Ture Ara

Jooga ja sen vaikutus

Yleisesti luullaan, että jooga vaikuttaa pelkästään kehoon. Näin ei kuitenkaan ole. Liikkeet ja asennot ovat vain murto-osa varsinaisesta joogasta*. Jo ennen kuin alamme harjoitella liikkeitä, on meidän osattava hengittää oikein. Tällöin veren happipitoisuus tulee mahdollisimman suureksi, ja se vaikuttaa tasapainottavasti sisäeriterauhasten toimintaan.

* Joogasanalla on useita merkityksiä, kuten yhtyminen, tapa, yhdistää syy seuraukseen, esim. kipinä tuleen. Samoin se merkitsee saavuttaa asioiden tarkoitus syvässä mietiskelyssä, yhdistää kaksi ihmissielua yhteiseen päämäärään jne.

Varsinaiset joogaliikkeet ja asennot kiihdyttävät puolestaan sisäeriterauhasten toimintaa. Ilman edellä käyvää oikeata hengitystä eivät liikkeet tehoa tai pahimmassa tapauksessa niiden vaikutus on jopa vaarallinen. Tästä syystä onkin joogan harjoittajalle ensimmäisenä ehtona oikea hengitys. Kun se hallitaan saavutetaan joogalla myönteisiä tuloksia.

Oikeassa hengityksessä on kolme vaihetta: 1. keuhkojen ala-osat täyttyvät, jolloin alavatsa pullistuu sisäelinten siirtyessä pallean tieltä. 2. Kyljet laajenevat keuhkojen keskiosan alkaessa täyttyä. 3. Rintakehän yläosat solisluiden alla kohoavat yläetuviistoon samanaikaisesti alavatsa vetäytyy n. 3 cm sisään. (Laulun ja puheen tuki). Keuhkojen yläosat täyttyvät. Olkapäät nousevat passiivisesti keuhkojen yläosien täyttyessä – niitä ei saa nostaa, niiden on pysyttävä täysin rentoina.

Uloshengitys alkaa kolmisenttiasennosta, jolloin alavatsa nousee avokylkien välitse lapaluita kohti. Sitten kyljet painuvat kokoon ja olkapäät alaetuviistoon. Jälleen olkapäiden liike on passiivinen. Selkärangan on vapaasti pysyttävä pystysuorassa

Erilaisista menetelmistä on hatha-jooga länsimailla tunnetuin, ja se keskittyy kehon kuntouttamiseen. Se ikään kuin virittää kehomme kanteleen, muiden joogalajien soittimeksi.

Joogan päämääränä on yhtyminen korkeimpaan. Siksi ei pelkkä kehon kunto riitä. Päämääränä on yhteys kaiken takana olevaan Voimaan. Tie käy Hiljaisuuden kautta. Opittuamme tuntemaan oman sydämemme sykkeen löydämme vihdoin kaiken takana olevan Ikuisen Muuttumattoman Ykseyden, jonka kanssa Korkeampi Minämme on yhtä.

Kolme energiaa antaa voimansa sisäiseen nousuun.

Hallitessamme sopivan jooga-asennon säästyy kehon liikkeisiin kuluva energia sisäiseen nousuun. Ulkonaisten aistitoimintojen lakatessa säästyy aistienergia. Rentouduttuamme saavutamme sisäisen rauhan ja mielenenergia säästyy. Näiden kolmen energiavoiman avulla voi Ego (= ristimänimiminämme) alkaa nousun, jonka päämääränä on yhteys korkeimpaan eli JOOGA.

Sisäinen nousu tapahtuu eri vaiheiden kautta, joita koemme mietiskelyssä. Henkemme, sielumme ja kehomme toimivat kukin omalla tasollaan. Edetessämme kehityksen tiellä voimme käyttää eri tasoilla apunamme eri joogamuotoja. Niinpä vaikuttaa esimerkiksi fyysisen kehon karkea-aineisilla tasoilla hatha-, mantra- ja kundaliini-jooga. Samoin kaikilla muilla tasoilla omat, niiden kolmea eri alatasoa vastaavat joogansa.

Emme voi kuvitella mitään olemusta tai kohdetta ilman perusominaisuutta tilaa, jonka tietoisuutemme voi määritellä. Tietoisuuden toteamalla ihminen kokee myös avaruuden. Tyhjyys on ulkonaisille aisteille samaa kuin nollakäsite. Kuitenkin universumin ääretön tyhjyys kykenee sisällyttämään itseensä myriadeja muotoja: auringot, kuut, tähdet, viidakot, ihmiset – hyvät ja huonot, lakisiteisyyden niin hyvässä kuin pahassa, erilaiset sieluntilat jne. Tila eli tyhjyys sisältää nämä kaikki.

