Fredrik Heliö

Raamatun ongelmia

Mitä merkitsevät Jeesuksen sanat ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle?”

Lukiessamme Uutta Testamenttia kohtaamme siellä monesti Jeesuksen puheena esitettyjä ajatuksia, joiden merkitys jää meille hämäräksi ja käsittämättömäksi. Joskus tällaiset lauseet voivat tuntua Hänen muuhun oppiinsa verrattuna jopa vastakohtaisilta. Niitä käytetäänkin usein silloin, kun halutaan puolustaa ja selittää Hänen opilleen vastakkaisia ajatuksia Hänen omilla sanoillaan.

Tällaisiin lauseisiin kuuluvat mielestäni Matteuksen evankeliumin 10. luvun 34. jakeessa olevat sanat: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.”

Tätä sanontaa käytetään edelleenkin sodan puolustamiseen ja todisteena siitä, että Jeesuskin oli sodan kannattaja. Kuitenkin jokainen ajattelija ymmärtää Jeesuksen tarkoittaneen tällä miekalla taistelua, jota oppilaan ja ennen kaikkea opetuslapsen tulee käydä maailmallisuutta vastaan. Heidän vihamiehensä useimmin ovat heidän läheisensä, niin kuin Uudessa testamentissa sanotaan, ja heidän oma luontonsa. Heidän tulee erota puolisostaan ja lapsistaan ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan, elleivät nämä myös ole Jeesuksen tai jonkun muun Mestarin oppilaita eli opetuslapsia ja siis kulje kaitaa tietä, jolloin he ovat samojen sisäisten lakien alaisia kuin hänkin.

Taivasten valtakunta on otettava väkirynnäköllä

Käsittämättömiltä tuntuivat ennen kirjoittajalle myös Matteuksen evankeliumin 11. luvun 12. jakeessa olevat sanat, jotka aikaisemmassa Raamatun käännöksessä kuuluivat: ”Taivasten valtakunta on otettava väkirynnäköllä, vahvat raastavat sen itselleen.” (Vuonna 1943 ilmestyneessä Raamatun painoksessa sanat kuuluvat: ”Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen”.)Tällä ilmauksellahan Jeesus ikään kuin kumoaa sen rauhan julistuksen, joka on keskeistä Hänen opissaan.

Syvemmin asiaa miettiessä sen sisältö voi vähitellen valjeta aivan uudella tavalla. Lausehan on paradoksi, ja sellaisena sen sisällys pysyy, ellei sitä lähesty sisäisesti.

Miten voisimme ottaa taivaan valtakunnan väkirynnäköllä? Emmehän edes tiedä, missä tämä valtakunta paikallisesti sijaitsee. Monet ihmiset paikallistavat sen runoilijan tavoin jonnekin etäisyyteen, ”kun yli pilvien mennä saan, iäistä autuutta nauttimaan”. Ja varmaankin hyvin monet, ehkäpä useammat kuin mitä tulemme ajatelleeksikaan todellakin paikallistavat taivaan valtakunnan fyysisenä todellisuutena jonnekin avaruuteen. Mutta onhan tieteellinen tutkimus todennut, että sama tähtien ja linnunratojen mittaamaton äärettömyys jatkuu muuttumattomana loputtomiin. Ei siellä löydy sijaa taivaan valtakunnalle. Paikallisuutena emme voi sitä tavoittaa.

Miten voisimme ottaa taivaan valtakunnan väkirynnäköllä? Emmehän edes tiedä, missä tämä valtakunta paikallisesti sijaitsee. Monet ihmiset paikallistavat sen runoilijan tavoin jonnekin etäisyyteen, ”kun yli pilvien mennä saan, iäistä autuutta nauttimaan”. Ja varmaankin hyvin monet, ehkäpä useammat kuin mitä tulemme ajatelleeksikaan todellakin paikallistavat taivaan valtakunnan fyysisenä todellisuutena jonnekin avaruuteen. Mutta onhan tieteellinen tutkimus todennut, että sama tähtien ja linnunratojen mittaamaton äärettömyys jatkuu muuttumattomana loputtomiin. Ei siellä löydy sijaa taivaan valtakunnalle. Paikallisuutena emme voi sitä tavoittaa.

