksen tajuntaan. Monadit jäävät uinumaan ensimmäisen Logoksen helmaan, kunnes evoluutiossa saavutetaan pitkän ajanjakson kuluttua merkittävä askel, ihmisen syntyminen.

Samaan aikaan kolmannen Logoksen ilmennys, ensimmäinen vuodatus siirtyy aineen hitausperiaatteen ansiosta yhä karkeammille tasoille kasvattaen värähtelyn taajuutta ja pienentäen sen aallonpituutta. Mitä tiheämmäksi värähtely käy, sitä enemmän niin kutsuttuja aineellisia ominaisuuksia se saa. Näin syntyvät maailmankaikkeuden viisi ilmentynyttä tasoa kukin seitsemine alatasoineen. Ne vastaavat viittä peruselementtiä hienojakoisimmasta karkeaan: akashaa, ilmaa, tulta, vettä ja maata. Kolmannen Logoksen lopetettua työnsä ja saatua kehityskentän valmiiksi aloittaa toinen Logos, rakentaja ja muotojen säilyttäjä toimintansa. Toisen Logoksen toimintaa kutsutaan toiseksi vuodatukseksi, ja sen ilmentämää voimaa viisaudeksi tai rakkaudeksi. Viisaus on välttämätön voima muotojen, elämän ilmennysten rakentamiseksi ja kehittämiseksi. Sen toinen puoli on rakkaus, vetovoima, joka vastaavasti pitää muodot koossa elämän monimuotoisessa kuvaelmassa. Tämän voiman kaksinaisen luonnon ansiosta elävät olennot aina yksisoluisesta alkeellisesta bakteerista korkealle kehittyneisiin eläimiin ja ihmiseen pitävät kiinni maallisesta elämästään, ja se toisaalta saa elämän ilmenemään niissä yhä täydellisemmissä muodoissa, joita evoluutio tuo esiin aikakausi toisensa jälkeen. Mikään toisen Logoksen työssä ei ole sattumanvaraista tai hätäistä, elämä ilmenee ensin yksinkertaisissa eliöissä, jotka luovat pohjan ja perustan yhä monimutkaisemmille muodoille. Myöhemmät kehittyneet muodot koostuvat yksinkertaisimmista niin kuin monisoluiset eliöt koostuvat lukemattomista yksisoluisista. Jokainen solu suuremmassa eliössä on itsessään elämän välikappale, mutta samalla niiden muodostama äärettömän monimutkainen olento ilmentää itsessään elämää, joka on kuitenkin enemmän kuin vain pelkkä solujen summa. Yksisoluisten eliöiden kasaaminen yhteen ei saisi ikinä aikaan ihmisen neroutta tai taiteellisuutta, vaan nämä ovat toisen Logoksen voimien erityisiä ilmennyksiä kehityskentässä.

Elämän korkein ilmennys on ihmisen muoto, ja ensimmäistä kertaa evoluutiossa tämä muoto merkitsee muutakin kuin vain yhtä moninaisista elämän ilmennyksen välinettä. Ihmisessä elämän voima on herättänyt toimintaan atomit kaikilla viidellä tasolla. Kolme korkeinta atomia eli tuli-, ilma- ja akasha-atomit muodostavat taivaallisen ihmisen eli korkeamman yksilöllisyyden. Tähän korkeampaan yksilöllisyyteen monadi heijastaa itsensä ensimmäisen Logoksen voiman eli kolmannen vuodatuksen ansiosta. Pythagoraan mukaan monadi, alkuperäinen kolmio heijastuttuaan taivaalliseen ihmiseen eli kolmen ylemmän tason atomeihin häviää ja palaa takaisin äärettömyyteen ja pimeyteen. Näin muodostuu korkeampi yksilöllisyys, âtma-buddhi-manas -monadi, viidenkertaisen maailmankaikkeuden tuolla puolella elävän monadin säde ilmennysten maailmassa. Monadin tahtopuoli herättää âtmisen eli akashisen tason atomin värähtelemään, ja tätä elävöitetyksi tullutta atomia kutsutaan atmaksi. Vastaavasti monadin viisauspuoli herättää buddhisen eli ilma-atomin, jota kutsutaan tästä lähtien buddhiksi, ja toimintapuoli herättää tuliatomin, jota kutsutaan manakseksi. Âtma-buddhi-manaksessa ilmenevät siis monadin kolme olemuspuolta, tahto, viisaus ja toiminta atomiseen aineeseen puettuna.

