[Tähän Tietäjä-lehden artikkeliin on tehty vain vähäistä kielellistä uudistamista, eikä lyhyiden poimintojen suomennosta ole tarkistettu. – Toim. huom.]

Taittiriya-Upanishad 2

Brahmantietävä saavuttaa korkeimman. Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Todellisuutena, tietona, autuutena,
Ken Brahmanin tuntee sellaisena
Korkeimmassa avaruudessa
ja oman sydämensä salaisuudessa,
Hän kaikki saavuttaa toivehensa
Yhteydessä Brahmanin, kaikki viisahan kanssa.

Tästä atmasta, totta tosiaan, on syntynyt eetteri, eetteristä tuuli, tuulesta tuli, tulesta vesi, vedestä maa, maasta kasvit, kasveista ravinto, ravinnosta siemen, siemenestä ihminen.

Tämä ihminen on totta totisesti ravintomehusta kokoonpantu (annarasamaya); siinä on tuo (osoittaen) pää, tuo oikea kylki, tuo vasen kylki, tuo vartalo, tuo alaosa, perusta. Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Ravinnosta syntyneet ovat kaikki luodut,
sellaisina kuin ne ovat päällä maiden.
Ravinto on elon heille suonut;
Ravintoon takaisin on matka jälleen kaiken
Ravinto on vanhin olioista
Kaiken tervehyttäjäksi sanotaankin siksi moista.
Kaiken ravinnon se itsellensä voittaa,
Ken Brahmania ravintonaan kunnioittaa.
Ravinto vanhin on olioista.
Kaiken tervehyttäjäksi siksi sanotaankin moista
Ravinto on kaiken alku,
Ravinnosta kaiken kasvu,
Se tekee kylläiseksi, se ravitsee olennot,
Siksi ravinnoksi kutsutaankin tuota.

Erillinen tästä ravintomehusta kokoonpannusta, sen sisäinen atma (itse), on elonhenkäyksestä kokoonpantu (praanamaya). Sillä on edellinen täytetty (kuten nahkasäkki ilmalla niin kuin Shankara sanoo). Edellinen on ihmisen muotoinen, ja sen ihmismuotoisuuden mukaan on myös jälkimmäinen ihmisen muotoinen. Siinä on sisäänhenkäys pää, välihenkäys oikea kylki, uloshenkäys vasen kylki, eetteri vartalo, maa alaosa, perusta. Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Tahdissa elon huounnan
Jumalatkin hengittää
Sekä ihmiset ja eläimet luomakunnan.
Olentojen elämähän on hengitys,
Siksi "kaikki elämä" onkin sen nimitys.
Täyden elon iän se itsellensä voittaa
Ken Brahmania elon henkevä kunnioittaa.
Olentojen elämähän on hengitys,
Siksi "kaikkielämä" onkin sen nimitys.

Tässä on hänen ruumistunut itsensä sama kuin edellisessä. Erillinen tuosta elonhenkäyksestä kokoonpannusta, sen sisäinen atma (itse), on manaksesta muovaeltu (manomaya); sillä on edellinen täytetty. Nyt on edellinen ihmisen muotoinen ja sen ihmismuodon mukaan on jälkimmäinenkin ihmisen kaltainen. Siinä on Yajus päänä, Rik oikeana sivuna, Saman vasempana sivuna, Brahmana vartalona, Atharvan ja angiras-laulut alaosana, perustana.) Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Tätä kuvatessa sana kertoo väärää,
Sieltä aattelu palaa löytämättä määrää.
Ken tuntee tämän Brahmanin autuuden
Hän ei kammo itseään nyt, eikä aikana tulevaisuuden.
Tässä on hänen ruumistunut itsensä sama kuin edellisessä.

Erillinen tästä manaksesta kokoonpannusta, sen sisäinen atma (itse), on tiedosta kokoonpantu (vijnanamaya), sillä on edellinen täytetty. Nyt on tuo edellinen ihmisen muotoinen ja sen ihmismuotoisuuden mukaan on myös tämä jälkimmäinen ihmismuotoinen. Siinä on usko päänä, oikeudenmukaisuus oikeana sivuna; totuus vasempana sivuna; jooga vartalona, valta (mahas) alaosana, perustana. [Veda so. "pyhä tieto" jaetaan neljään osaan:
I Rigveda, veda säkeissä (rik),
II Samaveda, veda lauluissa (saman),
III Yajurveda, veda uhriluvuissa (yajus),
IV Atharvaveda, saanut nimensä Atharvan erään muinaisajan myyttisen papin mukaan. Brahmana (teologinen valistus) oli ohje näiden eri vedojen oikeaan käyttöön.]

Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Tiedon se uhriksi
Tekoina tuo siksi.
Tietona kaikki jumalat
Brahmania vanhinta kunnioittavat.
Ken Brahmanin tiedoksi mieltää
Eikä poikkea pois hänen tieltään,
Hän ruumiissaan pahan poistaa
Ja saavuttaa kaiken mi hälle toiveena loistaa.

