'Blogi'Teosofia.netin ’blogissa’ otetaan esille julkaistuihin teksteihin liittyvää taustatietoa ja muuta huomionarvoista. – Jukka I. Lindfors Oikolukuapua kaivataan! Teosofianettiin digitoitujen artikkeleiden kieliasua on katsottu aiheelliseksi uudistaa sisällön kirkastamiseksi nykyajan lukijalle. Esimerkiksi Tietäjä-lehdessä käytetyn 'vanhasuomen' sanojen kirjoitusasut (kirjottaa, ensimäinen, personallinen, fyysillinen, traditsioni ym.) ja vanhakantaiset taivutusmuodot on päivitetty nykysuomen mukaisiksi, myös sanajärjestyksiä on tarvittaessa muutettu sujuvammiksi. Lisäksi tekstiin saattaa olla pesiytynyt selkeitä painovirheitä ja skannausroskaa (ylimääräisiä välimerkkejä tms.). Muutaman sivun artikkeliin on siten tehty hyvinkin parisataa pikku muokkausta. Vaikka jokin teksti on käyty 2-3 kertaan läpi, siihen voi jäädä jotakin korjaamisen tarvetta, ulkopuoliselle silmäparille olisi tilausta. Löytyisikö ketään, joka olisi valmis oikolukemaan edes yhden artikkelin kuukausittain? Riittää, kun äidinkielen perustaidot ovat jotakuinkin hallinnassa. Pääasia olisi, että pahimmat kämmit tulisi bongattua. Jos kiinnostusta löytyy, voi ottaa yhteyttä toimitukseen sähköpostitse: jukka.lindfors//teosofia.net Onko Isä meidän taivaissa vai taivaassa? — 26.9.2024 ”Isä meidän” -rukous on iskostunut monen mieleen muodossa ”Isä meidän, joka olet taivaissa…” ja edelleen ”...tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Ensin rukoillaan/mietiskellään monikossa taivaita ja sitten yksikössä taivasta. Näin tehdään myös kolmessa suomennoksissa vuosilta 1933/38, 1992 ja 2000. Hoetaanko litaniaa sen kummemmin tai koskaan pohtimatta sanojen merkityksiä? Ilmaus ”taivaissa” vaikuttaa vähän epämääräiseltä. Entä miten muissa kielissä "taivaissa" käännetään? Apua löytyy jälleen sivustolta https://biblehub.com/, missä on yli sata erikielistä raamattuversiota vertailtavana. Googlen kääntäjä ei tunnista kaikkia tarjolla olevia kieliä (tai kirjasimia) mutta pystyy sentään käsittelemään suurinta osaa: 70 käännöstä sijoittaa Isän yhteen taivaaseen ja 20 käännöksessä Isä on taivaissa. [https://biblehub.com/multi/matthew/6-9.htm] Miltä kuulostaisi suomeksi ”Isä meidän, joka olet taivaassa”? Antaisiko tuo rukousmietiskelyyn uudenlaista virettä? (Pekka Ervastin Jeesuksen salakoulun uuden, piakkoin luvuittain teosofianetissä julkaistavan e-kirjan tekstiä hienovaraisesti uudistettaessa asemoitiin Isä meidän yhteen taivaaseen.) Missä menee raja positiivisen kansallistunteen ja negatiivisen nationalismin välillä? — 9.8.2024 Tuo raja on häilyvä ja hienonhieno. Huomaamattaan ihminen saattaa näennäisen ’yleisen mielipiteen’ ja ’vihapuheiden’ vaikutuksesta alkaa viljellä muukalaisvihamielisiä ajatuksia ja tunteita. Nationalismille voidaan antaa kolme merkitystä. Nationalismi voi olla kansallismielisyyttä, oman kansan, kielen ja kulttuurin arvostamista ja suosimista. Se voi tarkoittaa myös kansallisuusaatetta, vaatimusta oman kansan vapaudesta, oman kielen käyttämisestä ja oman kulttuurin kehittämisestä. Nationalismi voi olla myös kansalliskiihkoa, katsomusta oman kansan paremmuudesta. [Wikipedia] Ilmastonmuutos ja pitkään jatkunut kehittyvien maiden luonnonvarojen ja työvoiman riisto sekä etniset, uskonnolliset ja poliittiset vainot ovat aiheuttaneet pakolaisvirtoja. Erityisesti niiden myötä on tässä ajassa negatiivinen nationalismi monissa maissa valjastettu valtaan pääsyn välineeksi. Vedotaan tunteisiin ja ihmisten luontaiseen itsekkyyteen: mitäs muista, kunhan pidetään huolta ja välitetään vain meidän kansastamme – tai vielä rajatummin: asuinpaikkakuntamme yksilöistä, ystävistämme, perheestämme ja viime kädessä itsestämme. Jos kaikki kansallisuusvaltiot – ja yksilöt – linnoittautuisivat ylivertaisuuteensa ja alkaisivat suhtautua toisiinsa välinpitämättömästi, epäluuloisesti tai peräti vihamielisesti, millaiseksi maailma muuttuisi? Teosofisten yhdistysten ensimmäinen ohjelmakohta on kirjattu seuraavaan tapaan: ”Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta.” Näin siis yksilötasollakin: annetaan arvo kanssaihmisillemme. Yleisen veljeyden aate velvoittaa tukemaan kaikkien kansojen jäseniä henkisesti ja aineellisesti, ja terve positiivinen kansallistunne arvostaa myös toisia kansoja, kunnioittaa niidenkin omalaatuisuutta ja erinomaisuutta. Teosofi-lehtien antia — 2.2.2024 Reilu vuosi sitten teosofia.net sai Suomen Teosofiselta Seuralta luvan julkaista artikkeleita vanhoista Teosofi-lehden vuosikerroista, joita on nyt käsillä 1940-luvulta lähtien. Niistä on pyritty poimimaan mahdollisesti nykylukijaa kiinnostavia artikkeleita, joita kustakin kuukausittaisesta julkaisusta (tai kaksoisnumerosta) päätyy teosofianettiin 2-4 kpl. Tähän mennessä on ilmestynyt mm. useita Yrjö Kallisen esitelmätekstejä ja Jussi Snellmanin kirjoituksia. Kansainvälisen ja kotoisen Teosofisen Seuran vuosi- ym. kokouksissa pidetyt (pitkät) juhlapuheet on pääasiassa jätetty huomiotta. Silmiinpistävää 1940-luvun lehdissä on meneillään olleen maailmansodan kaiut. Koska nykyinen maailmantilanne saattaa herättää ainakin osassa kansalaisia huolta ja uhkakuvia, ei rauhantahtoisia hengennostatuskirjotuksia ole kokonaan sivuutettu. G. M. - "Elämäneliksiiri" (Erään chelan päiväkirjasta) — 28.8.2023 Elämäneliksiiri ("Elixir of Life") julkaistiin alkujaan kahdessa erässä The Theosophist -lehdessä, maalis- ja huhtikuun numeroissa vuonna 1882. Artikkeli julkaistiin myöhemmin (v. 1885) myös teoksessa Five Years of Theosophy. Elämäneliksiiri paljastaa ainutlaatuisella tavalla, miten pitkäikäisyys – ja jopa satojen vuosien ikä – voidaan saavuttaa. Ihmisluonteen puhdistamisen, jalojen ominaisuuksien voimistamisen ja moraalisen kehityksen myötä fyysisen ruumiin hiukkaset tulevat yhä hienostuneemmiksi ja eteerisemmiksi. Fyysisten osasten eterisoituminen saa aikaan sen, että ravinnon tarve vähenee ja ihminen saa enenevässä määrin, lopulta kaiken ravintonsa eteeriseltä tasolta. Ihminen on tuolloin muodostanut "kuolemattoman" ruumiin. Kuitenkin [poimintoja Elämäneliksiiristä]: ...on painotettava, että kaikenlainen pakollisuuden tunne – vaikka kyse olisi itsensä pakottamisesta – on hyödytöntä. Kaikki "hyvyys", joka johtuu jonkinlaisesta pakosta (uhkauksista, aineellisista tai "henkisistä" palkkioista), ei ole sitä viljelevälle henkilölle ainoastaan täysin arvoton, sellaisen teeskentelyn saadessa helposti aikaan, että maailman moraalinen ilmapiiri myrkyttyisi. Pyrkimisen "hyvyyteen" ja "puhtauteen" täytyy tapahtua spontaanisti, jotta sillä olisi vaikutusta. Sen täytyy syntyä itsestään sisimmästä ja olla todellinen valinta jollekin korkeammalle, ei pidättäytymistä paheista lain pelossa, ei siveydessä pysymistä julkisen mielipiteen pelossa, eikä hyväntahtoisuuden harrastamista kiitoksen toivossa tai seurausten pelossa... Ei ole myöskään mitään hyötyä tälle pitkäikäisyyden saavuttamiselle pidättäytyä moraalittomuudesta niin kauan kuin kaipaa sitä sydämessä, ja niin on kaikkien muidenkin tyydyttymättömien sisäisten halujen kohdalla. Sisäisestä halusta eroon pääseminen on keskeinen asia, ja tosi elämän jäljittely ilman sitä on julkeaa teeskentelyä ja hyödytöntä orjuutta. Ensimmäinen suomennos Elonneste – Erään tsheelan päiväkirjasta ilmestyi v. 1911. Suomentaja Waldemar Ramstedt oli kääntänyt tekstin asiantuntemuksella mutta jätti suomennoksestaan muutaman kryptisen kohdan kokonaan pois ja sen sijaan lisäili runsaasti ja paikoin pitkästikin omia selvennyksiään suomennokseen. Uusi suomennos pyrkii noudattamaan uskollisemmin alkukielistä sisältöä, ja siten joidenkin rönsyilevien virkkeiden vaikeaselkoisuus on periytynyt suomennokseenkin. Elämäneliksiirin kirjoittaja Godolphin Mitford syntyi v. 1844 Madrasissa englantilaiseen perheeseen. Hän oli luonteeltaan eriskummallinen. Nuorena miehenä Mitford kääntyi islamin uskoon, omaksui itämaiset pukeutumistavat ja otti käyttöön nimen Mirza Moorad Ali Beg. Hän harjoitti kirjallista työtä ottamalla käyttöön salanimen "Gaekwaree" ja lopulta saavutti mm. Kiplingin ja T. S. Elliotin ihailun. Tammikuussa 1881 Godolphin Mitford (alias Mirza Moorad Ali Beg) meni Teosofisen Seuran kansainväliseen päämajaan, joka sijaitsi silloin Bombayssa, ja viipyi perustajien luona muutaman viikon. Bombayssa olemisensa aikana hän kirjoitti Elämäneliksiirin, siinä ilmeisesti H. P. Blavatsky auttoi jollain okkulttisella tavalla. Kun hän haki Teosofisen Seuran jäsenyyttä, Olcott kieltäytyi, mutta H. P. Blavatsky tarjoutui olemaan vastuussa hänestä, ja näin hänet hyväksyttiin. Vuonna 1882 Mitfordista tuli Teosofisen Seuran jäsen ja koeajalla oleva mestarin oppilas (chela). Godolphin Mitford oli harrastanut mustaa magiaa nuoruutensa aikana. Tästä huolimatta hän oli päättänyt ryhtyä chelaksi, ja mahatma K. H:n mukaan tämä "pakotti itsensä lumoutuneeseen ja vaaralliseen koeajan piiriin". Oli todisteita Mitfordin puuhastelusta mustalla magialla senkin jälkeen, kun hän saapui päämajaan Bombayssa. Tuohon aikaan muutamat kymmenet innokkaat pyrkijät pääsivät koeajalle