T. Simonen

Onko vivisektio välttämätöntä?

Ajattelematon ihminen yrittää aina hyötyä eläinkunnasta jollain tavalla. Esimerkiksi luonnontilassa elävä villi-ihminen ajattelee eläintä yksinomaan ravinnon kannalta. Suhtautumisemme eläinkuntaan kuitenkin muuttuu, kun alamme käsittää, että eläinkunnassa ja ihmiskunnassa vaikuttaa sama jumalallinen laki.

Lehdissä on viime aikoina alettu jonkin verran käsitellä erästä ihmiskunnan suurta häpeäpilkkua, vivisektiota eli elävien eläinten käyttämistä tieteellisiin kokeisiin. Eläinkokeita puolustavat tutkijat pitävät niitä ehdottoman välttämättöminä, vaikka eräiden tietojen mukaan näissä enemmän tai vähemmän tuskallisissa kokeissa kuolee maassamme vuosittain jopa noin puoli miljoonaa eläintä. Mutta onko meillä moraalista oikeutta käyttää eläinkuntaa hyväksemme avuttomia luontokappaleita kiduttamalla? Kuinka kaukana tästä mahtaa olla muidenkin avuttomien olentojen kuten vanhusten ja lasten rääkkääminen?

Vaikka eläinkokeita suoritetaan paljon lääketieteellisissä tutkimuksissa, suuri osa niistä tehdään kuitenkin kemiallisten ja sotilaallisten tarkoitusten vuoksi. Sotateollisuudessa voidaan esimerkiksi tutkia, miten maa, eläimet, kasvit, vesi ja ilma voitaisiin tehokkaimmin saastuttaa ja ihmiset lamauttaa rakennuksia vaurioittamatta. Sota- ja kemiallisen teollisuuden suorittamat eläinkokeet eivät edistä ihmisten hyvinvointia, koska ne aiheuttavat välillisesti ainoastaan tuhoa ja saastumista.

Myös lääketieteen hyväksi suoritetut eläinkokeet voidaan asettaa kyseenalaisiksi. Hippokrates, lääketieteen isä, on päätynyt kokemuksensa pohjalta siihen, että oikea ravinto ja yrtit ovat ihmisen parhaita lääkkeitä. Lisäksi Hippokrates, kuten myös muut etevät luontaisparantajat on sitä mieltä, että kehossa on itsessään omat parannusvoimat.

Ihmiset ovat ajan mittaan alkaneet elää yhä enemmän luonnon vastaisesti ja ryhtyneet pyydystämään ja teurastamaan eläimiä joko huvin vuoksi tai ravinnoksi. Tarkastelkaamme esimerkiksi ihmistä ja lehmää. Lehmältä riistetään vuosien kuluessa kaikki sen tuottama maito ja maidon loputtua eläin viedään teurastamoon. Samantapainen hyötysuhde vallitsee myös muiden eläinten suhteen. Ihminen onkin luomakunnan suurin peto, ellei hän kehitä itseään. Satojen tuhansien vuosien aikana on tämänkaltainen eläinkuntaan suhtautuminen jatkunut, sen tuloksena monet eläimet ovat muuttuneet pedoiksi. Eläinten pitäisikin saada elää luonnollisessa tilassaan ja kuolla luonnollinen kuolema. Eläimiä kohdellaan paljon paremmin niissä maissa, joissa jälleensyntymisoppi hyväksytään, koska siellä tiedetään, että eläimetkin aikanaan kehityksen kulussa saavuttavat ihmisyyden. Eläimiä tulee kohdella hyvin, mutta niitä ei saisi pidellä eikä hyväillä, sillä muutoin ihminen sitoo itsensä eläimeen ja imee siitä virtaavaa fluidumia eli eläinmagnetismia ja ehkäisee siten omaa kehitystään. Eläimistä olisikin pysyttävä loitommalla eikä niiden kanssa saisi ainakaan nukkua samassa sängyssä.

Englantilainen filosofi Bernard Shaw (1856-1950) arvosteli kirjoituksissaan voimakkaasti nykylääketiedettä. Shaw käsitteli mm. lääketieteilijöiden moraalisia vaikeuksia ja kysyi, että jos hän voisi saada tietoja ainoastaan vivisektion avulla, oliko hänellä oikeus tehdä näin. Shaw sanoi tiedemiesten pitävän tiedon hankkimisen oikeutta yhtä ehdottomana kuin elämisen oikeutta. Hänen mielestään elämisen oikeuskin mitätöityy, jos tappaa toisen ihmisen, kuten tapahtuu mm. sotatilanteissa. Jos tiedemiehellä olisi ehdoton oikeus tietoon, hänen sallittaisiin esimerkiksi työntää äitinsä uuniin saadakseen selville, kauanko täysikasvuinen nainen pysyy hengissä 250 asteen kuumuudessa. (Adam: Mitä Shaw todella sanoi) Kaikki riippuu vain siitä, mihin pisteeseen saakka yhteiskunta sallii tämän oikeuden ulottuvan. Vegetaristina Shaw oli myös jyrkkä väkivallan vastustaja, oli sitten kysymys eläimistä tai ihmisistä. Hän asetti kyseenalaiseksi tiedemiesten väitteen, että vivisektio on ainoa tapa tutkia lääketieteellisiä ongelmia. Hän inhosi Pavlovia tämän suorittamien eläinkokeiden johdosta, joissa leikattiin koirien poskiin reikiä. Shaw sanoi, että Pavlov olisi saanut selville kaiken tarvitsemansa ehdollisista reflekseistä kysymällä keneltä tahansa lastenhoitajalta, mitä lapset tekevät saadessaan esimerkiksi hillotölkin ja lusikan. Shaw korosti, että tietoon johtaa aina toinenkin tie, joka on vaihtoehto julmuudelle. Pimeä tie taas houkuttelee siksi, että sen valinneella on piilevä halu tehdä julmuuksia.

Itämainen filosofia on paljon vanhempi kuin "länsimainen sivistys". Hindujen uskonto, filosofia ja pyhät kirjoitukset korostavat, että elämä on alemmille eläimille yhtä arvokas kuin ihmisille. Hindukirjoitukset sanovat: "Älä tapa ainoatakaan eläintä huviksesi. Tunne luonnon sopusointu ja ojenna kaikille eläville olennoille apuun aulis kätesi." Vanhat Veda-kirjat puolestaan opettavat: "Älä tapa yhtään elävää olentoa, ei ruoaksi eikä huviksi."

Muinainen Ramayana-eepos opettaa, että ihmiskunnan pitää kohdella eläimiä veljinä, ja kuvailee runollisesti niiden merkitystä luonnon järjestyksessä. Ihmiskuntaa, joka kehityksessään on eläinkuntaa edellä, hallitsevat moraaliset ja henkiset lait. Ihmisellä on eläimellisen luonteensa lisäksi myös henkisiä ominaisuuksia, joilla hän voi hallita alempaa eläimellistä luonnettaan. Ainoastaan väkivallattoman ja sodanvastaisen asenteen omaksumalla meillä on mahdollisuus rakentaa ihmisystävällinen ja sopusointuinen yhteiskunta.

Elonpyörä – 1980/2