Leo Tolstoi

Jumala

Tähän kootut ajatelmat kuuluvat mitä erilaisimmille tekijöille alkaen brahmalaisista, konfutselaisista, buddhalaisista kirjoituksista aina evankeliumeihin, epistoloihin ja monen moniin vanhan ja uuden ajan ajattelijoihin saakka. Suurin osa näistä ajatelmista, niin käännökset kuin mukaelmatkin, tuli niin muutetuksi, että katsoin tarpeettomaksi julkaista niiden kirjailijoiden nimiä. Parhaat niistä allekirjoittamattomista ajatelmista eivät ole minun vaan maailman suurimpien viisaiden.

Me tajuamme kaiken ruumiillisuuden (meissä itsessämme ja koko maailmassa) lisäksi vielä jotain siitä Ruumiittomasta, joka on antanut elämän meidän ruumiillemme ja joka on siihen sidottu. Sitä ruumiitonta, kahleetonta ja kaiken olevaisen elämänantajaa nimitämme Jumalaksi.

I

Ihmiset tuntevat Jumalan itse sisässään

1. Kaiken uskonnon perusta on siinä, että kaiken näkemämme ja aistimamme fyysisen ohella löytyy vielä se, joka on näkymätön, ruumiiton ja joka antaa elämän meille ja kaikelle näkyväiselle ja ruumiilliselle.

2. Minä tiedän, että minussa on se, mitä ilman ei olisi mitään olemassa. Juuri sitä minä kutsun Jumalaksi. – Angeluksen mukaan

3. Jokainen ihminen ajatellessaan, mikä hän oikeastaan on, ei voi nähdä muuta kuin sen, että hän ei ole kaikki, vaan jokin erityinen eristetty osa Jostain. Ja sen ymmärrettyään ihminen tavallisesti luulee, että se, mistä hän on eristetty, on se näkyväinen maailma, se maa, jonka päällä hän elää ja hänen esi-isänsä ovat eläneet, tuo taivas, nuo tähdet, tuo aurinko, jonka hän näkee.

Mutta jos ihminen ajattelee sitä syvemmältä tai saa tietää, että sitä ovat ajatelleet myös monet viisaat ihmiset maailmassa, niin saa hän kuulla, että se Jokin, mistä ihmiset tuntevat itsensä eristetyiksi, ei ole se näkyväinen maailma, joka ulottuu joka suuntaan aivan loppumattomiin paikkaan ja aikaan nähden, vaan että se onkin jotain toista. Ihminen tutkiessaan syvemmältä sitä saa tietää, että samaa ovat pohtineet maailman viisaat, ja hän ymmärtää, että näkyväinen maailma, jolla ei koskaan ole ollut alkua eikä loppua ja jolla ei ole eikä voi olla äärtä millään taholla, ei ole mikään toimiva olento vaan unelma, ja sen vuoksi se Jokin, josta me tunnemme itsemme eristetyiksi, on olematon (määrittelemätön), ilman alkua, ilman loppua aikaan ja paikkaan nähden – se ei ole ensinkään esineellistä vaan henkistä laatua.

Juuri se henkinen tila, jonka ihminen tunnustaa omaksi alukseen, on se, mitä kaikki viisaat ovat sanoneet Jumalaksi.

4. Jumalan voi käsittää ainoastaan itse sisässään. Niin kauan kuin et sisässäsi käsitä Häntä, et Häntä muualtakaan löydä. Jumala ei ole sitä varten, joka ei sisässään tunne Häntä.

5. Minä tiedän, että itsessäni on universaalista erottautunut osa, henkinen olemus. Samanlaisen, universaalista erottautuneen henkisen olemuksen tiedän myös olevan toisissa ihmisissä. Ja vaikka tiedän tuon henkisen olemuksen löytyvän itsessäni ja toisissa olennoissa, niin se ei voi olla olematta itsenään. Juuri sitä olemusta itsessämme kutsumme me Jumalaksi.