Eläimiin verrattuna ihminen poikkeaa ensimmäistä kertaa evoluutiossa siinä, että ihmisellä on yksilöllinen, vapaa tahto. Evoluution alemmat muodot heijastavat vain yhtä elämää, ja toteuttavat toisen Logoksen viisaus- ja rakkauspuolen ilmentymistä. Näin ollen eläimet kulkevat evoluution tietä passiivisina elämän säilyttäjinä, eivätkä voi koskaan toimia tätä elämää vastaan. Eläimet eivät kerää yksilöllistä karmaa vaan ainoastaan vaikutteita eri muodoista, joissa ovat ilmenneet. Toisen Logoksen voima pakottaa eläimet kulkemaan evoluutiossa ylöspäin kohti yhä kehittyneempiä ja täydellisempiä muotoja. Vasta ihmisen vastaanotettua alkuperäisen peruskolmion, monadin heijastuksen hänessä aktivoituu oma tahto ja vapaus valita tiensä joko evoluution mukana tai sitä vastaan. Kaikissa ihmisen valinnoissa vaikuttaa taustalla monadin tahtopuolen ilmennys korkeimmassa atomissa eli atmisessa luonnossa. Tämä tahto on sama kuin Logoksen tahto, vaikkakin sen heijastuttua ja tultua aineen ehdollistamaksi se on vain heikko häivähdys alkuperäisestä luovasta Logoksen tahtopuolesta. Sama tahto, joka alun alkaen sai maailman ilmenemään ja loi moninaisuuden elämän ilmentämistä varten, mahdollistaa myös ihmisen toiminnan valintojen tekijänä. Primitiivisessä ihmisessä korkeampi yksilöllisyys eli âtma-buddhi-manaksen muodostama kolminainen ykseys uinuu lähinnä passiivisena tarkkailijana herättäen kuitenkin läsnäolollaan alempien astraalisen ja aineellisen tason atomit toimintaan ja erottaen siten jokaisen ihmisen omaksi yksilökseen. Tahtopuolen heijastuttua yksilölliseen atomiin syntyy mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin, jotka ovat yksilöllisyyden perusta, vaikkakin ihmisen kehityskaaren alussa suurin osa näistä valinnoista saa virikkeensä astraaliselle tasolle varastoituneista eläinhahmojen aikana kerätyistä vaikutelmista. Tahdon ilmennystä tällä astraalitasolla kutsutaan himoksi. Se on kuitenkin saman monadin heijastusta aineessa kuin korkeampi yksilöllisyyskin, mutta samoin kuin auringonsäde tunkeutuu yhä syvempään veteen, se värittyy ja vääristyy veden liikkeistä ja siinä olevista epäpuhtauksista, tahdon heijastus matkattuaan yhä syvemmälle aineeseen värittyy ja joutuu aineen ohjaamaksi niin että se on lopulta enää vain kalpea häivähdys entisestä. Himolla on tahdon hallitseva voima, mutta laskeutuessaan yhä tiheämpään aineeseen ja tullessaan aineen verhoamaksi joka puolelta tuo tahto tulee lopulta aineen ympäröivien vetovoimien hallitsemaksi ja johtamaksi. Kuten Besant sanoo kirjassaan Tajunta: "Himo on tahto ilman kruunua, aineen vankina ja orjana. Se ei ole enää itsemääräävä, vaan ympäröivien vetovoimien johdattama".

