V. Jussila

Ihmisen synty

Aina ja kaikkialla ovat ajattelijat pohtineet kysymystä alkuperästämme, siitä mikä on antanut alkusysäyksen koko luomisen prosessiin, mistä ja miten fyysinen ruumiimme on kehittynyt, miten meissä ilmenevä tajunta ja sen eri toiminnat, käsityskykymme, oivalluksemme jne. Kaikki tämä on suuri ihme.

Mistä voimme etsiä vastausta näihin kysymyksiin? Aina on ollut viisaita, jotka ovat väittäneet tietävänsä näistä asioista. Ihmiset ovat etsineet tietoa uskonnoista, jotka vertauskuvien kautta ovat valottaneet asiaa, tiede on antanut oman selityksensä ja ihmiskunnan suuret tietäjät ovat koettaneet valistaa ihmisiä näissä asioissa.

Tieteellinen käsitys ihmisen kehityksestä

Länsimaissa oli raamatullinen käsitys ihmisen luomisesta vallitsevana aina viime vuosisadalle [1800-luvulle] asti. Silloin astui näyttämölle biologian suurmies Charles Darwin. Pääteoksellaan Lajien synty hän murskasi yhdellä iskulla ihmisten sen aikaisen käsityksen Raamatun luomiskertomuksesta. Hän selitti, että kaikki eliölajit ovat kehittyneet ammoin eläneistä eliölajeista. Kehitystä on ohjannut, selitti Darwin, luonnollisen valinnan laki. Heikommat lajit ovat joko vähentyneet tai kuolleet sukupuuttoon ja luonnon kehittämät uudet ja elinvoimaisemmat muunnokset ovat voittaneet elämän karussa taistelussa lisääntyen ja vallaten elintilaa heikommilta.

Darwin saavutti maailmankuuluisuuden, sillä muut tiedemiehet hyväksyivät tai ainakin käsittelivät teoksissaan hänen teorioitaan. Usein kuulee väitettävän, että Darwin selitti ihmisen polveutuvan apinasta. Mutta kirjassaan Lajien synty hän selittää, että kaikki olennot suoranaisesti polveutuvat muutamista harvoista olennoista, jotka elivät ennen kuin siluurisen kauden ensimmäiset kerrostumat olivat laskeutuneet. (Tiedemiesten käsityksen mukaan siluurikausi oli 530 milj. vuotta sitten.) Darwin ei koskaan selittänyt, millaisia nämä siluurikauden harvat olennot olivat, joista kaikki olennot polveutuvat. Vaikuttaa siis siltä, ettei Darwin ole väittänyt ihmisen polveutuvan suoraan apinasta, vaikka tämän teorian hyväksyviä tiedemiehiä oli viime vuosisadalla. Viime vuosisadan loppuun mennessä biologian tiedemiesten suuri enemmistö hyväksyi Darwinin kehitysoppien teoriat. Väitetään, että Darwinin opit ovat vieläkin loogisesti parhaiten perusteltuja. Darwinin suuri ansio on, lukuun ottamatta hänen tieteellisiä tutkimuksiaan, myös siinä, että eliömaailman synty ja kehitysopit saivat osakseen sekä tiedemiesten että suuren yleisön laajan mielenkiinnon. Vasta 1930-luvulla kehitetty uusi perinnöllisyysoppi alkoi muunnella Darwinin käsityksiä.

Tri Lasse Sammalisto selostaa Otavan Tietosanakirjassa, että nykyisin tiedemiehet selittävät, että ihminen on polveutunut kaloista. Tätä väitettä he perustelevat sillä, että "ihmisen sikiö muistuttaa varhaisessa kehitysvaiheessaan kalan alkiota: sillä on kiduksien tapaiset elimet, kaksiosainen sydän, kiduksiin johtavat verisuonet (aikuisessa ne ovat muuttuneet aortan kaariksi) .

Onko ihminen kehittynyt apinasta?