6. Sinä elät, et sinä: se, jota sinä kutsut itseksesi, on elotonta. Se, joka elähdyttää sinua, on Jumala. – Angelus

7. Älä ajattelekaan palvella Jumalaa teoilla. Kaikki teot Jumalan edessä eivät ole mitään. Ei tarvita palvelusta Jumalan edessä vaan olemista Hänenä. – Angelus

8. Jos me emme näkisi silmillämme, emme kuulisi korvillamme, emmekä koettelisi käsillämme, niin emme tietäisi mitään siitä, mitä ympärillämme on. Jollemme tunnustaisi Jumalaa itsessämme, niin emme tuntisi itseämme emmekä sitä meissä olevaa, joka näkee, kuulee ja koskettelee ympärillään olevaa maailmaa.

9. Se, joka ei osaa tulla Jumalan pojaksi, jää ikuisesti eläinten kanssa navettaan. – Angelus

10. Jos minä elän maailman elämää, niin voin kyllä tulla toimeen ilman Jumalaa. Mutta hiukankin ajateltuani sitä, mistä olen tullut silloin, kun synnyin, ja mihin joudun, kun kuolen, en voi olla sitä tunnustamatta. En voi olla tunnustamatta tulleeni tähän maailmaan jostain minulle käsittämättömästä ja myös olevani matkalla johonkin minulle käsittämättömään.

Juuri sitä käsittämätöntä, mistä minä olen tullut ja mihin myös menen, nimitän minä Jumalaksi.

11. Sanotaan: Jumala on rakkaus, eli rakkaus on Jumala. Sanotaan myös, että Jumala on järki eli että järki on Jumala. Tämä kaikki ei ole aivan oikein. Rakkaus ja järki ovat ainoastaan ne Jumalan ominaisuudet, jotka me itsessämme havaitsemme, mutta se, mitä Hän itsessään on, sitä me emme voi tietää.

12. Pelätä Jumalaa on hyvä, mutta parempi on rakastaa Häntä. Parhainta kaikesta on herättää Hänet itsessään. – Angelus

13. Ihmisen tulee rakastaa, mutta oikealla tavalla voi rakastaa ainoastaan sitä, missä ei ole mitään pahaa. Siksi täytyy olla olemassa sekin, missä ei ole mitään pahaa. Siksi täytyy olla olemassa sekin, missä ei ole mitään ala-arvoista. Mutta on olemassa ainoastaan yksi sellainen olemus, josta ei löydy mitään huonoa: Jumala.

14. Jos Jumala ei rakastaisi Itseään sinussa, et sinä milloinkaan voisi rakastaa itseäsi, etkä Jumalaa, etkä lähimmäistäsi. – Angelus

15. Vaikka ihmiset toisinaan puhuvat eri lailla siitä, mikä Jumala on, niin sittenkin kaikki ne, jotka uskovat Jumalaan, ymmärtävät aina yhtäläisesti sen, mitä Jumala tahtoo heiltä.

16. Jumala rakastaa yksinäisyyttä. Hän tulee sydämeesi ainoastaan silloin, kun Hän saa olla siellä yksin ja sinä alat ajatella yksinomaan Häntä. – Angeluksen mukaan.

17. On olemassa eräs arabialainen kertomus. Siinä kerrotaan, että kulkiessaan erämaassa Mooses kuuli, kuinka eräs paimen rukoili Jumalaa. Paimen rukoili näin: ”Oi Herra, kuinka minä voisin yhtyä Sinuun ja tulla Sinun palvelijaksesi! Minkälaiseen ihanuuteen minä pukisin Sinut, pesisin Sinun jalkasi ja suutelisin niitä, kampaisin hiuksesi, pesisin vaatteesi, järjestäisin asuntosi ja toisin Sinulle maitoa karjastani! Sinua kaipaa minun sydämeni!” Kuultuaan tällaiset sanat Mooses vihastui paimenelle ja sanoi: ”Sinä Jumalan pilkkaaja! Ei Jumalalla ole ruumista – ei Hän tarvitse vaatteita, asuntoa eikä palvelusta. Sinä puhut tyhmästi.” Mutta paimenen valtasi suru. Ei voinut hän käsittää tajunnassaan Jumalaa ilman ruumista ja ruumiillisia puutteita, eikä voinut enää rukoilla eikä palvella Jumalaa ja tuli toivottomaksi. Silloin Jumala sanoi Moosekselle: ”Miksi sinä ajoit luotani Minun uskollisen palvelijani? Jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa ja omat puheensa. Mikä yhdelle ei ole hyvä, se voi olla hyvä toiselle; mikä sinulle on myrkkyä, se voi olla toiselle makeaa hunajaa. Sanat eivät merkitse mitään. Minä näen sen sydämeen, joka Minun luokseni kääntyy.”