Tahdon heijastus astraalitason aineessa luo ihmisen alemman persoonallisuuden, jota kutsutaan myös kuuluonnoksi. Alkuperäinen monadi on aurinkoluonto ja sen heijastus tai sädekehä on ylempien kolmen atomin muodostama korkeampi yksilöllisyys. Âtma-buddhi-manas heijastaa monadin kolminaista luontoa, tahtoa, viisautta ja toimintaa. Se on ihmisen kuolematon olemuspuoli, joka matkaa aineellisesta hahmosta toiseen kuten pyhiinvaeltaja majatalosta toiseen. Tämän kuolemattoman monadin vastaanottamista ja myöhempää kehitystä varten kaikki aineelliset muodot ovat alun alkaen luotu. Alempi persoonallisuus eli himoluonto, joka eläimillä oli vielä toisen Logoksen kollektiivisesti johdattama eikä siten voinut heijastaa mitään yksilöllisiä taipumuksia, saa ihmisessä yksilöllisen ohjaajan ja tahdon. Kaikki sen tietoiset pyrkimykset ja valinnat ovat kuitenkin näennäisiä, se tietoisuus ja itsemääräämiskyky, joka tällä persoonallisuudella on, on vain monadin valon eli tietoisuuden heijastusta aivan kuin kuun valo on heijastettua auringon valoa.

Monadin tahtopuolen elävöittämät yksilölliset valinnat ja niiden synnyttämät vastavaikutukset fysiikan lakien mukaisesti luovat jokaiselle ihmiselle yksilöllisen karman eli kohtalon. Ensimmäisen Newtonin lain mukaan jokaisella voimalla on samansuuruinen vastavoima. Ihmisen luotua valinnoillaan painaumia tai kuoppia elämän kimmoisaan kudokseen ennemmin tai myöhemmin nämä kuopat pyrkivät tasaantumaan elämää ohjaavan voiman ansioista. Ihminen voi valintojensa ansiota joko mennä eteenpäin evoluution mukana tai sitä vastaan luoden tilapäisiä vääristymiä ja poikkeamia elämän virtaan. Elämä toteuttaen vain yhtä lakia on ihmistä voimakkaampi ja oikaisee nämä vääristymät. Tällöin ihminen kokee karmallisen rangaistuksen teoistaan vaikkakin olisi oikeampi sanoa elämän vain palauttavan väärään suuntaan pyrkivän ihmisen takaisin ruotuun.

Mikä sitten on vapaan tahdon merkitys, ja onko mitään vapaata tahtoa edes olemassa? Tämä kysymys on askarruttanut niin filosofeja kuin henkisiä pohdiskelijoitakin. Himoluonto itsessään on aineen orja eikä siinä ole kuin kalpea häivähdys monadin alkuperäisestä tahtopuolesta. Ihmisen ei pitäisi ikinä erehtyä pitämään himoluonnon luomia houkutuksia ja mielihaluja omana tahtonaan. Himoluonnossa ei ole mitään, mitä ihminen voisi edes kutsua omakseen, niin kuin eivät fyysisen kehon muodostavat aineen atomit kuulu hänelle. Nuo atomit ovat syntyneet miljardeja vuosia sitten kolmannen Logoksen vuodatuksen tuloksena ja ovat maailmankausien kuluessa kuuluneet lukemattomien taivaankappaleiden, kasvien, eläinten ja ihmisten fyysiseen ruumiiseen. Ihmisen kuoltua nuo atomit jatkavat olemassaoloaan ja pukevat muotoihin lukemattomia kehittyviä olentoja hamaan tulevaisuuteen. Samoin himoluonnon muodostava astraalitason aine kulkee olennolta toiselle ja pukee kuviksi niiden ajatustyön ja mielihalujen kohteet. Kukaan ei voi pitää noita himojen luomia ajatuskuvia ominaan, eivätkä ne myöskään voi antaa ihmiselle mitään, mihin hänen tulisi takertua. Ne tulevat ja menevät kuten tuuli puhaltaa, missä haluaa.

