V. Jussila
GAUTAMA BUDDHASTA
suuren säälin Mestarista ja hänen opistaan
Buddhan, Kuten muidenkin suurten uskonpuhdistajien, Krishnan, Zoroasterin, Jeesuksen ym. elämä peittyy runollisiin ja mytologisiin aineksiin. Gautama Buddhan ja hänen opetuksensa historiallisuudesta on olemassa myös hyvin painavia todistuksia. Eversti H S. Olcott [H. S. Olcott yritti elvyttää buddhalaisuutta ja laati Buddhalaisen Katkismuksen (nyk. suom. painoksen nimi: Näin puhui Buddha), 14 esitystä buddhalaisista perusopeista. Sen hyväksyivät molempien suurten sekä eteläisen että pohjoisen buddhalaisen kirkkokunnan edustajat yksimielisesti vuonna 1891.] mainitsee kahdeksan varteenotettavaa seikkaa, joista mainittakoon kolme:
a) Kalliokirjoitukset, muistopatsaat ja temppelit, joita hänen muistokseen rakensivat hallitsijat, jotka elivät niin lähellä hänen aikaansa, että saattoivat tarkistaa hänen elämänsä todenperäisyyden.
b) Hänen perustamansa sanghan (kerjäläismunkkikunta) jatkuva olemassaolo kautta aikojen ja heidän alusta asti polvesta polveen säilyttämänsä tiedot hänen elämänvaiheistaan.
c) ”Mahavansa”, joka on paraiten todistettu muinaisajan historia... mainitsee useimmat tapaukset hänen samoin kuin kuningas Asokan [Intian kuningas Asoka Suuri, joka eli kolmannella vuosisadalla eKr., oli taitava organisaattori ja buddhanopin suurin levittäjä. Prof. Heinrich Zimmer kertoo kirjassaan Philosophy of India, 1951: ”Kuningas Asokan sanotaan ylläpitäneen 64 000 buddhalaista munkkia ja lukuisia luostareita. Hän antoi pystyttää muistopatsaita valtakuntansa kaikkiin osiin ja kirjoitutti niihin opetuksia. Lähetyssaarnaajia lähetettiin jatkuvasti barbaarisiin maihin, että he eläisivät uskottomien kanssa sekä kotimaassa että vieraissa valtakunnissa opettaen parempaa oppia. Asoka lähetti buddhanopin opettajia (viidelle kreikkalaiselle kuninkaalle, jotka olivat liitossa hänen kanssaan ja olivat suostuneet vastaanottamaan hänen uskontonsa saarnaajia) Syyrian Antiokus II:lle, Egyptin Ptolemi II:lle, Makedonian Antigonukselle, Kyrenen Margakselle ja Epeiroksen Alexander II:lle”. Tri Zimmer, indologian prof. Heidelbergin, Oxfordin ja Columbian yliopistoissa, huomauttaa, että nämä tiedot ovat Asokan Rock Edict XIII -teoksesta, joka on täysin tuntematon lännessä ja että sillä on tärkeä historiallinen arvo.] ja muiden buddhanopin historiaan kuuluvien hallitsijain elämästä.