Miten voi ihminen väkirynnäköllä vallata sellaista, jota ei fyysisenä todellisuutena ole olemassa? Mutta taivaan valtakunta on kuitenkin todellisuus. Monet vakavat kilvoittelijat, niin sanotut pyhät, ovat puhuneet tästä valtakunnasta ja kehottaneet ihmisiä pyrkimään sinne. Olisivatko he puhuneet sellaisesta, jonka olemassaolosta he eivät olisi olleet varmoja ja johon he vain herkkäuskoisina todistuksitta luottaisivat? Eivät suinkaan. He ovat tienneet ehdottoman varmasti, että tämä valtakunta on olemassa. He ovat myös kokeneet, että se on otettava ”väkirynnäköllä”. Eikä ole olemassa muuta keinoa, millä sen voisi saavuttaa. Missä se sijaitsee, kun sitä ei fyysisenä todellisuutena ole? Tähän antaa vastauksen se, mitä Jeesus, Paavali ja kaikki ne viisaat, jotka ovat sen nähneet, yksimielisesti todistavat: ”Taivasten valtakunta on teissä itsessänne”, siis omassa sisimmässämme, ja sieltä se on löydettävissä, kun etsimme sitä henkemme koko voimalla. Tämä etsiminen on mietiskelyä, keskittynyttä pyrkimystä tajuta sen sanomaa. Sellaista keskittymistä, että pyrkimyksen palavuus murtaa kaikki persoonallisuuden rajoittavat esteet ja ihmisen tajunta kohoaa oman henkensä taivaaseen, Isä Jumalan istuimen eteen. Silloin ihminen pääsee itse Elämän sydämeen ja on yhtä Suuren Olevaisen kanssa ja samalla myös oman ikuisen Itsensä — Korkeamman minänsä kanssa.

Tällaista kuolevainen ihminen ei jaksa kauaa kokea. Ehkä vain pienen hetken ja kenties ainoastaan kerran koko maallisen elämänsä aikana, mutta se hetki riittää. Sen vaikutus on niin sanomattoman valtava, että turha on koettaa sitä sanoin kuvata, se täytyy itse kokea. Kuitenkin jotkut ovat yrittäneet välittää tietoa tästä ihmeellisestä kokemuksesta, sellaisena muistamme mm. apostoli Paavalin ja Fransiscus Assisilaisen.

Mitä on tehtävä, jotta voisimme saada tämän kokemuksen? Meidän on ajatuksissamme vapauduttava ensin niistä vaikutuksista, joita fyysinen ruumis välittää tajuntaamme, ei siten, että vaivumme transsiin ja jätämme ruumiimme, vaan pysymällä täysin tajuisina hiljennämme sen pyyteet niin, ettemme muista, emmekä tunne fyysisen ruumiin olemassaoloa. Samoin menettelemme tunteidemme suhteen, ja saatuamme ne vaikenemaan on myös alemman älyn hiljennyttävä. Sen hiljentäminen onkin vaikeinta. Nyt olemme kohottautuneet Järjen tasolle ja voimme katsella elämää Järjen valossa. Näin me yhdymme Maailmanjärkeen. Me näemme nyt elämän ykseyden, emme vielä itse ole tajuisesti tätä ykseyttä, mutta me ymmärrämme sen. Silloin olemme myös taivaan valtakunnassa.

Niitä ponnistuksia, joita olemme joutuneet tekemään saavuttaaksemme tämän tilan, voidaan todellakin sanoa väkirynnäköksi. On muistettava, että yhden ainoan elämän ponnistukset eivät riitä, vaan työtä on ollut tehtävä useiden elämien aikana, ennen kuin ihminen ensimmäistä kertaa voi kokea taivaan valtakuntaa.

Tämän kokenut ymmärtää, että ne, jotka ovat opettaneet ja puhuneet näistä asioista, ovat jo saavuttaneet sen valtakunnan kansalaisoikeudet. He ovat tietoisia tässä valtakunnassa ja voivat, milloin itse haluavat, kohota siihen tajunnantilaan. He ovat ”yhtä Isän kanssa”. Me muut ihmiset voimme ehkä joskus saada ”armon” kokea välähdyksen sen valtakunnan ikuisesta kirkkaudesta. Tämä armo on ponnistustemme palkka. Siis ponnistelkaamme.

Elonpyörä — 1961 n:o 2