mestarien oppilaiksi, mutta heistä lähes kaikki epäonnistuivat. Myöskään Mitford ei läpäissyt koeaikaansa onnistuneesti. Muutamaa kuukautta Elämäneliksiirin julkaisun jälkeen Mitfordissa ilmeni mielisairauden oireita ja hän jopa hyökkäsi H. P. Blavatskyn kimppuun yrittämällä tappaa hänet huutaen, että hän ja hänen mahatmansa olivat paholaisia! Lopulta Mitford kuoli mielipuolena vuonna 1884. Mme Blavatsky sanoi hänestä: "Hän oli mitä erikoisin mystikko, jolla oli suuri oppivaisuus ja huomattava älykkyys. Mutta hän jätti Oikean Polun ja joutui välittömästi karmallisen koston alle." Elixir of life -artikkeli mainitaan useita kertoja varhaisessa teosofisessa kirjallisuudessa. Se on luokiteltu yhdeksi teosofisen kirjallisuuden salaperäisimmistä ja arvokkaimmista pamfleteista. Lähteitä: https://theosophy.wiki/en/Godolphin_Mitford https://theosophy.wiki/en/The_%22Elixir_of_Life%22 Franz Hartmann - Vihittyjen seurassa: Seikkailu rosenkreutzilaisten luona — 8.12.2022 Kymmenisen vuotta sitten teosofianet julkaisi Franz Hartmannin teoksen With the adepts: an adventure among the Rosicrucians suomennoksen. Tuo Kyllikki Ignatiuksen suomennos oli peräisin vuodelta 1922, ja se perustui vuoden 1887 alkukieliseen versioon. Ignatiuksen suomennoksen kieliasua oli uudistettu, ja tekstiä oli tarkistettu ja korjattu alkukielestä. Vaikka Ignatius tuotti kaunokirjallisesti tasokasta tekstiä, hän oli kääntäjänä melko suurpiirteinen ja jätti joskus huomioon ottamatta jopa kokonaisia lauseita. Lapsuksiakin sattui: esimerkiksi Ignatius suomensi tässä Hartmannin teoksessa sanan "upward" -> "alaspäin". Tänä syksynä aloitettiin uuden suomennoksen julkaiseminen luvuittain. Vanhaa teosofianetissä ollutta tekstiä on täydennetty ja paranneltu. Uuden, ainoastaan e-kirjana julkaistavan suomennoksen toimitti Ilmari Hopkins, ja se pohjautuu Hartmannin uudistamaan ja laajentamaan, vuonna 1910 ilmestyneeseen editioon, jossa on mm. teoksen lukujen määrä kasvanut kuudesta yhdeksään. Aatmasta Aioniksi — 21.11.2022 Kirjakauppa ja antikvariaatti Aatma lopetti kesällä toimintansa, ja liikkeen varasto myytiin uudelle kirjakauppayrittäjälle. Uusi kivijalkaliike Aioni avattiin syyskuun lopulla Kasarmikadulle (16). Myös Aionin verkkokauppa on jo toiminnassa. Teosofis-kristosofinen kirjakauppa Aatma perustettiin vuonna 1988. Liike oli tuolloin Pekka Okon nimissä, ja Pirjo Aalto tuki liikettä taloudellisesti. Vuonna 1994 Aatma siirtyi virallisesti Seppo Aallolle ja Okko jäi pois. Nimi vaihtui Kirjakauppa ja antikvariaatti Aatmaksi. Pirjo Aalto tuli 2000-luvun alussa mukaan liikkeen toimintaan. Toiminimi Aatma on ollut virallisesti Sepon nimissä vuodesta 1994. Nyt Aallot jatkavat Aatman nimellä julkaisutoimintaa. Kirjakauppa ja antikvariaatti Aionin omistaja ja puuhamies Reetu Viherkivi jatkaa Aatman perinnön vaalimista kirjatarjonnan ollessa likimain entisen kaltainen. Missä Jumala piileksii, ihmisten sisällä vai keskellä? — 31.7.2022 Moni kristitty kohottaa katseensa taivaalle rukoillessaan Jumalaa. Ikään kuin Jumala oleilisi ihmisen ulkopuolella, siellä jossakin pilvien takana. Mutta missä Jumala mahtaa piileksiä Raamatun mukaan? Kaiketi voimme edellyttää, että Jumala asustelee valtakunnassaan – ja mistä tuo Jumalan valtakunta on löydettävissä? Luukkaan evankeliumi [17:21] antanee viitteitä siitä. Vanhimpaan suomenkieliseen käännökseen (v. 1776) oli kirjattu: "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." Puolestaan Raamatun vuoden 1933/38 versio tiesi: "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä." Vuoden 1992 Raamatun käännös väitti taas: "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." UT 2020 -käännöksessä: "Jumalan valtakunta on näet teissä." Vähän poukkoilevaa? Ilmaus ’keskellänne’ antaa sijaa tulkinnalla, että Jumala olisi jonkin joukon (’seurakunnan’?) keskellä. Toki keskellä voidaan käsittää sijainniksi yksittäisessä ihmisessä, siis ihmisen keskellä. ’Sisällisesti’ taas ilmaisee yksiselitteisesti, että Jumalan valtakunta olisi sisällämme. Jos Raamattua pidetään kaikkiseltaan erehtymättömänä Jumalan sanana, kumpi edellä olevista on erehtymätön totuus? Onko siis Jumalan valtakunta ja siten Jumalakin sisällämme, meissä vai keskellämme? Miten erikieliset Raamattu-versiot kirjaavat tuon kohdan? Netistä löytyy apua Raamatun versioita tarjoavilta sivustoilta, mm. Edellinen sivusto näyttää erikielisistä versioista tietyn kohdan kätevästi rinnakkain. Kyseinen kohta [Luuk. 17:21] on käännetty englanninkieleen sanoilla
Muissa kielissä näyttäisi olevan yleensä vielä suurempi painotus ’sisällänne’-tulkinnan suuntaan. Esimerkiksi kaikki esillä olevat kreikankieliset versiot (21 kpl) tarjoavat ’sisällä’-vaihtoehtoa (ἐντὸς, "entos"). Saksankielinen: "inwendig" = sisällä; 2 kpl (mm. Lutherin käännös) ja "unter" = joukossa, keskellä; 1 kpl. Latinankielinen: "intra" = sisällä. Ruotsi: "invärtes i eder" = sisäisesti teissä. Ruotsin lailla sisäistä Jumalan valtakuntaa tarjoavat myös tanska ("inden i eder") ja norja ("er inneni eder"). Italia: "dentro" = sisällä; 2 kpl. Sen sijaan kaikki esillä olevat espanjankieliset käännökset (5 kpl) käyttävät sanaa "entre" (= keskellä, joukossa). Random-poiminto eksoottisimpien kielten joukosta korea: 안에 = sisällä. Jos vielä katsotaan, miten Tuomas Levänen on kääntänyt kyseinen kohdan arameankielestä suomen kielelle [http://www.apokryfikirjat.com/]: "Jumalan kuningaskunta on teidän sisäpuolellanne". Summa summarum, enemmistö Raamatun versioista näyttäisi viittaavan siihen, että Jumalan valtakunta ja siis Jumalakin on löydettävissä ihmisen sisältä. Vexi Salmi, Fredi ja Vesa Vierikko puhuivat henkeviä — 14.5.2022 Vuonna 2011 esitettiin Suomi-TV:ssä oli ohjelma "Fredin vieraana Vexi Salmi". Ohjelma on katsottavissa Youtubesta [https://www.youtube.com/watch?v=rXKYsUKyU7I&ab_channel=Doctor00700]. Suunnilleen aikajanan kohdassa 20:00 keskustelu kääntyy vakavampiin aiheisiin. Sittemmin tuolle puolen siirtyneet miehet puhuvat avoimesti henkisestä maailmankuvastaan ja myös hieman omista kokemuksistaan. Vexi Salmi on antanut sanoituksissaan (esim. "Sydämeeni joulun teen", "Katson sineen taivaan") viitteitä henkevyydestään, mutta ehkä Fredin hereisyys yllättää. Kannattaa katsoa! Edellä mainitussa ohjelmassa tulee esille myös Vesa-Matti Loirin kiinnostus henkisiä asioita kohtaan, mikä lienee yleisessä tiedossa. Nykyisellä Pelle Hermannilla, Vesa Vierikkollakin on oma tarinansa kerrottavanaan: "Vierikko on tukeutunut elämässään esimerkiksi okkultisti Pekka Ervastin ajatuksiin. Ervast oli tuottelias kirjailija ja teosofian puolestapuhuja. Vierikko löysi Ervastin 1980-luvun puolivälissä erikoisen kierteen kautta. – – Hän kulki Lapinlahteen aina Hietaniemen hautausmaan poikki. Viimeisenä päivänä hautausmaalla kävellessä hänen päässään alkoi vinkua. 'Laitoin silmät kiinni ja seurasin sitä vinkua, että mistä se tulee. Kun löysin sen vingun ja avasin silmät, niin siinä edessä oli Pekka Ervastin hauta.' Kun Vierikko pääsi kotiin, hänen puolisollaan oli lahja antikvariaatista. Se oli Pekka Ervastin romaani Suuri seikkailu. 'Ajattelin, että jaaha, tässä taitaa nyt olla jotain.' – – Hän sanoo, ettei koskaan varsinaisesti hurahtanut teosofiaan tai kristosofiaan, mutta on selvinnyt niiden opeilla elämänsä vaikeuksista. Vierikko sanoo katuvansa monia nuoruuden töppäilyjään, mutta muuta hän ei voi tehdä kuin pyytää anteeksi. 'Se on ainoa mitä voit tehdä, ja jatkossa et toimi loukkaavasti. Alat elää niin kuin ihmisen pitää, ja sen täytyy riittää. Joskus tulee mieleen, että hitto kun tapaisi muutamat ihmiset menneisyydestä, että voisi selvittää asiat. Mutta jos niitä jää pohtimaan, niin menee elämän maku tästä hetkestä. Olen oppinut elämään niin, että kaikki on tässä ja nyt.' – – Vierikko on miettinyt erityisesti Ervastin muotoiluja Vuorisaarnan käskyistä, kuten 'Älä ole pahaa vastaan'. 