Miksi sitten on herännyt ylipäänsä kysymys ihmisen vapaasta tahdosta? Monadit ovat ensimmäisen Logoksen poikia, "Jumalan poikia" ja ilmentävät siten samaa tahtopuolta kuten luojansakin. Tuon tahtopuolen heijastus aineeseen saa aikaan yksilön, yksilöllisen monadin hallitseman ihmisen. Alkuperäisen tahtopuolen ansiosta ihminen pystyy tekemään valintoja. On kuitenkin ainoastaan himoluonnon ansiota, että ihminen kykenee pahaan, että hän pystyy kääntymään evoluutiota vastaan. Todellinen tahto on yhtä Logoksen tahdon kanssa eikä siten voi koskaan kääntyä kehitystyötä ja luomakuntaa vastaan. Tuo tahdon heijastus himoluonnossa on kuin kiittämätön palvelija Raamatun kertomuksessa: Herra antoi anovalle palvelijalleen anteeksi suuren velan, mutta tämä sama palvelija ryhtyi kiskomaan pienempää velkaa toiselta palvelijalta, joka oli puolestaan hänelle velkaa. Kuultuaan tästä herra vihastui palvelijaansa ja vaati suuren velan maksettavaksi heti. (Matt. 18:23-35)

Syvällisemmin tarkastellen huomaa, että ihminen hallitsee tahtoaan ja tekee itsenäisiä valintoja varsin vähän. Pelkkä jokapäiväisen elämän tarkastelu osoittaa, miten vähän päivän toimista on todella lähtöisin omasta ajattelusta ja perustuu omaan persoonalliseen, yksilölliseen päätökseen. Päivittäisiä toimintoja ohjaa useimmiten ulkoinen pakko: on pakko herätä, että ehtisi töihin, on pakko tehdä töitä, että saisi palkkaa ja voisi ostaa ruokaa jne. Ei voi sanoa, että päätös perustuu omaan tahtoon, kun ihminen nälkäisenä istahtaa pöytään, sillä elimistön tila saa sen aikaan. Siten suurin osa ihmisistä elää kuin unessa, vailla todellista tahtoa ja pyrkimyksiä.

Ihmisen eteen tulevat valinnan mahdollisuudet ovat aina rajattuja, vaikkakin ne herättävät vaikutelman vapaasta tahdosta. Fyysinen aine ja sen luomat tila ja aika ovat suurimpia rajoittavia tekijöitä. Mikä tahansa tahdonponnistus ulkoisessa maailmassa vie aikaa toteutuakseen, ihminen ei voi silmänräpäyksessä olettaa pääsevänsä kaukaiseen kohteeseen, vaikka hän niin haluaisi. Lisäksi monet kohteet kuten kaukaiset planeetat ovat yksinkertaisesti ihminen saavuttamattomissa. Myös ihmisen luoma yksilöllinen karma rajoittaa valinnan mahdollisuuksia. Usein asiat vain tapahtuvat, halusi ihminen sitä tai ei, hän joutuu onnettomuuteen, vaikka olisi yrittänyt välttää sitä miten huolellisesti tahansa. Tuolloin hänen tahdollaan ei ole paljoakaan valtaa, vaan rangaistus menneistä vääristä teoista tavoittaa hänet, vaikka hän olisi yrittänyt paeta tuota rangaistusta mihin tahansa. Mielenkiintoista on se, että tuossa yksilöllisen karman toteutumisessa toimii ihmisen todellinen tahto, ja ainoastaan itsekäs himoluonto yrittää paeta tekojensa seurauksia. Karma varastoituu ihmisessä monadin alimpaan osaan eli korkeampaan manakseen. Tuo karma säilyy, vaikka fyysinen ja himoluonto kuolisivat ja vaihtuisivat välillä uusiin. Manas on osa ihmisen korkeampaa yksilöllisyyttä ja heijastaa siten kirkkaammin alkuperäisen monadin tahtoluontoa. Tuo tahtoluonto toimii liikkeellepanevana voimana karman toteutumisessa, vaikkakin rangaistukset eli kärsimykset näyttäisivät tulevan ulkoa päin ja johtuvan ulkoisista tekijöistä. Siten ihmisen todellinen tahto on, että himoluonnon luomat vääristymät oikaistaan, ja tuo tahtoluonto johtaa ihmisen tilanteisiin, jossa väärintekijä saa palkkansa. Näin ihminen ei tunne todellista tahtoaan vaan sekoittaa sen liian usein himoluonnon tarjoamiin ulkoisiin viettelyksiin.

