V. Jussila

Piirteitä Egyptin muinaisuskonnosta

Kun ryhtyy tutkimaan jotakin suurta muinaiskulttuuria tai -uskontoa, herää kysymys, onko siihen käytetty aika tuhlattu vain uteliaisuuden tyydyttämiseksi vai avartaako se nykyihmisenkin näköalaa? Mitään kulttuuria ei synny tyhjästä, vaan kaikki sivistykset niveltyvät toisiinsa. Muinaistieto kertoo, että menneisyydessä on ollut vielä korkeampia ja mahtavampia sivistyksiä kuin mitä olivat Babylonian, Assyrian, Egyptin, Kreikan ja Rooman kulttuurit. Näiden eri kulttuurien tietoaarteet pystyvätkin rikastuttamaan ja avartamaan jatkuvasti myös nykyistä ihmistä.

Kun arvioidaan Egyptin uskonnon ja kulttuurin tasoa, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin, että niiden on täytynyt olla sangen korkeatasoisia, koska monet entisajan suurimmat viisaat hakivat oppia Egyptin temppeleiden hierofanttien salatuista tietokammioista. Egyptiläinen historioitsija ja Heliopoliin auringontemppelin ylipappi Manetho, joka eli 3. vuosisadalla eKr., kertoo, että Mooses oli Heliopoliin hierofantti ja aurinko-jumala Osiriksen ylipappi. Essealaisten päämies Jehoshua Ben Bandira (Vanhurskauden opettaja) oli myös Egyptin kasvatteja samoin kuin kreikkalaiset Pythagoras, Plato, Herodotos, Orfeus, Solon ym.

Kun tutkija pääsee tunkeutumaan tämän maan muinaisen sivistyksen todelliseen olemukseen, silloin hän on astunut kuin eräänlaiseen magneettiseen piiriin, joka salaperäisellä viehätysvoimallaan tempaa vastustamattomasti mukaansa. Hän kyselee silloin, mikä oli tämä mysteerioiden, salaisuuksien ja magian maa ja millainen oli Niilinlaakson merkillinen kansa.

Egyptologien ja Afrikkaa tutkivien arkeologien käsitykset ovat hämmästyttävän erilaiset, mm. heidän aikamäärityksensä poikkeavat toisistaan huomattavasti. Edelliset arvioivat Egyptin kulttuurin iäksi 5 000 – 6 000 vuotta. Kun Afrikkaa tutkiva arkeologi, tri Louis Leakey suoritti kaivauksia Keniassa ja Tanganjikassa muutamia vuosia sitten, löysi jättiläiskokoisia muinaisten imettäväisten jäännöksiä, suurimpia, mitä tähän mennessä on löydetty. Tapaamansa sukupuuttoon kuolleen jättiläiselefantin (Dinotherium) luurangon hän arvioi 500 000 vuoden ikäiseksi. Vuonna 1959 hän löysi esi-ihmisen kallon, jonka hän oletti eläneen n. 1 750 000 vuotta sitten. "...nyt tiedämme", sanoo tri Leakey-Coryndon museon esimies Nairobissa, "että me ja suuret apinat, kuulumme siihen esiperheeseen, jota tiedemiehet kutsuvat Hominoideaksi, ja että tämä imettäväisten ryhmä eli jo n. 50 miljoonaa vuotta sitten, jolloin se esiintyi Egyptissä." Arkeologien aikamääritelmien pitäisi antaa egyptologeille todellakin ajattelemisen aihetta.

Egyptiläisten talteenotettu kirjallinen jäämistö on sangen runsas. Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell kertoo: "Eräs arabialainen kirjailija, joka kävi Egyptissä, sanoi, että kahden suuren pyramidin teksti täyttäisi painettuna enemmän kuin 10 000 sivua." (Kulturgeschichte Egyptens Und Den Alten Orients). Tuskin kukaan voi arvioida, montako nollaa tuohon lukuun pitäisi lisätä, jos kaikki pyramidi-, hauta-, temppeli-, papyrus- ym. tekstit saisivat painoasun. Kaunokirjallisiakin tuotteita on sangen paljon. Francis Balodis mainitsee, että "G. Maspero, B. Turajew ja A. Erman ovat julkaisseet niin paljon egyptiläistä kaunokirjallisuutta, että niistä voisi kirjoittaa Egyptin kirjallisuushistorian". (Egypten, painettu Uppsalassa 1943).