'Mietin pitkään, että mitä ihmettä se tarkoittaa. Totta kai pahaa pitää vastustaa. Mutta jos sä vastustat pahaa, niin sulla menee kaikki energia sen pahan vastustamiseen, jolloin itse asiassa paha kuljettaa sua.'" Filosofi Erik Ahlmanin teokset e-kirjoina — 11.11.2021 Professori Erik Alhman on tunnettu erityisesti arvofilosofina ja fenomenologian tutkimuksen uranuurtajana Suomessa. Fenomenologia tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Se on tieteenfilosofinen suuntaus, joka korostaa ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista. Jyväskylä yliopisto tarjoaa vapaasti luettavaksi Erik Ahlmanin koko kirjallisen tuotannon. Esimerkiksi Ahlmanin teos Ihmisen probleemi (Johdatus filosofisen antropologian kysymyksiin) on tutustumisen arvoinen. Se sisältää herätteellisiä ja valaisevia pohdintoja mm. ihmisen tajuisesta olemuksesta. C. W. Leadbeaterin selvänäkötutkimukset — 8.9.2021 Selvänäköä sanotaan olevan kahta laatua: astraalista ja mentaalista. Niitä voidaan nimittää myös psyykkiseksi ja henkiseksi selvänäöksi. Lisää aiheesta on Phoebe D. Benditin artikkelissa Henkinen ja psyykkinen näkökyky ja Pekka Ervastin lehtikirjoituksia sisältävässä teoksessa Tietäjän aarteisto III [http://media.pekkaervast.net/books_files/Tietajan_Aarteisto_III.pdf, s. 179-81]. Viime vuosisadan alussa Teosofisen Seuran parissa vaikuttanutta C. W. Leadbeateria pidettäneen eräänä etevimmistä selvänäkijöistä. Siitä, kumpaan luokkaan Leadbeaterin selvänäkö kuuluu, voi jokainen muodostaa oman näkemyksensä. (Pekka Ervastin käsityksiä asiasta voi lukea teoksesta Tietäjän aarteisto II, [http://media.pekkaervast.net/books_files/Tietajan_Aarteisto_II.pdf, s. 249-56]) Selvänäköhavainnoilla ja ’näyillä’ voidaan katsoa olevan eroa. Selvänäkö on eräänlaista aistihavainnointia, ja näkyjen kohdalla on kyse tajuntaan heijastuvien kuvien tai tapahtumasarjojen katselemisesta. Näyt ovat peräisin joko alemmilta tai korkeammilta tasoilta – ja ihmiselle voidaan ’näyttää’ vaikka mitä. Kuka tai mikä aikaansaa ihmiselle näkyjä, voi vaihdella. Kuudennen kantarodun alkuvaiheita koskevassa kirjoitussarjassa [https://teosofia.net/e-kirjat/Leadbeater-Kuudennen_kantarodun_alkuvaiheet.pdf] C. W. Leadbeater antaa ymmärtää, että ’deeva’ oli myötävaikuttamassa noissa hänen tulevaisuuden selvänäkötutkimuksissaan. Moni voi pitää useita Leadbeaterin tulevaisuuden näyissä esille otettuja asioita epäuskottavina. Heti alkuun herättänee huomiota 6. kantarodun ajallinen esiintyminen. Sen alkuvaiheet ajoittuvat Leadbeaterin mukaan jo vajaan tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen. Kuitenkin H. P. Blavatskyn ja Pekka Ervastin mukaan 6. kantarodun esiintyminen sijoittuu paljon kaukaisempaan aikaan, kymmenien tuhansien vuosien päähän. Leadbeaterin näyissä vajaan tuhannen vuoden kuluttua tekniikka on taantunut valtavasti nykyisestä [2021]. Mm. mitään tietokoneiden tapaisia ei ole näköpiirissä, on vain jonkinlaisia mekaanisia laskulaitteita. Globaalin tietoverkon sijaan näkyjen tarjoama 'edistyksellinen' viestitysjärjestelmä muistuttaa jo nykyisinkin aikansa elänyttä faksiteknologiaa. – Tuollaisten näkyjen uskottavuus voi olla koetuksella. Lisää C. W. Leadbeaterin ’selvänäkötutkimuksia’ on artikkelissa "Mars ja sen asukkaat" [https://www.teosofia.net/muut/Leadbeater-Mars_ja_sen_asukkaat.pdf, englannin kielellä: https://blavatskyarchives.com/leadbeatermars.htm]. Marsia on tutkittu lähemmin luotaimien avulla jo 1960-luvulta lähtien: mitään merkkejä edes alkeellisesta elämästä, puhumattakaan Marsin ihmisenkaltaisista asukkaista ja heidän rakennuksistaan ei ole havaittu. Varmaankin useimmat lukijat huomaavat, etteivät myöskään Leadbeaterin selvänäkötutkimukset Marsin luonnonolosuhteista saa mitään tukea viime vuosikymmenien tieteellisistä havainnoista. Toki on mahdollista, että jokin valtava luonnonkatastrofi on viime vuosisadan puolessa välissä tuhonnut tyystin Mars-planeetan asukkaat rakennuksineen, viljelyksineen, puutarhoineen ja vehreän luonnon sekä typistänyt ilmakehän. Samanlainen mullistus on saattanut hävittää myös po. artikkelissa lyhyesti kuvaillut Merkuriuksen asukkaat... Rakkauden joogaa — 13.6.2021 Rakkauden jooga eli bhakti-jooga on eräs joogan poluista. Bhakti on antaumusta, syvää rakkautta Jumalaa kohtaan. Samankaltaista palvontaa tavataan muissakin uskonnoissa, mm. kristillisten ja suufilaisten mystikoiden parissa, joiden opetuksissa on hyvin paljon samankaltaisuutta bhakti-joogan kanssa. Intialaisen Naradan bhaktisutria pidetään hindulaisuudessa eräänä keskeisimmistä bhakti-joogan esityksistä. Narada Muni on tarunomainen hahmo, joka on kuitenkin historiallinen henkilö. Hän esiintyy useissa hinduteksteissä mm. Mahabharatassa. Naradaa pidetään hindulaisena viisaana, joka oli Vishnun palvoja ja joka vaelsi eri puolilla Intiaa julistaen sanoin ja musisoiden rakkauden oppia. Naradan bhaktisurat voidaan jaotella seuraavasti. Jakeissa 1–6 selvitetään, mitä bhaktilla tarkoitetaan, Jakeissa 7–14 korostetaan luopumisen ja omistautumisen merkitystä. Jakeissa 15–24 on esimerkkejä jumalallisesta rakkaudesta. Jakeissa 25–33 korostetaan bhaktia ihmiselämän korkeimpana päämääränä. Jakeissa 34–42 annetaan ehdotuksia jumalallisen rakkauden harjoittamisesta. Jakeissa 43–50 selitetään pyhän seuran etsimisen tärkeyttä. Jakeissa 51–57 käsitellään valmistelevan ja ylimmän omistautumisen välistä eroa. Jakeet 58–73 käsittelevät jumalallisen rakkauden muotoja. Jakeissa 74–84 suositellaan eettisten hyveiden harjoittamista ja Jumalan palvontaa. Teosofia.netissä on ilmestynyt kaksi versiota Naradan bhaktisutrista. Sata vuotta sitten Ruusu-Risti-lehdessä julkaistua suomennosta on tarkistettu ja korjattu muutamien englanninkielisten lähteiden avulla. Puolestaan I. K. Taimnin englanniksi kääntämät bhaktisutrat ja niiden kommentaarion sisältämä Kyllikki Vuorisen suomennos on julkaistu sinällään (vain painovirheet on korjattu ja kankeimmat sanajärjestykset oiottu). Dhammapada — 23.5.2021 Dhammapadan julkaiseminen tuli päätökseen. Alun perin oli tarkoitus liittää teosofianetin e-kirjoihin Tietäjä-lehdessä yli sata vuotta sitten sarjakirjoituksena julkaistu Dhammapadan ensimmäinen suomennos sinällään, mutta se ei tuntunut mielekkäältä, koska monien säkeiden kohdalla vanhahtava kieliasu vaikeutti ymmärtämistä ja tuntui muutenkin olevan uudistamisen tarpeessa. Tuon Dhammapadan ensimmäisen suomennoksen tekijällä Pekka Ervastilla oli nähtävästi käytössään ainoastaan Max Müllerin englanninnos. Ervastin suomennos on tarkka ja ilmentää hienolla tavalla suomentajan kielellistä lahjakkuutta. Vaikka suomennoksen uudistamisessa pyrkimyksenä oli säilyttää Ervastin tekstiä mahdollisimman paljon, vanhasta suomennoksesta säilyi kuitenkin uudistettuun suomennokseen sellaisenaan vain yksi säe (nro 223), ja muut säkeet on enimmäkseen suomennettu kokonaan uudestaan. Nykyisin internetistä löytyy toistakymmentä Dhammapadan englanninkielistä käännöstä, joista valikoitui suomennoksen tarkistamisen ja korjaamisen avuksi Max Müllerin käännöksen lisäksi S. Radhakrishnan, Harischandra Kaviratnan, Acharya Buddharakkhitan, BDLM:n (Buddhism Digital Library and Museum) ja Thanissaro Bhikkhun paalin kielestä käännetyt Dhammapada-versiot. Max Müllerin käännös (1869) lienee järjestyksessään toinen Dhammapadan englanninkielinen käännös. Müller oli merkittävä orientalisti, joka toi länsimaalaisten ulottuville laajasti alkuperäistä intialaista viisautta. Müller kulkee Dhammapada-käännöksessään vähän omia teitään, kun hänen käännöstään vertasi muihin englanninkielisiin Dhammapadan käännöksiin. Buddhalaisen tradition ulkopuolisena Müllerillä on selvästi muutamissa säkeissä hienoista väärinymmärrystä, ja hänen käännöksessään on eniten muista käännöksistä poikkeavaa tulkinnallisuutta – kääntäminenhän on aina myös tulkitsemista. Toisten tämän uudistetun suomennoksen tukena olleiden käännösten takana lienee ollut aitoja buddhalaisia. S. Radhakrishnan käännös (1950) on selvästi tehty Müllerin käännöksen pohjalta, sitä parannellen –suunnilleen puolet sisällöstä on korjattu, muun osan säilyessä kirjaimellisesti ennallaan. Korjatut kohdat antoivat viitteitä mahdollisesta Müllerin epäonnistumisesta välittää alkuperäistä sisältöä niiltä osin. Harischandra Kaviratnan (1980) käännös löytyy Pasadenan teosofisen liikkeen haarautuman sivustolta. Tämä teksti osoittautui monisanaisimmaksi, selittävimmäksi lähteeksi ja jopa sisältää suluissa olevia pikku selvennyksiä. Se oli yksi parhaista lähteistä siinä mielessä, ettei se kääntää kaikki kivet eikä tunnu jättävän huomioonottamatta pienintäkään yksityiskohtaa Dhammapadan säkeistä. Tässä käännöksessä on hentoja kaikuja Mülleriltä. Acharya Buddharakkhitan (1959) käännös sen sijaan näytti tehdyn suoraan paalin kielestä ilman muiden englanninkielisten käännösten taustatukea (samaa voidaan sanoa kahden muunkin jäljempänä mainitun käännöksen suhteen). Tämä käännös vakuutti syvällisyydellään, mutta välillä tulkinnallisuus ja selittäminen saattaa mennä turhan pitkälle. BDLM:n käännös (tekijästä ja julkaisuvuodesta ei saatu selvyyttä) on aika niukka ja vähäsanainen verrattuna muihin lähteisiin, sisältäen kuitenkin miltei kaiken oleellisen. Tässä käännöksessä on kai pyritty tiivistäen lyhyeen mietelause-tyyppiseen ilmaisuun. Thanissaro Bhikkhun käännös (1997) on yleisesti ottaen vielä edellistäkin niukempi säkeiden pituuden suhteen, ja säkeet on kirjoitettu rivittäen kuin runomuotoon, vähemmän tärkeitä sivujuonteita pois jättäen. Minimaalisesta esitystavasta huolimatta tämäkin käännös tuo oivallisesti esille Dhammapadan ydinsanomaa. Vanhaa suomennosta on siis uudistettu edellä mainittujen lähteiden avulla, ja useimmat säkeet suomennettiin kokonaan uudestaan pyrkimyksenä kirkastaa sisältöä. Suomennoksen säkeisiin on sisällytetty niitä sanoja ja käsitteitä, joita esiintyi useammassa lähteessä, koska silloin oli oletettavaa, että myös paalinkielinen alkuperäisteksti sisälsi niitä. Monesti jollekin lauseen osalle tai koko säkeelle oli tarjolla kaksi tulkintalinjaa – kumpaan valinta kallistui, riippui siitä, mitä vaihtoehtoa lähteiden ’enemmistö’ noudatti ja mikä vaikutti ’henkiseltä anniltaan’ todennäköisemmältä. Valintatilanteissa haettiin ja saatiin tukea myös Sarvamitran Djhammapadan suomennoksesta (2002, Like), joka pohjautuu Sangharakshitan v. 2001 julkaistuun englanninnokseen. Vaikka Dhammapadassa on paikoin kahden ja puolen vuosituhannen takaiseen itämaiseen käytännön elämään ja olosuhteisiin liittyviä vertauksia, jotka voivat vaikuttaa nykylukijasta vierailta, puhuttelee sen eettinen ja henkinen sanoma totuuden etsijää kaikkina aikoina, sillä Dhammapada on ajasta ja paikasta riippumatonta ikuista viisautta, teosofiaa. Pekka Ervastin elämäkerran esittelyt/arvostelut — 3.5.2021 Viime vuoden marraskuussa oli tarkoitus juhlistaa Ruusu-Ristin 100-vuotispäivää julkaisemalla Pekka Ervastin uusi elämäkerta. Koronan takia juhlat peruttiin, ja elämäkerta tuli myyntiin muutama viikko ennen tuota merkkipäivää. Uuden elämäkerran kirjoitti armoitettu Ervast-historioitsija Erik Gullman, joka työsti n. 3 vuoden aikana laajasta lähdemateriaalista yli 1800-A5-sivuisen raakaversion elämäkerrasta. Siitä tiivistivät Jouni Marjanen ja Antti Savinainen lopullisen, reilun 300-sivuisen julkaistavan elämäkerran. Vaikka editoijat ovat tiivitysvaiheessa hienovaraisesti muokanneet tekstiä, Gullmanin käden jälki näkyy vahvasti, erityisesti runsaissa yksityiskohdissa ja kronologisessa käsittelytavassa. Koska teoksesta on julkaistu useita ansiokkaita esittelyjä ja arvosteluja, tässä ei ole tarpeen tehdä sellaista. Teoksesta on toistaiseksi kirjoitettu 7 artikkelia, joista teosofianettiin päätyi Sampsa Kuukasjärven erinomainen kritiikki [https://www.teosofia.net/pe/ek-kirjaesittely.htm]. Sampsa Kuukasjärven esittely/arvostelu on julkaistu myös Teosofi-lehdessä. Muita elämäkerran esittelyjä – Suonna Kononen: Erikoislaatuinen etsijä Pekka Ervast yhdisti teosofiaa ja Kalevala-tulkintaa (Karjalainen, Keskisuomalainen, Savon sanomat) – Leo Näreaho: Pekka Ervast – kansallinen teosofi. (Vartija) – Janne Romppanen: Herkkä sielu herää eloon. (Ruusu-Risti) – Jari Ronkainen: Totuus on korkein hyve – uusi Pekka Ervastin elämäkerta. (Väinämöinen) – Tea Holm: Totuus on korkein hyve: Pekka Ervastin elämäkerta: Valo tulee Pohjolasta? – Tiina Mahlamäki: Totuudenetsijän elämä. Uudesta elämäkerrasta julkaistaneen vuoden lopulla myös e-kirja. Myös Erik Gullmanin laaja editio elämäkerrasta on tarkoitus arkistoida internetiin, ainakin Ruusu-Ristin sivustolle tutkijoita ja muita asianharrastajia varten. Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös e-painoksena: "Hengentieteellisiä" näkymiä koronan syistä ja seurauksista — 20.2.2021 Viimeinen vuosi on osoittautunut poikkeukselliseksi ihmiskunnan lähihistoriassa − "tappavan vaarallisesta" taudista, koronasta johtuvan ylenpalttisen uutisoinnin, paniikin ja hysterian, mittavien rajoitusten ja taloudellisten vaikutusten takia. Ehkä tulevaisuudessa puhutaankin ajasta ennen koronaa, jos "uusi normaali" on tullut jäädäkseen. Luonnollisesti teosofisen maailmankuvan omaavat ovat spekuloineet koronan merkitystä ikuisen viisauden kannalta. Elämässä toteutuu syyn ja seurauksen vääjäämätön laki, eikä siten koronan ilmaantuminen liene aivan sattumanvaraista. Kun lueskelee teosofien kirjoittelua aiheesta meillä ja maailmalla, huomaa monenlaista koronan ilmaantumisen syiden ja merkityksen maalailua. Jotkut näkevät lääketieteen pystyvän pitämään hengissä sellaisia monisairaita, etenkin vanhuksia, joiden "aika on täyttynyt" ja maallisen vaelluksen olisi määrä päättyä. Korona tullut yhdeksi luonnon keinoksi rajoittaa ihmiselämän pituutta tarkoituksenmukaiseen mittaan. Ihmiskunnan sanotaan saaneen aikaan niin paljon negatiivista karmaa, että sen pitää päästä purkautumaan vitsauksien muodossa, myös koronan välityksellä. Koronaviruspandemiasta puhutaan yhtenä "luonnon vastauksista" ihmiskunnalle nykyisen ekologisen kriisin sivuuttamiseen. Paavi Franciscus sanoi eräässä haastattelussa (huhtikuussa 2020), että Covid-19-pandemia voisi olla luonnon "vastaus" ilmaston muutoksiin: "Emme reagoineet osittaisiin katastrofeihin. Kuka puhuu nyt Australian tulipaloista tai muistaa, että 18 kuukautta sitten vene pystyi ylittämään pohjoisnavan, koska kaikki jäätiköt olivat sulaneet? Kuka puhuu nyt tulvista? En tiedä, ovatko nämä luonnon kostoa, mutta ne ovat varmasti luonnon vastauksia." Korona nähdään myös eläinravinnon käyttämisen kirouksena. Joka puolella teurastetaan eläimiä syötäväksi, mutta Kiinassa se on viety äärimmilleen: "Kiinalaiset syövät kaikkea, jolla on neljä jalkaa paitsi pöydät, ja kaiken, joka lentää paitsi lentokoneet." Joidenkin arvioiden mukaan ympäri maailmaa tapetaan päivittäin ruokaa varten yli 200 miljoonaa maaeläintä − 72 miljardia eläintä vuodessa. "Luonnollisesti" pyydetyt ja viljellyt kalat mukaan lukien, saamme joka päivä tapettua ravinnoksemme yhteensä 3 miljardia eläintä, mikä tarkoittaa 1,1 biljoonaa eläintä joka vuosi. Miljardien dollarien arvoinen maailmanlaajuinen villieläinkauppa yhdessä tehostetun maatalouden, metsien hävittämisen ja kaupungistumisen kanssa on tuonut ihmiset ja eläimet lähemmäksi toisiaan ja luoneet paremmat mahdollisuudet eläinvirusten hyppäämiseen ihmisille: mm. HIV, Ebola, SARS, MERS, nyt Covid-19. Koronaa pidetään muistutuksena, ettei kukaan ole luonnon yläpuolella, kukaan ei ole maailmankaikkeuden voimien yläpuolella. Ihmiskunta oli aiheuttanut vakavaa epätasapainoa luonnollisissa ekosysteemeissä, ja Kiinan tämänkertainen virus voisi olla luonnon varoituslaukaus. Ehkä luontoäiti muistuttaa meitä alentamaan jokapäiväisessä elämässämme tuotanto- ja kulutustasoamme ja saa meidät ajattelemaan, kuinka vähän me itse asiassa tarvitsemme elääksemme yksinkertaista, onnellista elämää, ja palauttamaan rakkaus, huolenpito ja lämpö, jotka olemme unohtaneet, kun kilpailemme kerätäksemme kaikenlaista, jolla ei todella ole merkitystä. Ehkä tämä pandemia auttaa meitä arvostamaan luontoa ja toisiamme enemmän, antamaan enemmän, välittämään ja rakastamaan. Ehkä karma, jota me kaikki koemme, on vetoomus meille tulla nöyremmiksi − olla parempia ihmisiä. Ehkä meitä herätellään huomiseen, josta voimme tehdä paremman kuin eilisestä. Äänikirja-osaston uudistaminen — 19.11.2020 Vuosi sitten teosofia.net sisällytti valikoimaansa äänikirjoja n. 60 kappaletta. Lähes kaikki oli digitoitu Ruusu-Ristin äänikirjakokoelmista (c-kaseteilta). Kaikki näytti toimivan hyvin vielä viime keväänä. Sittemmin yleisimmin käytettyihin selailimiin (Chrome, Edge) on ilmeisesti tehty joitakin muutoksia, joiden myötä äänikirjojen linkitykset Ruusu-Ristin webhotelli-palvelusta em. selailimien audiotoistimiin on lakannut toimimasta (sen sijaan Firefox-selailimen toistimeen ei ollut linkitysongelmia). Hiljattain teosofia.netin äänikirjaosastoa on alettu uudistaa toimivuuden saamiseksi kaikille selailimille. Se vaatii linkitysten käyttöliittymän muuttamista, ja samalla jokaisen äänikirjan yksittäinen äänitiedosto (yleensä pituudeltaan 30-60 min) saa näkyviin informaation sisällöstä, siis mitä painetun kirjan lukuja se sisältää ja mikä on sen ajallinen pituus. Tuota uudistettua äänikirja-käyttöliittymää työstetään ajan kanssa, ja varmaankin vuodenvaihteen tienoilla kaikki äänikirjat on taas entiseen tapaan tarjolla. Yksi uusi äänikirja (Mauri Lehtovirran Jeesuksen jooga) on saatu mukaan kokoelmaan ja on jo kuunneltavissa. Ravi Ravindran Pyhitykseen pyrkivä sielu — 19.2.2020 Kalervo Mieltyn viimeinen kirjallinen työ oli R. Ravindran teoksen suomennos. Kirjailija R. R. itse oli toivonut sen suomentamista. Teos ei ole sidottu mihinkään henkiseen tai uskonnolliseen maailmankuvaan, vaan pyrkii tuomaan esille eri suuntausten arvokkainta antia pyhityksen tiellä kulkevalle. E-kirjan alkuperäisessä taitossa oli jonkin verran painovirheitä, ja ne on korjattu uuteen taittoon, samalla on yhdenmukaistettu joitakin muotoilukäytäntöjä. E-kirjoja päivitetty — 3.12.2019 Viimeisen vuoden aikana joitakin teosofia.netissä tarjolla olevia e-kirjoja on päivitetty. Näin on käynyt seuraaville teoksille: Max Heindel Ruusuristiläinen maailmankatsomus, Mabel Collinsin Valoa tielle, Pekka Ervastin Kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä, From Death to Rebirth, Kalevalan avain, H. P. Blavatskyn Teosofian avain, Artikkelikokoelma, Hiljaisuuden ääni, Salainen oppi 1-3, Esoteeriset opetukset, Esoteeriset ohjeet, Kirkon ja vapaamuurarien rituaalien juuret, David & Nancy Reiglen Blavatskyn salaiset kirjat, Salomon Lancrin Johdatus Salaiseen oppiin, Annie Besantin Ajatuksen voima, Damodar - Mestarin oppilas, Mestarien kirjeet. Edellä mainittuihin on tehty vähäisiä muutoksia: huomattuja painovirheitä on korjattu, käännöstä on tarkennettu ja/tai taittoa paranneltu. Yli 99,99 % teosten sisällöistä on pysynyt ennallaan. Lisäksi Antti Savinaisen artikkelikokoelmaa päivitetään tarpeen tullen, siihen on lisätty vuoden aikana muutamia uusia artikkeleita. Äänikirjoja — 16.9.2019 Teosofia.net-sivustolle on avattu uusi osasto äänikirjoille. Sinne on jo päätynyt Pekka Ervastin opetuksia kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä sekä suomen- että englanninkielisenä versiona. Ruusu-Ristin kirjaston c-kaseteille tallennetut äänikirjat on nyt digitoitu, ja myös ne tulevat vaiheittain syksyn kuluessa vapaasti kuunneltaviksi ja ladattaviksi audio-osastolle. Johtuen c-kasettien kunnon vaihteluista äänen laatu ei valitettavasti ole muutamien äänikirjojen kohdalla cd-tasoa, mutta huolimatta kohinasta ja vaimeasta dynamiikasta kyllä niistäkin saa selvää. Saatavilla oleva RR:n kokoelma koostuu neljästä H. P. Blavatskyn ja viidestäkymmenestäneljästä Pekka Ervastin teoksesta. Arnoldo Krumm-Hellerin Meksikon Rosenkreuzilainen — 18.7.2019 Arnoldo Krumm-Hellerin kuolemasta tuli keväällä kuluneeksi 70 vuotta, ja sen myötä hänen sadan vuoden takaisissa Ruusu-Risti-lehdissä ilmestynyt okkulttisen romaaninsa suomennos Meksikon Rosenkreuzilainen saa virallisen e-kirjapainoksen. Vaikka Krumm-Hellerin myöhemmistä natsi- ja Aleister Crowley -sympatioista voidaan olla montaa mieltä ja ne säröyttävät hänen henkilökuvaansa, hän on sisällyttänyt Meksikon Rosenkreuzilaiseen paljon syvällistä ja moraaliltaan kelvollista elämänviisautta. Tapio Kaitaharjun Maaäidin kirja ja Ystävien kesken e-kirjoiksi — 2.2.2019 Tapio Kaitaharjua (18.6.1923-28.1.2004) voidaan pitää eräänä viime vuosisadan loppupuoliskon merkittävimmistä julkisuudessa esillä olleista vaikuttajista suomalaisessa näkymättömän maailman ja ns. rajatiedon tutkimuksessa. Erityisesti hän oli ansioitunut ns. eetteri- ja astraalitasojen ilmiöiden tutkija ja näkijä. Tapio Kaitaharjun teostensa painokset ovat olleet loppuunmyytyjä jo pitkään, eikä niitä siten ole löytynyt kuin kirjastoista ja antikvariaateista. Olisi menetys, jos tietoisuus niiden olemassaolosta ja sisällöstä hiipuisi olemattomiin. Kaksi ehkä Kaitaharjun keskeisintä ja sisältörikkainta teosta Maaäidin kirja ja Ystävien kesken ovat nyt saaneet uudet painokset e-kirjoina, ja ne julkaistaan teosofia.net-sivustolla. Vaikka noissa teoksissa esille otetut asiat ovat kovin vieraita ja hyljeksittäviä tälle materialismia korostavalle ajalle, niille löytynee myös vastakaikua monien ennakkoluulottomien rajatiedosta ja salatieteestä kiinnostuneiden parissa. Lukemalla ensi alkuun Esko Mustosen Maaäidin kirjan sisäkannen esittelytekstin voi testata, pitääkö tuollaisia sisältöjä mielikuvituksen tuotteina vai voisiko niissä olla jotakin perää. Maaäidin kirjasta on muuten olemassa myös saksankielinen painos (kääntäjänä Ilse Witters). Salaperäiset todat – vieläkö heitä on Intian Sinisillä vuorilla? — 6.8.2018 Joitakin vuosia sitten oli mahdollisuus tutustua Intiassa H. P. Blavatskyn lumonneisiin Sinisiin vuoriin ja toda-heimoon. (Ks. HPB:n artikkeli Salaperäiset heimot Sinisillä vuorilla.) Maisemat tuossa Etelä-Intian yli 2000 meren pinnan yläpuolella olevassa vuoristossa, Nilgirissä osoittautuivat maineensa veroisiksi, mutta sadassa vuodessa metsiä on hakattu vuorten rinteiltä ja laaksoista sen verran runsaasti, ettei siellä liene runsaudessaan aivan entisenlaista faunaa ja floraa. Nykyisin vuoriston laaksoja ja rinteitä peittävät paikoin metsien ja viidakon sijaan laajat porrasmaiset teeviljelmät. Nilgirin tee on suotuisasta ilmastosta johtuen maultaan erinomaista ja maailmankuulua. Toki myös sakeaa, luonnontilassa olevaa alkuvoimaista luontoa löytyy vielä runsaasti. Nilgirin biosfääriä pidetään ainutlaatuisena maailmassa.
Nilgiri-vuoristoa. Paratiisimaisen vuoristoalueen näkymät ovat upeita, ja niiden alati muuttuessa taivaanrannalta on toisinaan vaikea erottaa, mikä on utuista vuoristoa ja mikä pilviauerta, – ja todellakin etenkin auringonlaskun aikaan monikerroksinen vuoristosilhuetti saa sinisen häiveen. Nilgirin ilmasto on länsimaalaiselle miellyttävä: kun alhaalla, vuoristoa ympäröivillä tasangoilla on tukahduttavan kostean kuuma, 30-40 astetta, Sinisillä vuorilla ollaan reilussa parissakymmenessä asteessa; lisäksi kun alhaalla esimerkiksi monsuunikauden alkaessa sadekuurot ovat yleensä hyvin rankkoja, ylhäällä vuoristossa satelee leppoisasti ripotellen tai tihutellen. Nilgirin suurin kaupunki Udagamandalam (Ootacamund eli lyhyesti Ooty) on nykyisin n. 90 000 asukkaan – intialaisittain – pikkukaupunki. Paikalliset ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja uteliaita, ja länsimaalainen on siellä harvinainen ihmetyksen kohde saaden usein kuin kuninkaallisen kohtelun, eikä meitä Intian suurkaupungeista poiketen nähdä mahdollisina huijaamisen kohteina. Toda-temppeliksi esitelty rakennus. Noin 20 metriä lähemmäksi eivät naiset saaneet mennä, poikkeuksena turistinaiset. Todia on – nimellisesti – edelleenkin. Vierailut kahteen Ootyn liepeillä sijaitsevaan todakylään oli pettymys: Blavatskyn kuvaamasta jumalaisesta ja ylväästä kansasta ei näyttänyt olevan jäljellä kuin haalistunut muisto, tarinoita vanhoista hyvistä ajoista ja mustavalkovalokuvia nykyisten todien kotien seinillä. Todakylät eivät ole enää 100 hengen yhteisöjä, vaan esim. suurin todakylä Ootyssä Kasvitieteellisen puutarhan kupeessa käsittää vain 27 henkeä, eivätkä läheskään kaikki todat asu enää yhteisöissä, joita on Nilgirissä kymmenisen. Nyky-todia. Onkohan todakansan veri sekoittunut muihin intialaisiin heimoihin, kun bongattujen kymmenisen todamiehen joukossa ei ollut lainkaan yli 180-senttisiä? HPB:n kertomuksessa mainittu todamiehen mitta "ei ainoatakaan, joka olisi ollut alle 190 cm pituinen" ei siis päde enää. Eikä todien ihonvärikään ollut mitenkään poikkeava muuhun väestöön nähden. Vain yhdessä pikkuisessa todakylässä maaseudulla on kuulemma jäljellä vanhan, isokokoisen puhvelirodun yksilöitä, muualla todien puhvelit olivat pienempää peri-intialaista rotua – lienevätkö enemmän vain julkisivua, turistien kameran ruokaa. Todat vaikuttavat sulautuneen muuhun intialaiseen väestöön omaksumalla näiden elämäntavat ja mukavuudet. Mutta edelleenkin todamiehet kokoontuvat tiettyinä päivinä vuodessa viettämään uskonnollisia menoja temppeleihinsä. Silti ei voinut välttyä vaikutelmalta, että rituaaleista on "kadonnut sana" eli ne ovat muotomenoja vailla todellista tietoon perustuvaa sisältöä. Todia on siis vielä olemassa, mutta todien henkisen perinnön elinvoimaisuuden voi hyvinkin kyseenalaistaa. C. W. Leadbeater, "Näkymättömiä auttajia" — 29.6.2018 Monien teosofian harrastajien ja tutkijoiden rankingissa CWL ei kuulune teosofisten kirjailijoiden valovoimaisimpaan kärkeen. Silti hänelläkin on sanansa sanottavana. Koska teosofianettiin on tarkoitus koota Omatunto-, Tietäjä- ja Ruusu-Risti-lehdistä kaikki vähänkin varteenotettava julkaistavaksi, myös Leadbeaterin artikkelisarja Näkymättömiä auttajia päätyi digitoitavaksi. Sadan vuoden takainen suomennos on nyt tarkistettu alkukielisestä teoksesta, ja siihen tehty runsaasti korjauksia, tarkennuksia ja joitakin lisäyksiä. Tekstihän on tyypillistä Leadbeateria: yksinkertaisen helppolukuista, sisältäen pääasiassa ns. astraalitason sattumusten kuvausta. Kirjaan otettujen tapahtumien selostukset ovat kovin – joskus ehkä turhankin – yksityiskohtaisia, ja lähteiden dokumentointi voisi olla kattavampaa, joskus on vain viitattu epämääräisesti johonkin kirjaan tai lehteen, josta jokin tapahtumaselostus on otettu. Kahta viimeistä lukua voi hyvällä syyllä pitää kirjan syvällisimpänä antina. Niissä pyritään kuvaamaan buddhalaisen aatekehyksen pohjalta henkisen kehityksen edellytyksiä ja asteita. "Valoa Tielle" varoittaa karmasta — 8.1.2018 Joskus kuulee väitettävän, että Valoa Tielle -teoksen viimeinen luku "Karma" olisi jätetty pois suomenkielisestä käännöksestä sen sisältäminen varotusten takia – ehkä on pelätty niiden karkottavan monia aloittelevia teosofiaan tutustuvia. Noita vakavan varotuksen sanoja ei kai ole syytä kuitenkaan salata: "Sanotaan, että jo vähäinen huomion kohdistaminen okkultismiin tuottaa suuria karmallisia seurauksia. Tämä johtuu siitä, että on mahdotonta kiinnittää huomiota okkultismiin tekemättä ehdotonta valintaa yksinkertaisesti sanoen hyvän ja pahan välillä. Ensimmäinen askel okkultismissa vie tutkijan tiedon puun luokse. Hänen täytyy poimia ja syödä, hänen on valittava. Hän ei voi enää epäröidä tietämättömyydessä. Hän jatkaa kulkuaan joko hyvään tai pahaan johtavalla polulla. Ja yhdenkin askeleen astuminen epäröimättä ja tieten tahtoen jommallakummalla polulla tuottaa suuria karmallisia seurauksia." Tielle tosissaan pyrkiviä ohjeistetaan edelleen: "Okkultistina ei voi olla vain puolella sydämellä, eikä hän voi palata ylitettyään kynnyksen. Nämä asiat ovat yhtä mahdottomia kuin aikuisen muuttuminen takaisin lapseksi. Yksilöllisyys on kasvun myötä lähestynyt vastuullisuuden tilaa, eikä siitä voi vetäytyä takaisin." Kun on jo edetty Tiellä niin pitkälle, että ollaan sen tason yläpuolella, jolla karma toimii, on muistettava, että "Maa saattaa olla epätasainen ja likainen tai täynnä kukkia, joiden siitepöly tahraa, ja makeita aineksia, joista tarttuu tahmeutta – mutta yläpuolella on aina vapaa taivas. Sen, joka toivoo olevansa vailla karmaa, täytyy