Eräs mielenkiintoinen tila, jossa ihminen lähestyy todellista tahtoluontoaan, on uni. Unessa ihminen usein kohtaa sen, mikä häntä tulevaisuudessa odottaa. Unet antavat hänelle viestejä, missä hän on mennyt vikaan ja mihin hänen tulisi kiinnittää huomiotaan ennen kuin tilanteen korjaaminen on liian myöhäistä. Ei ole harvinaista, että ihmiset näkevät myös selkeitä enneunia tulevista tapahtumista, yleensä järkyttävistä sellaisista kuten lähisukulaisen kuolemasta tai muista onnettomuuksista. Tämä on mahdollista, koska kaikkien noiden tapahtumien käsikirjoitus on itse asiassa kirjoitettu ihmisen korkeampaan manakseen, yksilöllisen karman varastointipaikkaan. Karma lepää siellä kuin siemeninä, jotka tiettyjen olosuhteiden täyttyessä ovat valmiita versomaan ja puhkeamaan kukkaan. Päivällä himoluonto valvoo ja on aktiivinen. Sen rauhattomuus panee astraalitason vedet väreilemään, eikä alkuperäisen tahtoluonnon säde enää pääse valaisemaan noiden vesien pohjaa kuin hetkittäin. Yöllä himoluonto nukkuu ja yksilöllinen ajattelu herpaantuu. Tällöin monadi loistaa omassa kirkkaudessaan ja sen tahtoluonto valvoo täyttäen elimistön ylhäältä päin ja elävöittäen sitä. Siksi ihminen tuntee itsensä aamulla virkistyneeksi, koska se mikä hänen elimistöönsä on yöllä virrannut, on luonteeltaan tahdonomaista, selkää, uudistavaa ja korjaavaa. Tahdon toiminta poistaa vääristymät elimistöstä ja alemmasta mielestä. Ihminen ei ole tästä yleensä tietoinen, koska hän on samaistanut olemassaolonsa kuuluontoon. "Cogito, ergo sum" – "Ajattelen, olen siis olemassa". Tämä filosofin lausahdus kuvaa ihmisen rappeutunutta tilaa. Ihminen uskoo voivansa olla olemassa vain, kun hänen himoluontonsa ajattelu ja sen käyttöväline, fyysiset aivot ovat toiminnassa. Ihminen ei tiedä sitä, että hänen tahtoluontonsa yöllä valvoo, ja se johtuu siitä, että hän pystyy tiedostamaan olemassaolonsa vain valveilla himoluonnon luodessa mielikuvia. Vaikka ajattelu ja tunne yksilöllisestä olemassaolosta herpaantuvatkin unen ajaksi, jotain säilyy olemassaolon säilyttäjänä. Aamulla herättyään ihminen on sama henkilö kuin illalla nukahtaessaan, vaikka hänellä itsellään ei ole yöstä mitään muuta mielikuvia kuin korkeitaan katkonaisia unenpätkiä. Kuuluonto sammuu kuin kuunpimennyksen aikana, mutta aurinkoluonto iäti valvovana säilyttää todellisen yksilöllisyyden ja olemassaolon.

Korkeammalle kehittyneissä ihmisissä monadi vaikuttaa valintoihin ja toimintaan yhä kasvavalla voimalla. Tällöin inhimillinen kehitys ei ole enää hidasta kulkua evoluution mukana niin kuin alemmilla luonnonvaltakunnilla vaan monadin tahtopuolen yhä kasvavalla nopeudella kiihdyttämää kulkua kohti evoluution päämäärää, täydellistä itsetietoisuutta. Tätä luonnollista evoluutiota huomattavasti nopeampaa kulkua kutsutaan sadhanaksi, henkiseksi harjoitukseksi. Se on tietoista pyrkimystä sammuttaa alempien tasojen vaikutus mieleen ja yhdistää eristetty, yksilöllinen tahto suureen Logoksen tahtoon. Theleman laki sanoo: "Tee mitä tahdot on oleva koko laki". Mestari Therionin Viesti selittää tätä lakia:

"...jos jokainen mies ja nainen toteuttaisivat oman tahtonsa, mitään ristiriitoja ei olisi. "Jokainen mies ja jokainen nainen on tähti", ja jokainen tähti liikkuu määrätyllä radallaan ilman esteitä. Kaikille on tarpeeksi tilaa; ainoastaan epäjärjestys aiheuttaa ristiriidat. Nämä näkökohdat huomioon ottaen on selvää, että "tee mitä tahdot" ei tarkoita: "tee mitä haluat". Se on vapauden täydellisin ilmaisu, mutta samalla tiukin mahdollinen rajoitus..."