Tieteellinen tutkimus ei suhtaudu varsin optimistisesti buddhalaisen kirjallisuuden luotettavuuteen. Sanskritkielen prof. Pentti Aalto mainitsi esitelmässään Säätytalolla 27. 4. 1962, että tieteellisessä buddhalaisuuden tutkimuksessa ei ole edistytty, vaan että tähän mennessä on rikottu enemmän kuin rakennettu, sillä vielä ei ole löydetty alkuperäistä tekstiä joka selostaisi buddhanoppia. Prof. lisäsi, että sellaisia voi olla kirjastoissa, mm. Nepalissa tai yksityisillä, mutta he eivät suostu antamaan näitä teoksia edes lainaksikaan. [H. P. Blavatsky Salaisen Opin mukaan aikansa suurin intialainen sanskritisti Dajanand Sarasvati sanoi v. 1880, että ”kaikki se, mikä on kulkenut Intiasta Eurooppaan, on ollut ainoastaan pyhien kirjojemme muutamista kohdista otettujen ala-arvoisten kopioitten palasia, (mleechat, so. eurooppalaiset, raakalaiset, ei arjalaisesta sivistyksestä osalliset) saavat tietysti odottaa”.] Tutkijat kertovat, että buddhan opetuksista löytyy paljon tekstiä palin-, kiinan-, tiibetin- ja sanskritin kielillä. Vanhin on Pali-kanon, jota kutsutaan nimellä Tipitaka (kolminkertainen kori) tai Pitaka (korit). Suurin osa Pitakaa sekä muita nuorempia kirjoituksia on koottuna prof. Max Mellerin toimittamassa sarjassa The Sakred Books of the East. Viime vuosina on myös muita käännöksiä ilmestynyt eri sivistyskielillä. [Salaisen Opin mukaan pohjois-buddhalainen laaja kirjakokoelma Kandhur ja Tanshur, yhteensä 325 nidettä, sisältävät enemmän tekstiä kuin kristittyjen yhdeksän Raamattua. Käännökset ovat kuitenkin jonkun verran turmeltuneet, sillä kääntäjät ovat niihin liittäneet omia teorioitaan, kukin oikeuttaakseen oman uskonsuuntauksensa opinkappaleita. G. Buchler selostaa (The Indian Antiquanary XX, 1891) mainitun käsikirjoituksen olinpaikkaa. Viime vuosisadan lopussa ja tämän vuosisadan alussa indologit Vincent A. Smith, Heinrich Zimmer ja G. Buchler saivat Intiassa harvinaisen tilaisuuden tutustua Barabar- ja Nagarjuna-kukkuloiden vanhaan luostariin. Siellä eräässä salaisessa luolassa he näkivät Asokan Rock Edict XIII ja Dasarathan käsikirjoitukset, joita Buchler sanoo 2200 vuotta vanhoiksi. Hän huomauttaa lisäksi, että he luultavasti näkivät ne ensimmäisinä länsimaalaisina.]
Buddha oli Intian Kapilavastun ruhtinaskunnan hallitsijan poika. Ylellisyys ei voinut tyydyttää hänen sisintään, joka kaipasi henkisyyden rannattomia aavoja. Huoli ihmisten kärsimyksistä ja heidän ahdingostaan oli hänen suurin huolensa.
Hän päätti sen vuoksi luopua tulevasta asemastaan hallitsijana, luopua palatseistaan, rikkauksistaan, huvituksistaan ja hienoista puvuistaan ja lähteä suurten metsien hiljaisuuteen miettimään kärsimyksen ja kärsimyksestä vapautumisen ongelmaa.
Kerrotaan, että kun hän eräänä yönä lähti erakoksi isänsä hallituspalatsista, hän palasi vielä ovelta takaisin katsomaan rakasta puolisoaan ja pientä poikaansa, jotka nukkuivat, eivätkä voineet aavistaa, että isä ja puoliso aikoi jättää heidät iäksi.
Buddhan oli vaikea irrottaa katsettaan heistä, joita hän rakasti eniten maailmassa.
Sir Edvin Arnold, joka tutki buddhalaisuutta useita vuosia Aasiassa, kuvaa tätä hetkeä kirjassaan ”Aasian valo”.
Oi tähdet kutsuvaiset Oi murheentäysi maa Oi lapsi, vaimo, isä, kansani Tään hetken tuska Voiko mikään mitata ihmisen murheen syvyyttä etelän yön hiljaisina hetkinä.
Gautama Buddha eli aikana, jolloin Intian papit ja erakot opettivat jälleensyntymistä, mutta kukaan ei tiennyt, miten ihminen voisi irrottautua jälleensyntymien ikuisesta kiertokulusta, mistä kärsimys johtuu ja miten se saadaan loppumaan. Eräät järjestöt opettivat, että ankaralla itsekidutuksella ja parannusharjoituksin voidaan saavuttaa täydellinen viisaus.
Kokeiltuaan ruumiinsa kiduttamista viisi vuotta Buddha hylkäsi itsekidutuksen ja löysi ratkaisun mietiskelyn avulla. Mietiskeltyään hellittämättä seitsemän vuotta hänen ymmärryksensä avautui kuten täysin puhjennut lootuskukka ja hän saavutti loistavan maailman, sielunsa ikuisen tähden. Korkeimman tiedon valo virtasi häneen ja hän näki yhdellä silmäyksellä kärsimyksen syyt ja tien niistä vapautumiseen. Inhimillisen tuskan salaisuus oli paljastunut. Hänen ruumiinsa säteili jumalallista valoa hänen pyhyytensä voimasta.