18. Ihmiset puhuvat eri tavalla Jumalasta, mutta kaikki tuntevat ja ymmärtävät Häntä samalla tavalla.

19. Ihmiselle on yhtä mahdotonta olla uskomatta Jumalaan kuin on olla kävelemättä kahdella jalalla. Tämä usko voi ihmisillä vaihdella, voi kokonaan sammuakin, mutta ilman sitä uskoa ihminen ei voi ymmärtää itseään. – Lichtenbergin mukaan

20. Vaikka ihminen ei tietäisikään, että hän hengittää ilmaa, niin tietää hän sen ollessaan tukehtumaisillaan. Häneltä puuttuu silloin jotain, jota ilman hän ei voi elää. Samoin käy ihmiselle silloin, kun hän kadottaa Jumalan, vaikkakaan hän ei tiedä kärsimyksensä syytä.

II

Järjellä varustettu ihminen ei voi olla tuntematta Jumalaa

1. Ihmiset sanovat Jumalasta, että Hän asuu taivaassa. He sanovat myös, että Hän asuu ihmisessä. Kumpikin on totta. Hän asuu kyllä sekä taivaassa eli äärettömässä avaruudessa että myös ihmisen sielussa.

2. Tuntien omassa eristetyssä ruumiissaan henkisen jakamattoman olemuksen – Jumalan – ja nähtyään saman Jumalan kaikessa elollisessa ihminen kysyy itseltään: miksi Jumala, henkinen olemus, jakamaton ykseys, sulki Itsensä eri olentojen – minun ja muiden olentojen ruumiisiin? Miksi olemus, joka on henkinen ja yhtenäinen, ikään kuin jakautui itsessään? Miksi jakautumaton henki tuli eristyneeksi ja ruumiilliseksi? Miksi kuolematon sitoi itsensä kuolevaiseen?

Vastauksen tähän antaa ihminen ainoastaan täyttäessään Hänen tahtonsa, joka lähetti hänet elämään.

”Kaikki tämä on tehty minua varten”, sanoo sellainen ihminen. ”Kiitän Häntä, enkä enempää kysele.”

3. Sen mitä me kutsumme Jumalaksi, näemme taivaalla ja joka ihmisessä.

Kun katsot talvisena yönä taivaalle, näkyy tähtiä ja tähtien takana tähtiä aivan loppumattomiin. Ja kun ajattelet, että jokainen näistä tähdistä on monta kertaa suurempi sitä maata, jonka päällä me asumme, ja että niiden tähtien takana, jotka me näemme, on satoja, tuhansia, miljoonia samanlaisia ja vielä suurempiakin tähtiä, ja ettei tähdillä ja taivaalla ole loppua, niin havaitset, että on olemassa se, jota emme voi käsittää järjellämme.

Katsoessamme itseemme me huomaamme sisässämme sen, jota me kutsumme itseksemme, omaksi hengeksemme. Me huomaamme itsessämme myös jotain sellaista, jota emme voi käsittää järjellämme vaan jonka tiedämme varmemmin kuin kaiken muun ja jonka kautta me tajuamme kaiken, mitä on. Me siis omassa hengessämme näemme jotain, joka on vielä käsittämättömämpää ja mahtavampaa kuin mitä havaitsemme tähtitaivasta katsellessamme.

Juuri sitä, minkä me näemme tähtitaivaalla ja minkä käsitämme itsessämme – omassa hengessämme –, me kutsumme Jumalaksi.

4. Kaikkina aikoina, kaikilla kansoilla oli usko siihen, että jonkinlainen näkymätön voima ylläpitää maailmaa.

Muinaisaikana sitä voimaa kutsuttiin monilla nimillä: universaali järki, luonto, elämä, ikuisuus; kristityt nimittivät sitä voimaa sanoilla: henki, Isä, Herra, viisaus, totuus.