Useat ihmisen kehitysteoriaa kehitelleet tiedemiehet ovat, erikoisesti viime vuosisadalla, arvelleet, että apina on ihmisen esi-isä. Teoriansa tueksi he esittävät seuraavia tieteellisen tutkimuksen toteamia seikkoja.

Eroavaisuus ihmisen ja ihmisapinan välillä on pienempi kuin ihmisapinan ja alempien apinalajien välillä. (Thomas H. Huxley, Man's Place in Nature.)

Apinan ja ihmisen rakenteellinen yhtäläisyys

Vastasyntyneellä lapsella on kummallinen kyky, hän voi riippua käsiensä, usein vain yhden kätensä, varassa. Tämä kyky säilyy noin kuukauden, ellei lasta edelleen kehitetä siinä suhteessa. Tämä on todistuksena siitä, että siihen aikaan, kun esi-isämme kiipeilivät puissa, lapsen täytyi henkensä säilyttämiseksi kyetä riippumaan äidissään tämän liikkuessa puiden oksilla. Lisäksi pienokainen syntymänsä jälkeen osaa tarttua jalallaan esineisiin, koska isovarvas on enemmän erillään muista varpaista kuin myöhemmin.

Ihmisellä on alkioasteen varhaisessa vaiheessa häntä sekä sen liikuttamiseen tarvittavat lihakset, jotka vähän myöhemmin surkastuvat. (J. S. Huxley ja H. G. Wells).

Viime vuosina ihmisen kehitysteoriat ovat olleet tri Louis Leakyn löytöjen johdosta vilkkaan pohdinnan alaisina. Hän suoritti kaivauksia Keniassa ja Tanganjikassa sekä kertoi löytäneensä muinaisten imettäväisten jäännöksiä. Hän arvelee, että varhaisin kivettymä, joka näyttää kuuluvan ihmisryhmään, kuuluu n. 25 miljoonaa vuotta sitten eläneelle Proconsuliksi nimitetylle oliolle. Tri Leaky toivoo, että Proconsulin ja apinan yhteinen esi-isä löydetään jonakin päivänä.

Tieteelliset teoriat ihmisen alkuperästä tuskin tyydyttävät ajattelevaa yksilöä. Niissä on käsittääkseni monta selittämätöntä aukkoa. Jos esim. apina olisi ihmisen esi-isä, niin miksi apina ei ole kehittynyt edelleen, mutta sen sijaan kyllä ihminen vieläpä hyvinkin paljon. Ajateltakoon vain ihmiskunnan edelläkävijöitä, suurten uskontojen perustajia, ajattelijoita, pyhimyksiä jne.

Raamatun selostus

Ihmisen syntyä etsiessä lienevät varmimpia tietolähteitä uskontojen pyhien kirjojen sekä suorasanaiset että vertauskuvalliset kertomukset. Raamatusta näkee usein nykyaikana hyvin väheksyviä lausuntoja, jopa teologisissa lehdissäkin. On mm. sanottu, että Raamattu ei kelpaa biologian oppikirjaksi. Mutta mitenkähän asia lienee? Ehkä se kuitenkin kelpaisi monen muunkin alan oppikirjaksi. Mutta pyhien kirjojen ymmärtäminen ei ole niin helppoa kuin tavallisen oppikirjan, se vaatii paljon ajattelua ja eri uskontojen pyhien kirjojen tekstien keskinäistä vertailua. Tarkastelkaamme Mooseksen kirjan kertomaa ihmisen ja muiden olentojen luomista verraten heprealaista ja meikäläistä tekstiä toisiinsa.

Siinä kerrotaan: "Ja Jumala sanoi: 'Viliskööt vedet eläviä olentoja' ...Ja Jumala sanoi: 'Tuottakoon maa elävät olennot' (I Moos. 1:20, 24) Heprealaisen tekstin mukaan sitä vastoin luotiin nefesh, jota ei lainkaan voi sanoa fyysiseksi olennoksi. Nefesh tarkoittaa alempaa sielua ja on erotettava sanasta "ruach", joka on henkinen sielu. Nefesh vastaa intialaisessa filosofiassa sanaa "prāna", joka tarkoittaa elollisprinsiippiä eli eläimellistä sielua eläimissä ja ihmisissä.