Egyptologien kääntämistä teksteistä saa melko hyvän käsityksen sen aikaisen ihmisen oloista ja elämästä. Mutta jos haluamme jonkinlaisen yhtenäisen käsityksen heidän uskonnostaan, se ei ole kovin helppoa. Useimpien egyptologien antamista selityksistä ei ole paljoa apua, sillä esim. sellaiset kuuluisuudet, kuin molemmat Champollionit, Lenormant, Bunsen, Vicomte de Rouge ja monet muut pitivät egyptiläisten uskontoa taikauskona.

Egyptiläisten uskontoa oli sekä salaista että julkista. Tavalliset kansalaiset palvelivat useita jumalia. Myös faaraota palveltiin varhaisaikoina jumalolentona. Tarkastakaamme ensin, mistä viimemainitun palvonta jumalana johtui, sillä se muodostaa mielenkiintoisen luvun kuningasdynastioitten historiaa.¹

¹ Herodotos kertoo, että hän näki Egyptissä kuudentoista jumalallisen kuninkaan muumiot.

Menes oli Egyptin ensimmäisen dynastian ensimmäinen kuningas ja maan alueellisen suuruuden luoja. Collouca Batta (Bhatta) kertoo History of India -teoksessaan, että Manu-Vina, muinaisten kuninkaiden jälkeläinen, lähti joukkoineen länteen ja saapui Masran (Kairon) rannikolle. Manu-Vinan sanotaan olleen juuri Meneksen. Salatiede kertoo, että tästä tapauksesta on kulunut aikaa n. 75 000 vuotta.

Puolueeton arvostelu onkin hyväksynyt salatieteen ajoituksen. Mm. tarkkakatseinen Egon Friedell on huomannut tämän. Hän sanoo mainitussa kirjassaan: "On merkillistä, että historiallinen salaisoppi on yhtäpitävä kautta vuosituhansien, kun historiatiede on yhden ainoan vuosisadan aikana melkoisten muutosten alainen".

Egyptologit ovat yrittäneet samaistaa Meneksen Horus tai Osiris jumalien ruumistuksiin, mutta Menes lienee ollut inhimillinen kuningas.

Löydetyt tekstit kertovat kuitenkin, että paljon ennen Meneksen aikoja Egyptiä hallitsivat jumalalliset kuninkaat.

Nykyinen ihminen hymyilee epäuskoisena sille ajatukselle, että jumalat olisivat muinaisina aikoina olleet ihmisten hallitsijoina ja opettajina. (Sellaiset Raamatussa olevat maininnat kuin "Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat heitä vaimoikseen" (I Moos. 6:2) tai Paavalin todistus. "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia... ja niitä on paljon sellaisia jumalia ja herroja" (I Kor. 8:5), liukuvat huomaamatta nykylukijan silmien ohi.)

Nerokas Champollion huomasi Manethon historian ja hyvin merkillisen Tunnin papyruksen perusteella egyptiläisten pappien myöhemmät kertomukset yhtäpitäviksi tekstien kanssa. De Rouge kirjoittaa: "Campollion huomasi hämmästyneenä, että hänellä nyt oli silmiensä edessä luettelo dynastian jätteistä, johon sisältyivät kaukaisimmat myytilliset aikakaudet eli jumalien ja sankarien hallituskaudet... Ja tämän merkillisen papyruksen alkulauseista saa sen vakaumuksen, että jo niin kaukaisessa menneisyydessä kuin Ramseksen aikana nämä myytilliset sankarimuinaistarut olivat juuri semmoiset, minkälaisiksi Manetho on ne meille kertonut ja niissä näemme Egyptin kuninkaana jumaluudet Sep, Osiris, Set, Horus, ThotHermes ja jumalatar Ma, joiden kunkin sanotaan hallinneen vuosisatoja". (Annales se Philosophie Cretienne XXXII:442.)