Näkyväinen, muuttuvainen maailma on ikään kuin tämän voiman varjo.

Samoin kuin Jumala on ikuinen, niin on myös näkyväinen maailma, Hänen varjonsa, ikuinen. Mutta näkyväinen maailma on ainoastaan varjo. Todellisuudessa on olemassa ainoastaan näkymätön voima – Jumala.

5. On olemassa olemus, jota ilman ei olisi taivasta eikä maata. Tämä olemus on rauhallinen, ruumiiton. Sen ominaisuuksia nimitetään rakkaudeksi ja järjeksi, mutta itse olemuksella ei
ole nimeä. Se on kaikkein etäisin ja kaikkein läheisin. – Laotse

6. Eräältä ihmiseltä kysyttiin, kuinka hän tietää, että Jumala on. Ja hän vastasi: ”Tarvitaanko kynttilää aamuruskon näkemiseksi?”

7. Jos ihminen pitää mitä hyvänsä suurena, merkitsee se, että hän ei katso siihen Jumalan korkeudesta. – Angelus

8. Voi olla ajattelematta kysymystä, mitä tämä joka suuntaan ääretön maailma oikeastaan on ja mikä on minun itseään käsittävä henkeni, mutta jos vain ryhtyy tätä ajattelemaan, niin ei voi olla tunnustamatta sitä, mitä me kutsumme Jumalaksi.

9. Amerikassa on eräs syntymästään asti sokea, kuuro ja mykkä tyttö. Häntä opetettiin koskettelemalla lukemaan ja kirjoittamaan. Kun opettajattarensa selitti hänelle Jumalan olemassaolon, tyttö vastasi tietäneensä sen aina muttei tiennyt, miten sitä nimitetään.

III

Jumalan tahto

1. Me emme niinkään paljon käsitä Jumalaa järjellämme kuin sillä, että tunnemme itsemme Hänen vallassaan oleviksi, kuten pieni lapsi tuntee äitinsä käsivarsilla.

Lapsi ei tiedä, kuka häntä pitää sylissään, kuka huolehtii hänestä, kuka ruokkii häntä. Hän tietää sen, että se joku on olemassa, eikä hän ainoastaan tiedä, vaan hän rakastaa sitä, jonka huostassa hän on. Samoin on ihmisenkin laita.

2. Mitä enemmän ihminen noudattaa Jumalan tahtoa, sitä enemmän hän tuntee Häntä.

Jos ihminen ei noudata ollenkaan Jumalan tahtoa, hän ei myöskään tunne Jumalaa, vaikka hän sanoisi tuntevansa Hänet ja rukoilisi Häntä.

3. Aivan kuin jokaisen esineen voit havaita ainoastaan tultuasi lähemmäksi sitä, samoin Jumalaakin saatat tuntea ainoastaan lähestyen Häntä. Mutta Jumalaa voi lähestyä vain hyvien töiden kautta. Mitä enemmän ihminen totuttaa itsensä hyvään elämään, sitä lähemmin hän tuntee Jumalan. Ja mitä enemmän hän tuntee Jumalaa, sitä enemmän hän rakastaa ihmisiä. Yksi tukee toista.

4. Jumalaa me emme voi käsittää. Ainoa, mitä me Hänestä tiedämme, on Hänen lakinsa, Hänen tahtonsa, niin kuin evankeliumissa on sanottu. Siitä, että me tunnemme Hänen lakinsa, teemme sen päätelmän, että on olemassa Se, joka on antanut lain, mutta Häntä itseään emme voi tuntea. Sen ainoastaan tiedämme varmasti, että me olemme velvollisia täyttämään Jumalan meille antaman lain ja että meidän elämämme on sitä parempi, mitä täsmällisemmin me noudatamme Hänen lakiaan.

5. Ihminen ei voi olla havaitsematta, että hänen elämänsä kautta tapahtuu jotain ja että hän on jonkun työase. Mutta jos hän on jonkun työase, silloin on myös olemassa se, joka käyttää sitä. Juuri se, joka käyttää häntä, on Jumala.