Luomiskertomus jatkuu: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Heprealaisessa tekstissä tähänastisissa luomistapahtumissa luojana on Elohim, joka ei suinkaan tarkoita yhtä olentoa, vaan kokonaista luojien hierarkiaa. Jeremian kirjassa "Elohim" on käännetty oikein ja se kertoo: "Sanokaa heille näin: jumalat, jotka eivät ole luoneet taivasta ja maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta." (Jer. 10:11). Tätä nk. ensimmäistä luomista kutsutaan elohistiseksi luomiseksi. Kun katselemme tekstiä edelleen, niin siinä kerrotaan, että "ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä ollut ihmistä maata viljelemässä." (I Moos. 2:5). Viimemainittu lause todistaa, että ensimmäinen luominen oli näkymättömien tasojen ja olentojen sielun luominen. Vasta I Moos. II luvussa luodaan Aatamin ja Eevan fyysiset olemuspuolet ja luojana on heprealaisen tekstin mukaan Jehovah-Elohim. Tätä toista luomista nimitetään jehovistiseksi luomiseksi.

Jos poistamme Raamatun luomiskertomuksesta tulkinta- ja käännösvirheet selviää, että sen kirjoittajana on ollut todellinen viisas. Sitä arvellaankin Mooseksen kirjoittamaksi, sillä... "Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen", sanoo evankelista Luukas (Apt. 7:22) . Raamattu ei anna mitään tukea väitteelle, että apina tai jokin muu eläin olisi ollut ihmisen esi-isä.

Intian filosofia yhtyy Raamatun käsitykseen siitä, että ihmisen henki on jumalallista alkuperää. Psalmi 82 sanoo: "Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia." Intian uskontojen pyhät kirjat selostavat, että ihmisen korkein olemus on kaikkiallinen jumaluuden kipinä. "Jumala, joka kätkeytyy kaikkiin olentoihin, on yksi. Hän täyttää kokonaan kaiken. Hän on jokaisen olennon sisin sielu ja kaiken toiminnan valvoja." (Upanishadit). Bhagavad Gitan mukaan "Ihminen ei ole syntynyt eikä hän kuole. Ja oltuaan olemassa ei hän milloinkaan lakkaa olemasta. Hän on syntymätön, pysyväinen, ikuinen sekä ikiaikainen; ei häntä surmata, vaikka ruumis tapetaan."

Aikain viisaus

eli muinaisuuden filosofia sisällyttää itseensä kaikki korkeimmat uskonnot. Se on oppi, jonka kaikkien aikojen tietäjät ovat keränneet nykyisille ja tuleville sukupolville.

Aikain viisaus selostaa, kuten Raamattu ja intialainen filosofiakin, että ihmisen korkein olemus on jumalallinen, jumalkipinä ikuisesta tulesta. Aikain viisaus selostaa, kuten Raamattukin, että jumalhierarkiat ovat luoneet ihmisen käyttövälineet. Ihmisen erottaa eläimistä äly. Se on side, joka yhdistää ihmisen ylemmät ja alemmat olemuspuolet. Äly on tekijä, joka tekee ihmisestä eristetyn olennon, joka voi sanoa: "Minä."

