Mistä teosofit keskustelevat?
Ranskalainen "Theosophie" julkaisee viime elokuun [1930] numerossaan käännöksenä otteen eräästä W. Q. Judgen kirjoituksesta, joka ensi kerran julkaistiin "Theosophy"-lehden huhtikuun numerossa 1896. Koska se käsittelee asiaa, joka aina on hyvä pitää mielessä, lainaamme tähän mainitun kohdan:
Kun kaksi tai kolme taikka useampiakin teosofeja tapaa toisensa yhteiskunnallisessa elämässä, mistä heidän pitää keskustella, ellei heidän keskuudessaan ole aatteelle välinpitämättömiä vieraita? Voitaisiin sanoa, ettei heidän tarvitse puhua toisin kuin muiden ihmisten, mutta näin ei asianlaita saisi olla. Maailmassa on yleensä tavallista, että keskustelu johdetaan merkityksettömiin aiheisiin, jotka liittyvät monesti määrättyihin henkilöihin ja usein tekevät heille vääryyttä tai sitten päivän tapahtumiin, joita pohditaan johtamatta niitä pysyviin ja olennaisiin periaatteisiin. Monet ihmiset puhuvat puhuakseen, niin kuin toiset lukevat lukeakseen tuloksista välittämättä. Kuitenkin ne, jotka tietävät, että "yksi ainoa sana voi hävittää kokonaisen kaupungin tai siirtää leijonan hengen kuolleeseen kettuun", kiinnittävät enemmän huomiota puheeseensa. Ilman tätäkin kysymyksen puolta on ilmeistä, että ihmisille, jotka väittävät olevansa kiinnostuneita teosofiasta, yhdessäolo siitä keskustelematta merkitsee ajan ja tilaisuuden hukkaa. Lörpöttely ei edistä ihmiskunnan kehittymistä, ja se nostattaa mieleen vain yhden ajatuksen: sen, että moiset keskustelut vivahtavat typeryyteen. Edelleen: mikä estää keskustelua olemasta samalla kertaa sekä mielenkiintoinen että opettavainen. Kuka hyvänsä voi seurassa johtaa sitä tähän suuntaan. Ei kenelläkään ole oikeutta puolustella sillä verukkeella, että "toiset" tahtoivat lörpötellä tai keskustella puvuista, kilpailuista tai muista sen kaltaisista asioista; koska muutamat sanat tai — mikä on vielä tärkeämpää — omaksuttu sielullinen asenne olisi pian johtanut keskustelun halutulle maaperälle. Mutta tässäkin täytyy välttää liioittelua. On olemassa oikea ja väärä hetki milloin keskustella kilpailuista, puvuista, ravinnosta jne., eikä sellaisilla keskusteluilla ole hyötyä kuin rajoitetussa määrin. Toisenlaisia asioita on pohdittava, kun tutkimustovereilla on tilaisuus tavata toisensa. Heidän ei ainakaan pitäisi milloinkaan erota keskustelematta jostakin ylevästä ja innoittavasta aiheesta, joka auttaa heitä työssään ja tutkimuksissaan. Tekemällä tästä käyttäytymissäännön voi varmasti synnyttää paljon suoranaista hyvää ja välttää paljon suoranaista pahaa.
J. E. P.
Ruusu-Risti — lokakuu 1930
Etusivu Artikkelit