nähdä ensin ilma kotina ja sen jälkeen eetteri." "Valoa Tielle" ISBN-ekirjaksi — 15.1.2018 Tein viimeisen katselmuksen Valoa Tielle -teoksen sisältöön, ennen kuin hankin ISBN-tunnuksen e-painosta varten. Kävin teosta vielä läpi tehden käännökseen joitakin muutoksia tukeutuen englanninkieliseen alkuperäistekstiin. Ensimmäiset säännöt, jotka ovat koko teoksen pohjana, saivat uuden, vähemmän kielteisen muodon seuraavasti (ensin on vanha käännös, sitten alkuperäinen englanninkielinen teksti, lopuksi uusi käännös): Silmät eivät voi nähdä, ennen kuin ne ovat kadottaneet kyyneltymiskykynsä. Vanhasta suomennoksesta puuttunut luku "Karma", joka sisältynyt ensimmäisestä painoksesta lähtien useimpiin Light on the Path -teoksen painoksiin ja joka on ollut suomennettuna teosofianetissä parisen vuotta, hioutui vielä hieman lopulliseen asuun. Mabel Collinsin valaisevia alkusanoja en pystynyt jäljittämään, mistä ne ovat peräisin – ainakaan niitä ei näyttäisi olleen missään Valoa Tielle -kirjan englanninkielisessä painoksessa. Lienevät julkaistut jossakin 1880-luvun teosofisessa aikakauslehdessä, josta ne otettu suomalaisen painoksen alkusanoiksi. Joidenkin myöhempien englanninkielisten, Adyarin TS:n toimesta julkaistujen painosten alkuun (ja vanhaan suomennokseen) ympätty Leadbeaterin saateteksti sotii osin Mabel Collinsin kuvauksia vastaan ja on sekaannuksen välttämiseksi jätetty pois tästä e-painoksesta. En ole oikein tyytyväinen valitsemaani oldstyle-fonttiin – muutan ehkä tuonnempana taittoon jonkin sopusuhtaisemman vanhahtavan fontin... Uudelleenjulkaisuja — 13.10.2017 Kun aloin tuottaa teosofishenkisiä tekstejä nettiin parisenkymmentä vuotta sitten, haalin aluksi julkaistavaa sieltä täältä. Ennen pitkää siirryin käymään läpi kronologisesti vanhoja, sadan vuoden takaisia teosofisia aikakauslehtiä: ensin yhden Tietäjän vuosikerran, ja sitten harppasin Ruusu-Risti-lehtien pariin. Digitoin RR:n vuosikertojen 1921-1934 jokaisesta numerosta kaikki mahdollisesti yleistä mielenkiintoa herättävät artikkelit. Sen jälkeen palasin suomenkielisten alan lehtien alkuun eli vuoteen 1906 ja ryhdyin työstämään Omatunto-lehtien varteenotettavaa sisältöä julkaistavaksi. Nyt on menossa toinen Omatunnon vuosikerta. Olin jo taannoin ottanut näistä Omatunto-lehdistä muutamia yksittäisiä kirjoituksia, joita en juurikaan tuolloin stilisoinut. Nykyisin olen tarkistanut Omatuntoon käännettyjä artikkeleita alkukielestä ja olen myös rohkaistunut tekemään tarvittaessa tarkennuksia suomennoksiin sekä kieliasun uudistamista lukijaystävällisemmäksi sisältöön puuttumatta. Esimerkiksi Besantin vegetarismi-esitelmä on ollut aiemmin esillä, mutta uunituoreeseen versioon suomennosta on täsmennetty ja tekstiä on toimitettu sujuvammaksi. Olen myös tehnyt kielenhuoltoa Omatunnon VHV:n, Aatteen ja PE:n artikkeleille ja pyrkinyt kirkastamaan niidenkin sisältöä sanojen kirjoitusasun nykyaikaistuksin ja sanajärjestysmuutoksin. Viimeisessä, marraskuun päivityksessä Besantin artikkelin lisäksi aiemmin julkaistuja ovat myös Kuhne-juttu ja Ervastin "Kaita tie". Pekka Ervastin Kuolema — 4.10.2017 Ainoa varma asia, jonka tiedämme tulevaisuudestamme on se, että meidän jokaisen täytyy kuolla. Siksi kuolema askarruttaa varmasti jokaisen ihmisen mieltä, ainakin jossakin vaiheessa elämää: onko kuolema kaiken loppu vai jatkuuko olemassaolo kuoleman jälkeen ja missä muodossa? Pekka Ervast [PE] kirjoitti kuolemasta v. 1904 laajan tutkielman, joka julkaistiin Mitä on kuolema? -nimisenä kirjana. Se löytyy kokonaisuudessaan netistä: Sen jälkeen toimittajat ryhtyivät kääntämään ko. teosta englanniksi. Käännöksen kieliasu tarkistettiin ja korjattiin amerikkalaisen kirjailijan Richard Smoleyn toimesta, joka laati myös esipuheen englanninnokseen. Toistaiseksi päädyttiin julkaisemaan käännös vain e-kirjana, joka ilmestyi 1.10. Se, otetaanko tästä englanninkielisestä laitoksesta paperipainos, on vielä harkinnan alla, mutta ainakin englanninkielinen äänikirja päässee nettiin lähitulevaisuudessa. Suomenkielinen ja englanninkielinen e-painos löytyvät pdf-muodossa tältä sivustolta. Tämä Ervastin kuolemaan liittyvien opetusten kokoelma lienee ainutlaatuinen maailmassa. Siinä kuvataan kouliintuneen salatieteilijän havaintoihin ja kokemuksiin perustuen mahdollisimman tyhjentävästi, mitä tapahtuu kuolemassa ja sen jälkeen, aina seuraavaan jälleensyntymään asti. Ei ole tarkoituksenmukaista, että uskoisi sokeasti kaikkeen teoksessa kuvattuun, mutta tutustumalla näihin opetuksiin voi suuresti hyötyä tuonpuoleisten haasteiden edessä ja kenties auttaa kanssakulkijoitaan jo täällä maanpäällisessä elämässäkin. Sylvi Pöyry: TEOSOFIAA kirjallisuudessa — 14.9.2017 Arvatenkin Suomessa ja maailmalla on ilmestynyt useampia artikkeleita aiheesta. Mutta ainakaan suomen kielellä ei liene olemassa näin laajaa luotausta. Kirjan otsikossa käsite "kirjallisuudessa" tarkoittaa kaunokirjallisuutta ja runoutta, jättäen teosofisen tai ylipäätään henkisiä asioita käsittelevän kirjallisuuden huomiotta. Teos jakaantuu kolmeen osaan. Aluksi aihetta käsitellään yleisesti kirjoittajan nostaessa esiin joitakin kirjailijoita ja etenkin runoilijoita painotuksen ollessa kotimaisessa tuotannossa. Monia runoja siteerataan, ja ne on valittu hyvällä vainulla. Vieraskielinen kaunokirjallisuus jää vähemmälle huomiolle – Lokki Joonatan sentään mainitaan. Mukaan olisi voinut ottaa Hermann Hessen Lasihelmipelin ja jotkut muutkin romaanit, jotka sisältävät ikuista viisautta, teosofiaa. Ja miksei ole noteerattu Edward Bulwer-Lyttonia, jonka Zanonia voi pitää teosofiaa sisältävänä klassikkoromaanina? Myös William Shakespeare ja James Joyce olisivat varmaan vähintään maininnan arvoisia. Ulkomaisia runoilijoita, joilla useimmilla on tuotannossaan teosofisia painotuksia on luetteloitu theosophy.wikissä: http://theosophy.wiki/en/Category:Poets. Eipä kotimaisessa kaunokirjallisuudesta äkkisilleen tule mieleen Järnefeltin lisäksi muuta kuin Pekka Ervastin romaanit, etenkin Suuri seikkailu. (Täytyy oman rajoittuneen näkövinkkelin puitteissa tunnustaa, että laajasta kotimaisesta proosatuotannosta saattaa löytyä paljon muutakin huomionarvoista.) Sen sijaan jumalallista viisautta sisältävää kotimaista runoutta löytyy pilvin pimein. Ehkä kirkkaimpana tähtenä sillä saralla on Sylvi Pöyryn mainitsematta jättämä Aaro Hellaakoski. Teosofianetin Runoja-osastoon on kerätty joitakin varteenotettavia ylentäviä ja henkistäviä runoja. Kaikkeahan ei voi mahduttaa yhteen rajalliseen esittelyyn, mutta Pöyryn kirjan ensimmäisessä luvussa olisi tilkkimisen varaa. Pöyryn kirjasen toinen luku esittelee ansiokkaasti tolstoilaisen kristillisyyden airuetta Arvid Järnefeltiä ja hänen teoksiaan. Tuskin Järnefeltistä on ilmestynyt yhtä syvää ymmärrystä henkivää esitystä. Kolmas luku taas perehdyttää lukijaa Dostojevskin kirjallisuuden pinnan alla piilevään viisauteen. Sekin on hyvin jäsennelty ja syvällinen tutkielma. Nämä kaksi viimeistä, Järnefeltiä ja Dostojevskia käsittelevää lukua ovat Pöyryn kirjan parasta antia. Pöyryn kartoitus teosofian esiintymisestä kirjallisuudessa on hyvin kirjoitettu ja ansaitsee tulla huomioiduksi, kun etsii jumallista viisautta "tavallisesta" kirjallisuudesta. Alice Baileyn kanavoima D. K. – mestariko? — 19.5.2017 Alla pari suomennettua poimintoa. Haluaisin tällä kertaa kosketella suurinta neljännen luontokunnan [ihmiskunnan] ilmaantumisen jälkeistä henkistä tapahtumaa. Tarkoitan atomienergia vapauttamista, josta kerrottiin sanomalehdissä tällä viikolla, 6. elokuuta 1945 pommitusten yhteydessä Japanissa. Joitakin vuosia sitten kerroin, että maailman tiedemiehet ennakoivat uutta aikakautta ja että onnistunut tieteellinen tutkimus aloittaa Jumalan valtakunnan maan päällä. Tämä ensimmäinen askel atomienergian vapauttamiseksi on pantu täytäntöön, ja ennustukseni on osoittautunut oikeaksi tämän tärkeän Herramme vuoden 1945 aikana. – – – Japanilaisilla… on toisenlainen hermojärjestelmä, joka kuuluu luonteeltaan neljännelle juurirodulle. Heidät lyödään sodassa… Tämä tuhoaminen ja siitä seuraava heidän kahlittujen sielujensa vapautuminen on välttämätön tapahtuma, ja on oikeutettua käyttää atomipommia Japanin kansaan. (Alice Baileyn kanavoima mestari D. K. , "The Externalisation of the Hierarchy" s. 491, 495) Kaikesta huolimatta kahlehditut japanilaiset näyttävät olevan hyvässä hapessa edelleenkin, ja he ovat kai siten jääneet paitsi uuden ajan alkamisesta. Tuskin japanilaisissa on ollut hirveätä tunkua Baileyn kannattajiksi ja D. K:n palvojiksi. Mestariksi esittäytyvä Alice Baileyn aisapari D. K. osoittautuu siis sotien ja ihmisten massatuhoamisen kannattajaksi, ainakin tarpeen tullen. Monelle meistä on mahdotonta pitää tuollaista jesuitismia jumalallisena viisautena, teosofiana ja Viisauden Mestarille ominaisena. On paljon muutakin, missä kyseinen D. K. herättää kummastusta. Jos joku innostuisi tekemään perusteellisempaa tutkimusta Baileyn D. K:n oppien epäilyttävyydestä, mm. seuraavilta sivuilta löytyy sytykettä: https://blavatskytheosophy.com/14-good-reasons-to-reject-the-alice-bailey-teachings/ W. Scott-Elliot: "Atlantiksen tarina" — 4.4.2017 Tämän teoksen digitoiminen oli poikkeuksellisen suuritöistä, sillä skannaaminen hailakkaasta painojäljestä tuotti paljon skannausroskaa, ylimääräisiä ja väärin tunnistuneita merkkejä. Matti Kurikan suomennos sisälsi nykysuomen näkökulmasta runsaasti vanhentuneita sanojen kirjoitusasuja ja kömpelöitä sanajärjestyksiä. Uudistin tekstiä paljon jo digitoinnin yhteydessä, ja e-kirjasta tein ensimmäisen version parisen vuotta sitten. Ennen ISBN-tunnuksen hankkimista päätin vielä siistiä teoksen perin pohjin. Sitä tehdessäni pidin rinnalla alkukielistä laitosta, ja tein suomennokseen välttämättömiä korjauksia. Uusimpien geologisten teorioiden mukaan Atlantista ei ole ollut olemassa – ei ainakaan ikiaikaisen viisauden esittämässä paikassa ja kokoisena. Mutta tiede on ennenkin erehtynyt, ja Atlantiksen tarinassa esitettyjen tieteellisten argumenttien voidaan katsoa edelleenkin olevan vakaalla pohjalla. Todennäköisesti ainakin merenpohjatutkimus antaa selkeyttä näihin asioihin ehkäpä jo lähitulevaisuudessa. Kaikki vakavasti otettavat teosofiset kirjailijat ja hengentieteen tutkijat ovat yksimielisiä muinaisten Atlantiksen ja Lemurian olemassaolosta. Entä onko Atlantiksen tarina muuten uskottava? Monia selvänäkötutkimuksen, 'aikamatkailun' yksityiskohtia voidaan kyseenalaistaa. Itse en tarinaa niele uskon asiana, vaan sitä voi pitää opettavaisena ihmiskunnan kehityksen kuvauksena ja samalla eräänä mahdollisena historiikkina. Vanhojen tekstien kieliasun nykyaikaistamisesta — 5.3.2017 Kun yli 20 vuotta sitten aloin työstää 1900-luvun alun teosofisia kirjoituksia, oli kaksi vaihtoehtoa: joko arkistoida tekstejä sellaisenaan kieliasuineen ja sen aikaisen käytännön mukaisine käännettyine sanajärjestyksineen – tai päivittää sanojen kirjoitusasua nykysuomen mukaiseksi ja muutenkin tehdä tekstiä sujuvammaksi ja vaivattomammin luettavaksi. Koska tekstit on tarkoitettu luettavaksi mahdollisimman laajalti eikä museoitavaksi, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Olin jonkin verran kuullut siitä, miten 'vanhasuomi' vaikeuttaa monien periaatteessa kiinnostuneiden intoa syventyä näihin teosofisiin sisältöihin. Totta puhuen jotkut tuon aikakauden kirjat ja lehdet sisältävät lauseita, jotka eivät avaudu edes äidinkielen ammattilaisille. Jotkut puritaaneimmat alkutekstien vaalijat pitävät jopa painovirhepaholaisia jumalallisena ilmoituksena eivätkä sallisi edes niitä korjattavan. Käännöstekstien nykyaikaistamista teen paljon ronskimmalla kädellä kuin alun perin suomenkielellä kirjoitettujen tekstin kohdalla. Yleensä tarkistan käännöstekstejä alkutekstistä, mikäli käytössä on sellainen, ja tuolloin teen tarvittaessa myös välttämättömiä korjauksia käännökseen. Suomalaisten kirjoittajien kieliasuun sen sijaan puututaan vain sanojen kirjoitusasua nykyaikaistamalla ja kaikista kankeimpien sanajärjestysten oikomisella. Pilkkukäytäntöä on yhtenäistetty nykysääntöjen mukaisiksi. Päämääränä on ollut tekstien julkituominen kieliasultaan mahdollisimman sujuvana sisältöön puuttumatta. Erityisesti Pekka Ervastin tekstien toimittamisessa julkaistavaksi on noudatettu Uuno Poreen linjauksia hänen toimittaessaan P. E:n esitelmiä kirjoiksi. Sata vuotta sitten suomen kirjakieli ja sanojen kirjoitusasu olivat vasta vakiintumassa, erityisesti tuo koskee sivistyssanoja ja monia yhdyssanoja. Esimerkiksi sellaiset sanat kuin 'kirjottaa', 'ensimäinen', 'personallinen', 'fyysillinen', 'sinään', 'senjälkeen' ja 'inkarnatsioni' voivat nykylukijan silmissä näyttää sisältävän painovirheen ja saattavat lukutapahtuman yhteydessä aiheuttaa turhaa kummastelua. Ne, jotka ehdottomasti haluavat pitäytyä alkuperäisissä teksteissä, voivat hakeutua niiden äärelle, esimerkiksi Pekka Ervastin koko tuotanto alkuperäisessä muodossa löytyy pekkaervast.net -sivustolta. Oscar Busch: "Suuret ihmeet" — 15.2.2017 Spiritisti- ja teosofikirjailija Oscar Buschin teos "Suuret ihmeet – kirjeitä tyttärentyttärelleni" on helppotajuinen ja laaja-alainen esitys teosofisesta maailmankatsomuksesta. Sadan vuoden takainen teksti vaikuttaa kirjeiden muotoon kirjoitettuna paikoin kömpelöltä ja lapselliselta, mutta silti se ajaa asiansa hyvin: se on esittely teosofisista perusopeista: ihmisen kolminaisesta olemuksesta (ruumis/sielu/henki), syyn ja seurauksen (karman) laista sekä jälleensyntymisestä. Lisäksi kirjassa selvitellään eri luontokuntien asemaa ja luonnetta sekä maailmankaikkeuden rakennetta. Moni asia selitetään perin pohjin ja käyttäen valaisevia esimerkkejä. Jotakin selvästi päivittämistä kaipaavaa sisältyy teokseen. Sadan vuoden takaiset avaruustutkimuksen tulokset toki pitävät paikkansa edelleenkin, mutta nykytiedon valossa voisi tarjota moninkertaisesti enemmän äimisteltävää maailmankaikkeudessa. Teoksessa oleva avaruuden laajuuden ihmettely saattaa rajoittuneisuudessaan olla vähän pitkäveteistä luettavaa. Kirjailijan spitistitausta käy ilmi erityisesti kuolemanjälkeisten tilojen kuvauksista, ja ilmeisesti Busch on siinä selväkuuloisena osin tukeutunut 'henkien' ilmoituksiin. Mm. astraalimaailman paikantaminen kerroksiksi maapallon ympärille ja lähes välitön inkarnoituminen eivät vastaa monien muiden teosofisten kirjailijoiden käsityksiä. Sen lisäksi jotakuta saattaa häiritä teoksen kirkkokristillisyydeltä haiskahtava jumala-käsitys rukoilemisineen, on kuin tekijä olisi vasta tekemässä pesäeroa tuohon persoonalliseen jumalaan. Ehkä siinä on osaltaan auttanut Annie Besantin opetukset, joihin Busch tuntuu erityisesti mieltyneen. Ylipäänsä ketään ei pidä asettaa ehdottomaksi auktoriteetiksi, kun kyseessä on yliaistilliseen maailmaan liittyvät seikat. 'Hengentiede' tutkimusalana on länsimaissa vasta ottamassa ensi askeleita. Meidän ulottuvillamme on monien noita asioita tutkineiden kuvauksia yliluonnosta ja sen lainalaisuuksista, mutta koska nämä tutkijat ovat/olivat vasta itsekin opiskelemassa tuota tutkimusalaa, kenties vielä kehittymässä olevin sisäisin aistein, mitään ehdotonta totuutta ei heidän taholtaan voida julistaa. Näiden vakavien hengentutkijoiden opetuksista voimme saada hyviä eväitä, kun muodostamme omaa elämänymmärrystämme. Muokkasin sadan vuoden takaista Hugo Valvanteen suomennosta sujuvammaksi, sanajärjetysten muutosten avulla ja päivittämällä sanojen kirjoitusasua nykysuomen mukaisiksi. Tarkensin suomennosta monin paikoin vertailemalla tekstiä alkuteokseen, mm. muutamia selkeitä käännösvirheitä tuli korjattua. Muutamista heikkouksista huolimatta "Suuria ihmeitä" voi suositella lämpimästi etenkin sellaisille, jotka haluavat tutustua teosofiaan, ja nuoremmille teosofiasta kiinnostuneille. Vaikka Suuret ihmeet on eräänlainen alkeisteos, se tarjoaa lähes kaiken kolunneelle teosofishenkisen kirjallisuuden tuntijallekin joitakin uusia oivalluksia. Dion Fortune: "Tohtori Tavernerin salaisuudet" — 26.2.2016 Parisen vuotta sitten teosofianetissa julkaistiin luvuittain Tavernerin salaisuuksia. Taitoin tekstin htlm:n sijaan helppokäyttöisempään formaattiin pdf-e-kirjaksi. Teos on romaanin muotoon kirjoitettu okkultisten ilmiöinen esittelyä. Vaikka Dion Fortune ei ehkä edusta korkeinta okkultista tietämystä, teoksella on annettavaa monille salatieteistä kiinnostuneille. Vanha suomennos on tarkistettu alkukielisestä tekstistä ja sitä korjattu ja täydennetty aika lailla. Lisäksi vanhasta suomennoksesta puuttuva viimeinen ja koko teoksen täydellistävä luku on lisätty tähän uudistettuun suomennokseen. Pekka Ervast: "Kalevalan avain" — 8.2.2016 Tarkoitus on lisätä e-kirjatarjontaamme joitakin Pekka Ervastin keskeisiä teoksia. Kalevalan avain on eräs sellainen. Kuten olen lähes kaikkien Pekka Ervastin tekstien suhteen tehnyt, tämänkin kirjan sanojen kirjoitusasua on nykyaikaistettu ja kömpelöimmät sanajärjestykset oiottu sisältöön puuttumatta. Tuota toimituksellista hiontaa on tehty samaan tapaan kuin miten Uuno Pore toimitti lukuisia Ervastin esitelmäteoksia julkaisukuntoon. Kalevalan avaimen III painoksen näköisversioon voi halutessaan tutustua pekkaervast.net-sivustolta. Epiktetos: "Käsikirja" — 5.1.2016 Kolmisen vuotta sitten kiinnostuin Epiktetoksen pahan vastuttamattomuudesta. Gutengbeg-sivustolta lueskeltuani sadan vuoden takaisen Kaarle Jaakkolan Enkheiridionin käännöstä Ojennusnuora syntyi ajatus laittaa ko. teos teosofianettiin. Vanhalla suomennoksella on ansionsa, mutta monet sen lauseet ovat käsittämättömiä. Aloin jo hieman uudistaa kovin vanhakantaista kieliasua, kunnes huomasin, että kokonaisia lauseita tuli sommiteltua uusiksi. Katsoin parhaimmaksi palata kirjan alkuun ja alkaa itse kääntää Enkheiridionia käyttämällä apuna vanhan suomennoksen lisäksi 3-4 englanninkielistä käännöstä ja kreikankielistä alkuteosta, johon tukeuduin vain paikoin (nettisanakirjan avulla). Itselleni kääntämisestä tuli kiehtova haaste, sillä jouduin syventymään Epiktetoksen ajatuksiin toden teolla. Käsilläni olleet