Ihmisen käyttövälineiden luominen

Platon jakoi ihmisen kolmeen osaan, henkeen, sieluun ja ruumiiseen. Paavali hyväksyi tämän jaotuksen ja käytti sitä kirjeissään. Intialainen filosofia käyttää seitsenjakoista prinsiippi- eli olemuspuolimääritelmää. Katselkaamme H. P. Blavatskyn Salaisen Opin mukaan, jumalhierarkioiden työskentelyä ihmisen olemuspuolien luomisessa: Henkäys (ihmisen jumalallinen kipinä) kaipasi muotoa; isät antoivat sen. Henkäys kaipasi karkeata ruumista; maa (maan henget) sen muovaili. Henkäys kaipasi elonhenkeä: aurinko-lhat (henget) puhalsivat sen muotoon. Henkäys kaipasi ruumiinsa kuvastusta (astraalivarjoa, tunneruumista). "Me annamme sille omamme", sanoivat Dhyānit (intialainen filosofia kertoo useista Dhyānien eli jumalhierarkioiden joukoista). Henkäys kaipasi himojen välinettä (himoruumista) "Siinä on", sanoi Vesien Kuivattaja (intohimon ja eläimellisen vaiston tuli). Mutta henkäys kaipasi järkeä kaikkeuden tajuamiseksi. "Me emme voi sitä antaa", sanoivat isät. "Minulla ei koskaan ole ollut sitä", sanoi maan henki. "Muoto palaisi pois, jos minä antaisin omani", sanoi aurinkotuli. Näin ovat luuttomat antaneet elämän niille, joista (myöhemmin) tuli luurakenteisia ihmisiä kolmannessa. (Kolmannessa juurirodussa, joka eli Lemurian mantereella. Australia ja Indonesian saaret ovat jäänteitä nk. kolmannesta mantereesta.)

Ihminen oli melkein valmis, mutta älytön olento

Koska maan piiristä ei löytynyt niin korkeita henkiolentoja, että ne olisivat voineet antaa ihmiselle jumalallisen järjen idun, eivätkä myöskään ne jumalhierarkiat, jotka antoivat ihmiselle sen alimmat käyttövälineet, voineet luoda järkeä, niin ihminen kulki Lemurialla järjettömänä olentona. Hän ei osannut ajatella eikä puhua. Hän oli kuin unissakävijä. Oliko kaikki toivo menetetty tämän järjettömän olennon suhteen? Oliko hän tuomittu ikuisesti vaeltamaan maan polkuja vailla mahdollisuutta etsiä jumalallista viisautta, joka johtaa ylhäisten henkien taivaallisiin piireihin, viattomuuden, tahrattomuuden ja jumalallisen valon kentille.

Ei, sillä apu löytyi, koska suuri suunnitelma oli sen määritellyt jo aikojen aamuna. Intialaiset Purāna-kirjat kertovat useista pitrien eriasteisista henkijoukoista. Kaikkein korkeimmaksi ne määrittelevät Manasa Dhyānit (Järjen Pojat) ylhäisistä piireistä. Nämä kutsuttiin antamaan älyttömälle ihmiselle järki. He antoivat sen omista aineksistaan. Tämä oli ihmisen synty.

Kuten edellä mainitusta selvinnee, on ihmisellä sangen vähän omintakeisesti hankittua. Olemuspuolemme, alemmat ja ylemmät olemme saaneet jumaljärjestöjen uhrautuvalla työllä. Salaisen Opin mukaan ihminen on kulkenut nahkavaatteissa (fyysisessä ruumiissa) 17-18 miljoonaa vuotta. Hän on jo perustanut lukuisia sivistyksiä maan päälle. Näissä hänen älynsä ja muut sielulliset ominaisuutensa ovat kehittyneet niin pitkälle, että hän pystyy omintakeisesti hankkimaan myös henkisiä kykyjä. Viimemainitut ovat ihmisessä vain piilevinä. Ne hänen tulee kehittää jumalalliseen kukoistukseen.

Ylhäiset olennot, jotka ovat meitä paljon auttaneet ja jotka joskus ovat taistelleet samoissa vaikeuksissa kuin me nyt kamppailemme, odottavat, että me kulkisimme heidän jalanjälkiään. He odottavat, että mekin ottaisimme haltuumme perintöosuutemme, ne taivaalliset piirit, joista kerran lähdimme toivioretkelle.

Elonpyörä — 1966 n:o 1