Pyramiditeksti kertoo jostakin jumal-faaraosta: Suuri jumala (faarao) nousee taivaaseen veljiensä jumalien luo... Hän jättää teidät, oi ihmiset, eikä ole enää maan päällä vaan taivaassa... Hän on hypännyt taivaaseen kuin heinäsirkka ja kruunattu Ran pääkoristeella ja heidän liepeensä ja siipensä ovat haukan siivet". Haukka oli useiden faaraoiden jumaltunnuksena, ja se oli myös Horus-jumalan vertauskuva.

Egyptiläisten jumalan palvonta

Julkinen uskonto oli suurimmaksi osaksi auringonpalvontaa. Aurinkohierarkiaa kutsuttiin nimellä Osiris, Amon (Amun), Ra (Re) jne.

Mahtavin ja vanhin oli jumalasta Ptah, "kaikkien jumalien isä, aamusarastuksen suuri jumala" eli jumaluuden ensimmäinen ilmennys. Hän oli "kaikkien kuvanveistäjien kuvanveistäjä ja maljantekijöiden maljantekijä. Hän muodosti jumalien ruumiit niin, että he olivat niihin tyytyväisiä ja hän antoi alun kaikenlaisille puille, kiville ja metalleille."

Osiriksen palvonta periytyi niiltä ajoilta, jolloin hän oli kuninkaana. Plutark kertoo, että faaraon hautaa Umm-el-Gaab'ssa, Abydokdoksen luona, pidettiin kuningas Osiriksen hautana. Osiris, jonka puoliso oli Isis, oli niin pidetty, että hän voi kulkea yksin maan kaukaisimpiinkin osiin ainoankaan pahansuovan ajatuksen kohdistumatta häneen.

Egyptiläisten tekstien mukaan eräät jumalat nousivat muinaisina aikoina tähtiin, esim. planeettahallitsijat omille planeetoilleen. Teksti kertoo Nuutista, taivaankannen personoitumasta, "Et ollut vielä syntynyt, kun jo omistit sielun, sinä suuri, joka tulit taivaaksi. Täytät koko maailman kauneudelIasi, sen olet myös valloittanut. Kaikki jumalat olet ottanut luoksesi heidän laivoissaan, he tulivat tähdiksesi."

Kuten egyptiläiset muutkin muinaiskansat uskoivat, että planeettojen hallitsijat tai muut korkeat henkiolennot voivat ryhtyä johtamaan ja innoittamaan sellaista kansaa, joka on kehityskykyinen. He saattoivat myös ruumiillistua rakastamansa kansan keskuuteen. Sellainen kansa saattoi luoda suuren kulttuurin. Friedell lainaa kirjassaan orientalisti Hugo Wincklerin sanoja: "Ei ole, kuten pintapuoliset uskovat, että rodusta syntyy uskonto, yhtenä sen monista hedelmistä, vaan uskonto on rodun äidinruumis. Voimme sanoa, suurestikaan liioittelematta, että ennen Muhammedia ei ollut arabialaisia, ennen Moosesta ei israelilaisia, ennen Homerosta ei helleenejä, ennen Odinia (joka on varmasti elänyt) ei germaaneja. Maan todellinen herra on jumala. Jos maa valloitetaan, pannaan jumala viralta. Kansa on se, jolla on jumala ja vain se on kansa, joka omistaa oman jumalansa."

Isis (Venus) sanoo: "Minä olen noiden seutujen kuningatar. Olin ensimmäinen, joka paljastin kuolevaiselle vehnän ja ohran salaisuuden... Minä olen se, joka nousen Koiran (Siriuksen) tähtisikermässä... Iloitse Egypti, joka olit imettäjäni."

Egyptiläiset käsittivät, että auringon säteily, vesi, ravinto ja Niilin tulva, joka runsaasti levittää hedelmällistä mutaa pelloille, oli jumalien lahja ihmisille. Egypti eli kultaista aikaansa Osiriksen, Isiksen, Merkurius-Thot-Hermeksen ym. jumal-faaraoitten aikana. Maassa oli yleinen hyvinvointi, laki ja järjestys vallitsivat, tieteet ja taiteet kukoistavat, Teksti kertoo: "He värisevät, kun he näkevät Niilin, Hymyilevät kentät leviävät heidän silmiensä edessä, rannat ovat ylivuotavaiset. Ihmisten kasvot loistavat ja jumalien sydän täyttyy riemulla."²