englanninkieliset versiot sisälsivät toisistaan poikkeavia merkityksiä. Vasta kun olin saanut käännöksen pakettiin, huomasin, että Enkheiridion oli suomennettu sittemmin kahteen kertaan, nimellä Käsikirja (joka on osuvampi teoksen nimeksi). Noita suomennoksia en ole nähnyt. Olisi toki kiinnostavaa vertailla niitä joskus omaan käännökseeni. "Teosofian avain" — 28.8.2015 Taitoin Blavatskyn perusteoksen Teosofian avain vajaa vuosi sitten e-kirjaksi, ja talvella läpiluvun myötä havahduin tarkistamaan alkuperäisestä teoksesta joitakin kohtia. En käynyt läpi teosta sana sanalta tai lause lauseelta verraten alkutekstiin, vaan tsekkasin ainoastaan epäilyttäviä ilmauksia, ja löytyihän sieltä paljon tarkennettavaa. Tuli ongelma: pitäisikö tarjota luettavaksi autenttista Pekka Ervastin käännöstä (jossa ilmeisesti näkyy vahvasti myös V. H. Valvanteen käden jälki) vai pyrkiäkö saamaan HPB:n sanottava mahdollisimman selkeänä kuuluviin. Koska kyseessä oleva Uuno Poreen toimittama Teosofian avaimen kolmas painos on jo saatavilla www.pekkaervast.net -sivustolta, niin pyrkimys jälkimmäiseen oli luontevaa. Uuno Pore totesi suomennoksen 3. painoksen [1954] alkulauseessa tehneensä välttämättömiä kielellisiä ja englantilaisen alkutekstin vaatimia oikaisuja. Aikaa tuosta on kulunut, ja kieli on edelleen uudistunut, ja myös tarkentamisen varaa jäi Poreen toimittamaan suomennokseen. Jatkoin Poreen alulle panemaa sanojen kirjoitusasun hienovaraista nykyaikaistamista ja suomennoksen tarkentamista. Ehkä merkittävin kummallisuus, joka suomennoksesta löytyi, oli alkutekstin käsitteen 'Higher Self' kääntyminen kolmella ensimmäisellä esiintymiskerralla 'korkeammaksi minäksi'; sen jälkeen suomennoksessa se oli käännetty oikein: Korkeampi Itse. Teosofian avaimen luvussa "Mitä tuhoutumisella todella tarkoitetaan" HPB selittä tarkoin, mitä eroa on käsitteillä 'Higher Self' ja 'Higher Ego'. Toinen merkittävä tarkennus on siveys- ja siveellinen-sanojen korvaaminen moraaliin, etiikkaan ja hyveellisyyteen liittyvillä sanoilla. Moral-, ethic- ja virtous-sanoja vastasi suomennoksessa yksioikoisesti siveellinen ja muutin nuo moraaliseksi, eettiseksi ja hyveelliseksi. Sana 'intelligence' oli käännetty joko järjeksi tai älyksi. Pitäydyin jälkimmäiseen — 'reason' ja 'mind' saivat vastata 'järkeä', tosin 'mind' sana lienee parempi kääntää useimmiten 'mieleksi' (tuossa jätin Ervast/Valvanteen vainun varaan, kumpi – mieli vai järki – oli mind-sanan vastine kussakin tilanteessa). Muutakin tarkentamista löytyi, esimerkiksi joitakin sanontoja Ervast/Valvanne oli kääntänyt sananmukaisesti, jolloin tekstiin tuli aika käsittämättömiä lausahduksia. Ilmeisesti sanakirja, johon tuolloin tukeuduttiin, ei sisältänyt monisanaisia sanontoja. Yli sadan vuoden takaiseen Teosofisen Seuraan liittyvän rahankäytön lyhyttä selvittelyä pidän nykylukijan kannalta turhana – miten tuo muka avaa teosofiaa. Sen poisjättämistä voisi harkita, kuten aikoinaan alkukielisessä G. R. S. Meadin toimittamassa laitoksessa tehtiin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että nyt teosofianetissä tarjolla olevassa Teosofian avaimen suomennoksen versiossa on vähemmän vaaraa väärinkäsityksille kuin 1954 painoksella. Koko suomennos olisi kai hyvä tarkistaa juurta jaksaen. Jospa joskus jollakin olisi aikaa omistautua tuolle... "Ruusuristiläinen maailmankatsomus" — 3.5.2015 Kun vuoden 1995 lopulla ryhdyin julkaisemaan yksittäisiä – aluksi Ervastin ja Steinerin – teosofis-henkisiä tekstejä internetissä, minuun otti sähköpostitse yhteyttä valtameren takaa kanadansuomalainen Erkki Y-K. Tiiviin sähköpostikirjeenvaihdon lomassa alkoi kypsyä idea yhteisyrityksestä Max Heindelin (v. 1920 suomeksi ilmestyneen) Rosenkreuzilaisen maailmankatsomuksen (The Rosicrucian Cosmo-Conception) käännöksen uudistamiseksi. Erkki oli havainnut teoksen suomennoksessa lukuisia virheitä ja epämääräisyyksiä. Niinpä aloin skannata vanhaa Kyllikki Ignatiuksen suomennosta, ja lähetin skannattua tekstiä luvuittain Kanadaan, missä Erkki ja hänen vaimonsa Aila tarkistivat sitä lause lauseelta korjaten virheet ja muutenkin silotellen pahimpia särmiä sujuvuuden lisäämiseksi, lähettäen sitten tännepäin tekstiä, jonka työstin nettiin html-muotoon. Näin etenimme melko verkkaiseen tahtiin, julkaisten muutaman luvun vuodessa. Vihdoin vuonna 2004 pääsimme urakan loppuun: ensimmäinen korjattu suomennosversio oli kokonaan netissä. Nimikin oli uudistunut: Ruusuristiläinen maailmankatsomus. Teos oli saanut muutaman luvun lisää, sillä mukaan otettiin muutama Heindelin kuoleman jälkeisiin Cosmon painoksiin sisällytetty lyhyt luku, mm. pyrkijälle tarkoitettuja harjoituksia. Tuolloin suomennosta oli korjailtu vain ’välttämättömin’ osin ja se sisälsi edelleen paljolti kömpelöä vanhasuomea. Kävimme tekstin läpi vielä kerran tarkemmalla seulalla, samalla uudistaen jäljelle jääneitä vanhoja lauserakenteita ja ilmauksia. Käytännössä teos käännettiin kokonaan uusiksi. Tekstin viimeistelyssä oli suurena apuna muutamat ’ulkopuoliset’ oikolukijat. Kirjan vanhat kuvat ja kaaviot olivat hailakoita ja epätarkkoja, siksi ne kaikki työstettiin uusiksi. Vanhan painoksen alussa olevaa Pekka Ervastin teoksen esittelyä on kielellisesti hienovaraisesti nykyaikaistettu ja hieman tiivistetty (mm. pari merkityksetöntä sivulausetta jätettiin pois). Kyllikki Ignatiuksen ansioksi on luettava hänen oivallinen ’kaunokirjallinen’ otteensa. Mutta vanhassa suomennoksessa oli valitettavan paljon puutteita ja korjattavaa. Yksi kokonainen kappale ja runo olivat jääneet kääntämättä, ja niin ikään joitakin yksittäisiä lauseita, ja sisällön kannalta merkityksellisiä sanoja oli jätetty huomioonottamatta suomennokseen. Lisäksi vanhassa suomennoksessa oli lukuisia epätäsmällisesti tai jopa virheellisesti käännettyjä sanoja ja sanontoja. Koska teoksen vanha painos on ollut loppu vuosikymmeniä ja näköispainoksen julkaisemista on harkittu, päädyttiin ottamaan uudesta suomennoksesta paperipainos. Se tuli kirjapainosta marraskuussa 2014. Jälleenmyyntihinta pyrittiin asettamaan mahdollisimman alhaiseksi (35 €), jotta hinta ei olisi esteenä teoksen hankkimiselle. Koska Ruusuristiläistä maailmankatsomusta alettiin työstää ensisijaisesti internettiin vapaaseen jakeluun, tulee lopullinen uudistettu suomennos myös sinne syksyn 2015 aikana. Täten kirjaan voi syventyä tablettitietokoneella lukien ja sen saatavuus on taattu paperipainoksen loputtuakin. Max Heindel ei omien sanojensa mukaan ole varsinainen ruusuristiläisveli, vaan hän on ainoastaan saanut opetusta ja opastusta vanhemmilta veljiltä, mikä on mahdollistanut tämän teoksen kirjoittamisen. Lisäksi hän omilla ’salatieteellisillä’ tutkimuksillaan on vakuuttunut monista esittämiensä asioiden totuudellisuudesta. Heindelin persoonallinen ote ja innostus voi jotakuta häiritä, sillä mikään anonyymikirjoittaja hän ei todellakaan ole. Panemalla itsensä likoon Heindel lisää sanottavansa uskottavuutta, hän on mies sanojensa takana. Teoksen painotuksista olisi voinut keventää eri kehityskausien, kierrosten ja pallojen käsittelyä. Samoin joitakin sivujuonteita ja kerrottuja esimerkkitapauksia olisi voinut ottaa esille vähän rajatummin. Itseäni ja varmaankin montaa muutakin lukijaa epäilyttää rotuihin liittyvät linjaukset joissakin yli vuosisadan takaisissa teosofisissa kirjoissa. Teosofian mukaan jokaisella eri ihmisroduilla on oma merkityksensä ihmiskunnan kokonaiskehityksessä. Se, että vanhemmat rodut luokiteltiin sata vuotta sitten astraalis-mentaalisine ominaisuuksineen hiipuviin ja osin degeneroituviin, ei välttämättä ole pahankurista rasismia, vaan se saattaa olla silloin vallalla ollut tosiasia. Teosofinen liike liputti jo lähtien 1800-luvun loppupuolella ihmisten veljeyden puolesta mm. ihon väriin katsomatta, joten rasisteiksi teosofeja on siten vaikea mieltää. Tällä hetkellä näyttäisi olevan menossa sata vuotta sitten joidenkin teosofien – mm. Heindelin – ennakoima rotujen sekoittuminen, jolloin hyvinkin 'kehittyneitä' sieluja syntyy vanhoihin hiipuviin rotuihin, jotka sulautuvat uudempiin rotuihin. Teosofiseen kirjallisuuteen perehtynyt ei ehkä pidä Heindelin ’Cosmoa’ täydellisenä ja kaikissa yksityiskohdissaan täysin virheettömänä ruusuristiläisen maailmakuvan esittelynä. Mutta epäilemättä se on eräs suomenkielellä julkaistun teosofis-henkisen kirjallisuuden kattavimpia teoksia – ehkä käsillä olevista teoksista paras ja tyhjentävin. Samoihin kansiin on mahdutettu kaikki keskeiset perusasiat ikuisen viisauden maailmankuvasta. Tässä vielä ote kustantajan esittelytekstistä: "Max Heindel tarkastelee pääteoksessaan Ruusuristiläinen maailmankatsomus laaja-alaisesti teosofis-okkulttista maailmankuvaa ruusuristiläisen perinteen kautta. Vuonna 1909 julkaistu teos oli ilmestyessään ensimmäisiä julkisuuteen annettuja esityksiä ruusuristiläisestä tietämyksestä. Kirjan aiheina ovat muun muassa salatieteelliset tutkimukset evoluutiosta ja luonnon kokoonpanosta, esoteerinen kristillisyys ja ihmisen henkinen kehitys."
|
