Gandhin uskontunnustus

Sir Sarvepalli Radhakrishna on pyytänyt minua vastaamaan seuraavaan kolmeen kysymykseen:

1. Mikä on teidän uskontonne?

2. Miten olette siihen johtunut?

3. Mikä yhteys sillä on yhteiskuntaelämään?

Uskontoni on hinduismi, joka minusta on yleisinhimillinen uskonto ja sisältää parhaan kaikista tuntemistani uskonnoista.

Luulen, että toinen kysymys on asetettu erityisessä tarkoituksessa. Totuus ja ei-väkivaltaa, so. laajimmassa mielessä ymmärrettävä rakkaus, ovat johtona uskontooni. Selitän usein uskontoni olevan totuuden uskonnon. Viime aikoina olen alkanut sanoa "Jumala on totuus" sanonnan sijaan "Totuus on Jumala" siten tähdentääkseni täydellisemmin uskonnon ilmaisuni. Kerran osasin ulkoa ne tuhat nimeä Jumalasta, jotka eräs pieni hindukirja kertoo runon muodossa ja joita kymmenettuhannet ihmiset toistavat joka aamu. Mutta nykyisin en tiedä mitään, joka paremmin vastaisi Jumala-käsitettäni kuin sana totuus. Jumalan olemusta on kielletty, totuuden olemusta ei kukaan kiellä. Tietämättömimmissäkin ihmisissä on jotakin totuudesta. Kaikki olemme totuuden kipinöitä. Näiden kipinöiden kokonaissumma on selittämätön, vielä tuntematon totuus, joka on Jumala. Joudun päivittäin sitä lähemmäksi rukouksen välityksellä.

Tämän uskonnon ja yhteiskuntaelämän yhteyden täytyy ilmetä kunkin jokapäiväisessä kosketuksessa yhteiskuntaan. Ollakseen tosi tuollaiselle uskonnolle täytyy uppoutua kaiken elävän alituiseen, koskaan herkeämättömään palvelemiseen. On mahdotonta elää totuutta, ellei ole kokonaan sulautunut ja samaistanut itsensä tuon valtavan elämän meren kanssa. Minulla ei siitä syystä ole mitään veruketta olemassa vetäytyäkseni sosiaalisesta palveluksesta, ei mitään maallista onnea erillään tuon kokonaisuuden ulkopuolella. Sosiaalinen palveleminen on tässä. ymmärrettävä käsittämään kaikki elämän alat. Tässä yhteydessä ei ole mitään ylhäistä eikä mitään alhaista. Sillä kaikki on yhtä, vaikka näytämme olevan monta.

(Teosofisk Tidskrift -lehdestä n:o 8 1940)

Teosofi — n:o 11-12 1940