H. P. Blavatsky sanoo Salaisessa Opissaan, että Gautama ei suinkaan ollut ensimmäinen Buddha, joka on elänyt maan päällä vaan neljäs ja että kunkin juurirodun aikana syntyy yksi Buddha ihmiskunnan keskuuteen. Salainen Oppi lisää, että Kali Yugan, tämän synkän, rautaisen aikakauden lopulla kuusi Buddhaa astuu maan päälle ja he palauttavat nopeasti järjestyksen ihmiskunnan keskuuteen.
Gautama oli harvinainen kukka maan päällä, voisi sanoa, luonnonoikku. On sanottu, että hän oli ensimmäinen, joka tästä nykyisestä ihmiskunnasta saavutti täydellisyyden. Buddhan elämänkerta, kun siitä kuoritaan pois tarujen kerrostumat, osoittaa, että hän oli harvinaisen kehittynyt yksilö. Olcott kertoo mainitussa kirjassaan, että Buddha oli jo eräässä varhaisemmassa ruumistuksessaan saavuttanut kehitysasteen, joka olisi oikeuttanut hänet astumaan Nirvanan sanomattomaan autuuteen (Näin puhui Buddha s. 20). Hänen sisimmässään asui kuitenkin niin suuri rakkaus koko ihmiskuntaa kohtaan, että hän sen vuoksi päätti tehdä uhrauksista suurimman. Hän kieltäytyi Nirvanan autuudesta ottaen vapaaehtoisesti kannettavakseen monen maallisen elämän tuskat ja vaikeudet useiden ruumistuksiensa aikana, jotta voisi ihmiskunnalle näyttää tien viisauteen, valoon ja voimaan. Hän siis ruumiillistui useita kertoja vielä, saavuttaakseen Buddha-tilan.
TAPA TANHAA, ELÄMISEN TAHTO
Ihmisen tulisi voittaa Tanhaa, elämisen tahto. Eläköön ihminen tyynenä ja riippumattomana, ja älköön hän himoitko olemassaoloa. Sillä elämä on kuin kukka tai hedelmä, joka kypsyttyään putoaa pois peläten ennenaikaista routaa.
Jos siis ihminen voittaa olemassaolon nälän, elämisen kaipuun, niin hän vapautuu kärsimyksestä ja Samsarasta, jälleensyntymien taukoamattomasta kiertokulusta.
Buddha sanoi: ”Tämä, oi munkit, on ylevä totuus kärsimyksestä: syntymä on kärsimystä, rappeutuminen on kärsimystä, kuolema on kärsimystä, vihaamiemme esineiden läsnäolo on kärsimystä, sen haluaminen, mitä emme saavuta, on kärsimystä. Lyhyesti: viisinkertainen takertuma on kärsimystä.” (Mahavagga).
Buddha jo nuorena joutui havaitsemaan elämän ankaran tragiikan, ja hänen koko oppinsa keskittyi kärsimyksen ongelmaan.
MITä MERKITSEE TANHAA, ELÄMISEN HIMO?
Buddha nimitti kolme asavaa, tekijää, jotka muodostavat elämisen halun: olemassaolon halu, himo ja tietämättömyys. Ellei himon juuria täydellisesti kitketä pois, on nautinnonjanon ja olemassaolon ajama ihminen ”kuin pakoon pyrkivä eläin tai kuin satimeen tarttunut jänis”, sanoo Dhammapadan palinkielinen toisinto.
Täten siis kärsimys on väistämätön ja sen välikappaleina toimivat syyn ja seurauksen laki ja jälleensyntyminen, jotka sitovat ihmisen auttamattomasti Samsaraan, elämän loputtomaan kiertokulkuun. Himon olemus on moninainen: Nämä pojat kuuluvat minulle, tämä rakkaus kuuluu minulle, — tällaisilla ajatuksilla hullua kidutetaan. Hän ei kuulu itselleen, kuinka paljon vähemmän pojat ja rikkaus. (Dhammapada V:62)
Käsittämätön on tämä Samsaran, olemassaolon pyörä eli ikuisen vaelluksen alku: mahdotonta on löytää mitään alkuperää (ensimmäistä alkua) olennoille, jotka tietämättömyyden estäminä ja janon kietomina kulkevat tämän jälleensyntymisen ketjun myötä. (Samyutta-Nikaya)
Samsaralla, olemassaolon pyörällä on tarkoitettu elämän meren väsymätöntä nousua ja laskua. Se on uudelleen ja uudelleen syntymisen, vanhenemisen, kärsimyksen ja kuoleman, tämän jatkuvan prosessin symboli. Tarkemmin sanottuna Samsara on viisiosaisten Skandha-yhdistelmien jatkuva ketju, joka täydellisesti muuttuvana hetkestä hetkeen, alati uusituen jatkuu ikuisesti kautta lukemattomien ajanjaksojen. Yksi elämä muodostaa vain pienen katoavan murto-osan tästä Samsarasta; sentähden voidakseen tajuta ensimmäisen jalon totuuden, täytyy yksilön kiinteästi tarkkailla Samsaraa, tarkastella pelottavaa jälleensyntymien ketjua eikä ainoastaan yhtä elämää. (Nyanatiloka, ”Buddhan sana”, Lahti 1951)
Skandhat ovat ihmisen taipumukset ja ominaisuudet, jotka periytyvät ruumistuksesta toiseen. Kun esim. juoppo ihminen kuolee, niin seuraavassa ruumistuksessa hänellä on vahva taipumus alkoholismiin. Eräs buddhalainen kirja sanoo, että jos bhikkhu, munkki, jatkuvasti ylläpitää voimakasta kuvitelmaa, että hän seuraavassa elämässä syntyy ruhtinaana, niin tämä tapahtuu.