"...silloin, ja vain silloin olet harmoniassa kaikkeuden liikkeen kanssa, sinun tahtosi on osa ja samalla samanarvoinen Jumalan tahdon kanssa. Koska tahto on vain Itsen dynaaminen ilmennys ja koska kahdella erillisellä itsellä ei voi olla samaa tahtoa, silloin, jos tahtosi on Jumalan tahto, sinä olet Se. " (Liber II)

Sadhanan harjoittaminen tarkoittaa alkuvaiheessa alempien käyttövälineiden puhdistamista ja kouluttamista yhden tahdon alaisuuteen niin että niiden omavaltainen rauhattomuus tai alttius ulkoapäin tuleville vaikutteille ei enää häiritse tai vääristä monadin heijastusta noihin käyttövälineisiin, toisin sanoen himoluonto ja fyysinen ruumis tulee puhdistaa ja kirkastaa niin että ne heijastavat kristallinkirkkaina alkuperäistä aurinkoluontoa. Himoluonto ilmentää itseään yksilöllisessä ajattelussa fyysisten aivojen kautta, aivot ovat sen käyttöväline fyysisessä ruumiissa. Aurinkoluonto sitä vastoin ilmentää itsensä sydämen kautta. Tämä sydän ei ole kuitenkaan sama kuin karkea fyysinen elin vaan tarkoittaa henkistä keskusta, intuition ja spontaanin ymmärryksen käyttövälinettä rajatun yksilöllisen pohdiskelun ja ajattelun sijaan. Sydämen merkityksestä henkisellä tiellä tiibetiläinen nunna Tenzin Palmo on sanonut:

"Missä tahansa harjoituksessa, jotta se toimisi, mielen, joka meditoi, ja meditaation kohteen pitää yhdistyä. Nämä kaksi ovat usein vastakkaisia toisilleen. Täytyy saavuttaa täydellinen yhdistyminen, silloin sisäinen muuntuminen tapahtuu. Tietoisuus vajoaa luonnollisesti päästä sydämeen – ja silloin kun tämä tapahtuu, sydän avautuu eikä mitään minätunnetta enää ole. Tämä on todellinen siunaus. Kun ihminen oppii elämään tästä keskuksesta käsin eikä enää aivoistaan, mitä tahansa hän tekeekin, on aina välitöntä ja oikein. Samalla se vapauttaa suuren energiavirran, mitä eivät enää rajoita yksilölliset pyrkimyksemme. Ihminen tulee iloisemmaksi ja loistavammaksi sanan molemmissa merkityksissä, koska tässä kaikessa on kyse palaamisesta takaisin sydämen alkulähteeseen kuin että eläisi karkotettuna päässään." (Cave in the Snow)

Ramana Maharshi on sanonut sydämestä:

"Sydän on ainoa todellisuus. Mieli on vain ohimenevä vaihe. Pysyminen todellisessa Itsessä tarkoittaa paluuta sydämeen." (Talks with Sri Ramana Maharshi)

Tämän sydämen saavuttanut henkinen kokelas ei ole enää hänelle itselleen ulkoisen himoluonnon alainen, vaan asuu todellisen Itsensä rikkoutumattomassa rauhassa. Hän ei kadota tietoisuuttaan edes nukahtamisen tai fyysisen kuoleman hetkellä, sillä hän on täysin tietoinen kuolemattomasta, iäti valvovasta todellisesta luonnostaan, monadista. Hänen tahtonsa on yhtä Logoksen tahdon kanssa, ja hän toimii joka hetki, niin valveilla kuin ruumiin nukkuessa kaikkien olentojen ja niiden kehityksen hyväksi, että nekin saavuttaisivat sen saman ikuisen rauhan ja siunauksen yhden suuren tahdon tietoisina ilmennyksinä, kuin loistavina tähtinä kukin omalla radallaan harmoniassa ja sopusoinnussa muun kosmoksen kanssa.


Etusivu Artikkelit