Taavi Kassila

Eri teitä pitkin samaan määränpäähän

Uskontoja on monia, mutta Jumala on yksi, tiet hänen luokseen ovat monet, mutta totuus on yksi; vuorenhuippu on yksi, mutta sinne vievät monet polut; valtameri on yksi, mutta sinne laskevat monet joet ja purot.

Moni niin sanotusti uskossa oleva lankeaa suppeakatseisuuteen ja suvaitsemattomuuteen, dogmaattisuuteen tai fundamentalismiin ajatellen, että hänen uskontonsa on paras, että toiset ovat pakanoita. Tällaiset näkemykset eivät kuitenkaan tee oikeutta niille pyhimysten välittämille opetuksille, joihin maailman suuret uskonnot perustuvat. Jeesus sanoo: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi: ”Henkisen tien kulkijan on siis syytä oppia rakastamaan toisen uskonnon edustajaa niin kuin itseään ja kunnioittamaan toisen ihmisen uskonnollista näkemystä niin kuin se olisi hänen omansa. Buddha puolestaan sanoo: ”Valaistuneen alue on rajaton.” Jumalallisessa tietoisuudessa ei ole raja-aitoja ‘minun uskontona’ ja ‘sinun uskontosi’: jumalallisessa tietoisuudessa ylitetään kansallisuuteen, rotuun, yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen ja uskontoon liittyvät raja-aidat ja tavoitetaan se mikä ihmisiä yhdistää - jumalallinen rakkaus. Upanishadit sanovat: ”Kirkas, hienoista hienoin, häviämätön Jumala on maailman ja kaikkien sen asukkaiden koti” Upanishadit eivät toisin sanoen väitä, että Jumala on vain hindujen koti, vaan maailman kaikkien asukkaiden koti — muun muassa hindujen, buddhalaisten, islamilaisten, zoroasterilaisten, kristittyjen ja ateistien koti.

Valaistunut ei torju ketään, jokainen on hänelle rakas, sillä hän, joka löytää totuuden, löytää pyyteettömän rakkauden, ja rakkaus puolestaan ei erottele eikä sulje ketään ulkopuolelle; rakkaudelle ei ole olemassa meitä ja teitä, rakkaus pitää sisällään kaikki ja ottaa vastaan kaikki. Mahatma Gandhi ilmaisee tämän saman oivalluksen kirjoittamalla, että uskonnolla hän ei tarkoita muodollista uskontoa, vaan uskontoa, joka läpäisee kaikki uskonnot, joka saattaa meidät kasvokkain Luojamme kanssa. Uskonnot ovat eri teitä, jotka vievät samaan paikkaan. Onko sillä väliä, että kuljemme eri tietä, niin kauan kuin saavumme samaan määränpäähän?

Kun oppilaat kulkevat erilaisia henkisiä teitä, merkitykselliseksi muodostuu se, että Jumala paljastaa itsensä hänelle siinä määrin, kuin hän antautuu Jumalalle. Valaistunut intialainen pyhimys Sri Nisargadatta on tavannut sanoa, että tiellä ei ole väliä vaan vilpittömyydellä. Maailmassa tarvitaan monenlaisia uskontoja ja henkisiä traditioita, koska ihmiset ovat erilaisia.

Nimenomaan tämän vuoksi Intian pyhimykset ja tietäjät ovat luoneet monia erilaisia polkuja ja menetelmiä — rakkauden tien (bhaktijoogan), tiedon tien (jnanajoogan), epäitsekkään toiminnan tien (karmajoogan) ja kuninkaallisen tien (rajajoogan) — palvellakseen näin erilaisia ihmisiä. Merkityksellistä ei siis ole tie, jonka oppilas on valinnut, vaan antaumus ja rakkaudellinen avarakatseisuus, jolla hän sitä kulkee.

Poiminto teoksesta Bhagavad-Gita, Jumalainen laulu

(Otsikko teosofianetin toimituksen.)