Nyanatiloka, erään saksalaisen professorin poika, josta tuli ceylonilainen munkki, jatkaa palitekstin selostusta: ”Mitä luulet olevan enemmän, kyyneleitä, joita olet itkien vuodattanut tällä pitkällä matkalla — kiirehtiessäsi ja rientäessäsi kautta jälleensyntymien pyörän, yhdessä epämiellyttävän kanssa ja erossa miellyttävästä — vaiko vettä neljässä valtameressä?”
”Kauan olet surrut isäsi, äitisi, poikiesi, tyttäriesi, ja sisariesi kuolemaa ja näin surren olet sinä tällä pitkällä matkalla todella vuodattanut enemmän kyyneleitä kuin on vettä neljässä valtameressä. Ja näin olet sinä saanut kokea tuskaa, saanut kokea onnettomuutta ja täyttää hautausmaita, kyllin kauan kyllästyäksesi kaikkiin olotiloihin, kyllin kauan kääntyäksesi pois ja vapautuaksesi näistä kaikista.”
Kerrotaan, että ennen Buddhan syntymää viisas Asita sanoi hänen isälleen: "Jos lapsi elää maallista elämää perheensä piirissä, tulee hänestä suuri hallitsija, mutta jos hän luopuu maailmasta, tulee hänestä Buddha."
Buddhan syntyessä kaksi enkeliä ilmestyi hänen äidilleen ja sanoi: "Riemuitse, oi kuningatar, sinulle on syntynyt mahtava poika."
Isä hankki pojalle kotiopettajia, viisaita miehiä. Hän opiskeli vanhoja pyhiä kirjoituksia ja harjoitti miespalvelijoiden avustamana ratsastusta ja ampumista. Poika oli hyväpäinen ja opettajien suureksi hämmästykseksi hän tunsi ennakolta monia niistä asioista, joita he hänelle opettivat.
Kun hän sitten luopui maailmasta, hän tapasi kuuluisia uskontofilosofeja, mutta he eivät tienneet, mistä kärsimys johtuu ja miten se saadaan loppumaan? Seitsemän vuoden kuljeksiva munkkielämä, paasto ja ruumiin kidutus eivät tuoneet selvyyttä hänen ongelmiinsa. Hän päätti sen vuoksi lähteä kulkemaan uutta etsinnän tietä.
Eräänä päivänä hän tuli yksinäiselle ja rauhalliselle paikalle, istuutui viikunapuun (nyt sitä kutsutaan Bodhipuuksi, etsinnän puuksi) alle ryhtyen mietiskelemään. Hän päätti: "En lopeta mietiskelyä tässä paikassa ennen kuin olen saavuttanut valaistuksen. Korkein totuus on saavutettava vaikkapa jäsenet ja koko ruumis kuivuisivat. Kun rajuilmat nousevat, tuulet puhaltavat, eivät ne tule lopettamaan mietiskelyäni, ei myöskään öiden viileys eikä päivien hehkuva kuumuus. Korkein tieto on saavutettava esteistä huolimatta. En jätä tätä paikkaa ennen kuin olen saavuttanut täydellisen tiedon.
