V. Jussila

Mitä Raamattu sanoo elämän tarkoituksesta?

Usein luullaan, että pyhä kirjamme tarkoittaa juuri sitä, miltä sen teksti näyttää. Mutta kun mietiskelee kirjoitusten sisältöä niin huomaa, että ne ovat vertauskuvallisia, ja avaavat tutkijalle laajoja sisäisiä näkymiä. Jatkuva mietiskely rauhoittaa alemman ymmärryksen. Kun se on saatu tyyntymään ja rauhoittumaan, niin henkinen ymmärrys avautuu ja tieto tulee siitä jumalallisesta hengestä, jonka temppeleitä me olemme (I Kor. 3:16). Pyhiä tekstejä ei kukaan voi ymmärtää, ellei mieti pitkiä aikoja niiden sisältöä. Eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan ymmärtäneet kirjoituksien merkitystä, ennen kuin "hän avasi heidän ymmärryksensä" (Luuk. 24:45).

Kristinuskossa, niin kuin kaikissa muissakin uskonnoissa, on salainen puoli, joka on peitetty uskovaisten enemmistöltä. Ajattelijan hienostunutta käsityskykyä ei suuren joukon usko voi tyydyttää. Kun Jeesus puhui kansalle, niin hän käytti aina vertauskuvakieltä, "ja ilman vertauksia hän ei puhunut mitään" (Matt. 13:34). Opetuslapset kysyivät, miksi hän puhui vertauksin? Hän vastasi: "Sen tähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. ...että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä" (Matt. 13:10,11,13). Jeesus selittää, että hän puhui vertauksin sen vuoksi, "että paatunut on tämän kansan sydän" ja siksi "älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö hedelmiä sikojen eteen".

Elämän tarkoitus

Jos etsimme Raamatusta vastausta kysymykseen: mikä on elämän tarkoitus? niin emme löydä siitä suoraa vastausta. Sitä ovat etsijät kysyneet kaikkina aikoina ja lukemattomat ovat lähteneet ja yhä lähtevät tästä maailmasta löytämättä vastausta. Mutta jos vertaamme huolellisesti tekstin lauseita keskenään ja pohdimme niiden merkitystä, niin saatamme löytää vastauksen.

Vuorisaarnan lauseeseen "Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on" sisältyy ihmisen elämän koko tarkoitus. Täydellisyys on henkisen tahdon ja ihmisen jumalallisen hengen sisäinen pyrkimys ja todellinen olemus. "Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi" (I Moos. 5:1). Jotta Jumalan Poika voisi tulla täydelliseksi, täytyy sen yhä uudelleen ruumiillistua siksi, kunnes "kaikki on alistettu Pojan valtaan" (I Kor. 15:28). Jeesus ei ollut niin yksinkertainen, että hän olisi olettanut ihmisen kykenevän yhdessä elämässä saavuttamaan täydellisyyden. Jeesuksen laita oli toisin, sillä hän oli "Daavidin poika"?

Rikas mies kysyi Jeesukselta: (Matt. 19 luku) "Mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus sanoi: "Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä olen noudattanut, mitä minulta vielä puuttuu?" Jeesus sanoi: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Luukkaan mukaan Jeesuksen sanat kuuluvat: "Yksi sinulta vielä puuttuu, myy kaikki..." (Luuk. 18:22). Nuorukainen kääntyi pois murheellisena, sillä hän oli sangen rikas. Heprealais-evankeliumi kertoo rikkaasta nuorukaisesta, että hänellä oli talo täynnä tavaraa, mutta hänen köyhät lähimmäisensä kuolivat nälkään ja kuitenkin hän sanoi täyttäneensä lain ja profeetat.

Yksi vielä puuttui nuorukaiselta. Se merkitsee, että häneltä puuttui kaikki. Ei voi palvella kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa. Jumalallinen elämä ei sovittele eikä sen kanssa voi ryhtyä kaupantekoon. Ken tahtoo Jeesuksen polkua vaeltaa, hänen on annettava elämälle kaikki, myös itsensä. On vain kaita ja leveä tie, välimuotoa ei ole.

Ihmisen kehitystä auttaa elämän suuri liittolainen, kärsimys. U. T. sanoo: "Poikia, joita ei vielä kärsimyksen kautta ole tehty täydelliseksi" (Hepr. 2:10). Ihminen on tosin olemukseltaan "jäykkäniskainen". Kun kärsimys tulee, niin hän usein puristaa hampaansa yhteen ja jatkaa kulkuaan elämän laveilla valtateillä. Mutta kärsimys voi seurata ihmistä kuin varjo. Se puristaa hänet yhä ahtaammalle ja ahtaammalle, kunnes jäykkäkin niska taipuu jumalallisen tahdon alla, koska sen on pakko taipua.