² Egyptin tietäjä-hierofanttien uskonto erosi huomattavasti kansan uskomuksista. He eivät enempää kuin muidenkaan maiden tietäjät, koskaan palvelleet aurinkoa, kuuta tai muita luonnonvoimia. Vrt. Krishna sanoo Bhagavad Gitassa: "Ne, jotka palvelevat esi-isiä, menevät esi-isien luo; ne, jotka palvelevat jumalia, menevät jumalien luo, mutta ne, jotka palvelevat Minua, tulevat Minun luokseni". Tässä Krishna puhuu ihmisen kuolemattoman Itsen ominaisuudessa. (Vrt. myös Jeesuksen sanoja: "Taivasten valtakunta ei ole siellä eikä täällä, se on heissä itsessänne.)

Kuoleman jälkeinen elämä

Egyptiläisen uskon mukaan käsitettiin että, kun kuollut oli tullut alamaailmaan (kuolleitten valtakuntaan), hän joutui Osiriksen tuomioistuimen eteen, jossa hänen tekonsa punnitaan Maat-Ka-Ras-papyruksessa on kuva ja teksti tästä tärkeästä ja usein kuollutta järkyttävästä tapahtumasta. Walther Wolffin mukaan tapahtumat kehittyvät seuraavasti: "Ibispäinen Thot seisoo kirjoineen valmiina merkitsemään tekojen punnituksen tuloksen kirjoihinsa. Hänen takanaan on krokotiilipäinen demooni valmiina nielemään sielun, jos se tulee kirotuksi. Vieressä seisovat Kohtalo ja molemmat syntymän jumalattaret, jotka olivat läsnä jo sielun syntyessä. Kuollut odottaa nöyränä oven luona ja pyytää vaakakupissa olevalta sydämeltään (sielultaan), että tämä ei todistaisi häntä vastaan. Thot-jumala julistaa: "Olen tutkinut N. N:n... hänestä en ole syntiä löytänyt..." Horus asettaa kuolleen Osiriksen eteen ja tämä ottaa hänet valtakuntansa asukkaaksi. (Die Welt Der Egypter)

Eräässä löydetyssä kirjoituksessa (Joachim Spiegelin mukaan) kuningas Achtoes varoittaa poikaansa Merikarea seuraavasti: "Lue tilinteon kirjasta: Miten onnellinen on hän, joka tulee oikeamieliseksi Jumalan edessä. Hän vaeltaa vapain askelin salaiseen kaupunkiin (kuolon valtakunnassa). Sielu tulee siihen seutuun, jonka se tuntee. Se ei poikenne eiliseltä tieltään. Mitkään loitsuluvut eivät voi sitä pidättää. Tuomarit taas, jotka sortajia tuomitsevat, kuten tiedät, eivät ole lempeitä mikään päivä kurjia tuomitessaan, siihen tuntiin asti, kun he ammattiaan harjoittavat. Huonosti käy (syntiselle), kun syyttäjä on kaikkitietävä. Älä luota vuosien pituuteen Ne katselevat elonaikaa kuin se olisi vain yksi tunti. Mutta ihminen elää kuoleman jälkeen, ja hänen työnsä seuraavat joukkona hänen vierellään. Siellä oleminen kestää ikuisuuden, ja vain hullu sitä pilkkaa. Joka tietää olevansa synnitön, se tulee olemaan siellä kuin Jumala, kulkien vapaana kuin ikuisuuden Herra."

Jälleensyntymisoppi

esiintyi egyptiläisillä vain peitetyssä muodossa. Suurissa kansankokouksissa esitettiin mytologisia draamoja. Eräs näytelmä kuvasi, miten jumala Seth tappoi veljensä faarao Osiriksen, mutta jumalien avulla Osiris taas herätettiin henkiin ja hän jatkaa hallitustehtäviään. Ilmeisesti papit kuitenkin tunsivat jälleensyntymisopin, ainakin ylipapit, jotka selostivat oppilailleen mytologisten kertomusten sisältöä.