Samoin kuin evankeliumien mukaan Jeesuksella oli kiusauksensa erämaassa, oli myös Buddhalla omansa. Buddhan opetuslapsi Ananda kertoi seuraavasti:
"Mara (paholainen, joka jo oli aikaisemmin koettanut houkutella tämän maailman vallalla ja ihanuuksilla) tuli mestarin luokse ja sanoi: 'Mene nirvanaan, sinä Ylevä; mene nirvanaan, sinä Täydellinen, nyt on Ylevälle tullut nirvanaan astumisen aika'.
Buddha vastasi: "En mene nirvanaan, sinä Pahuus, ennen kuin olen voittanut valaistuksen ja löytänyt viisaita oppilaita, sellaisia, jotka selittävät oikeata oppia ja tekevät tyhjäksi sen vastustuksen, jota oikean opin saarnaaminen aikaansaa. En astu nirvanaan, Pahuus, ennen kuin pyhä elämäntapa, jota tulen julistamaan, kasvaa ja leviää kaiken kansan keskuuteen ja tulee tunnetuksi kaikille ihmisille".
Kun hän jatkuvasti koko tarmollaan keskittyi, niin eräänä yönä hänen tajuntansa aukeni kuten suloisen kukan nuppu aukenee aamun auringon paisteessa: Hän saavutti valaistuksen sisänäkemyksen tietä. Hän ei nähnyt vain menneitä 5000 elämäänsä, vaan myös kokonaisten kuluneitten aikakausien ja ihmisten elämien sarjat vyöryivät hänen sisäisen näkönsä ohi. Hän havaitsi, miten ihmiset kulkivat elämästä elämään onnettomina ja sokeina ja kuolivat omien halujensa lakien ohjaamina. Hänet valtasi suuri sääli orpoa ihmiskuntaa kohtaan.
Täten Gautamasta tuli Buddha, valaistunut eikä kuolemalla ollut enää valtaa hänen ylitseen. Hän saavutti tilan, jossa kaikki suru lakkaa. Hänen sielunsa pudotti kahleensa. Kastepisara putosi helmeilevään valtamereen, mutta säilytti silti yksilöllisyytensä. Jumala näki itsensä täydellisenä, ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa.
BUDDHAN OPETUKSIA
Buddhan 5000 elämää on kirjoitettu Jataka-teoksessa. Sanotaan, että nämä tarinat voivat olla ymmärtämättömille vain kuollutta kirjainta, pelkkiä tarinoita, turhuutta ja hengenvaivaa. Viisaat lukevat vertauskuvallista tekstiä ymmärtäen, tiedolla, joka on saavutettu pitkäaikaisella mytologian opiskelulla. Buddhan elämän salaiset numerot ja "ihmetapahtumat" saattavat olla totuuden yksinkertainen peite.
Buddhan aikana vallitsi mitä moninaisin uskonnollisten oppien ja käsitysten kirjavuus. Sen vuoksi hän ei opettanut metafysiikkaa paitsi muutamille valituilleen, (Olcottin "Buddhalaisen Katkismuksen" mukaan): "Buddha täydensi filosofisen ja sielutieteellisen opetuksen korkeimman luokan sieluille."
Buddha ei opetuksissaan haihatellut. Hän ei puhunut yhtymisestä absoluuttiseen jumaluuteen, ei painottanut joogasääntöjen eikä eräiden muiden säännösten noudattamisen tärkeyttä, joita yleisesti pidettiin välttämättöminä.
Buddhan oppi oli yksinkertaista — voipa sanoa — tervejärkistä moraalin, jälleensyntymisen ja syy-seurauslain tulkintaa. Hän koetti teroittaa myös ylemmän ja alemman minän eroavuutta siten, että ensin mainittu jaloa kahdeksankertaista tietä (vastaa kristittyjen kaitaa tietä) kulkiessaan valaa loistetta alemmalle minälle eli persoonallisuudelle.
Buddha sanoi, ettei pidä omaksua todeksi mitään sen nojalla, että joku toinen väittää asian todeksi; ei senkään vuoksi, että kyseessä oli vuosisatoja vanha perintätieto, ei huhun nojalla eikä siksi, että kirjat niin väittävät tai joku vanhan ajan viisas on sen sanonut; eikä siitä syystä, että olisi mieluista uskoa niin tai että esitetty näkökohta oli miellyttävä tai, että joku pyhimys tai opettaja on sen opettanut. Ainoa omaksumisen syy on, että joku sanottu tai kirjoitettu asia vaikuttaa meistä järkevältä ja että se edistää omaamme ja lähimmäistemme henkistä menestystä sekä kestää koetuksen jokapäiväisessä elämässä. silloin voimme liittää sen oppijärjestelmäämme siihen asti, kunnes intuition eli sisänäkemyksen valo osoittaa mielipiteemme oikeaksi, jonka jälkeen voimme pitää sitä tietona.