Puhuuko U. T. jälleensyntymisestä? Kyllä, vaikka jonkin verran peitetysti. Matteus kertoo: "ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut...’ Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta." (Matt. 17:10-13)

Ihminen voi olla halukas uskomaan, että saa anteeksi kaikki syntinsä, erikoisesti sen vuoksi, että kuulee päivittäin niin opetettavan. Mutta Paavali sanoo: "Älkää eksykö, ei Jumala anna itseään pilkata, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumalallinen elämä on järjestetty ihmeellisesti. Kärsimyksellä saa maksaa kaikki velkansa. Yhä uudestaan tänne saa tulla opiskelemaan oikean elämisen taitoa. Maallinen elämä on ihmisen taistelun aikaa. Tulee kuoleman hetki, jolloin ponnistelun ja oppimisen aika on ohi. Saarnaaja sanoo: "...sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa." (Saarn. 9:5,10)

Matteus kertoo seuraavan vertauksen: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani." Jeesus puhui vain tämän vertauksen, mutta ei selostanut sitä sen enempää. "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen." Mitä hän tarkoittaa hapatuksella? Millaisen opetuksen hän tahtoo tässä meille antaa? Koettakaamme syventyä sen tarkasteluun.

Ennen kuin Jumalan Poika (ihmisen henki) lähti maallisten ruumiillistumien elämänpyörään, hänen kykynsä olivat uinuvia. Kun hän sitten astui ensimmäiseen maalliseen ruumiillistumaan, oli hänen henkensä (so. hapatus) vain kuin häilyvä varjo. Sen vaikutus ja voima oli hyvin pieni maalliseen ihmiseen. Mutta ruumiillistumien kokemukset ovat tuoneet hengelle voimaa ja ymmärrystä. Se on hapattanut vähitellen sielua ja ruumista. Lopulta se hapattaa koko ihmisen. Silloin loppuu Jumalan Pojan Golgatan tie ja ristiinnaulitseminen. Johannes Kastaja saarnasi korvessa: "Tehkää parannus, taivasten valtakunta on saapunut." Silloin kun "kolme vakallista jauhoja" (ylempi- ja alempi sielu sekä fyysinen ruumis) on hapatettu, silloin taivasten valtakunta on laskeutunut maan päälle.

Jeesus sanoi: "Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan..." Hän kertoo myös vertauksen uskotuista leivisköistä: Isäntä matkusti muille maille ja antoi yhdelle palvelijalleen viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden leiviskän. Kaksi palvelijoista hoiti leiviskänsä hyvin. He voittivat niillä alkupääoman suuruisen summan lisää. Yhden leiviskän saanut meni ja kaivoi kuopan ja kätki siihen herransa rahan. Kun sitten herra palasi, niin yhden leiviskän saanut sanoi hänelle: "Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi... Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi." Herra sanoi: "Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää... Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

Kun me lähdemme tästä maailmasta, niin joudumme tilille siitä, olemmeko kartuttaneet leivisköitämme. Jos emme ole etsineet ja ponnistelleet, niin olemme kelvottoman palvelijan kaltaisia. Täällä maan päällä voimme pettää itseämme ja muita. Kuoleman verhon tuolla puolen emme voi pettää ketään. Silloin on kerrottava totuus. Jos olimme kelvoton palvelija, niin kertomuksemme on seuraava: "Herra, sinä annoit minulle leiviskän, järjen. Ja minä kuuntelin opettajia, jotka sanoivat: ’Usko yksin tekee sinut vanhurskaaksi. Kun uskot, niin saavutat taivaan autuuden, enkelit laulavat ja harput soivat iankaikkisesti.’ Sen vuoksi en tutkinut pyhiä tekstejä enkä kilvoitellut, vaan ainoastaan uskoin, so. kaivoin järkeni maahan, jossa se homehtui. Tiesin, että sinä olet paha mies. Tässä on omasi." Herra sanoo: "Ottakaa tuo leiviskä häneltä pois ja heittäkää hänet ulommaiseen pimeyteen (maan päälle). Olkoon hän tällä kerralla varustettu pienemmällä järjellä.

Elonpyörä – 1964 n:o 1