Tomi Salla
Sisäisestä tiedostamisesta
Yleisen käsityksen mukaan meidän fyysisten kykyjemme ja aistiemme kehittämismahdollisuudet ovat hyvin rajallisia. Tämä käsitys tosin muuttuu tajuntamme laajetessa. Toisaalta taas emme ole voineet määritellä rajoja ajatus-, tunne- ja tahtokykyjemme kehittämiselle. Ihmiskunnassa on aina ollut yksilöitä, joiden kyvyt näillä alueilla ovat olleet niin poikkeuksellisia, ettei ylärajaa ole pyrittykään määrittelemään. Samoilla henkilöillä on ollut myös poikkeavan kehittyneitä aisteja, mutta joko niitä ei ole ymmärretty tai ei useinkaan ole kyetty kyllin konkreettisesti todistamaan.
Sisäisen tiedostamisen kehittäminen onkin perusolemukseltaan tajunnan laajentumista — Ihmisen todellista kehittymistä. Lähtökohdaksi tähän ymmärtäisin sen tajuamisen, että me emme ole itsetarkoituksia, vaan meidän elämäntarkoituksemme on toimia pyyteettömästi toisten parhaaksi. Tämän asian kirkastuminen meille antaa vahvan perustan elämälle ja kehitysponnisteluille. Oikeastaan ihmisen elämä on usein erehtymistä ja onnistumista tämän tajunnantilan saavuttamiseksi. Mitä pysyvämmäksi tämä tila tulee, sitä nopeammin tapahtuu todellinen kehitys ja siten myös sisäinen tiedostaminen lisääntyy ja laajenee. Vähitellen tunteemme tasaantuvat, tietoisuutemme ja ymmärryksemme selkenevät. Alamme herätä tajuamaan, että vaativin tehtävämme ihmisinä on tiedostaa, kehittää ja kirkastaa sisäistä elämää aineessa. Työkenttänämme on tällöin persoonallisuutemme lisäksi koko ilmenevä maailma. Työmme tärkeimpänä voimana on kaikkiallinen rakkaus, johon yhtyy ajattelu ja tahto.
Me tiedämme, että voimme osittain korvata menettämiämme aisteja ja niiden puutteista huolimatta elää sisäisesti arvokasta elämää. Toisaalta taas jos olemme tahdottomia, tunteettomia tai ajatuksettomia elämämme käy arvottomaksi, sillä ne kaikki ovat korvaamattomia. Samoin on sisäisen elämän alueella. Aistien puuttuminen tai niiden kehittäminen ei ole niin oleellista kuin ajatuksen, tunteen ja tahdon kehittäminen. Se on niiden kirkastamista persoonallisuudessamme ja samanaikaista vapautumista omien pyyteittemme palveluksesta. Oleellista olisi kuitenkin, että ymmärtäisimme ne saman voiman eri aspekteiksi, joita tulisi aina käyttää yhdessä. Tällöin lisääntyisi tasapainoisuutemme sekä mahdollisuutemme oppia tuntemaan ja käyttämään näitä voimia oikein. Mitä selkeämmin ymmärrämme kaikkiallisen Jumalallisen rakkauden, sitä laajempi on tajuntamme ja kirkkaampi tietoisuutemme.
Nukkuessamme meille voi tapahtua tajunnan laajentuminen, jonka aikaiset tapahtumat tai opetukset kykenemme muistamaan sekä silloisen käsityksemme näistä persoonallisessa tietoisuudessamme. Valvetilassa saatamme tajuta Kristus-kirkkauden ja välähdyksenomaisesti ymmärtää sen. Samoin voimme keskittyä kirkkaaseen kaikkialliseen rakkauteen ja näin laajentaa tajuntaamme. Mikäli tällöin olemme vapaat persoonallisen tason häiriöistä, kykenemme ymmärtämään elämää hyvinkin korkealla värähtelyalueella. Kyky ja ymmärrys käyttää tätä tietoa on kuitenkin riippuvainen ihmisen persoonallisen tunteen kirkkaudesta. Jos ihminen ei ole vapaa pyyteistä ja haluista sekä paljosta muusta persoonallisesta, niin tajunnan laajentumisen hetkiltä jää jäljelle vain tieto muttei voimaa eikä ymmärrystäkään sen käyttämiseen.
Edellytyksenä jatkuvalle tajunnan laajentumiselle ja tietoiselle sisäiselle tiedostamiselle on siis ihmisen persoonallinen kehitys, joka on vapautumista kaikesta persoonallisesta ja ymmärryksen ja kykyjen mukaista aktiivista toimintaa elinympäristön parhaaksi. Ihmisen kehitys on myös tunteen kirkastumista kaikkialliseksi rakkaudeksi, ajatuksen sisäiseksi "ääneksi" — ajatukseksi, tahdon Jumalalliseksi tahdoksi — sekä tietoisena tavoitteena myös todellisen itsensä kohtaaminen.
Niin vaikealta kuin tämä tavoite nykyihmisestä tuntuukin — se on mahdollinen, ensin hetkellisenä tajunnan laajentumisena ja vähitellen omalla aktiivisuudella saavutettavana yhä pysyvämpänä ja pysyvämpänä olotilana.
Elonpyörä 1971 n:o 2
Etusivu Artikkelit