"Ensimmäinen askel ei ole tieto ylimaallisista asioista", sanoi Buddha, "vaan omien väärinkäsitysten oikominen". Tästä syystä hän sivuutti filosofian abstraktisimmat kysymykset.
MITEN KÄRSIMYS SYNTYY?
"Mahavagga" toistaa Buddhan sanoja: "Tämä, oi munkit, on ylevä totuus kärsimyksen syistä, nautinnon, olemassaolon ja hyvinvoinnin jano. Janon kanssa käsikädessä kulkee kiintymys. Kiintymyksestä johtuu tuleminen (tänne maailmaan), olemassaolo, tulemisesta syntymä, syntymästä johtuvat vanhuus ja kuolema, tuska ja valitus, kärsimys, suru ja epätoivo. Tämä on koko kärsimyksen valtakunnan synty."
Nautinnon rinnalla kulkee aina suru ja kärsimys ja nämä voi ainoastaan tieto hävittää. Bhagavad Gitan mukaan ihminen kulkee tiedon lautalla synnin meren yli.
KÄRSIMYKSESTÄ VAPAUTUMINEN
Buddha sanoi: "En opeta teille ainoastaan kärsimyksen todellisuutta, vaan myös vapautumista siitä".
Buddha, tuntien opetuslastensa heikkouden, puhui heille lempeästi: "Tämä, oi munkit, on ylevä totuus siitä tiestä, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen: se on tuo pyhä kahdeksankertainen tie, nimittäin: oikea oivallus, oikea pyrkimys, oikea puhe, oikea käytös, oikea elintapa, oikea yritys, oikea muisti ja oikea mietiskely".'
Onko ihminen aina täysin tietoinen ja hereillä vai kulkeeko hän kuin hypnotisoituna tai unessa? Jos kysymme vapaa-aikaansa viettävältä ihmiseltä, mitä hän on ajatellut kuluneen tunnin aikana, niin hän saattaa vastata: "En voi muistaa".
"Täydellinen tietoisuus on omien aistimusten, tunteiden ja ajatusten jatkuvaa tiedostamista ja tarkastelua", sanoo Watts kirjassaan Zen ja jatkaa: "Se on kertakaikkista selkeyttä ja mielen aktiivisesti passiivisena pysyvää tilaa, jossa tapahtumat tulevat ja menevät kuin heijastukset peilissä. Mikään ei heijasta paitsi se mikä on. Kävellessään, seistessään, istuessaan tai maatessaan hän ymmärtää niin tekevänsä. Lähtiessään ulos tai palatessaan, katsellessaan eteensä tai ympärilleen, kumartaessaan tai ojentaessaan kätensä hän toimii selkeän tietoisuuden vallassa".
Kun itsetarkkailun taito on saavutettu, niin on etsittävä himon juuret. Buddha sanoi: "Hakatkaa maahan himon koko metsä, älkää ainoastaan yhtä puuta. Vaara tulee himon metsästä. Kun olette hakanneet maahan sekä himon metsän että sen juuret, silloin, oi bhikkhut, munkit, olette päässeet irti metsästä ja olette vapaat.
Vanhurskaat kulkevat vapaina. Pyhät eivät ruikuta eivätkä ikävöi hekumaa. Menestys ja epäonnistuminen ei liikuta viisaita eivätkä he osoita mitään mielialan muutosta. Älä toivo poikaa itsellesi äläkä toiselle, älä rikkautta äläkä kuningaskuntia. Älä toivo omaa etuasi toisen tappion hinnalla. Silloin olet oikeamielinen, viisas ja hyvä." (Dhammapada)
MITEN TANHAA, ELÄMISEN TAHTO, ILMENEE?
Tanha ilmenee siinä, että elävät olennot, eläimet ja ihmiset, takertuvat ja pitävät kiinni elämästä kynsin hampain, viimeiseen hengenvetoon asti.