Kun korkein alkuvalonsa virtauksella läpäisi koko tilan, sytytti Elämän Liekin, silloin tapahtui ensimmäinen muuntuminen hänen sanoessaan "Tulkoon vaikeus...". Hänen ajatuksensa muunnettuna näkyväksi muodoksi oli todellisuus, Totuus.

Kaikkivaltias henki loi ihanteensa mukaisen ihmisen, ihminen ilmestyi hänen poikanaan. Poika, Kosminen Kristus hallitsi jokaisen ominaisuuden suhteen ja tilan. Ensimmäisestä luodusta solusta kehittyi ihmisen nykyinen keho. Tämä solu elää jatkuvasti ikuisena sulkien itseensä osan luojansa alkuvaloa. Se on puru eli aine, jota sha eli nukkuja käyttää vuoteenaan. Siten prinsiippiä, joka käyttää ainetta välikappaleenaan kutsutaan nimeltä PURUSHA.

Vaikka Kosminen Kristus eli Purusha on jakautunut jumalkipinäksi miljardien ihmisten sydämiin, se säilyttää itsessään luojansa kuvan. Tätä kuvaa ei mikään voi tärvellä. Näin me olemme kuolevaisia – mutta silti jumalallisia olentoja, valosta lähteneitä ja valoon palaavia. Vailla tietoista elementtiä emme voi vertailla kokemuksia, emmekä oppia niistä. Kosminen Kristus – Purusha – on juuri tuo tietoinen elementti. Se on puhdas tietoisuus, muuttumaton, kaikkialla läsnä oleva – itsevalaiseva. Tämän vuoksi kaikki perusaineen ilmennykset ovat siitä riippuvaisia.

Periaineen PRAKRITIN eli helmiäisvalon loiste on Kosmisen Kristuksen heijastusta. Niinpä kaikki periaineen ilmennykset ovat siitä riippuvaisia. Purusha on kaiken takana oleva totuuden valo, joka ilmenee meissä omanatuntonamme. Se ohjaa meitä oikeaan ajatukseen ja toimintaan ja antaa meille mahdollisuuden valita oikein. Valinta on vapaa.

Kosminen Kristus on oma korkeampi Minämme. Se on kaikkiallinen elämä ja energia, Sana, Valo, Nimi, jonka kautta kaikki saamme rajattomat mahdollisuudet kehityksellemme.

Purusha on kieltäymyksen tie – itseunohduksen kautta me yhdymme Korkeimpaan. Se on pyhän tiedon tie, jolla yhtyessämme Korkeimpaan tulemme osallisiksi ikuisista totuuksista. Se on viisauden, vallan, kauneuden ja nöyryyden tie, joka opettaa meitä tajuamaan itseämme ja toisia ja käyttämään valtaa oikein. Se on hiljaisuuden tie, jolla opimme kuuntelemaan omaa sisintämme. Se on puhtauden tie ja tie täydellisyyteen, koska se yhdistää meidät korkeimpaan. Se on mahtava voima – universumissa ei löydy niin paljoa pimeyttä, ettei se kykenisi sitä valaisemaan.

Sydämen ääni on AUM, auttaja sisäisen uudistumisen tiellä. AUM on ikuinen määrittelemätön ja kaikille kuitenkin läheinen. Siitä muodostuu vapautuksen symboli. Vapautuksen muotoja on yhtä paljon kuin ihmisluonteitakin. Pimeydestä kärsivä löytää vapautuksen valossa, rajallisuuden kahlitsema saavuttaa sen loputtomana kehityksenä, kuoleman ja katoavuuden kahlehtima saa ikuisuudessa vapautuksensa. Aum muotoutuu kunkin ihanteen mukaan ja kuitenkin sen oma luonne pysyy muuttumattomana. AUM on ikuinen sävel, sfäärien harmonia, joka soi kautta universumin aurinkokuntien ja linnunratojen. Se väreilee jokaisessa atomissa. Korva ei sitä kuule, mutta sydän tuntee sen ja henki tuo sen ilmoille.

A on päivätajunta, U sisäinen maailma henkisine tietoisuuksineen, M vastaa itsessään lepäävää tietoisuutta, jossa ei enää ole subjektia eikä objektia, vaan on kokonaisuutena sulautunut ykseyteen.

PRAANAVAN kuunteleminen on välittömin tie kosmiseen tietoisuuteen.

Se, joka mietiskelyssä A:ta ajattelee, mietiskelee päivätajuisena Jumalaa, U:ta ajatellessa hän saavuttaa hengessä sisäisen elämän valaistumisen, M:ää mietiskellessään hän näkee Jumalan itsenään ja kirkastuu ja vapautuu.

Linnunradat syntyvät ja kuolevat, aurinkokunnat syntyvät ja sammuvat, mutta atomiset värähtelyt säilyvät, sillä niihin kätkeytyy ikuinen SANA.