6. Ihmeellistä, kuinka en ennen voinut nähdä sitä yksinkertaista totuutta, että tämän maailman ja meidän elämämme takana on Jotain – Joku, joka tietää, mitä varten tämä maailma on olemassa ja mitä varten me siinä – kuten kiehuvassa vedessä kuplat – poreilemme, halkeamme ja katoamme.

Niin, jotain tapahtuu tässä maailmassa ja tapahtuu kaikkien olentojen kanssa, tapahtuu minun ja minun elämäni kanssa.

Mutta mitä varten olisi olemassa tuo aurinko – miksi keväät ja talvet, miksi nämä kärsimykset, syntymä, kuolema, laupeus, pahuus, minkä vuoksi nämä eri ominaisuudet, joilla nähtävästi ei ole minua kohtaan mitään tarkoitusta ja kuitenkin pysyvät täydessä voimassaan, säilyttäen tarkalleen oman elämänsä – ominaisuudet, joihin elämä on lujasti puristettu? Eniten näiden olemusten olemassaolo vakuuttaa minulle, että kaikki tämä on tarpeellista jonkinlaista tarkoitusta varten, järkevää ja hyvää, mutta minulle vielä saavuttamatonta.

7. Henkinen ”Minäni” ei ole sukua ruumiilleni – siis, se ei ole ruumiissa omasta tahdostaan vaan jonkun korkeamman tahdosta.

Se tahto on juuri se, minkä me käsitämme ja nimitämme Jumalaksi.

8. Jumalaa ei voida kunnioittaa eikä kiittää. Jumalasta voi ainoastaan vaieta ja Häntä palvella. – Angelus

9. Niin kauan kuin ihminen kaikkien kuullen puhuu, laulaa, huutaa: ”Herra, Herra!” – tiedä, että hän ei ole löytänyt Herraa. Se, joka on Hänet löytänyt, on vaiti. – Ramakrishna

10. Heikkoina hetkinä et tunne Jumalaa, epäilet Häntä. Ja pelastus siitä on aina yksi ja varma: lakata ajattelemasta Jumalaa ja ajatella ainoastaan Hänen lakiaan ja sitä täyttäen rakastaa kaikkia, silloin epäilys heti lakkaa ja löydät jälleen Jumalan.

IV

Jumalaa ei voi käsittää järjellään

1. Jumalan voi tuntea helposti sisässään. Mutta käsittää Jumala, mitä ja millainen Hän on – se on mahdotonta ja tarpeetonta.

2. Järjellään ei voi ymmärtää Jumalan olemassaoloa, eikä sitä, että ihmisellä on henki. Myöskään ei voi käsittää, että ei olisi Jumalaa eikä ihmisellä sielua.  – Pascal

3. Miksi minä olen erotettu kaikesta muusta, ja miksi tiedän, että on olemassa Kaikki se, mistä minä olen erotettu, ja miksi minä en voi ymmärtää, mitä on tuo Kaikki? Miksi minun ”minäni” alinomaa muuttuu? Mitään tämänlaista en käsitä. Mutta en voi olla ajattelematta, että tällä kaikella on tarkoitus – en voi olla ajattelematta sellaisen olemuksen olemassaoloa, jolle tämä kaikki on selvillä ja joka tietää, minkä vuoksi tämä kaikki on.

4. Jumalan voi tuntea jokainen, mutta Häntä ei kukaan voi käsittää. Sen vuoksi älä ahkeroi käsittääksesi Häntä, vaan ahkeroi täyttäen Hänen tahtoaan, tunteaksesi aina elävämmin ja elävämmin Hänet sisässäsi.

5. Jumala, jonka me olemme käsittäneet, ei ole enää Jumala. Käsitetty Jumala tulee samanlaiseksi äärelliseksi kuin me itsekin. Jumalaa ei voi käsittää. Hän on aina käsittämätön. – Vivekanandan mukaan

6. Jos silmäsi tulevat auringon valosta sokeiksi, ethän silti sano, että aurinkoa ei ole. Älä myöskään sano, että Jumalaa ei ole sen vuoksi, että järkesi sotkeutuu ja eksyy silloin, kun haluat käsittää kaiken alun ja merkityksen. – Angeluksen mukaan

7. ”Miksi kysyt Minun nimeäni?” sanoi Jumala Moosekselle. – ”Jos kaiken sen takana, mikä liikkuu, sinä voit nähdä sen, mikä aina oli, on ja tulee olemaan, silloin tunnet Minut. Minun nimeni on samanlainen kuin Minun olemukseni. Minä olen – olevainen. Minä olen se mikä on.