Sir Edvin Arnold kertoo kirjassaan "Aasian valo" seuraavan tapauksen: Gautama Buddhan isä pelkäsi poikansa lähtevän erakoksi ja piti häntä korkean aidan ympäröimässä palatsissa melkein vankina. Kun Gautama ensimmäisen kerran halusi lähteä palatsista tutkimaan kansan elämää, niin hallitsija-isä lähetti airueet etukäteen niille paikkakunnille, joihin matka suuntautui. Airueiden oli määrä piiloittaa kaikki vanhukset, sairaat ja raihnaiset, jotta nuori prinssi ei ryhtyisi mietiskelemään elämän varjojen ongelmaa. Matkalla ilmautui Buddhan eteen kuitenkin vanha, sairas, raihnainen ja tutiseva vanhus, joka käheällä äänellä kirkui almua. Buddhan mielestä vanhus oli omituinen, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt moista olentoa. Vaikka vanhus oli jo elämän kuluttama ja tautien runtelema, hän kuitenkin vielä anoi almua. Hän halusi vielä vapisevilla, koukistuneilla käsillään tarttua kiinni elämisen viimeisiin, ohikiitäviin hetkiin. Buddha ei voinut irrottaa katsettaan tuosta tutisevasta olennosta, jonka sydäntä, keuhkoja ym. tauti puristeli imien hänen viimeisiä elämänvoimiaan. Ja kumminkin mies halusi — edes muutamilla tunneilla — vielä pitkittää elämäänsä.
Tapaamme joskus henkilön, joka on kärsimysten ja sairauden runtelema. Hän sanoo iloisin mielin lähtevänsä tästä maailmasta, kun hänen aikansa tulee. Hänen elämisen halunsa on loppunut tämän ruumistuksen, tämän persoonallisuuden osalta. Onko se loppunut myöskin seuraavien ruumistusten osalta? Onko hän jo tappanut Tanhaan, elämisen tahdon? Eipä suinkaan. Kun hän seuraavassa ruumistuksessa kasvaa nuoreksi ihmiseksi, niin elämisen halu on taas täydessä kukoistuksessaan. Taas hän haluaa nauttia elämän antimista täysin siemauksin ja leikkiä sen harhanomaisilla laineilla viimeiseen hengenvetoon asti. Ehkä hän takertuu maiseen elämään kaikin voimin peläten sen menettämistä siksi, että elämän myötä loppuivat myös tilaisuudet nautinnonjanon tyydyttämiseen.
Kirjat kertovat, että Siunatun ääni oli lempeä ja säälivä hänen opettaessaan oppilaitaan. Kaikki kylmyys ja pahan tahdon routa suli Mestarin rakkauden ja vakavuuden lempeässä lämmössä. Hänen henkensä oli kuin tulenlieska tai kuin vaskenvalajan uuni, joka erottaa kuonan ja jättää jäljelle vain puhtaan metallin.
Hän korosti myös rakkauden suurta voimaa. Niinpä, kun hän seurueineen saapui eräälle paikkakunnalle, missä eräs munkki oli kuollut käärmeenpistoon, Siunattu sanoi: "Varmaankaan, oi veljet, tämä munkki ei tuntenut syvää myötätuntoa neljään kuninkaalliseen käärmesukuun. Jos tämä munkki, oi veljet, olisi tuntenut sydämensä myötätuntoa näihin kuninkaallisiin käärmesukuihin, niin todennäköisesti käärme ei olisi purrut häntä eikä hän olisi kuollut."
Buddhaa on varsinaisesti kutsuttu suureksi säälin Mestariksi. Hän teki Aasian sangen lempeäksi. Kerrotaan, että hän mahdillaan ja sydämen lämmöllä johdatti 500 ihmistä vihkimykseen.
Buddha ei väittänyt ihmiselämää tuskalliseksi, ellei ihminen valinnut himon tietä, joka sokaisee ja riistää järjen. Mutta kun oppilas repii irti himojen juuret ja löytää pyhän kahdeksankertaisen tien (kaidan tien), hän viettää aikansa jalossa pyrkimyksessä. Tämä tie on se uhrautumisen tie, jota kaikki tietäjät ovat kulkeneet. Kun oppilas on elänyt useita elämiä jalossa pyrkimyksessä, niin kuolema menettää valtansa häneen. Kun hän sitten riisuu pois tomuun katoavan kehonsa, hän saapuu puhtaimpiin piireihin ja tulee kuolemattomaksi sieluksi kuolemattomien kaupunkiin.
