Harry A. M. Hildén
ONKO RAAMATUSTA POISTETTU JÄLLEENSYNTYMINEN?
Sirkku Nyström lähti taannoin Kirkko ja kaupunki -lehdessä sotaan harhaoppeja vastaan kirjoituksessaan "Onko Raamatusta poistettu jälleensyntyminen" väittäen mm. että kysymyksessä on suhteellisen nuori teosofien ja ruusuristiläisten synnyttämä ongelma, iältään runsas sata vuotta ja ettei jälleensyntymisoppi koskaan ole ollut kirkon ongelma. Väite on mielestäni tehty löysin perustein aikana jolloin runsaasti informaatiota on kenen hyvänsä saatavissa.Ensiksi totean, ettei kirkon oppi ole Jeesuksen eikä Jeesuksen ajan oppi. Kolmesataa vuotta Jeesuksen jälkeen kehittyi Jeesus Nasaretilaisesta vaikutteita saanut elämännäkemys Paavalin ja monen muun tulkitsijan ansiosta erilaisiksi opeiksi. Tämän ovat jo viime vuosisadalla tehdyt, erityisesti saksalaiset tutkimukset sekä tällä vuosisadalla tehdyt löydökset kuin myös Jeesuksen sanoman autenttisuudesta hiljattain tehdyt tutkimukset kiistatta osoittaneet.
Mikäli vaivautuu tutustumaan varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".
Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä - luonnollisesti häntä tukevat - piispat. Niin joutui alkuajan Jeesuksen opin viisaan tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen oppi pannaan.
Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja luonnollisesti myös jälleensyntymisoppiin kuuluu:
"Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu." (Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)
Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä? Se, että Rooman piispa ei ollut tilaisuudessa läsnä, oikeuttaa tietenkin sanomaan "ettei kirkon ole koskaan tarvinnut ottaa kantaa..."
Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):
"Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma?) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)
Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.
Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.
Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirja muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä muutama piiru enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa. Jeesuksen oppi ja totuus yleensä on kirkolle vielä nytkin toisarvoinen asia.
Sirkku Nyströmin kirjoituksessa annetaan mm. teosofialle kunnia näiden asioiden keksimisestä. Vaikka teosofian hengen mukaista on etsiä totuutta, ja Helena Petrovna Blavatsky osoitti kirkon erheitä, teosofia saa kyllä liian suuren kunnian mikäli sen tilille pannaan alkukristillisyyden jälleensyntymisopin keksiminen. Jo Raamatun kokoajat ovat varmuudella tiedostaneet ongelman, koska ovat sensuroineen kirjansa. He tekivät vain työnsä huonosti, koska kirjasta edelleen löytyy tulkinnanvaraisia viittauksia jälleensyntymisajatuksesta.