”Ken haluaa tietää Minun nimeni, se ei käsitä Minua.”

8. Järki, joka voidaan käsittää, ei ole ikuinen järki. Olemus, joka voidaan mainita nimeltä, ei ole korkein olemus.

9. Jumala on minulle se, mihin minä pyrin, ja pyrkimys on elämäni, ja siksi se onkin minua varten mutta on ehdottomasti sellainen, jota en voi käsittää enkä nimittää. Jos minä käsittäisin Hänet, saavuttaisin Hänet, eikä olisi enää, mihin pyrkisin, ei olisi elämää. Mutta en voi käsittää ja nimittää Häntä, ja samalla kuitenkin tunnen Hänet, tiedän suunnan Hänen luokseen, ja lisäksi tämä on varmin kaikista tiedoistani.

Ihmeellistä, etten käsitä Häntä, mutta on kuitenkin aina hirvittävää olla ilman Häntä, ja aina silloin kun olen Hänen kanssaan, ei pelota. Vielä ihmeellisempää on, että minulle on tarpeetonta tuntea Häntä enemmän ja paremmin kuin tunnen Hänet tässä elämässäni. Voin ja tahdon lähestyä Häntä, ja siinä on minun elämäni, mutta lähestyminen ei lainkaan laajenna eikä voi laajentaa tietoani. Jokainen yritys kuvittelemiseen, että tunnen Hänet (esimerkiksi että Hän on luoja tai laupeus tai jotain sellaista), saattaa minut kauemmaksi Hänestä ja lakkauttaa lähestymiseni Häntä kohti. Yksin nimitys ”Hän” käytettynä Jumalasta häiritsee jo jonkin verran käsitystäni Hänestä. Sana ”Hän” aivan kuin alentaa Hänen arvoaan.

10. Kaikki, mitä suinkin voidaan sanoa Jumalasta, ei kuvaile Häntä. Sanoilla ei voida ilmaista Jumalaa. – Angelus

V

Jumalaan uskomattomuudesta

1. Viisas ihminen löytää itsessään määritelmän sielustaan, itsestään ja koko maailman sielusta – Jumalasta, ja tuntien mahdottomaksi saattaa nämä käsitykset täysin selviksi hän pysähtyy kunnioituksella näiden eteen eikä kosketa verhoon.

Mutta oli ja vieläkin on aina hienostuneella ymmärryksellä ja tiedolla varustettuja ihmisiä, jotka tahtovat sanoin selittää Jumala-käsitystä. Minä en tuomitse näitä ihmisiä. Mutta he eivät ole oikeassa sanoessaan, että Jumalaa ei ole. Voi tapahtua, että ihmisten kekseliäät keinot voivat joksikin ajaksi vakuuttaa ihmisille, että Jumalaa ei ole, mutta sellainen jumalattomuus ei voi jatkua. Ja olipa niin tai näin, ihminen tulee aina tarvitsemaan Jumalaa. Vaikka jumaluus ilmenisi meille vieläkin selvemmin kuin nykyään, niin olen varma siitä, että Jumalan vastustajat keksisivät uusia keinoja kieltääkseen Hänet. Järki alistuu ainoastaan sydämen kaipaukselle. – Rousseau

2. Ajatus, että Jumalaa ei ole, on (Laotsen opin mukaan) samaa kuin uskominen, että palkeilla puhallettaessa ilma tulee palkeista eikä ilmasta ja että palkeet voisivat puhaltaa sielläkin, missä ilmaa ei olisi.

3. Kun ihmiset sanovat eläen huonoa elämää, että Jumalaa ei ole olemassa, he ovat silloin oikeassa: Jumala on ainoastaan niitä varten, jotka katsovat hänen puoleensa ja lähestyvät Häntä. Sille, joka on kääntynyt pois Hänestä ja kulkee Hänen luotaan, ei ole eikä voi olla Jumalaa.