Lunastusoppi

Egyptiläiset eivät tunteneet lunastusoppia sen nykyisessä kristillisessä muodossa. Heidän tekstinsä kertovat, että ihmisen lunastaja oli Osiris, joiksi he kutsuivat ihmisen luomatonta henkeä eli hänen jumalallista prinsiippiään (olemuspuoltaan). Sen vuoksi jokainen kuollut osirisoitiin.³ Tapahtumien syvemmän merkityksen selvitys lienee kuulunut hierofanteille, jotka selostivat sen vain hyväksytyille oppilailleen. Mutta kaikki lukutaitoiset voivat perehtyä siihen Kuolleitten Kirjasta, jonka salaperäiset ja loitsuvoimaiset tekstit olivat hakatut, egyptologien mukaan, ensimmäisten kuningasdynastioitten aikana Sakkaran kuningashaudan seiniin.

³ Egyptologien vaikeimpia pulmia on ollut ymmärtää, mitä egyptiläiset tarkoittivat osirisoimisella. Tämä pähkinä on jäänyt heiltä purematta. Salainen Oppi selostaa sen merkitsevän sitä, että sielun henkevöitynyt osa yhdistyy ihmisen kuolemattomaan henkiminään. So., että henkiminä vetää kuoleman jälkeen luoksensa fyysisen elämän aikana tapahtuneet ylevät ja jalot ajatukset, toiminnat ja suunnitelmat. Tämä muodostaa. nk. henkisen sielun kasvun elämä elämältä.

H. P. Blavatskyn Salainen Oppi kertoo siitä seuraavasti: Kuolleitten Kirjassa on täydellinen luettelo "muutoksista", joiden läpi jokainen vainaja kulkee, riisuessaan päältään kaikki seitsemän prinsiippiään, jotka ovat esitetyt eetteriolentoina. Ban (sielun) sanotaan elävän ikuisesti se on kuolematon, "samanaikainen kuin aurinkovene ja yhdessä sen kanssa häviävä", so. Välttämättömyyden Kiertokauden lopussa... (Alemmat prinsiipit häviävät), mutta sielulintu, "jumalallinen pääsky ja liekin Uraeus" elävät ikuisesti, sillä ne ovat äitiensä puolisoja".

Egyptin viisaat olivat menneet esi-isiensä luo. Jumalat olivat nousseet tähtiin. Myöhempien aikojen uskonnonopettajien sielu ja tajunta ei enää kyennyt nousemaan jumalien eikä ihmisen "Osiriksen" luo. Sen vuoksi eräinä aikoina syntyi noita-tekstejä. Balodis kertoo, että 22 dynastian aikana mustataito oli hyvin arvostettua. Lisäksi Egyptiä koettelivat monet raskaat ajat ja muinaisten jumalien, kuten esiin. Osiris-Amon-Ran, Isiksen ja Mercurius-Thot-Hermeksen sydän oli murheellinen. Viimemainittu sanookin Jean Doressen mukaan: "Tiedätkö Asclepius, että Egypti on taivaan mielikuva, vielä enemmän, taivaan olopaikka ja kaikkien taivaan voimien koti... Maapallomme on maailman temppeli. Siitä huolimatta tulee päivä, jolloin selviää, että egyptiläiset ovat opettaneet jumaluusoppiansa turhaan ja heidän hellä huolenpitonsa tulee olemaan hedelmätön. Ja kaikki, mitä olen kertonut teille — te Tat, Asclepius ja Amon — kaikkea sitä tullaan pitämään turhuutena... Todella kaikki jumalallinen jättää Egyptin ja saa turvapaikan taivaassa, sillä muukalaiset tulevat valloittamaan Egyptin ja hallitsemaan sitä. Ja kuule, oi Niili, tulee päivä, jolloin sinä juokset ylikuohuvana verestä veden asemasta ja jolloin kuolleiden ruumiit kasautuvat korkeammaksi kuin padot". (The Secret Books of The Egyptian Gnostics)

Egyptiläisten uskonto oli välähdys muinaisesta viisaudesta, jonka ihmiskunta tulee omistamaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kokonaisuudessaan. Viisaat ovat sanoneet, että minkään sivistyksen ei sallita tuoda julkisuuteen enempi tietoa kuin on määrätty sille aikakaudelle.

Elonpyörä — 1962, n:o 2