Joogamietiskelyssä tulemme huomaamaan, että keskittyessämme sydämeen sen lyönnit harvenevat. Tämä toistuu aina, kun käytämme tätä harjoitustapaa. Me siunaamme silloin sydämemme läpi säteilevän virran. Tämä sydämemme säteily on Korkeimman siunaus, ja kun sen siunaamme, olemme ottaneet ensimmäisen askeleen Joogan tiellä. Siunauksemme tulee olla jatkuva virta, josta koko ajan olemme tietoisia. Se tekee meille paljon helpommaksi AUM:n kuuntelemisen.

Sydämemme sykkeen harvetessa ilmenee AUM-sykkeiden välissä. On kuin meitä lähestyisi mahtava säteilevä valo, johon tunnemme vastustamatonta vetovoimaa. Kaikki on ympärillämme hiljaista, liikkumattomina kuuntelemme. Tietoisuutemme tuhannet tapahtumat sulautuvat yhteen kaikkialla soivaksi säveleksi, joka sulkee meidät sisäänsä. Tällöin raukeavat egomme itsetietoiset asenteet ja nousemme vapautettuina oman sydämemme säteilyssä ikuiseen ykseyteen, jossa kaksinaisuutta ei ole. Jäljellä on: MINA OLEN. Tällöin vastakohtaisuudet sulautuvat ajassa ja ulottuvuudessa nollapisteeseen, ykseyteen. Tämä piste on mietiskelyn tärkein kohta, se on mietiskelyn alkukohta ja samalla se piste, johon meditaatio uudelleen sulautuu.

AUM on kuin yöstä nouseva päivänkaari, joka säteilee yli kaiken ja jälleen palaa elämämme yöhön, sinne, missä soi: "Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra."

Rakkauden täyteisestä yhtymisestä PRAANAVAAN ihminen itse syntyy uudelleen sisäiseen maailmaan, jonka hän kerran kadotti. Uudestisyntyneelle ihmiselle on hänen kehonsa uusi. Se sisältää herätettyinä sisäisten aistien mahdollisuuden. Nämä aistit voivat edelleen kehitettyinä ohjata häntä kuoleman jälkeisessä tilassa ja ylläpitää tajuntaa jatkuvan tietoisen elämän kantajana.

Valossa säteilee pyhän PRAANAVAN rytmi, ja sen äänessä soi ykseyden laulu, jossa ikuisuuden tuuli kertoo ihmisen kaikkialla läsnäolevuutta. Vain harhan mailla, jotka jätämme, ovat jäähyväiset mahdolliset.

Sillä ikuisuuden tuuli on avartanut aatoksen
ja sen kaiku soi meissä kaikkitietävänä ja kaikkivoipana
kaikkialla läsnä olevana syvyydestä korkeuteen
keskeltä kaikkiin ilmansuuntiin
kaiken sisään.

AUM... AUM... AUM...

Totuus on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan, ja me voimme olla sen löytäjiä. Kun se sydämessämme kirkastuu eläväksi pyhäksi käsitteeksi, tunnemme oman pienuutemme. Kuitenkin oman kehityksemme rajaton mahdollisuus antaa meille hiljaisen aavistelevan riemun, joka vaikeina aikoina kultaa elämän harmauden. Sisäinen rauha voi rakentaa uuden ihmisen ja uuden maailman. Vastauksista ja vaikeuksista huolimatta kannattaa astua sisäisen uudistuksen tielle, sillä vain sydämien kautta maailma muuttuu.

Joogan kolme päämäärää ovat: 1) saavuttaa vapautus maailmasta. Tämä ei tarkoita eristäytymistä maailmasta, vaan elämistä maailmassa, mutta ei sen mukaan. Kysymys on siis sisäisestä asennoitumisesta. 2) Mielen hallinta ja sen pidättäytyminen aistimien luomuksista. Täten puhdistuu luova tietoisuus, joka antaa suuria henkisiä voimavaroja. 3) Tarkistaa henkisen säteilyn vaikutus olemukseemme. Avautuessamme sisäänpäin otamme vastaan vaikutelman intuitiivisessa asenteessa. Tämä tila on riippumaton aistien toiminnasta.

Olemuksellamme on täydellinen vapauden mahdollisuus, kun tiedon kautta opimme tuntemaan tosi olemuksemme. Tämä tieto paljastuu juuri intuitiivisessa vastaanottoasenteessamme. Voimme karkeasti sanoa, että tällöin koko ulkoinen olemuksemme on muuttunut yhdeksi ainoaksi kirkkaaksi sisäiseksi tietoisuusaistiksi, joka kannattaa meitä ikuisuudessa. Siten siis tietoisuutemme muuntuu kosmiseksi eli kaikkialliseksi tietoisuudeksi käsittäen pelkän Elämän, jossa maallinen kuolema muodostaa vain erään muuntumisen vaiheen.

Elonpyörä – 1967 n:o 2