Tässä on hänen ruumistunut itsensä sama kuin edellisessä.

Erillinen tästä tiedosta kokoonpannusta (verhosta), sen sisäinen atma (itse), on autuudesta kokoonpantu (anandamaya), sillä on edellinen täytetty. Nyt on tuo edellinen ihmisen muotoinen ja sen ihmismuotoisuuden mukaan on myös tämä jälkimmäinen ihmismuotoinen. Siinä on rakkaus päänä, riemu oikeana sivuna, iloisuus vasempana sivuna, autuus vartalona, Brahman alaosana, perustana. Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Ei-olevaisena se ikään kuin ei ole olemassa.
Ken Brahmanin ei-olevaiseksi tietää,
Ken Brahmanin olevaiseksi mieltää,
On sen kautta itsekin olevainen.

Tässä on hänen ruumistunut itsensä sama kuin edellisessä. Siellä nyt syntyy tällaisia kysymyksiä:

Tokko joku ei-tietävä
Eroten on maahan tuohon rientävä?
Vai tietäväksi eroten koittaa
Tuon maan itsellensä voittaa?

Se halusi: "Minä tahdon olla paljon, minä tahdon jatkaa sukuani." Silloin harjoitti se ruumiin kuritusta. Kun se oli harjoittanut ruumiin kuritusta, loi se koko sen maailman, mikä suinkin on olemassa. Kun se oli sen luonut, meni se siihen sisään. Kun se oli mennyt sen sisään, oli se:

Olevainen ja tuonpuoleinen,
Sanoilla selittävä ja sanoilla selittämätön,
Todenperäinen ja ei-todenperäinen,
Tajunta ja tajuttomuus,
Todellisuus ja ei-todellisuus.

Todellisuutena se tulee kaikeksi, mikä suinkin on olemassa, sillä sitä sanovat ne todellisuudeksi. Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Ei-olevainen oli se alussa.
Siitä ilmeni olevainen ajan kulussa.
Se itsestään loi itsensä.
Siksi hyvänlaatuinen onkin nimenä.

Se, mitä tämä hyvänlaatuinen on, on totisesti elonneste. Sillä jos joku saa tuota elonnestettä, niin tulee hän täyteen riemua. Sillä kuka voisi hengittää, kuka elää, jos tuossa akashassa ei olisi tuota riemua? Sillä hän on se, joka riemun luo. Kun joku löytää rauhan pysymällä tuossa näkymättömässä, ei-reaalisessa (vastakohtana fyysisen maailman "realiteetille"), sanoin kuvaamattomassa, ajatuksilla perustamattomassa, niin silloin on hän saapunut rauhaan. Mutta jos joku olettaa tuossa pienen välitilan eli erotuksen (tai "vaikka pienenkin erotuksena" itsensä subjektina ja atman objektina välillä), niin silloin pysyy rauhattomuus edelleen; mutta se on sen rauhattomuutta, joka luulee itseään viisaaksi (tekemällä Brahmanin tietämisensä objektiksi). Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Pelosta häntä kohtaan tuuli puhdistaa,
Pelosta häntä kohtaan aurinko paistaa,
Pelosta häntä kohtaan Agni rientää,
Ja Indra ja kuolema viidenneksi vielä.

Tämä on tarkastelu riemusta.

Hän, joka täällä ihmisessä on, ja se, joka tuolla auringossa asuu, ovat yhtä.

Hän, joka tämän tietäen eroaa tästä maailmasta, saapuu tuohon ravintomehusta kokoonpantuun atmaan ja saapuu tuohon elonhenkäyksestä kokoonpantuun aatmaniin, ja saapuu tuohon manaksesta kokoonpantuun atmaan, ja saapuu tuohon tiedosta kokoonpantuun atmaan, ja saapuu tuohon autuudesta kokoonpantuun atmaan.

Siitä puhuvat seuraavat säkeet:

Tätä kuvatessa sana kertoo väärää,
Sieltä aattelu palaa löytämättä määrää,
Ken tuntee tuon Brahmanin autuuden,
Hän voittanut on kaiken pelkuruuden.

Häntä totta totisesti eivät enää kiusaa kysymykset: "Mitä hyvää minä olen laiminlyönyt?" – "Mitä pahaa olen minä tehnyt?"

Hän, joka tämän tietäen pelastaa itsensä näistä atmaan, hän pelastuu samalla molemmista (hyvästä ja pahasta) atmaan – joka tämän tietää. – Näin kertoo upanishad.

Prof. Paul Deussenin käännöksen mukaan suomentanut. I. S.

Tietäjä – lokakuu 1912

Sanskritin- ja englanninkielinen versio mm. https://shlokam.org/taittiriya/