4. Kahdenlaiset ihmiset tuntevat Jumalan: ihmiset, joilla on nöyrä sydän – samantekevää ovatko he viisaita vai tyhmiä – ja todella viisaat ihmiset. Ainoastaan ylpeät ja keskinkertaisella järjellä varustetut ihmiset eivät tunne Jumalaa. – Pascal

5. Voi kyllä olla mainitsematta Jumalaa, olla lausumatta sitä sanaa, mutta olla tunnustamatta Häntä on mahdotonta. Ei olisi mitään olemassa, ellei Häntä olisi.

6. Jumala on olematon ainoastaan sellaiselle, joka ei etsi Häntä. Etsi Häntä, niin Hän ilmoittaa itsensä sinulle.

7. Mooses sanoi Jumalalle: ”Mistä minä löydän Sinut, Herra?” – Jumala vastasi: ”Sinähän olet jo löytänyt Minut, koska etsit minua.”

8. Jos sinun päähäsi tulee ajatus, ettei mitään siitä, mitä olit Jumalasta ajatellut, ollut totta ja ettei ole Jumalaa, – älä sure sitä, vaan tiedä, että samoin on ollut ja on jokaisen ihmisen laita. Mutta jos sinä lakkaisit uskomasta siihen Jumalaan, johon tähän asti uskoit, älä ajattele sen tapahtuneen sen vuoksi, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos et sinä usko siihen Jumalaan, johon ennen uskoit, johtuu se ainoastaan siitä, että uskossasi oli jotain väärää.

Jos villi lakkaa uskomasta omaan puujumalaansa, se ei merkitse, ettei Jumalaa ole olemassa vaan ainoastaan, että Jumala ei ole puinen.

Jumalaa emme voi käsittää, mutta me voimme yhä enemmän ja enemmän tuntea Häntä. Sen vuoksi, jos hylkäämme karkean käsityksemme Jumalasta, se on meille vain eduksi. Tämä tapahtuu sitä varten, että me yhä paremmin ja täydellisemmin voisimme käsittää sitä, mitä me kutsumme Jumalaksi.

9. Todistaa, että on Jumala! Voiko olla mitään tyhmempää ajatusta: todistaa Jumalan olemassaolo. Todistaa Jumalan olemassaolo on aivan samaa kuin todistaa oman elämänsä olemassaoloa. Todistaa kenelle? Millä? Miksi? Jos ei ole Jumalaa, niin ei ole mitään. Kuinka hänen olemassaoloaan siis voisi todistaa?

10. Jumala on olemassa. Meille ei tarvitse todistaa sitä. Todistaa Jumalan olemassaolo on jumalatonta, kieltää hänet on järjettömyyttä. Jumala elää meidän omassatunnossamme, koko ihmiskunnan tietoisuudessa, meitä ympäröivässä kaikkeudessa. Ainoastaan joko aivan kurja tai paheisiin vaipunut ihminen voi kieltää Jumalan avaran tähtitaivaan alla, rakastetun ruumisarkun ääressä tai nähdessään marttyyrin autuaallisen kuoleman.

VI

Rakkaus Jumalaan

”En ymmärrä, mitä merkitsee rakastaa Jumalaa. Voiko rakastaa jotain käsittämätöntä ja tuntematonta? Rakastaa voi lähimmäistään, mikä on selvää ja hyvää, mutta rakastaa Jumalaa – nämä ovat ainoastaan tyhjiä sanoja.” Näin puhuu ja ajattelee moni. Mutta ihmiset, jotka näin puhuvat ja ajattelevat, erehtyvät suuresti. He eivät ymmärrä, mitä merkitsee rakastaa lähimmäistään – ei ainoastaan meistä miellyttävää ja hyödyllistä ihmistä vaan samalla tavalla jokaista, vaikka hän olisi meille kaikkein vastenmielisin ja vihattavin ihminen. Näin voi rakastaa lähimmäistään ainoastaan se, joka rakastaa Jumalaa, sitä Jumalaa, joka on sama kaikissa ihmisissä. Siksi ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää rakkautta Jumalaan, mutta on käsittämätöntä lähimmäiseen kohdistettu rakkaus ilman rakkautta Jumalaan.

Suom. J. S.

Tietäjä – joulukuu 1912, tammikuu, helmikuu 1913