Nykyään on kaksi buddhalaista uskontokuntaa, eteläinen ja pohjoinen. Pohjoinen on omaksunut oppeihinsa metafysiikkaa ja rituaaleja. Eteläinen, jota kutsutaan nimellä Hinayana eli Alempi tie, opettaa oppia, joka on lähempänä Buddhan oppia, vaikkakin materialistisempaa. Eteläinen levisi Ceyloniin, TakaIntiaan, Indo-Kiinaan jne. Pohjoinen buddhismi, Mahayana eli Ylempi tie levisi Tiibettiin, Kiinaan, Japaniin, Koreaan, Mongoliaan jne.
BUDDHISMIN LUONNE
Monet tiedemiehet, tutkijat ja matkustajat ovat pitäneet buddhanoppia hyvin korkeana uskontona (oppi on sitä edelleenkin). He ovat selostaneet, että buddhalainen on lempeä, hiljainen ja suvaitsevainen. Hän ei ole kiihkomielinen eikä dogmaattinen myöskään uskonnollisissa asioissa. Tätä uskontoa ei ole koskaan levitetty tulella ja miekalla kuten islamin- ja kristinuskoa. Sodan sattuessa uskonnosta ei ole mitään apua, sillä buddhanoppi kieltää ehdottomasti ihmisten ja eläinten tappamisen.
Prof. Kolb sanoo sivistyshistoriassaan: "Buddhalaisen Katkismuksen mukaan: Buddhismia meidän tulee kiittää siitä, että sotavankeja, jotka siihen saakka oli tapettu, ruvettiin säästämään; niin ikään siitä, että lakattiin voitettujen maiden asukkaita viemästä orjuuteen."
Buddhalaisilla ei ole lainkaan papistoa, ainoastaan munkkijärjestönsä. Munkit yrittävät kulkea jaloa kahdeksankertaista tietä eläen aviottomuudessa, omistamatta mitään muuta kuin vaatteensa ja kerjuumaljansa.
Sanskritin kielen professori Pentti Aalto kirjoitti Uudessa Suomessa 14.4.1954: "Uskontotutkijat ovat paljon väitelleet siitä, voidaanko buddhalaisuutta yleensä pitää uskontona, koska siitä puuttuvat sellaiset tavalliset uskonnon peruskäsitteet kuin usko jumalaan ja kaitselmukseen ja usko yksilölliseen sieluun, jolle on turvattava elämä ruumiin kuoleman jälkeen. Koska mitään lunastajaa ei ole, on jokaisen lunastettava itsensä omalla ponnistuksellaan."
Buddhan kuoleman syystä kerrotaan merkillinen tarina. H. P. Blavatsky kirjoitti:
"Esoteerinen historia kertoo Buddhan kuolleen syötyään liian paljon sianlihaa. Kuinka henkilö, joka opetti, että eläinten tappaminen on suuri synti ja joka itse oli täydellinen vegetaristi, kuolee syömällä sianlihaa? Tämä on kysymys, jota orientalistit eivät ole milloinkaan tehneet.
Buddha ei kuollut sen vuoksi sianlihaan, vaan siksi, että hän ilmaisi eräitä brahmaanien (pappien) mysteerioita. Buddha kuoli väkivaltaisesti. Kun Hän näki eräiden arvottomien henkilöiden aiheuttamat vahingolliset vaikutukset paljastettuaan mysteeriot, hän päätti hylätä oikeutensa astua. nirvanaan ja jäi inhimillisen elämän kenttään auttamaan ihmiskunnan kehitystä. Hän on jatkuvasti jälleensyntynyt Dalai Laman ja Teshu Laman hierarkioissa ja eräissä muissa yhteyksissä.
Yksinkertaisen, filosofisen elämän säännöt jätti meille suurin uskonnon uudistaja, mikä milloinkaan on elänyt maan päällä. Ja se filosofia, jota hän opetti, on kasvattanut yli 2000 vuoden ajan hyvien ja epäitsekkäiden ihmisten sukupolvia. Hänen perustamansa uskonto on olemassa olevista uskonnoista ainoa ehdottomasti veretön, suvaitsevainen ja vapaamielinen. Se opettaa yleismaailmallista sääliä ja ihmisrakkautta sekä uhrautuvuutta... Ei vaino, pakko miekalla tai tulella, ole häväissyt tätä puhdasta uskontoa. Ihmiskunta tulee tuskin koskaan tunnustamaan Buddhan suurta työtä kokonaisuudessaan, mutta siitä huolimatta autuuden ja rauhan aikakausi on koittava ihmiskunnalle".
elonpyörä — n:o 2 1973, n:o 1 1974
Etusivu Eri uskonnot